19: Vaikeuksia

Saharan pahoinvointi jatkui yhä voimakkaampana. Vessanpönttö alkoi tulla hyvinkin tutuksi hänelle.

Youssef sen sijaan voi paremmin kuin koskaan. Hän rakasti stylistintyötään yli kaiken, ja hän alkoi olla kaupungin suosituin stailaaja. Scottkin kävi katsomassa, millaisen tyylin Youssef hänelle tekisi.

Miesten muoti ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Youssefin juttu. Naisia oli paljon hauskempi asustaa. "Kuten tasta huomaatte, minulla on loistava tyylitaju", Youssef esitteli portfoliotaan mahdollisille asiakkaille.

Sahara sai selityksen pahoinvoinnilleen, kun vaatteet alkoivat kiristää ja vatsa pullottaa. Hän oli taas raskaana. "Pian nähdään, saatko pikkusiskon vai -veljen", Sahara jutteli Nadiralle. Sahara oli periaatteessa onnellinen perheenlisäyksestä, mutta hän kaipasi jo töihin. Hänestä ei ikinä tulisi astronauttia, jos hän joutuisi jäämään kotiin lasten kanssa.

Kun Youssef palasi töistä kotiin, Sahara kertoi miehelle heti uutiset. "Minä olen jälleen raskaana, ja toivoisin, että sitten kun vauva syntyy, olisit vähän enemmän lastesi kanssa etkä aina vain tekisi töitä", Sahara pyysi. "Kylla kylla", Youssef lupasi.

Janette oli innoissaan lapsenlapsista. Nadira oli hänestä hurjan suloinen.

Nadiralla oli syntymäpäivät, ja Sahara halusi järjestää juhlat tyttärelleen. Hän kutsui juhliinsa työkavereitaan ja tuttuja vuosien varrelta, sillä eihän Nadiralla vielä ollut omia tuttavia.

Ennen vieraiden saapumista piti siivota talo. "Mitähän he oikein ajattelisivat, jos näkisivät pöntön tässä kunnossa?" Sahara pohti.

Ensimmäinen vieras oli Karri, joka oli varsin ihastunut Youssefin stailaustaitoihin, ja kävi viikoittain uudistamassa tyyliään miehen luona. "Tosi kiva kun pääsit tulemaan", Sahara intoili.

"Tämä teidän uusi koti on todella hieno", Karri lateli Saharalle kehuja lähes kaikesta. Sahara oli tietenkin kovin otettu.

Youssef ilmestyi paikalle, kun Karri ihasteli sitä, kuinka Sahara oikein hehkui, kuten raskaana olevat usein tekivät. "Niin niin, han on hehkea kuin kedon kukka", Youssef sanoi Karrille, "Mutta sinun asu on upea myos. Mutta eihan se voi muuta olla; olenhan mina itse sen stailannut!" Sitten Youssef poistui myhäillen paikalta. Hän oli niin tyytyväinen Karrille valitsemaansa asuun.

Oli juhlien kohokohdan eli kynttilöiden puhaltamisen aika. Janette avusti pikku-Nadiraa puhkumisessa. Sahara koki vahingoniloa tyttärensä puhaltamisvaikeuksista, poikkeava kun oli. Häntä myös ärsytti se, ettei Youssefia näkynyt mailla eikä halmeilla.

Ensimmäinen asia, jonka Nadira näki taaperona, oli hänen isoäitinsä upeina säilyneet sääret.

Näky ei tainnut olla mieluinen, sillä tyttö purskahti itkuun.

Youssef oli jälleen täysin uppoutunut muotiluonnosten piirtämiseen, eikä edes tajunnut, että Nadiran synttärijuhlat olivat vielä käynnissä.

Nadiralle mieluisin synttärilahja oli tuttipullo. Hänen ilmeensä oli niin suloisen ilahtunut, etteivät juhlavieraat voineet olla huokaamatta ihastuksesta.

