"Tosi kummallista, että Victor on jo aikuinen mies", Noah päivitteli, "Ihan kuin hän olisi vasta äsken ollut vielä vain vastasyntynyt vauva."
"Niin, aika kuluu tosi nopeasti", Piipari huokasi.

Esikoisen pesästälentäminen olisi saattanut saada Noahin ja Piiparin tuntemaan itsensä vanhoiksi, ellei talossa olisi ollut Harleenia. Kun piti pitää huolta vielä alle kouluikäisestä lapsesta, ei voinut tuntea itseään ikälopuksi.

Noah päätti pitkästä aikaa viedä Hanin kilpailemaan. Peura pomppi pihatiellä vastaan, kun Hani ja Noah suuntasivat kohti ratsastuskeskusta.

Hugo oli selaillut internetiä ja törmännyt siellä Estetian taideoppilaitoksen mainokseen. Hän koki, ettei pystynyt tavallisessa koulussa tai kotona opiskelemaan tarpeeksi maalausta tai muita taidemuotoja, joten hän päätti kysyä äidiltään, mitä mieltä tämä olisi siitä, että Hugo lähtisi kokeilemaan sisäoppilaitoksessa opiskelua. "No, mitäs sanot?" Hugo kysyi innokkaasti pitkän mainospuheen jälkeen.

"Voi, tuohan kuulostaa loistavalta!" Piipari piti ajatusta sisäoppilaitoksesta hyvänä. Hän kannatti taitojen kehittämistä, ja hän näki, että Hugo oli ajatuksesta todella innoissaan. Sitä paitsi ainakaan raha ei olisi esteenä hieman kalliimmallekaan koulutukselle.

"Minun pitää jutella vielä isäsi kanssa, mutta kyllä minä uskoisin, että hänellä ei ole mitään Estetian taideoppilaitosta vastaan", Piipari sanoi iloisesti, mutta hänen hymynsä hyytyi pian, kun Selina asteli keittiöön. "Selina!" Piipari kivahti toruvasti, "Minä juttelen tässä tärkeistä asioista veljesi kanssa, ja sinä tulet tänne piereskelemään! Häpeäisit!" Selinaa asia vain nauratti. (Oikeesti, sottapytty-simit...)

"Se olis kyllä ihan unelmien täyttymys, jos pääsisin Estetiaan. Siellä mä oppisin varmasti kaikkee tärkeetä taiteesta ja saisin vähän harjotettua mun maalaustaitojaki", Hugo selitti sisarestaan häiriintymättä.

Kun Noah oli palannut ratsastuskilpailuista (jotka olivat menneet aivan loistavasti), Piipari otti puheeksi Hugon ehdotuksen. "Ei kai sinulla ole mitään sitä vastaan, että Hugo lähtisi opiskelemaan Estetian taideoppilaitokseen?" Piipari kysyi.

"Mikä se sellainen on?" Noah kysyi ihmeissään. "Odota, minä etsin sinulle Estetian sivut", Piipari vastasi ja saikin nopeasti esille oppilaitoksen kotisivut. "Ahaa, no tuohan vaikuttaa mielenkiintoiselta", Noah totesi tutustuttuaan aiheeseen tarkemmin. "Kyllä me voidaan poika sinne lähettää, jos hän kokee olevansa valmis asumaan perheestään erossa", hän sanoi. "Hei muuten, mitä ihmettä tuolla katonrajassa muuten on? Se näyttää kuvottavalta", Noah ihmetteli.

"Hyi, onko se jotain ruokaa?" Piipari yllättyi katonrajaan ilmestyneestä tahrasta. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa pohtia mysteeritahraa enempää. Hänen piti naputella nettisivujen kautta hakemuksen menemään Estetiaan, ja asia oli sillä sovittu: Hugo lähtisi opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Piipari oli poikansa puolesta todella iloinen, mutta toisaalta häntä vähän harmitti lähettää Hugo niin kauas kotoa.

