Kesken rauhallista illallista oli Willin aika jättää maallinen elämänsä. "Mirjami, mitä minulle oikein tapahtuu? Minä en halua vielä mennä!" Will parahti kauhuissaan.



"En minäkään halua sinun menevän!" Mirjami sanoi ja purskahti itkuun. "Valitettavasti asia on nyt niin, että Willillä ei ole vaihtoehtoja", nurkkaan ilmestynyt viikatemies murahti. Hän ei oikein pitänyt itkuisista jäähyväisistä.



"Olisit kiltti ja antaisit minulle vielä pari vuotta! Sinun pitäisi olla kiitollinen minulle, kun toimitin niin monta eksynyttä sielua takaisin tuonpuoleiseen. Voisit palkita minut antamalla lisäaikaa", Will aneli polvillaan muun perheen itkiessä. "Olen pahoillani, mutta en minä voi noin vain jaella lisäaikaa. Se muuttaisi aika-avaruus-jatkumoa, ja mitä siitä muka tulisi? Koko maailmankaikkeus voisi romahtaa! Ethän sinä sitä halua?" viikatemies sanoi.



Niinpä Williamin, Mirjamin ja koko perheen oli hyväksyttävä kohtalonsa. "Musiikkikaan ei kuulosta enää samalta ilman Williä", Mirjami nyyhki.



Danika otti raskaasti isänsä kuoleman. "Tämä on ihan kamalaa! En voi kuvitellakaan, miltä äidistä tuntuu..." hän itki Peten olkapäätä vasten.



Danikalla oli keinonsa lievittää tuskaa. Liikunta oli hyvä keino tyhjentää pää. Petellekin Williamin poismeno oli raskas kokemus.



Will haudattiin kaupungin hautausmaalle kuten kaikki muutkin suvun jäsenet.



Mirjamista tuntui kuin hänen maailmansa olisi juuri loppunut. Will oli ollut hänen elämänsä tärkein sim. Mirjami tunsi olonsa yksinäiseksi ja vanhaksi. Onneksi hänellä oli edes Danika, sillä Delindakin oli kaukana sisäoppilaitoksessa.



Kaksoset olivat vielä niin pieniä, etteivät he tajunneet isoisän olevan lopullisesti poissa. Lydia ja Alyssa jatkoivat leikkejään yhtä iloisesti kuin ennenkin.



Proppu oli varmasti maailman suurisydämisin ja ymmärtäväisin kissa. Se tarjosi lohtua Mirjamille nukkumalla tämän vieressä.



"En tiedä, mitä tekisin ilman sinua", Mirjami huokaisi Propulle. Hollyn oli vaikea keskittyä läksyihin, kun Mirjami leperteli kissalle.



Mirjamin ei tarvinnut kärsiä kauaa yksinäisyydestä.



"Missä sinä oikein viivyttelit?" Mirjami kysyi hymyillen viikatemieheltä. "Kuule, on tässä maailmassa paljon muitakin, jotka tarvitsevat kyytiä tuonpuoleiseen", viikatemies vastasi.



"No, pääasia on, että olet nyt täällä. Vie minut Willin luo!" Mirjami pyysi ja viikatemies toteutti lesken toiveen.



Mirjami haudattiin toiselle puolelle käytävää, Willin hautaa vastapäätä.



Danika tajusi olevansa nyt orpo. Se sai hänet osoittamaan rakkauttaan omille lapsilleen entistäkin enemmän. Eihän sitä koskaan tiennyt, milloin hänen oma lähdön hetkensä koittaisi.



"Muistakaahan aina, muruset, että olette äidille kaikista tärkeimpiä", Danika sanoi itku kurkussa Alyssalle.



Pete otti hoitaakseen puutarhan. Se oli ollut Willille tärkeä paikka, ja hän tahtoi kunnioittaa appiukkonsa muistoa pitämällä kasveista hyvää huolta.