Kapu oli käynyt pulahtamassa kesken juhlien ja tapansa mukaan ravistanut turkkinsa keskelle lattiaa. "Olen pahoillani, että täällä on näin sotkuista", Janette pahoitteli juhlavieraille, "Tuo koira vain tahtoo tehdä vähän kiusaa."

Kapu oli käynyt kastelemassa myös itse päivänsankarin ja tämän äidin. Se ei kuitenkaan estänyt Nadiran ensimmäisiä pottailuharjoituksia.

Kun rakko oli tyhjennetty, alkoivat puhetreenit. Janette oli neuvonut Saharaa, että pienokaisille kannatti opettaa kaikki taidot mahdollisimman nopeasti, jos tahtoi saada edes vähän aikaa itselleen.

Kapu tuli tekemään tuttavuutta Nadiran kanssa. Sen mielestä pikkusim oli kummallinen olento.

Saharakin oli aika ihmeissään. Hän ei voinut käsittää, miten Youssef oli saattanut jättää Nadiran synttärit väliin piirtelemisen takia. Mies ei ollut edes toivottanut tyttärelleen onnea!

"Jusu, nyt ylös ja heti!" Sahara herätti Youssefin terävällä komennolla. Youssef mutisi unissaan vastalauseita, mutta kuuli Saharan äänensävystä, että käskyä oli parempi totella.

"Mikä sinua vaivaa?" Sahara tivasi Youssefilta, "Tänään oli Nadiran syntymäpäivä, etkä sinä edes vilkaissut häneen!" Youssef katsoi Saharaa sekä säikähtäneenä että närkästyneenä. "Mita hyotya siita on, etta sanoo onnea? Sita paitsi Nadiralla oli sina ja Janette ja Connor ja kaikki vieraat ymparilla", Youssef puolustautui. Sahara ei ollut uskoa korviaan. "Ei sillä ole mitään väliä, että me olimme siinä. Jos et ole vielä tajunnut, niin sinä olet Nadiran isä! Kukaan ei voi korvata sinua hänen silmissään."

"No hyva on, mina olen pahoillani", Youssef sanoi. "Ihan kuin se muuttaisi mitään. Sinun pitää alkaa viettää enemmän aikaa perheesi kanssa! Minua kyllästyttää, kuinka välinpitämätön sinusta on tullut. Sinä teet vain töitä, puhut vain muodista ja ajattelet vain itseäsi. Minä rakastan sinua, mutta sinä teet tämän kovin vaikeaksi!" Sahara avautui. Sitten hän marssi ulos huoneesta antamatta Youssefille aikaa sanoa mitään.

Janette kuuli Saharan ja Youssefin riitelevän, ja pelkäsi että Nadirakin tajuaisi vanhempiensa välien olevan kireät, joten hän yritti saada kiinnitettyä Nadiran huomion ihan muihin juttuihin.

Sahara oli aamulla yhä kiukkuinen siitä, että asiat Youssefin kanssa menivät päin puuta. Hän päätti piristää itseään hyvällä ruoalla.

Aamiaisen kruunasi iso kupillinen erikoiskahvia. "Mitä tekisinkään ilman kofeiinia?" Sahara huokasi.

Kapunkin aamu alkoi juomalla. Koira tosin ei hörppinyt kahvia, vaan raikasta vettä suoraan vessanpöntöstä.

Sahara yritti opettaa Nadiran kävelemään. Hän oli iloinen siitä, että Nadira oli vielä pieni ja siksi paljon huomiota vaativa, sillä pikkuisesta huolehtiminen takasi sen, ettei hänellä ollut aikaa murehtia omia ongelmiaan.

Janette menestyi urallaan mainiosti. Hänet oli nimetty joukkueen nousevaksi tähdeksi, seuraavaksi suureksi pelaajaksi. Janette oli yllättynyt menestyksestään: hänellähän oli käytännössä jo toinen jalka haudassa!

Youssef ja Sahara eivät olleet puhuneet riitansa jälkeen, ja Sahara oli edelleen kärttyinen. Youssef sen sijaan näytti jo unohtaneen kaiken. "Hyvaa huomenta, kultaset!" Youssef huikkasi ohimennen viedessään pyykkejä kuivumaan.