Selinaa eivät sisäoppilaitokset kiinnostaneet. Hän viihtyi kotikoulussaan hyvin, eikä hänellä ollut mitään erityisiä intohimoja mitään ainetta kohtaan.

Selina kuitenkin kuunteli mielellään, kun Hugo intoili Estetiaan pääsystään. "Siellä varmaan käytetään liitutaulujaki piirtelyyn eikä matikan laskuihin", Hugo pohti.

"Muista sit ottaa paljon kuvia sieltä, mä haluun nähä millasia hörhöjä se paikka on täynnä", Selina pyysi.

"Hei mut pidä lippu korkeella siellä, pidä huolta meidän suvun maineesta", Selina sanoi ja teki kunniaa veljelleen.

"Oot höpsö", Hugo nauroi siskolleen ja halasi sitten tätä tiukasti. "Mulle tulee ikävä sua", hän mumisi Selinalle. "Mullekin sua", Selina vastasi.

"Sinun on sitten paras palata sieltä seuraavana Da Vincinä", Noah sanoi, "No ei sentään. Pidä hauskaa ja muista soitella meille."

Hyvästeltyään kaikki Hugo hyppäsi taksiin, joka vei hänet koulun kustannuksella Estetian taideoppilaitokseen.

Noah tunsi olonsa vähän tyhjäksi, kun Victor ja Hugo olivat molemmat poissa. Hän lohdutti itseään ostamalla jäätelöä.

"Ei voi olla paha mieli, jos vain on jäätelöä", Noah hyrisi onnellisena syödessään herkkutötteröään.

Selina puolestaan ei ehtinyt ikävöimään veljeään sinä iltana, sillä hänellä oli tanssiaiset.

"Valkoset limusiinit on kyl kaikista tyylikkäimpiä", Selina oli tyytyväinen koulun tarjoamaan limusiinikyytiin.

Noahin ilta kului Harleenin kanssa. Harleen oli todella aurinkoinen tapaus, ja hänet oli äärettömän helppo saada nauramaan.

Selina palasi tanssiaisista treffikutsun ja kruunun rikkaampana. Kukaan ei tuntunut uskovan korviaan, kun Selina julistettiin tanssiaisten kuningattareksi. Ihan totta se ei ollutkaan - Selina oli vaihtanut äänestysliput juuri ennen ääntenlaskua. Selinan mielestä mikään ei ollut hauskempaa kuin aiheuttaa hämmennystä muissa. Treffikutsu sen sijaan oli tullut täytenä yllätyksenä Selinallekin. Hän ei ollut tajunnutkaan, että Thomas Korsman oli niin tykästynyt häneen.

Noah varmisti, että hänen hevosillaan oli kaikki hyvin. Hani sai oikein kunnon harjauksen, sillä se oli piehtaroinut itsensä ihan likaiseksi.

Likaisena ei kannattanut osallistua kilpailuihin, sillä tuomarit saattoivat antaa miinuspisteitä hevosen ruokottomasta ulkonäöstä.

Selina oli ystävystynyt Marjaana-nimisen tytön kanssa, joka sattui olemaan Thomasin sisko. "Hei ihan oikeesti, sun ei tarvi pitää tota ratsastuskypärää ihan joka paikassa", Selina tunsi vähän myötähäpeää Marjaanan kummallisesta pukeutumistyylistä, "En ihmettelis, vaikka muotipoliisit ois sireenit ulvoen sun perässäs." Marjaana oli kuitenkin rohkea tyttö, eikä välittänyt siitä, vaikka muut naureskelivatkin hänelle.

Mysteeritahra oli jäänyt askarruttamaan Noahin mieltä. "Osaisitko sinä sanoa, mikä ihme se on?" Noah yritti saada Harleenin ratkaisemaan arvoituksen.