Arki alkoi taas vähitellen sujua normaalisti. "Muistathan pitää huolta kunnostasi, niin jaksat koulussakin paremmin", Danika opasi Hollya.



Holly ei juuri juoksulenkeistä tai jumppatunneista piitannut, mutta onneksi liikkumaan pystyi monin eri tavoin. Propun kanssa leikkiessä nousi hiki pintaan.



Pete ja Danika pitivät huolta siitä, että arjessa riitti romantiikkaa. Pienet pusut ja kosketukset arkisten puuhien lomassa pitivät suhteen kunnossa.



Pete ja Holly leikkivät usein yhdessä. "Isi, älä huijaa! Sä et saa leijua, muuten mä en saa sua ikinä kiinni!" Holly parkui, kun Pete vähän kiusoitteli tytärtään hippaleikissä.




Danikalla oli syntymäpäivä. Hän ei ollut enää ihan nuori tyttö, mutta vuosia oli silti vielä runsaasti edessä.



Danika kuitenkin koki hieman kateutta Peteä kohtaan, sillä henki vanheni hitaammin kuin normaalit simit. "Sinun ihosi se pysyy aina vain kimmoisana, ja minä alan jo ryppyyntyä!" Danika marisi.



Holly oli aina pitänyt itseään rohkeana siminä, mutta korkeita paikkoja hän kuitenkin hieman kammosi. Liukumäen laskeminenkin tuntui joskus todella vaikealta.



"Mennäänkö joskus kalastamaan, isi?" Holly kysyi Peteltä. Proppu kiinnostui heti keskustelusta, kun kuuli sanan kala.



Pete hemmotteli Danikaa soittamalla serenadin, kun Danika tuli töistä.



Danika oli aivan ihastuksissaan Peten eleestä.



"Minä rakastan sinua", hän sanoi kappaleen päätyttyä, "En olisi koskaan voinut toivoa parempaa miestä itselleni."



Koska lapset olivat jo nukkumassa, jäi Danikalle ja Petelle aikaa viettää hieman kahdenkeskeistä aikaa.



Lemmenhetkistä seurasi aamupahoinvointia. Likainen pönttö oksetti Danikaa vielä lisää.



"Oho, kalibrointivirhe..." viikatemies mutisi pihalla, kun oli Proppua hakiessaan joutunut vahingossa talon pihalle.



Proppu otti viikatemiehen vastaan rennosti. Se ei suhtautunut kuolemaan yhtä dramaattisesti kuin simit.



"Mirjami ja Will ovatkin jo kaivanneet sinua", viikatemies sanoi Propulle ja silitteli sen silkkistä karvaa.



"Kohta toista ulottuvuutta sitten!" hän tokaisi ja Proppu ponnahti kohti tuonpuoleista.



Samaan aikaan kaksoset juhlivat synttäreitään.



Alyssa sai kasvaa viikatemiehen hurrausten saattelemana.



"Kuka toi tumma setä on?" Alyssa kysyi kasvettuaan. "Viikatemies. Hän oli juuri lähdössä", Danika sanoi merkitsevästi. Hän ei tahtonut kuoleman sanansaattajan pilaavan lastensa synttäreitä.



Alyssaa viikatemies ei kuitenkaan haitannut laisinkaan.

(Alyssan luonne on sekopää, urheilullinen ja taiteellinen.)



Lydia sai puhaltaa kynttilänsä seuraavaksi. Hänestä kasvoi sievä tyttö.

(Lydian luonne on neuroottinen, tarkkasilmäinen ja äkkipikainen.)




Kaksoset saivat uudet vaatteet ja kampaukset. Lydia tahtoi välttämättä kumisaappaat, jotteivät hänen jalkansa varmasti likaantuisi.



Päärakennuksen lastenhuone muutettiin makuuhuoneeksi Lydialle.



Danika huomasi olevansa kolmatta kertaa raskaana. Hän olikin toivonut saavansa vielä yhden lapsen.