Illalla Saharan mahaa alkoi poltella niin kovasti, ettei kyse voinut olla mistään muusta kuin käynnistyneestä synnytyksestä.

"Pois tielta! Vauva syntyy!" Youssef karjui paniikissa juostessaan autolle viedäkseen Saharan sairaalaan. Janette hyppäsi äkkiä sivuun ja katseli, kuinka pariskunta kurvasi pois pihasta kohti sairaalaa.

Parin tunnin ähkimisen ja puhkimisen jälkeen Sahara käveli synnytyssalista pieni poika käsivarsillaan.

Youssef oli jäänyt autoon odottamaan synnytyksen ajaksi. Hän ei oikein viihtynyt sairaaloissa.

Sahara oli jälleen kiukkuinen, kun he pääsivät tuoreen tulokkaan kanssa kotiin. "Olisit voinut tulla minun tuekseni synnytyssaliin! Minä olisin kaivannut tukea!" Sahara valitti. "Mutta Sahara, mina ei kesta verta! Mina olisin oksentanut. Olisiko se ollut kiva?" Youssef selitteli.

Saharan oli myönnettävä, että ehkä oli parempi, ettei Youssef ollut oksentelemassa salissa. Silti hänestä olisi ollut mukavaa puristaa miehen kättä uutta elämää maailmaan pusertaessa. Suloinen Navidiksi nimetystä pojasta kyllä joka tapauksessa tuli ilman tukeakin.

(Navidin luonne on kärtty ja ulkoilmasim. Hänen lempimusiikkiaan on poppi, lempiruokaa hampurilaiset ja lempiväri oranssi.)

Nadira oli innostunut kirjoista. Niissä oli kivoja kuvia ja sivujen kääntämisestä kuului hauska ääni.

Sahara oli surullinen. Hän oli juuri tullut toista kertaa äidiksi, ja sen olisi pitänyt olla onnellinen asia, mutta hän ei osannut nauttia uudesta lapsesta, kun hänen ja Youssefin välit olivat kireät. He eivät enää juurikaan puhuneet toisilleen muuten kuin tiuskimalla, ja Youssef keskittyi yhä enemmän vain töihinsä. Alkuaikojen huuma oli kadonnut jo kauan sitten, ja Sahara oli alkanut miettiä, olivatko he sittenkin olleet liian hätäisiä suhteensa kanssa. Eiväthän he varsinaisesti edes tunteneet toisiaan mennessään naimisiin!

Sahara yritti saada asiat puhuttua selväksi Youssefin kanssa, mutta se oli hyvin vaikeaa, sillä mies onnistui aina kääntämään puheen muotiin tai stailaukseen. "Ala ole vihainen, se tekee kasvoihisi ryppyja", Youssef sanoi.

"Vähät minä rypyistä välitän! Eikä sinunkaan pitäisi miettiä niitä, vaan sinun lapsiasi! Sinä olet jo etäinen Nadiran kanssa, mutta Navidin kanssa et tee samaa virhettä", Sahara kimmastui.

"Mutta eiko sina ymmarra, etta tyo on minulle kaikki kaikessa? Miehen velvollisuus on tuoda leipa poytaan, ja naiset hoitaa lapset", Youssef sanoi ynseästi. "Niin on ehkä sinun maassasi", Sahara vastasi koleasti, "mutta täällä kannatetaan tasa-arvoa. Sitä paitsi jos et ole vielä huomannut, sinun ei tarvitse tuoda leipää pöytään - meillä on ihan tarpeeksi rahaa jo nyt!"

Sahara ja Youssef kinastelivat vielä pitkän aikaa, ja alkoi käydä yhä selvemmäksi, että heidän ajatusmaailmansa olivat aivan erilaiset. He olivat kasvaneet eri kulttuureissa, eikä kumpikaan olisi halunnut muuttaa omia näkökantojaan. Loppujen lopuksi Sahara huomasi, ettei heidän riitansa tulisi kestämään maailman loppuun saakka, jos he eivät päättäisi olla riitelemättä. "Tämä riitely on ihan typerää. Me emme saa mitään aikaiseksi, jos vain tappelemme", Sahara sanoi lopulta.

"Mina tiedan sen! Mina voin olla riitelematta, jos sina ei arsyta minua!" Youssef vastasi edelleen riitaiseen sävyyn. Sahara nosti kätensä pystyyn. "Hyvä on! Minä en enää häiritse sinua, vaan keskityn lapsiin ja omaan elämääni, onko selvä?" hän ilmoitti. Se sopi Youssefille mainiosti.

Yhä raivosta puhisten Youssef painui alakertaan piirtelemään luonnoksiaan.

Sahara sen sijaan nieli kiukkunsa ja meni pitämään seuraa Nadiralle. Hänellä oli huono omatunto siitä, että hän ei ollut viettänyt aikaa lastensa kanssa niin paljon kuin olisi voinut.

Arki jatkui samaan tapaan kuin ennenkin: Youssef teki ahkerasti töitä ja Sahara oli kotona lasten kanssa. Toisinaan Youssefin työpäivät olivat aika raskaita, kun asiakkaat siirtyivät ajasta ikuisuuteen kesken stailauksen. "Olisinpa vain ehtinyt tehda hanen uuden tyylinsa valmiiksi!" Youssef parkui, kun huomasi erään asiakkaan kuolevan kammottavassa verkkapuvussa.

Kuoleman kohdannut herrasmies vaikutti kuitenkin asustaan huolimatta onnelliselta.

Elämä ja stailaus jatkuivat kuolemasta huolimatta. "Mina sain inspiraation viikatemiehesta! Tahtooko sina vahan dramaattisemman tyylin?" Youssef tarjosi aivan uudenlaista, hieman hänen normaalista stailauksestaan poikkeavaa tyyliä seuraavalle asiakkaalle.

Sahara oli alkanut pitää enemmän yhteyttä vanhoihin ystäviinsä, kuten Karri Keltamäkeen, kun asiat Youssefin kanssa olivat alkaneet mennä pahasti alamäkeen. Ystävien tuki oli tärkeää hankalassa tilanteessa.

Varsinkin nyt Sahara tarvitsi paljon tukea, sillä hän ja Youssef olivat tulleet siihen tulokseen, että avioliittoa ei ollut enää järkevää jatkaa. "Me taidetaan vain olla ihan eri maailmoista kotoisin", Sahara sanoi hieman haikeasti. Eroaminen ei ollut helppo juttu. "Mutta kai tämä on paras ratkaisu..." hän sanoi. "Kylla", Youssef vakuutti, "Me emme ole onnellisia yhdessa, mutta ehka olemme onnellisia erikseen."

Sahara oli aikoinaan kuvitellut, että juuri Youssef olisi ollut hänen onnensa. Mutta silloin hän oli ollut nuorempi, kokemattomampi ja sinisilmäisempi. Nyt hän jo hyväksyi sen, ettei kaikki aina sujunut suunnitelmien mukaan, ja että rakkauskin voi hiipua.

"Minä olen pahoillani, että kaikki meni näin", Sahara sanoi nöyrästi. "Ala ole. Kaikki ei vain ole tarkoitettu toisilleen, vaikka aluksi silta nayttaisi", Youssef sanoi ja otti Saharaa hellästi käsistä kiinni. "Minä toivon sinulle kaikkea hyvää", Sahara sanoi ja hymyili vienosti. "Mina ei unohda teita", Youssef vastasi.

Sitten Youssef meni hyvästelemään lapset. Hän nosti Nadiran syliinsä ja halasi tyttöä lujasti. Nadira taisi vähän vierastaa isäänsä. "Hyvasti, pikkuinen", Youssef kuiskasi tyttärelleen.

"Pidathan huolta aidista ja siskosta, kun kasvat", Youssef sanoi Navidille, joka vain tuijotti hämmentyneesti isäänsä.

Sitten Youssef kävi kertomassa Connorille, että hän ja Sahara olivat eronneet. "Mina muutan pois jo tana iltana", hän ilmoitti.

