Connorin ja Eelinin rakkaus kukoisti. Connor oli niin uuden rakkaansa pauloissa, että jo Eelinin äänen kuuleminen sai hänet unohtamaan kaiken muun - jopa vaahtoa tulvivan pyykinpesukoneen.

Sahara kärsi vauvakuumeesta. Nadira ja Navid olivat molemmat jo ohittaneet vauvaiän kauan sitten, ja Sahara kaipasi pikkuista, jota tuudittaa käsivarsillaan. "Voi tiilikki, kunpa voisit muuttua oikeaksi vauvaksi", Sahara huokaili.

Saharan vauvakuumetta ei ainakaan helpottanut se, että yksi hänen työkavereistaan oli paitsi loistava sotilas myös Saharan mielestä hurjan kuuma ja luonteeltaan varsin isällistä tyyppiä. Mitä enemmän Sahara vietti aikaa Launo Hovilan kanssa, sitä selvemmäksi kävi, että hän oli rakastumassa mieheen.

Connor oli innostunut ruoanlaitosta. Elämän ehtoopuolella huonon ruoan syöminen tuntui tuhlaukselta, joten kannatti tehdä jokaisesta ateriasta loistava.

Navid viihtyi teiniydyttyäänkin hiekkalaatikolla entiseen malliin. Hiekka oli pojan mielestä kiehtovaa.

Hiekkalaatikon hiekkaa enemmän Navidia kuitenkin kiinnosti kilpamaneesin hiekka. Connor oli luvannut viedä Navidin katsomaan hevosia ja toteutti vihdoin lupauksensa. "Minä en sitten tiedä hevosista yhtään sen enempää kuin merihirviöistäkään", Connor tunnusti Navidille.

Kun Navid suuntasi ihailemaan laukkakilpailuja, Connor jäi pihalle leikkimään kivilelulla. "Kuinka riemastuttava tapaus sinä oletkaan", Connor myhäili katsellessaan kiveä.

Navid oli kisojen jälkeen ihan hurmioitunut. "Hevoset on ehdottomasti maailman parhaita eläimiä! Oisit nähny miten ne laukkas.. Voiko olla sulokkaampaa näkyä?" hän intoili. "Voi poika, kunhan kasvat vähän niin ymmärrät, miten paljon sulokkuutta maailmaan mahtuu", Connor vastasi pää täynnä muistoja Janetesta.

Connor ehdotti, että Navid voisi ajaa kotiin. "Minä en anna sinulle vaihtoehtoja. Sinä olet jo sen ikäinen, että sinun pitää oppia ajamaan autoa", Connor sanoi, kun Navid epäröi.

Sahara oli kutsunut Launon kylään. Hän tervehti miestä syvällä halauksella. Sahara oli päättänyt kertoa tunteistaan Launolle.

Halaus kuitenkin hämmensi Launoa. "Uh, olikohan tuo soveliasta, kun sinä kuitenkin olet esimieheni?" mies pohti hämillään. "Älä sinä tuollaisia pohdi, emme me ole nyt töissä", Sahara sanoi vähän huolestuneena. Häntä alkoi pelottaa, että Launo säikähtäisi kuullessaan Saharan lämpimistä tunteista miestä kohtaan. "Vai tuntuiko sinusta pahalta halata minua? Olen pahoillani, jos tunnet olosi ahdistelluksi", Sahara alkoi puhua pulputtaa hermostuksissaan, "Koska ei minun tarkoitukseni ole ahdistella sinua, ei todellakaan! Sinä vain olet jotenkin niin upea tyyppi, että minun on välillä vaikea hallita itseäni. Minä näet olen aivan hulluna sinuun, ja minä aioin tänään kertoa sinulle tunteistani, koska en enää halua piilotella ihastustani, mutta jos se tuntuu sinusta pahalta, niin sitten minä en sano mitään, kyllä minulle käy että me olemme vain ystäviä ja kollegoja ja..."

Saharan yllätykseksi Launo keskeytti Saharan puhetulvan suudelmalla, jossa maistui ilo ja jonkinlainen helpotuskin.