Lydia oli tarkka siitä, että peti oli pedattu oikein. Hän ei sietänyt epäjärjestystä tai likaa ollenkaan.



"Puhtaus on puoli ruokaa ja siisteys ennen kaikkea!" tyttö totesi tomerasti siivottuaan huoneensa. Hän ei vielä osannut isänsä tapaan puhdistaa paikkoja sormiaan napsauttamalla.



"Kylläpä sinä olet kiltti tyttö, kun petaat sänkysi ilman käskemistä", Danika kehui Lydiaa, "Kunpa sisaresikin ymmärtäisivät, että sängyn petaamisesta on vain hyötyä."



Kaksosilla oli ensimmäinen koulupäivä. Holly lupasi huolehtia pikkusiskoistaan ja opettaa, miten koulussa piti käyttäytyä.



Danika oli surullinen Propun kuolemasta. "Tuntuu, kuin kaikki vain kuolisivat ympäriltämme", hän suri.



Danika ja Pete tahtoivat ilahduttaa lapsiaan, joten he hankkivat pihalle upean puumajan. Pariskunta kiipesi itse puumajaan ensimmäisinä. "Pitäähän meidän varmistaa, että tämä on turvallinen", Danika sanoi.



Puumaja olikin yllättävän romanttinen paikka, ja yksi tapahtuma johti toiseen.



Lapset ilahtuivat ikihyviksi uudesta puumajasta. He pukivat ylleen rooliasut, sillä eihän puumajassa voinut asua ihan vain normaaleja lapsia. Lydia valitsi dinosaurus-asun ja kuljeskeli ympäriinsä karjuen.



Holly puolestaan tahtoi olla prinsessa, koska mikä olisikaan ollut ylellisempi rooli.



Lydia ehti kiipeämään puumajaan ensimmäisenä. "Hei, saanko mäkin tulla sinne?" Holly huusi alhaalta. "Et saa! Tää on vaan dinosauruksille! Sitä paitsi sä et varmaan ees uskaltais kiivetä tänne", Lydia kielsi isosiskoaan tulemasta majaan. "Höööh!" Holly kiljui, muttei yrittänyt kiivetä puumajaan, sillä se tosiaan oli aika korkealla.



"Hei Lydia! Miten ois, pääsenkö mä sinne?" Alyssakin tahtoi majaan. "Joo, totta kai astronautit pääsee tänne! Täähän voi olla vaikka sun avaruusalus!" Lydia päästi mieluusti kaksoissiskonsa majaan.





Kaksoset keksivät vaikka minkälaisia leikkejä majassa. Holly oli vähän kateellinen kun ei päässyt mukaan.



Danika oli opetellut leipomaan keksejä koulun myyjäisiä varten. "Nämä ovat niin hyviä!" hän huokaili maistaessaan keksejä. Hän söi vahingossa koko pellillisen, ja joutui leipoimaan toisenkin satsin keksejä.




Holly vietti syntymäpäiviään vaatimattomasti yläkerran kylpyhuoneessa. Timantti sentään toi hieman juhlatunnelmaa.



Hollystä kasvoi varsin viehättävä nuori neito. Häntä ei enää yhtään harmittanut, että Lydia ja Alyssa olivat sulkeneet hänet leikeistään. "Lapset on oikeestaan aika mälsiä", Holly totesi.

(Hollyn luonne on sottapytty, hajamielinen, kapinallinen ja lastenvastainen.)



Lydia ja Alyssa olivat aivan leikkiensä lumoissa, eivätkä edes tajunneet siskonsa kasvaneen.



Äitiyslomalla Danikalla oli aikaa kokeilla kaikenlaisia uusia reseptejä. Alyssa tahtoi kuitenkin syödä vain vanhoja tuttuja ruokia, kuten synttärikakkua.



Hollysta oli tullut melkoinen keppostelija. Hänestä oli hauskaa tehdä jäyniä muille. Oli jännittävää pelätä kiinnijäämistä.