"Ai mitä, tahtoisinko perustaa laamatarhan?" Noah sai kummallisen puhelun joltakulta, jolla oli laamaongelma. "Olen pahoillani, mutta hevoset riittävät minulle, enkä usko, että ne pitäisivät laamoista."

Harleenilla oli syntymäpäivä. Se riemastutti kovasti tyttöä.

Ikävä kyllä riemu loppui lyhyeen, sillä Harleen sai mielestään aivan karseat vaatteet kasvettuaan.

(Harleenin luonne on eksentrinen, kömpelys ja huumorintajuton.)

Onneksi Tavareseilla oli loputtomat vaatevarastot, ja Harleenillekin löydettiin hieman muodikkaammat vetimet.

"Voi kunpa Hugo olis täällä! Läksyjä on niin tylsää tehä yksin", Selina tuskaili.

Onneksi läksyjen jälkeen sai tehdä kaikkea rutkasti hauskempaa. Selina haastoi pikkusiskonsa tyynysotaan.

Tyynysota keskeytyi kuitenkin puhelimen sointiin. "Ai moi Thomas! Ai että sä haluut tulla käymään? No okei sit", Selina suoritti puhelun nopeasti.

Thomas saapui paikalle muutamassa minuutissa. Selina päätteli, että poika oli ollut jo matkalla, kun tälle oli tullut mieleen kysyä, oliko Selina edes kotona. "Hei voisitko sanoo Marjaanalle, että hankkiutuis eroon siitä typerästä kypärästä? Se näyttää ihan siltä ku se pelkäis taivaan putoovan niskaan", Selina pyysi ilkeämielisesti hihitellen. "Joo mä tiiä, et se näyttää aika dorkalta", Thomas yhtyi dissaukseen.

"Hei mut miten sulle tuli ihan yhtäkkiä mieleen tulla käymään täällä?" Selina tahtoi tietää.

"No siis, kun mähän pyysin sua treffeille, ni mietin et voitais ehkä pitää ne treffit tänään tässä ja nyt", Thomas vastasi hieman ujosti.

"Ai siis tykkäätkö sä musta muka ihan oikeesti?" Selina kysyi suoraan. Thomas vetäytyi hermostuneesti naureskellen taaksepäin. "Ehehehe, joo ehkä mut en tiiä, jos sä et haluu että mä tykkään susta, niin sitten ehkä mä en tykkääkään, tai siis tykkään, mut ihan miten sä haluut tai jotain", hän sepitti vastaukseksi. "Ai mitä toi muka tarkotti?" Selina ei oikein ymmärtänyt Thomasin vastausta.

Thomas ei enää sanonut mitään, vaan päätti osoittaa tunteensa Selinaa kohtaan teoin. Hän halasi Selinaa tiukasti.

Tehostaakseen halauksen sanomaa Thomas suikkasi vielä nopean suukon Selinan huulille.

"Niin et noin mä sua kohtaan tunnen", Thomas sanoi hermostuneesti suudelman jälkeen. "Aa okei", Selina vastasi, "Nyt mä ymmärrän."

Sitten hän otti ohjat omiin käsiinsä ja suuteli Thomasia paljon varmemmin ja pelottomammin kuin poika oli suudellut häntä.

Ilta päättyi lopulta hurjaan tyynysotaan. Selinasta Thomasin kanssa oli paljon hauskempaa leikkiä tyynysotaa, sillä poikaa uskalsi hakata kunnolla, toisin kuin Harleenia.

Yöllä hevostonttupatsaat valtasivat Piiparin ja Noahin makuuhuoneen.

"Uu Thomas, sä oot niin ihq! Niin säkin Selina! Pussaillaan nyt koko yö!" Harleen leikki, että nukkekodin asukit olivat Selina ja Thomas.

Noah oli saanut kutsun Victorin tupaantulijaisjuhliin. Victor ja Selja asuivat aika hauskassa talossa aivan kaupungin laitamilla.

"VIctor, miten te löysittekään näin hienon kodin? Tämä talo on ihan tähti!" Noah ylisti poikansa ensimmäistä omaa kotia. Myös Noahin veli Nathan oli kutsuttu juhliin.

Noah ja Nathan päätyivät pelaamaan yhdessä videopeliä. Olihan sekin ihan hyvä tapa viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, jota ei ole vuosiin nähnyt.

"Ei sille vaan mitään mahda, että minä olen ihan huippu videopeleissä", Nathan ylpeili voitettuaan veljensä kilpa-ajopelissä. "Eipä kai", Noah vastasi hampaitaan kiristellen, "Mutta mitä muuta sinulle nykyään kuuluu?"

"Ihan mahtavaa kuuluu. Minä olen löytänyt elämäni rakkauden! Hänen nimensä on Ohto Mollin, ja hän on lääkäri, ja olemme niin onnellisia yhdessä", Nathan selitti selvästi rakastuneena. "Hetkonen, sanoitko Ohto? Eikös se ole miehen nimi?" Noah ihmetteli. "Onhan se. Onko se ongelma sinulle?" Nathan vastasi kysymyksellä. "Ei tietenkään ole! Olen vain vähän hämmentynyt, mutta tärkeintä on, että hän tekee sinut onnelliseksi", Noah kiirehti sanomaan.

Selina oli katsellut isänsä ratsastusta koko pienen ikänsä, ja hän oli saanut kipinän kokeilla puuhaa itsekin. "Pysy paikallas, että mä pääsen sun selkään!" Selina käski Hania, ja Hani totteli, sillä se oli kiltti ja hyvin koulutettu hevonen.

Pitkän aherruksen jälkeen Selina pääsi kuin pääsikin Hanin selkään ja sai kokea ratsastuksen huuman.

"Hiljennä Hani, sä meet liian kovaa!" Selina huusi kauhuissaan, kun tajusi, ettei osannut kontrolloida hevosta yhtään.

Selina potki kauhuissaan Hanin kylkiä ja veti tämän suitsia aivan holttitomasti, eikä Hani pitänyt siitä yhtään. Se tahtoi saada Selinan selästään mahdollisimman nopeasti. Niinpä se kavahti takajaloilleen ja lähetti Selinan ilmalennolle.

Selinan ratsastusreissu päättyi maahan. Hänen takamuksensa tulisi olemaan kipeä vielä pitkään.

Siitä lähtien Selina päätti turvautua toisenlaisiin hevosvoimiin. Taksi ei ainakaan voinut heittää häntä selästään.

Selina haki lohdutusta tuoreelta poikaystävältään Thomasilta. He olivat päättäneet olla virallisesti pari. Thomas oli halunnut viedä Selinan treffeille puutarhapuistoon. "Täällä on niin ihanan vihreetä!" Thomas perusteli paikkavalintaansa.

Paras tapa unohtaa kipu oli tehdä jotakin, joka vei ajatukset muualle. Suutelu oli yksi hyvä tapa suunnata ajatukset pois ikävistä asioista.

"Millonkohan tää kipu mun takamuksesta helpottaa? Paranenkohan mä enää ikinä?" Selina pohdiskeli. Hänestä oli hauskaa velloa itsesäälissä.

Selina päätti keräillä puutarhasta tuoretta syötävää. Se ei herättänyt ilahdusta muiden puistossa olijoiden keskuudessa. "Sano tyttöystävällesi, että jättää jotain muillekin", eräs mummo marisi Thomasille.

Selina ei välittänyt muista, vaan keräsi juuri niin paljon kasviksia kuin tahtoi.

Kun Selina keskittyi sadonkorjuuseen, Thomas sai seuraa joltakin naiselta.

Selina ei pitänyt siitä yhtään. "Hei muija, kauemmas mun miehestä!" Selina riensi paikalle hätyyttämään naista pois Thomasin kimpusta.

"Mitä sinä oikein riehut? Mehän vain juteltiin", nainen vastasi. "Niin just, mä näin miten sä kattelit sitä ja miten te hihittelitte yhessä. Vaikka sä ootkin kaunis ja aikuinen ja kaikkee, niin se ei anna sulle oikeutta vokotella muitten miehiä. Thomas on mun, ja mä pidän siitä kiinni vaikka kynsin ja hampain", Selina sähisi naiselle. "Ahaa, just. Mutta mitäs sanot siihen, että minä olen Thomasin serkku?" nainen sanoi ja hymyili ivallisesti. "Pitäisiköhän sinun oppia hieman hillitsemään itseäsi, typy", hän sanoi ja jätti Selinan katsomaan peräänsä suu hämmästyksestä auki.

Selinaa nolotti, mutta hän oli tosissaan luullut, että joku yritti viedä Thomasin häneltä. Hän tahtoi selvitä nolostuksestaan ja yritti saada jälleen kerran lohtua Thomasilta, joka torjui hänen halausyrityksensä. "Mitä toi nyt oli olevinaan?" Thomas kysyi melkein kauhuissaan.

"Mä vaan luulin, että se yrittää viedä sut multa", Selina selitti surkeana. "Ihanko tosi? Luuletko sä, että mä oisin antanu jonku viedä mut? Kyllä mä osaan sanoa itekin ei", Thomas sanoi vihaisesti. "Mutta kun", Selina aloitti, mutta Thomas keskeytti hänet. "Ei mitään muttia. Lupaa vaan, ettet enää ikinä tee noin", Thomas käski.

"No joo joo, mä lupaan", Selina sanoi, nyt hieman vihaisesti hänkin. "Sä et vissiin ees tajua, että mä tykkään susta niin paljon, että mä en haluu menettää sua. Voisit olla vaik tyytyväinen siitä, mut ethän sä tietenkään osaa arvostaa sitä", hän sanoi ja marssi pois paikalta antamatta Thomasille mahdollisuutta sanoa enää mitään.

Selina palasi kotiin raivoissaan, mutta onneksi perheen seura sai hänet rauhoittumaan. Harleenin kanssa ei voinut estää itseään piristymästä.

Kun Noah oli lähtenyt huoneesta, Selina vuodatti kaikki päivän tapahtumat pikkusiskolleen, jolta herui ymmärrystä ja kannustusta.

Hani hirnui syntymäpäivänsä kunniaksi. Sekin oli teleportannut haan ulkopuolelle vanhenemaan.

Hani harmaantui silmissä. Sekin alkoi olla jo aika vanha.

Kasvaessa tuli nälkä, sille ei voinut mitään.

Myös Piiparilla ja Noahilla oli vanhuus aivan edessään. Piipari olisi tahtonut olla vielä hetken pirteän punatukkainen, muttei voinut ajankululle mitään.

Vanhentuminen oli kuitenkin tavallaan myös hieno asia. Piiparista oli mukavaa, ettei kukaan pysynyt muuttumattomana koko elämänsä ajan; hän oli ehtinyt nukkena kokea muuttumattomuuden riemut ja kirot.

Uusi tyyli sai harmaat hiuksetkin näyttämään ihan siedettäviltä.

Noah oli ollut jälleen kilpailemassa, ja joutui kohtaamaan vanhuuden ratsastuskeskuksen luona.

"Apua! Minä en näe mitään!" Noah joutui pieneen paniikkiin, kun ei kasvettuaan nähnytkään mitään. Hän ei tajunnut, että se johtui vain siitä, että Hanin pää oli hänen tiellään.

Kun Hani siirsi päätään, helpottui Noah kovasti, kun hän tajusi, ettei ollutkaan menettänyt näkökykyään.

Samana iltana myös Hugo palasi kotiin Estetian taideoppilaitoksesta. Hän oli valmistunut hyvin arvosanoin ja oppinut paljon uutta.

(Hugon luonne on kokonaisuudessaan eksentrinen, taiteellinen, tarkkasilmäinen, loistava suutelija ja tähtiainesta. Hän tahtoo olla visionääri.)

"Ihanaa, kun olet palannut kotiin", Piipari toivotti Hugon lämpimästi tervetulleeksi takaisin kotiin.

"Ota tästä valmistujais/kotiinpalajaislahja", Piipari kehotti. Hän oli paketoinut pikkuiseen laatikkoon kokonaisen hellan.

Hugo ilahtui hellaa enemmän uusista vaatteista, mutta toki keittiökalusteistakin oli hyötyä.

Hugosta oli kasvanut oikein komea poika sisäoppilaitosvuosiensa aikana.

"Hugo!" Selina kiljahti onnellisena ja ryntäsi halaamaan veljeään. "Et tajuu miten paljon mä oon kaivannu sua!" hän hihkui ja halasi Hugoa yhä uudestaan ja uudestaan.

"No, opitko mitään uutta? Oliks se nyt oikeesti niin hienoo ku sä ajattelit? Kerro kaikki nyt heti!" Selina vaati saada tietää ihan kaiken.

Hugo kertoi niin paljon kuin jaksoi, ja sitten oli Selinan vuoro kertoa omista kuulumisistaan. "Mä seurustelen nykyään", Selina kertoi. "Ooh, no kuka on se onnenpekka, joka sinut on valloittanut?" Hugo kysyi ja antoi Selinan puolestaan puhua pulputtaa.

"Ihan kuin sinussa olisi jotakin erilaista kuin silloin, kun minä lähdin", Hugo pohti nähdessään isänsä. "Ehkä ne ovat nämä harmaat hiukset", Noah ehdotti.

"Arvaapa, kuka on koulusi uusi vararehtori?" Piipari kysyi Harleenilta. "Öö, emmä tiedä?" Harleen vastasi, sillä hänellä ei todellakaan ollut mitään hajua. "No se olen minä!" Piipari hehkutti.

"Hei äiti ja Harleen, minä tästä muutakin pois kotoa", Hugo ilmoitti Piiparille ja Harleenille. "Hieno juttu. Tulehan sitten ajoissa kotiin", Piipari vastasi selvästikin liian keskittyneenä peliinsä tajutakseen, mitä oikeasti oli tapahtumassa.

Selina puolestaan huomioi kyllä veljensä lähdön. "Mä oon sanonu tän ennenki, mutta mulle tulee taas kerran ikävä sua", hän sanoi. "Mullakin sua. Mut mä lupaan tulla käymään aina välillä", Hugo vastasi.

Auringon laskiessa Hugo asteli kohti taksia ja uutta, itsenäistä elämää.

Hugon lähdön jälkeisenä yönä Tavaresit saivat kutsumattomia vieraita.

Murtovaras hipsi perheen komean auton luo. "Mikä saalis!" nainen kuiskasi ilkeästi naureskellen.

"Kiitos sille, joka ikinä keksikään nämä ihmeroskasäkit!" murtovaras hihitteli.

Noah oli herännyt ja nähnyt ikkunasta murtovarkaan puuhissaan. Hän oli rynnännyt pihalle, mutta liian myöhään. "Hei! Tule takaisin!" Noah huusi naisen perään.

Murtovaras ei kuitenkaan enää kuullut, sillä hän jo körötteli pois paikalta omalla autollaan.

Noahilla oli epämiellyttävä ja hieman turvaton olo ryöstön jälkeen.

Hän herätti Piiparin ja kertoi ikävän uutisen tälle. "Murtovaras vei meidän automme, ja nyt minua pelottaa ihan kauheasti", Noah sanoi. "Voi sinua", Piipari sanoi ja halasi miestään lohduttavasti.