"Sinä olet vähän hupsu", Launo naurahti suudelman jälkeen. Sahara punastui ja sopersi jotakin sekavaa vastaukseksi. Hän ei ollut uskonut, että ensimmäinen suudelma Launon kanssa tuntuisi niin järisyttävältä. "Minä olenkin jo odottanut, että sinä sanoisit jotain. Kyllä minä olen huomannut, että sinä olet katsellut minua sillä silmällä jo pidemmän aikaa. Ja minäkin olen katsellut sinua, mutten ole uskaltanut sanoa mitään, koska sinä tosiaan olet minun esimieheni ja pelkäsin, että se vaikuttaisi työhöni ja niin edelleen", Launo kertoi. "No hyvä, että minä sitten vihdoinkin rohkaistuin", Sahara sanoi hymyillen.

Sitten Sahara tarjosi Launolle hierontaa, sillä hän tiesi hieronnan tekevän hyvää pitkän työpäivän jälkeen, ja Launo oli tullut suoraan töiden jälkeen hänen luokseen.

"Iyyyy, Hankkikaa huone!" Nadira kiljahti kävellessään Saharan ja Launon ohi. Sahara punastui jälleen - hän oli kokonaan unohtanut, että Nadirakin oli kotona. Tyttö ei tuntunut pitävän mistään, mitä Sahara teki.

Launo jäi illalliselle Tavaresien luo. Nadira ei tietenkään suostunut syömään samassa huoneessa äitinsä ja tämän uuden poikaystävän kanssa, mikä sopi mainiosti Launolle. "Saanko minä jäädä yöksikin? Olisi varmasti ihanaa nukkua vierekkäin", Launo kysyi?.

"Oletko ihan varma, että haluat vain nukkua?" Sahara kysyi juonikkaasti ja suuteli Launoa intohimoisesti.

"Itse asiassa ei minua ihan vielä väsytä... Voisin vaikka harrastaa jotakin liikuntaa, jotta uni tulisi nopeammin", Launo vastasi samaan sävyyn.

Niinpä pariskunta siirtyi yläkertaan makuuhuoneeseen. Sahara tunsi jotakin, mitä ei ollut Youssefin kanssa koskaan tuntenut. Hän tunsi sellaista yhteenkuuluvuutta Launon kanssa, että hänen henkensä melkein salpautui.

Sitten Launo ja Sahara vetivät peiton päälleen ja nauttivat toistensa seurasta täysin siemauksin.

"Älä nyt suutu, mut sä et voi mennä nyt nukkumaan tai kuolisit järkytyksestä", Nadira varoitti veljeään. "Miks ihmeessä?" Navid kysyi, sillä hän epäili Nadiran vain kiusaavan häntä. "No, äiti ja Launo siellä vähän laulattaa lakanoita, jos tajuut mitä tarkotan", Nadira paljasti.

"Mitä? Eikä!" Navid hämmästyi. "Joo joo, eiks oo karseeta? Äitihän on jotain sata jo eikä Launokaan oo enää mikään kaikkein hehkein tapaus", Nadira käkätti ilkeästi.

Sahara tunsi olevansa rakastuneempi kuin koskaan. "Launo, sinä olet aivan ihana. Minä rakastan sinua", Sahara tunnusti.

"Siksi en halua tuhlata enää hetkeäkään. Minusta tuntuu, että olen vihdoin löytänyt paremman puoliskoni, joten Launo Hovila, tuletko aviomiehekseni?" Sahara polvistui Launon eteen ja kosi miestä. Sahara oli aiemminkin ollut nopea suhteissaan, mutta nyt hänestä tuntui, että kaikki tulisi sujumaan täydellisesti. Hän oli tuntenut Launon jo monta vuotta, joten kyse ei ollut samanlaisesta hätäilystä kuin Youssefin kanssa.

Launo ei vastannut heti, mutta miehen katse kertoi kyllä kaiken, minkä Sahara halusikin tietää. "Tietenkin menen kanssasi naimisiin", mies sanoi lempeästi, kun Sahara nousi jälleen seisomaan.

Sahara vaati Launoa muuttamaan saman tien luokseen. "Lasten on parempi tottua sinuun kertaheitolla", Sahara sanoi.

Launolla ei ollut mitään muuttoa vastaan. Uuden kodin lisäksi hän sai uuden tyylin.

(Launon luonne on työnarkomaani, loistava suutelija, kurinalainen, perfektionisti ja kätevä. Hänen suosikkimusiikkiaan on soul, lempiruokaa paistipurilainen ja lempiväri orvokinsininen. Launo tahtoo olla joka paikan höylä.)

"Huh, sinä olet ihan mielettömän komea", Sahara ihasteli kihlattunsa ulkonäköä. "Huomenna olen varmasti komeampi, kun menemme naimisiin", Launo murjaisi. Sahara ja Launo eivät turhia aikailleet avioliittoon astumisen kanssa.

Seuraavana aamuna Launo ja Navid valmistautuivat yhdessä hääseremoniaan. "Lupaathan sitten, ettet ikinä, IKINÄ, satuta äitiä?" Navid vaati Launoa lupaamaan. "En tietenkään. Minä rakastan häntä, enkä halua koskaan tuottaa hänelle tuskaa", Launo vastasi vakavasti.

Sitten he pukeutuivat tummiin pukuihin. "Me voitais olla ulkonäön puolesta isä ja poika", Navid huomasi.

Yhtäkkiä Sahara ryntäsi huoneeseen kauhealla kiireellä ja oksensi lattialle. "Voi ei! Olin ihan varma, että olisin ehtinyt vessaan asti", hän surkutteli. "Oletko kunnossa?" Launo kysyi huolestuneena. "Olen olen, minua vain jännittää", Sahara vakuutti.

Siivottuaan oksennukset Sahara hätisti Launon ja Navidin pois huoneesta, sillä hänen piti vaihtaa hääpukunsa päälleen. Tuotti kuulemma huonoa onnea, jos mies näki morsiamensa puvun ennen kuin päästiin alttarille. "Miksi minä olen näin hermostunut?" Sahara tuskaili katsellessaan itseään peilistä.

"Noh, lykkyä tykö sitten vaan", Connor toivotti onnea Launolle ennen seremonian alkua. Hän oli iloinen siitä, että Saharakin oli löytänyt uuden rakkauden.

Pian Sahara ja Launo seisoivat hääkaaren alla vieraiden katsellessa heitä. "Olet kaunis", Launo kuiskasi hymyillen.

Nadira ei kestänyt katsoa äitinsä hempeilyä. Häntä oksetti kaikki romanttinen ja kaunis.

Sahara ja Launo olivat onnensa kukkuloilla ja lirkuttelivat toisilleen kuin roskaromaanien pariskunnat.

Avioliiton sinetöivä suudelma sai juhlavieraat pyyhkimään kyyneleitä. Connor oli aivan ihastuksissaan.

Sitten siirryttiin sisätiloihin leikkaamaan kakkua. Nadirakin alkoi pikkuhiljaa nauttia hääpäivän tunnelmasta.

Saharalle oli ehtinyt tulla kiljuva nälkä seremonian aikana. Hääkakku maistui muillekin.

Makea kakku sai kuitenkin Saharan jälleen ryntäämään pöntön ääreen.

Navid teki tuttavuutta juhlavieraiden kanssa. Eräällä vieraista oli upea mekko, jota Navid kävi kehumassa.

Launo oli huolissaan tuoreesta vaimostaan. "Tuollainen oksentelu ei ole normaalia", hän sanoi. "Oh, kyllä se on, jos on raskaana. Ja minä luulen, että tässä on nyt kyse siitä", Sahara vastasi hymyillen varovasti.

Navid oli jälleen päätynyt hiekkalaatikolle. Hän ei välittänyt siitä, että juhlavaatteet sotkeutuivat hiekassa.

Launo ilahtui raskausuutisesta niin paljon, että kaappasi Saharan mukaansa suihkuun.

Connor biletti yksinään olohuoneessa. Hän nautti tanssimisesta yhä.

Illalla Sahara katsoi parhaaksi pukeutua raskausvaatteisiin, sillä hänen vatsansa alkoi jo selväsi pyöristyä. Sahara oli onnellinen: hänellä oli ihana mies, ja hän saisi tämän kanssa pikku palleroisen. Mikään ei olisi voinut olla paremmin.

Sahara kertoi iloiset uutiset Nadiralle. "Sinusta tulee isosisko toisen kerran!" Sahara hihkui tyttärelleen. "No jee", Nadira vastasi innottomasti. Nadiran reaktio tuntui loukkaavalta. "Miksi sinä olet tuollainen?" Sahara kysyi esikoiseltaan.

"Eiku oikeesti hienoo äiti. Ihan mahtavaa", Nadira sanoi ja taputti äitinsä käsivartta hymyillen leveästi. "Milloin sinä alat puhua minulle rehellisesti?" Sahara kysyi, mutta Nadira oli jo matkalla omaan huoneeseensa.

Launon läsnäolo onneksi lohdutti Saharaa. Mies sai hänet aina hyvälle tuulelle, ja ainakin Launo oli innoissaan lapsen saamisesta.

Launo teki kaikkeensa, jotta Saharalla olisi hyvä olla. Hän esimerkiksi helpotti raskauden tuomia selkäkipuja hieromalla Saharaa.

Myös Navid odotti innokkaasti pikkusisaruksensa syntymää. Navid oli aina ollut paljon kiltimpi ja hyväksyvämpi luonteeltaan kuin Nadira.

Connor ja Launo tulivat hyvin toimeen keskenään. "Oletteko ihan varmoja, että jaksatte vielä huolehtia lapsesta? Te ette kuitenkaan ole enää ihan nuoria", Connor kysyi. "Toki jaksamme! Sitä paitsi olen kuullut, että lasten kanssa touhuaminen virkistää mieltä ja estää vanhenemisen tuomia haittoja", Launo vastasi.

Nadira oli saanut kyläilykutsun luokkatoveriltaan Väinö Puskulta, joka sattui asumaan Janeten entisessä kodissa. "Mä en sit voi jäädä kovin pitkäks aikaa, mulla alkaa työt", Nadira ilmoitti heti.

"Ai", Väinö sanoi vähän pettyneenä, "Mut kunhan pysyt sen aikaa, että ehdit sanomaan, voitko tulla mun kanssa tanssiaisiin?"

"Tanssiaisiin?" Nadira yllättyi pyynnöstä. Hän ei ollut ajatellutkaan mitään nössöjen tansseja, ei häntä kiinnostanut keikistellä mekossa ja hymyillä kuin olisi ollut hänen elämänsä paras päivä. "Niin... Musta olis kiva jos tulisit mun kanssa", Väinö sanoi vähän ujosti. Poika näytti niin hauraalta punastellessaan, ettei Nadira kehdannut kieltäytyä. "Okei, no voin mä tulla. Mutta et sitten tuo mulle mitään kukkia tai mitään! Mennään niinku ihan matalalla profiililla", Nadira sanoi.

"Mut hei nyt mun pitää mennä. Nähään koulussa sitte", Nadira sanoi ennen kuin Väinö ehti sanoa mitään. Nadiraa kummastutti se, että Väinö oli pyytänyt juuri häntä tansseihin. Väinö oli kauhean hiljainen ja ujo tyyppi, eikä Nadira ollut oikeastaan edes huomannut häntä koulussa.

Navidiakaan eivät tanssiaiset juurikaan kiinnostaneet. Hän oli enemmänkin kotona viihtyvää tyyppiä.

Navid viihtyi omassa rauhassaan takapihalla. Läksyjä oli kivointa tehdä auringonlaskun aikaan.

Toisinaan Launo tuli pitämään Navidille seuraa. Launo ymmärsi, että Navidille riitti seuraksi se, että toinen vain istui hänen lähellään.

Mutta Launo oli myös vähän huolissaan Navidin syrjäänvetäytyvyydestä. "Minä tiedän, että sinä viihdyt hyvin yksinäsi, mutta ethän eristäydy kokonaan? Muistathan joskus käydä ulkona ystäviesi kanssa?" Launo huolehti isällisesti.