Alyssa joutui roiskupöntön uhriksi. Hän suhtautui onneksi kepposeen huumorilla. Lydialle pönttövesien päällesaaminen olisi taatusti ollut kamala kokemus.



"Minä luulen, että mahassasi kasvaa pieni poika!" Pete intoili tutkiskeltuaan Danikan vatsaa. "Se olisi mukavaa! Tyttöjähän meillä onkin jo ihan tarpeeksi", Danika totesi.



"Tulehan tänne, niin näytetään tulokkaalle kuinka rakkaudentäyteiseen perheeseen hän on syntymässä", Pete sanoi ja veti Danikan lähelleen. Keittiöpusut maistuivat aina yhtä makeille.



Holly kaipasi jotakin muutakin tekemistä kuin vain koulunkäyntiä, joten hän haki töitä. Kirjakauppa palkkasikin tytön myyjäksi.



Läksyt oli silti tehtävä. Holly, vaikka ei lasten seurassa viihtynytkään, auttoi silti sisariaan kotitehtävissä.



Alyssalla ja Hollylla oli yhteisiä piirteitä, sillä Alyssakin tahtoi silloin tällöin keppostella. Lydia sai päälleen vesisuihkun.



"Tosi kiva juttu, sisko! Mä en enää IKINÄ haluu leikkiä sun kanssa!" Lydia kiljui märkänä ja loukkaantuneena. Hän kimpaantui nopeasti.



"Älä nyt, se oli vaan vettä! Tuu tänne ylös ni mä pyydän anteeks, jooko?" Alyssa hihitteli, mutta tahtoi silti lepytellä suuttunutta siskoaan.



"Mitä enemmän sulle sattuu kommelluksia, niin sitä vahvempi susta tulee", Alyssa selitti. "Niin kai", Lydia sanoi, mutta oli jo leppynyt. Hän oli melkoinen kuumakalle joskus, mutta hänet oli helppo lepyttääkin.



Holly tahtoi koetella rajojaan. Hän livahti yöllä salaa ulos tekemään jekkuja naapureille.



Holly oli käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa kerätäkseen pussillisen koirankakkaa, jonka jättää palavana jonkun epäonnisen oven taakse.



Aseteltuaan pussin Holly juoksi kauemmas seuraamaan, miten talon asukkaat haisuyllätykseen reagoisivat.



Holly nauroi katketakseen, kun naapuri tuli sadatellen tallomaan pussia sammuksiin. Jekku oli jymymenestys!



Sitten Holly juoksi kiireesti kotiin, ettei kukaan vain saisi häntä kiinni kotiintuloajan rikkomisesta.



Pete ja Danika olivat niin keskittyneitä puutarhanhoitoon, etteivät he olleet laisinkaan huomanneet, ettei Holly ollut kotona.



"Uuh, viimeinen kyykistyminen taisi olla liikaa!" Danika henkäisi kesken kaiken.



"Vauva! Se syntyy! Apua!" Pete panikoitui tilanteesta täysin.



Pariskunta pääsi kuitenkin ajoissa sairaalaan. Pete oli ennustanut oikein: perhe täydentyi pienellä pojalla.



"Niin paljon kuin minä lapsista pidänkin, niin sinä saat jäädä ehdottomasti viimeiseksemme", Danika sanoi Sammyksi nimetylle pojalle.

(Sammyn luonne on sottapytty ja virtuoosi. Hän pitää indie-musiikista, tofupihveistä ja lilasta.)



Lydia joutui Hollyn jekun kohteeksi. "Kuka idiootti tällaista oikein tekee?!" hän raivostui.



"Huh! Joku taitaa olla vaipanvaihdoin tarpeessa!" Sammy yllätti Danikan melkoisella lemupommilla.



Hollyn oli vaikea keskittyä läksyjen tekemiseen, sillä kaksoset leikkivät pöydässä kuninkaallisia. "Voittekste mennä jonneki muualle?" Holly marisi. "Ei, kun sä meet muualle! Tää on Ruokasalilan tuplakuningaskunta, josta ulkopuoliset karkotetaan, jos ne käyttäytyy huonosti!" Alyssa julisti.