"Hyvä!" Connor karjahti, "Sinä olet tehnyt tyttäreni onnettomaksi, joten on vain hienoa, että pääsemme sinusta eroon!" Youssef säikähti Connorin reaktiota. "Anteeksianteeksi!" hän pulputti vastaukseksi. "Et saa", Connor sanoi lapsellisesti.

"Oh, olen pahoillani isän puolesta, mutta ymmärräthän sinä, että minä olen vieläkin hänelle hänen pikkutyttönsä ja hän haluaa vain minun parastani..." Sahara pyyteli anteeksi isänsä käytöstä.

"No, mina tasta sitten lahdenkin", Youssef sanoi ja heilautti kättään hyvästiksi, "Hyvaa loppuelamaa!" Sahara hymyili ja vilkutti, mutta ei sanonut mitään.

"Minulle tulee ikava tuota autoa", Youssef pohti luodessaan viimeisen katseen iki-ihanaan poliisiautoon. Sitten hän asteli taksiin ja ajoi lopullisesti pois Saharan elämästä.

Tuoreen avioeronsa kunniaksi Sahara maksoi kaikki laskut pois.

Sahara oli kiitollinen Connorille siitä, että tämä oli sanonut suorat sanat Youssefille. "Olet paras isä koko maailmassa", Sahara sanoi.

Seuraavana päivänä Sahara soitti Karrille. "Nyt minä ja Youssef ollaan virallisesti erottu", hän kertoi. "Hyvä! Olen ylpeä sinusta, kun uskalsit erota ja ottaa ohjat omiin käsiisi", Karri kehui Saharaa. "Niin... Minä olen kyllä vähän surullinen nyt. Minulla on epäonnistunut olo kaikesta huolimatta", Sahara tunnusti.

Karrin mielestä Saharan ei kannattanut olla yksin eron jälkeen, joten hän kutsui itsensä kylään Tavareseille.

Kasvokkain kahvikupposen äärellä olikin mukavampaa jutella kuin puhelimessa. Avautuminen teki Saharalle hyvää.

Koska Kapu oli etevä koira ja Connorin mielestä maailman taitavin, Connor tahtoi opettaa koiralle kaikki mahdolliset temput. Yksi näyttävimmistä tempuista oli tietenkin kuolleen leikkiminen.

Nadira oli herännyt uniltaan ja keskeytti Saharan ja Karrin juttutuokion. "Tällaista tämä äidin elämä on", Sahara pahoitteli, "Lapset tulee aina ensin." Onneksi Karri oli ymmärtäväinen.

Karrin piti muutenkin lähteä kotiin. "Minun on nyt mentävä. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Yritähän pärjäillä", hän sanoi kannustavasti. Sahara oli kuitenkin toista mieltä lähtemisestä. "Et sinä voi vielä mennä!" hän sanoi, "Navidilla on synttärit, jäisit edes kynttilöiden puhaltamisen ajaksi." Karri suostui jäämään, sillä kakku maistui hänelle aina.

Palikkapeli oli liian haastava Nadiralle, joten ei ollut ihme, että tyttö sai raivokohtauksia leikkiessään lelulla.

"Kas Karri! Kiva nähdä taas!" Connor ilahtui Karrin näkemisestä. Hän oli aina pitänyt miehestä.

Sitten Janette jo toikin synttärisankarin alakertaan kynttilöitä puhaltamaan. Navid ei kyllä vielä ymmärtänyt puhkumisen saloja.

Mutta onneksi kasvaminen ei varsinaisesti vaatinut kynttilöiden puhaltamista.

Scottkin oli saapunut sisarenpoikansa synttärijuhliin. "Varokaa niiden haarukoiden kanssa! Minä vahingossa pistin itseäni käteen ja jouduin laittamaan laastarin", Connor varoitti ruokailuvälineiden vaarallisuudesta.

Connor päätti opettaa Navidille pöntöllä käymisen jalon taidon.

Seuraavaksi oli puhumisharjoitusten vuoro. "Muistahan poika, että kun kuntoilet ahkerasti, sinusta voi tulla ihan yhtä lihaksikas kuin mummostasi", Connor kertoi, "Siinäpä vasta timmi mimmi! Janette on kyllä aivan loistavassa kunnossa ikäisekseen, ja minun mielestäni hän on yhä yksi tämän kaupungin viehättävimmistä naisista... Upea nainen kaiken kaikkiaan."

Nadira ei pitänyt pimeästä. Kaikki näytti erilaiselta ilman valoa.

Navid oli todella herkkä kutiamaan. Saharasta oli hauskaa saada poika nauramaan.

Sahara keskittyi opettamaan Navidia kävelemään niin kovasti, että unohti käydä suihkussa. Vasta kun Navid purskahti itkuun Sahara tajusi haisevansa aivan kammottavalta.

Nadiralle tuotti palikkalaatikon lisäksi ongelmia myös leikkiksylofoni. Soittolelu ei sentään aiheuttanut raivokohtauksia.

Navid teki tuttavuutta Kapun kanssa, jonka mielestä pikkusimit olivat aika kummallisia.

Sahara oli kyllästynyt olemaan aina samoissa vaatteissa, joten hän suuntasi paikalliseen salonkiin. Hän toivoi törmäävänsä Youssefiin siellä, sillä hän tahtoi kertoa Navidin kasvamisesta miehelle.

Youssef ei kuitenkaan ollut paikalla salongissa, mutta Scott sen sijaan oli. "Oletko huomannut, että hiusrajasi on vähän karannut?" Sahara kysyi veljeltään.

Kotona Janette heräsi kummallisen kevyeen tunteeseen.

Oli tullut hänen aikansa siirtyä rajan toiselle puolelle. Connor ja Kapu ihmettelivät makuuhuoneesta kantautuvia uhkaavia ääniä, joten he syöksyivät paikalle katsomaan, oliko kaikki kunnossa.

Kapua pelotti katsoa viikatemiestä, joten se katseli aivan toiseen suuntaan. Sitä myös suretti sen rakkaan emännän kuolema.

Sahara ei ollut tyytyväinen stailistien tarjoamaan tyyliin. "Youssef olisi varmasti osannut vaatettaa minut paremmin", hän huokaisi pettyneenä.

Onneksi hän sai samalla rahalla toisenkin stailauksen osoitettuaan tyytymättömyytensä ensimmäiseen yritykseen.

Kun Sahara palasi kotiin, hän näki ensimmäisenä itkeskelevän Connorin. "Sinun äitisi..." Connor vaikeroi, "Hän... hän... kuoli!" Sahara ei ollut uskoa korviaan. Miten se saattoi olla mahdollista? Olihan Janette ollut vanha, mutta hän oli ollut hurjan hyvässä kunnossa. Mutta uskottava se oli - jokaisen aika koitti jossakin vaiheessa.

Saharan piti päästä kertomaan äitinsä kuolemasta ja sen aiheuttamasta surusta Karrille, joten Sahara hyppäsi skootterinsa selkään ja huristi Karrin luo.

Karri oli yhtä lohduttava ja kannustava kuin aina, ja hän osasi sanoa juuri oikeat sanat Saharalle. "Kiitos, kun olet noin hyvä ystävä", Sahara kiitti itkien.

Connorkin olisi kaivannut lohdutusta. Hänestä tuntui kuin hänen sydämensä olisi revitty rinnasta irti. Janette oli ollut hänen suuri rakkautensa, ja he olivat olleet niin läheisiä, että oli tuntuntu kuin he olisivat olleet yhtä.

Navid ei tajunnut tuon taivaallista mummonsa poismenosta. Se oli toisaalta hyväkin asia: iloiset lapset saivat aikuisetkin piristymään.

Nadira ja Navid leikkivät usein yhdessä. Nadira tahtoi olla kaikissa leikeissä rosvo.

Connor alkoi säveltää kappaleita Janeten muistoksi. Kappaleet olivat kauniita ja haikeita, ja ne kertoivat siitä, kuinka paljon Connor oli rakastanut Janettea.