"Hei Nadira, miten meni töissä?" Sahara tervehti Nadiraa, kun tämä saapui iltamyöhään töistä. "Ihan okei", Nadira vastasi lyhytsanaisesti ja katosi vessaan. "Miten tuon tytön saisi puhumaan?" Sahara kysyi Connorilta, joka oli musiikkinsa lumoissa eikä edes kuullut Saharan kysymystä.

"Minulta menee kohta hermot Nadiran kanssa!" Sahara tuskaili Launolle ja Navidille. "Älähän nyt. Tytöllä on vain vähän tavallista ärhäkämpi teini-ikä", Launo lohdutti.

Saharan piti kehittää kätevyyttään, joten vessanpöntöt, lavuaarit ja kylpyammeet saivat parannuksia.

"Minusta tuntuu, että vauva syntyy pian", Sahara jutteli ruokapöydässä, "Ainakin minä toivon, että se syntyy pian. Ei tämän vatsan kanssa kohta enää tule toimeen!"

Sahara oli onnellinen Launon kanssa. Heillä oli paljon yhteistä ja he löysivät aina aikaa toisilleen. Yksi tapa viettää aikaa yhdessä oli treenata.

"Sinä olet ihan hullu treenari! Eihän kukaan jaksa juosta niin pitkään kuin sinä vaadit", Launo valitti treenien jälkeen. "Noh, äläs nyt. Sinun tarvitsee olla huippukunnossa, jos meinaat pärjätä urallasi", Sahara sanoi.

"Mitä ihmettä sä teet?" Nadira ihmetteli tanssiaispäivänään, kun huomasi Saharan lumoavan käärmettä eteisessä. "Muistin yhtäkkiä, että minulla on tällainen käärmekori! Eihän tätä voi jättää käyttämättä", Sahara vastasi innoissaan. "Äiti nyt oikeesti", Nadira huoahti tuskastuneena. Miksi juuri hänen äitinsä täytyi olla niin hullu?

Pihaan oli kurvannut valkoinen limusiini, joka veisi nuoret tanssiaisiin. "Ois nyt ollu ees musta, ois ollu vähän tyyllikkäämpi", Nadira mutisi.

Navid oli miltei unohtanut tanssiaiset. Hän joutui ryntäämään hiki hatussa limusiiniin. Vaikka Navidilla ei ollutkaan paria, hän oli silti päättänyt lähteä tanssimaan.

Sahara tunsi haikeutta katsellessaan Nadiran ja Navidin nousevan limusiiniin. "Ovatpa he jo isoja, melkein aikuisia..." hän ihmetteli vatsakumpuaan hieroen.

"Muistatko sinä ihan varmasti miten lastenhoito sujuu?" Connor kyseli Saharalta. Häntä vähän jännitti uuden vauvan syntymä, mutta onneksi tulokkaan vanhemmat vaikuttivat rauhallisilta.

Launo ja Sahara pääsivät viettämään kahdenkeskeistä aikaa, kun Nadira ja Navid olivat tanssiaisissa.

"Tiedätkö, minä en voisi olla enää yhtään onnellisempi", Launo sanoi hiljaa. "En minäkään", Sahara oli samaa mieltä.


Kun Navid ja Nadira palasivat kotiin, kummallakin oli mukanaan kruunu. "Vähän hassua, että meidät valittiin tanssiaisten kuninkaaks ja kuningattareks, kun me kuitenkin ollaan sisarukset", Nadira tuumasi.

Samalla hetkellä, kun Navid ja Nadira palasivat kotiin, käynnistyi Saharan synnytys. "APUA! Nyt äkkiä sairaalaan!" Launo panikoi.

"Hei rakas, toivottavasti oli hauskaa tansseissa, äiti lähtee nyt sairaalaan", Sahara tervehti Navidia.

"Kumpihan sieltä tulee, tyttö vai poika?" Navid mietiskeli. "Ihan sama! Se on kuitenki meidän sisarus, mitä väliä sen sukupuolella on", Nadira vastasi.

Synnytys sujui yllättävän nopeasti. Vastasyntynyt sai erikoiset onnentoivotukset, kun sairaalan pihaan eksynyt villihevonen esitteli taitojaan.

Uusi tulokas oli poika. Hän sai nimekseen Noah.

(Noahin luonne on hyvä ja herkkäuninen. Hänen lempimusiikkiaan on r'n'b, lempiruokaa falafelit ja lempiväri keltainen.)

Noah oli valloittanut Launon sydämen saman tien.

Launo tykkäsi olla isä. Kaikki vauvan syöttämisestä vaippojen vaihtamiseen tuntui hauskalta puuhalta. Launo oli isänä aivan eri maata kuin Youssef, joka ei edes pitänyt yhteyttä lapsiinsa.

Nadira oli ehkä vähän kateellinen Noahille juuri isän takia. Hän oli kasvanut ilman isää, joten tuntui epäreilulta nähdä, kuinka Launo helli Noahia.

Sahara oli aivan haltioissaan pikku-Noahista. Vauvat olivat sillä hetkellä parasta mitä Sahara tiesi.

"Kuule Navid, oonko mä ihan kamala, jos mä en oo innoissani Noahista? Mä en tykkää, kun se vie kaiken huomion... Vaikka kyllä mä sen ymmärrän, että se tarvii kaiken sen huomion, kun se on vasta vauva", Nadira avautui veljelleen. "Toi on kai ihan normaalia. Ainahan se on vaikeeta, kun perheeseen tulee uusia jäseniä", Navid lohdutti läksyjensä lomassa.

Connor kulutti päiviään musiikin ja maalaamiseen parissa. Hän tykkäsi rauhallisista aktiviteeteista.


Nadira tykkäsi tehdä kepposia, ja tällä kertaa Launo joutui tietokonekepposen uhriksi.

Sahara lohdutti säikähtänyttä miestään suudelmilla. Connor keskittyi entistä tarkemmin maalaukseensa ja yritti sulkea muiskuttelun äänet korvistaan.

Nadiralla oli huono omatunto siitä, että hän suhtautui kylmästi Noahiin, vaikka eihän pikkuinen ollut tehnyt mitään ansaitakseen ikäviä tunteita osakseen. Nadira yritti tehdä tuttavuutta Noahin kanssa. "Oot sä kyllä aika söpö kaikesta huolimatta", Nadira tuumi.

Connor ja Launo kävivät älyllisiä mittelöitä shakkilaudan äärellä.

Sahara oli onnistunut parantelemaan kaikkia vesikalusteita, joten hänen piti keksiä uusia parantelunkohteita. "Takasta kannattaa tehdä nyt paloturvallinen, kun talossa on pieni lapsi", hän päätti.

Paloturvallisuusparantelujen aikana Sahara tuli huonovointiseksi. "Onneksi parantelin pöntöt itsestään puhdistuviksi", Sahara mietti oksennettuaan.

Nadiralla oli ollut oikein hauskaa tanssiaisissa Väinön kanssa. Hän oli tajunnut, ettei poika ehkä ollutkaan ihan niin hönö ja huomaamaton kuin hän oli aluksi ajatellut.

Nadira oli ehkä jopa hieman - tai vähän enemmänkin - ihastunut Väinöön. Oli myös enemmän kuin selvää, että Väinö piti Nadirasta. Siksi ei ollut suurikaan ihme, että Nadira ja Väinö päätyivät pussailemaan puutarhapenkille.

Nadira oli aina ollut melko vahva persoona eikä alistunut muiden tahtoon, joten hän otti nopeasti ohjat käsiinsä suutelemisessakin.

Connor oli päättänyt vihdoin ja viimein jäädä eläkkeelle. Hän oli jo liian vanha nousemaan rokkitähdeksi, joten oli ehkä parempi jäädä viettämään viimeisiä päiviä kotiin.

Saharan ja Launon välinen rakkaus kukoisti. He olivat suorastaan hullaantuneita toisiinsa, ja romanttisen punainen makuuhuone sai heidät entistäkin himokkaammalle tuulelle.

Nadira ja Väinö olivat vielä vähän ujoja toistensa suhteen. Vaikka pussailu olikin kivaa, se tuntui myös vähän kummalliselta. Siksi oli hyvä keksiä välillä muutakin tekemistä.