Kuntoilu oli Danikalle tärkeää, ja Pete antoi vaimolleen mahdollisuuden treenata pitämällä huolta Sammysta.



"Tiesitkö, että vuosittain noin tuhat simiä loukkaantuu juoksumatto-onnettomuudessa?" Holly kiusasi äitiään nippelitiedoilla.



Alyssa käyttäytyi suurimman osan ajasta aivan kuten kuka tahansa muukin lapsi, mutta toisinaan hän alkoi puhumaan itsekseen ja sekoilemaan muutenkin.



Se ei kuitenkaan haitannut Lydiaa, jolle Alyssa oli äärettömän tärkeä. Kaksoset olivat todella läheisiä, vaikka he toisinaan riitelivätkin.



Holly oli lähdössä koulun tanssiaisiin. Hän ei suostunut pukeutumaan sovinnaisiin vaatteisiin, vaan tahtoi säväyttää minimekolla ja nahkakengillä. Tanssiaiset sujuivat hyvin, ja Holly oli selvästi illan seuratuin tyttö.



"Nää katkaravut on tosi tulisia! Ihan ku mun suussa riehuis metsäpalo", Holly kauhisteli Peten katkarapucocktailin mausteisuutta.



Holly oli saanut tanssiaisissa Timon Keltaniemen varauksettoman ihailun sekä puhelinnumeron. Holly päätti pyytää Timonia treffeille.



Treffit sovittiin kalankasvattamolle, sillä Holly ei piitannut perinteisistä treffipaikoista. Hän tahtoi myös hieman testata Timonia.



"Eiks tää ookin kiva paikka! Ihanan vihreetä ja luonnonläheistä", Holly ihasteli paikkaa.



"Ja ihan karsee kalanhaju", Timon lisäsi nenäänsä nyrpistäen. Holly ei ollut osannut odottaa Timonin olevan niin suorapuheinen!



Suorapuheisuus oli kuitenkin Hollyn mielestä hurjan miehekästä, joten vaikka Timon tyrmäsikin treffipaikan, oli Holly silti aivan myyty. Hän pussasi Timonia suoraan huulille ilman mitään varoitusta.



"Ookoo", Timon totesi tyhmästi suudelman jälkeen, "En mä olis ihan noin nopeesti odottanu suudelmaa... Mutta en tietty valita!" Holly oli hieman yllättynyt itsekin. "Ööh, mitä jos kalastetaan vähän?" hän ehdotti, sillä häntä vähän nolotti nopea suudelmansa. "No ei todellakaan! Mun kalliit vaatteet saattais mennä pilalle", Timon tyrmäsi ehdotuksen. "Hei come on, mitä muuta tekemistä kalankasvattamolla muka on?" Holly maanitteli Timonia.



Timon ei kuitenkaan suostunut kalastamaan, ja aiheesta kehkeytyikin parin ihka ensimmäinen riita. Lopulta Holly kalasti yksinään Timonin istuskellessa penkillä.



Holly kuitenkin nöyrtyi lopulta ja meni istumaan Timonin viereen. "Nää treffit ei tainnu nyt mennä ihan putkeen", Holly sanoi anteeksipyytävästi. "No ei. Mutta kuten huomaat, mä en kuitenkaan lähteny kesken pois!" Timon sanoi. "Et niin. Mikset?" Holly kysyi ihmetellen. "Koska mä tykkään susta. Sä oot niin erilainen... Mä haluan nähdä, mitä meistä vois tulla. Jos sä vaan haluat olla mun kanssa. Niinku ihan virallisesti", Timon vastasi. "No okei... Voishan se olla hauskaakin. Olla sun kanssa yhdessä", Holly sanoi ja punastui hiukan.



Lopputreffit sujuivatkin sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa.