Kihlautuminen sai perhoset lentelemään Innan ja Halin vatsassa. Tähtien tuijotteleminen tuntui maailman romanttisimmalta puuhalta, eikä kumpikaan tahtonut sanoa sanaakaan rikkoakseen kaunista tunnelmaa.

Lopulta oli kuitenkin mentävä nukkumaan, sillä kummallakin oli töitä seuraavana päivänä. Hal asui nyt virallisesti Tavaresien luona. Halista tuntui kummalliselta ajatella, että Innan sänky oli nyt hänenkin sänkynsä.

Connor suhtautui kihlaukseen ja Halin muuttoon lähinnä välinpitämättömästi. Hänellä oli tärkeämpiäkin asioita pohdittavanaan, kuten Simlandian historian suurimmat käännekohdat.

Connorin ja Halin välit olivat vieläkin aika varautuneet; Connor ei varmaan koskaan osaisi puhua Halista isänä, eikä Halkaan oikein osannut suhtautua Connoriin omana poikanaan. Aamulla he vaihtoivat kuulumiset muodollisen kohteliaasti.

Hal tahtoi lähentyä Connorin kanssa, joten hän ehdotti pojalle jalkapallon kopittelua. Hän oli nähnyt telkkarista, että se isät ja pojat yleensä tekivät niin. "Sinähän olet aika hyvä tässä!" Hal kehui Connoria.

"No kai, kun koulussa on pakko harjotella niin paljon", Connor vastasi, "Mutta ei jooko heitellä enää pitkään? Mä saan kohta raitisilmamyrkytyksen! Mä en kestä olla ulkona kauaa!" Connor oli suostunut kopitteluun lähinnä siksi, että Inna oli pakottanut hänet, jottei Halille tulisi paha mieli. Connor vihasi ulkona olemista yli kaiken, joten kopitteluun suostuminen oli hänelle suuri teko.

Hal olisi halunnut kopitella pidempäänkin, muttei halunnut kiusata poikaa. Niinpä he siirtyivät sisälle pelaamaan shakkia. He tuijottelivat pitkään lautaa mietteliään näköisenä, kunnes usean minuutin jälkeen Connor rikkoi hiljaisuuden: "Miten tätä pelataan?" Hal purskahti nauruun, sillä hän ei todellakaan osannut pelata shakkia itsekään.

Eikä shakinpeluusta olisi muutenkaan tullut mitään, sillä Halia jännitti kauheasti. Hänet ja Inna vihkittäisiin illalla. "Rauhoitu nyt, ei naimisiin meneminen nyt niin kamalaa ole", Hal rauhoitteli itseään vaihtaessaan juhla-asua päälleen.

Hal käveli hermostuneesti ympäri makuuhuonetta. "Älä hermoile! Luulis melkein, ettet sä rakastakaan äitiä", Connor sanoi piikikkäästi tullessaan vaihtamaan omia vaatteitaan. "Kyllä minä rakastan!" Hal parahti vastaukseksi.

Hal ei ollut ainoa, joka hermoili, sillä Innakin oli aivan jännittynyt. "Mikä tässä muka niin kamalaa on? Tämähän on vain perheenkeskeinen tapahtuma", hän kysyi itseltään ja syventyi sitten tutkailemaan ryppyjään.

"Vau, sinähän olet kaunis!" Hal ihasteli Innan hää-lookia. "Älä kuulosta noin yllättyneeltä", Inna sanoi hermostuneesti naurahtaen. Connor toivoi, että hääjuhlat olisivat pian ohi, jotta hän pääsisi maalaamaan.

Hääkaaren alla Innan ja Halin mielissä risteili monenlaisia ajatuksia. "Tämä tekee kyllä hyvää uraani ajatellen", Inna mietti, kun Hal puolestaan ihaili ääneti hääkaaren upeita ruusuja. Connoria vain tylsistytti.

Kun sormuksia vaihdettiin, ei Inna ja Hal enää ajatelleet mitään muuta kuin toisiaan, eikä Connorillakaan ollut enää tylsää. Oli oikeastaan aika koskettavaa nähdä, kuinka rakastavasti äiti ja Hal katsoivat toisiaan.

Innan ja Halin liiton sinetöivä suudelma tuntui kestävän ikuisuuden. Connor, vaikka pitikin itseään aika kovana poikana, huomasi tirauttavansa muutaman kyyneleen.

"Onko kivaa olla naimisissa?" Connor kysyi Halilta, kun häiden virallisempi osuus oli vihdoin ohi. "No ei tietenkään", Hal vastasi ja sai Innan järkyttymään, "koska kiva on liian laimea termi kuvaamaan tätä! Tämä on maailman parasta." Connor ja Hal nauroivat yhdessä Innan myrtyneelle ilmeelle: hän ei oikein arvostanut Halin vitsailua.

"Onnea sullekin, äiti", Connor sanoi ja halasi Innaa syvästi. "Minä rakastan sinua niin paljon", Inna vastasi onnitteluihin ja rutisti Connoria niin kovasti, että poika ei hetkeen saanut henkeä.

Sitten siirryttiin Connorin mielestä häiden parhaaseen osuuteen: kakun syömiseen. Hääkakku oli upean näköinen, ja Connor jäi ihailemaan sitä ennen kuin alkoi ahmimaan annostaan.

Kun mahat oli saatu täyteen, Connor väänsi radion nupit kaakkoon ja vaati Innaa ja Haliakin tanssimaan. Bilehileenä Connor rakasti tanssimista yli kaiken.

Innaa ja Halia tanssiminen ei niinkään kiinnostanut. He tahtoivat mieluummin keskittyä toisiinsa ja täyttää hääyön velvollisuudet.

Tanssimiseen uppoutunut Connor ei huomannut, että Inna ja Hal olivat kadonneet toiseen huoneeseen, eikä hän kuullut makuuhuoneesta kantautuvia ääniä.

Aamulla kaikki olivat onnellisia, mutta väsyneitä illan juhlista. Hal kuitenkin heräsi kaikesta huolimatta aikaisin aamulla treenaamaan, sillä hänen piti työnsä takia pitää huolta kunnostaan.

Illalla Inna piti taas varainkeruujuhlat, joissa myös kertoi menneensä naimisiin. "Voi, mikset pitänyt isoja hääjuhlia?" vieraat ihmettelivät, "Sinun hääsi olisivat taatusti olleet upeat!" Inna pahoitteli, ettei ollut tajunnut pitää kunnon juhlia, mutta oikeasti pienet perhehäät olivat olleet tietoinen valinta. Hän oli pelännyt muiden reaktioita, sillä hän oli ollut julkisesti kihloissa Jebediahin kanssa, eikä kukaan ollut tiennyt hänen uudelleen lämmenneestä suhteestaan Haliin.

Juhliin oli kutsuttu myös Connorin vanha lapsenvahti Ronja Lövfdal. "Viimeksi kun me nähtiin, sä olit vasta ihan pikkuinen", Ronja sanoi hymyillen Connorille, joka oli innoissaan jälleennäkemisestä. "Niin olinkin! Mä muistan kuinka sä teit lettuja itelles, mutta mä en saanut niistä palaakaan, koska olin muka liian pieni siihen. Ja letut on mun lempiruokaa!" Connor avautui.

Juhlien jälkeen huomattiin, että radio oli mennyt rikki. Inna yritti korjata laitetta, mutta sai kovan sähköiskun työnnettyään ruuvimeisselinsä väärään koloseen.

Kaiken kukkuraksi radio syttyi palamaan. Vaaratilanteisiin tottunut Hal riensi heti paikalle sammuttamaan paloa, eikä Innakaan jäänyt peukaloita pyörittelemään. Connoria vähän pelotti, mutta hän tahtoi silti nähdä mitä radiolle tapahtuisi.

"Kai sinä olet kunnossa?" Hal kysyi huolestuneesti Innalta palon vihdoin sammuttua. Inna heittäytyi halaamaan Halia. "Olen minä, kiitos sinun", hän sanoi.

Kylvyssä Inna tajusi, että hänelle olisi voinut käydä pahastikin. Hän päätti, ettei enää korjaa sähkölaitteita.

Connor arvosti Halia enemmän, sillä mies oli osoittautunut hyvin sankarilliseksi sammuttaessaan tulipalon. Connorista oli oikeastaan aika mukavaa, että Hal oli osa hänen ja Innan elämää. Läksyjä oli helpompi tehdä, kun sai apua.

Osasi Hal olla välillä vähän tyhmäkin, sillä hän käski Connorin siivoamaan ja vielä vahti, että poika varmasi teki kuten käskettiin.

Siivoamisen vastapainoksi Hal oli opettanut Connorille shakkia (hän oli itse oppinut pelaamaan töissä). Eräänä iltana shakkipelit keskeytyivät, koska Connorin oli aika kasvaa.

Teini-ikä viimeistään paljasti, että Connor oli Halin poika. Yhdennäköisyys oli huomattava.

(Connor sai uudeksi luonteenpiirteeksi kapinallisen, mutta bugin takia sitä ei näy, eli hänen luonteensa on edelleen ulkoilun inhoaja, virtuoosi ja bilehile.)

Lukion ensimmäisenä päivänä Connor oli tutustunut kaksosiin nimeltä Olli ja Janette Palosaari. Hänet kutsuttiin heti vierailulle kaksosten kotiin.

Palosaaret elivät asuntovaunuissa, ja lapsia perheessä oli kolme. "Aika jännä tää teidän koti", Connor ihmetteli. Hän oli tottunut elämään rikkauksien keskellä, joten Palosaarten koti oli kovin kummallinen Connorin mielestä.

"No joo, onhan tää ehkä vähän ahdas, kun meitä on kuitenki viisi täällä, mut ainakin meillä on koti! Ei kaikilla oo niin hyvä tuuri", Janette sanoi. Paikalle olivat tulleet myös Janeten ja Ollin vanhemmat, jotka osoittautuivat mukaviksi simeiksi.

Olli ja Connor olivat tutustuneet toisiinsa musiikkitunnilla. He olivat huomanneet, että kumpikin oli intohimoinen musiikin harrastaja, ja he olivat heti alkaneet suunnitella oman bändin perustamista. Läksyjenkin äärellä puheet kääntyivät aina vain musiikkiin ja bändiin.

"Yrrh, jotkut simit vaan aiheuttaa mussa aggressioita, ja toi uutistenlukija on yks niistä", Connor avautui uutisia katsellessaan, "Tekis vaan mieli läimäyttää sitä paistinpannulla tai jollain, se on vaan niin ärsyttävä!"

Paistinpannusta puhuminen sai Connorin nälkäiseksi, joten hän meni etsimään keittiötä. Kun hän löysi tiensä perille, Janette oli jo kokkaamassa iltaruokaa. "Aika hyvä ajotus, ihan kohta on valmista", Janette sanoi. Connorista oli hassua, että Janette teki ruokaa, koska heillä äiti aina teki ruoan.

"Sä oot ihan tosi hyvä kokki", Connor kehui Janettea ruoan jälkeen. "Ääh, en mä nyt niin erikoinen oo", Janette sanoi vaatimattomasti. "Eiku oikeesti! Mä söisin sun ruokia vaikka joka päivä, jos vaan voisin", Connor vakuutteli. Janette punastui suloisesti kehuista. Hän taisi olla vähän ihastunut Connoriin.

Tavareseilla oli taas ongelmia sähkölaitteiden kanssa. Hal joutui korjaamaan kannettavaa tietokonetta, sillä Inna ei uskaltanut koskeakaan savuavaan laitteeseen.

Connor oli alkanut harjoitella pianonsoittoa kauan sitten lahjaksi saamallaan kosketinsoittimella. Hän tahtoi oppia soittamaan kaikkia mahdollisia soittimia, ja koskettimista oli helpointa aloittaa.

Halin piti tehdä raportteja naapureistaan ja kaupungin epäilyttävistä asukkaista. Yksi keino kerätä informaatiota epäillyistä oli tutkia heidän roskiksensa. "Yäääk mikä haju!" Hal vaikeroi. Roskisten kaivelu oli kuvottavaa puuhaa.

Hal joutui viettämään synttäreitäänkin roska-astian vierellä. Hal oli silti riemuissaan.

"Huomasikohan kukaan vanhenemistani?" Hal pohti.

"Olenko minä sinusta enää komea?" Hal kysyi Innalta palattuaan kotiin. "Ai että oletko?" Inna sanoi viettelevällä äänellä, "Sinähän olet vielä komeampi kuin ennen."

"Ihanko totta?" Hal kysyi, ja Inna vastasi kysymykseen pitkällä suudelmalla. "Kuule, ei minua haittaisi vaikka olisitkin ruma", Inna sanoi suudelman jälkeen, "Sinä olet minun mieheni ja minä rakastan sinua, vaikka näyttäisit laaman takamukselta."

Vanhoilla päivillään Hal oli alkanut pelata shakkia tosissaan. Hän kutsui shakkivastustajia kotiin ja osallistui paikallisiin turnauksiin.

"Kiitos vain pelistä, vaikka olihan se jo alusta asti selvää, että voittaisin sinut", Hal mahtaili voitettuaan pelin.

Sitten Hal kyseli shakkivastustajaltaan kaikenlaisia tärkeitä tietoja, jotta voisi kirjoittaa raportin miehestä. Riverview'n poliisi keräsi tietokantaa kaupungin asukkaista, joten raportit olivat tärkeitä.

Connor oli pyytänyt Janeten kyläilemään. "Vau, teidän koti on tosi upea ja iso", Janette ihasteli, "Ja teidän telkkari on ihan jäätävän kokonen!"

Connor ja Janette päättivät katsoa illan elokuvan yhdessä. Connorista oli vähän outoa olla Janeten kanssa ihan kahdestaan, sillä yleensä Olli oli heidän seuranaan.

Kun elokuvassa tuli romanttinen kohtaus, Connor rohkaistui nostamaan kätensä Janeten hartioille. Häntä pelotti, että Janette torjuisi hänen eleensä, mutta pelko oli turha: Janette nojautui mieluusti lähemmäs Connoria.

Janeten reaktio sai Connorin menemään vielä pidemmälle. Hän suuteli varovasti Janettea.

Juuri ennen kuin Janeten piti lähteä kotiin, Connor otti Janettea kädestä kiinni ja kysyi ujosti kysymyksen, joka oli pyörinyt hänen mielessään jo jonkin aikaa. "Käviskö sulle, että olisit mun tyttöystävä?" hän kysyi vähän sanoissa takellellen. "Käy", Janette vastasi ujosti hänkin. Vaikka he olivat olleet ystäviä jo melko kauan, tällaiset tilanteet saivat heidät ujostelemaan toisiaan.

Kun Janette oli lähtenyt, Connor juhlisti onneaan rumpusoololla.

Rumpusoolo oli herättänyt Innan. "Josko soittelisit rumpuja silloin, kun kukaan ei nuku?" Inna pyysi ja käski Connorin tehdä läksynsä. "Ja voisit joskus siivota jälkesikin!" hän marmatti kantaessaan likaisia astioita tiskikoneeseen. Connor ei yleensä kestänyt kuunnella äitinsä valitusta yhtään, mutta nyt hän ajatteli vain Janettea, eikä edes kuullut Innan ärtynyttä mutinaa.

Inna ja Hal joutuivat tekemään aika paljon töitä kotonakin, mikä rajoitti heidän yhteistä aikaansa. He kuitenkin hakeutuivat yleensä samaan tilaan tekemään hommiaan.

Kun työt oli saatu tehtyä, nauttivat Inna ja Hal kahdenkeskeisestä ajasta. Tähtien tuijottelu oli edelleenkin parin mielipuuhaa.

Janette oli jälleen tullut käymään. "Vai olet sinä Connorin tyttöystävä? Minä olen Hal, hänen... isänsä", Hal tervehti Janettea. Hän ei vieläkään oikein osannut pitää Connoria poikanaan, vaikka heidän välinsä olivat jo hyvin lämpimät ja luonnolliset.

"Connorin pitää saada paras mahdollinen tyttöystävä, joten minun on tarkistettava taustasi", Hal sanoi ja alkoi kuulustella Janettea, joka taisi vähän säikähtää Halia.

Connor oli saanu basson, ja testaili sen sointia pihalla, vaikka ulkoilmaa vihasikin. "Vitsin äiti, kun käskee yöksi pihalle soittamaan", hän kiukutteli soittaessaan.

"Hal, minua jännittää! Pidän tänään ensimmäisen puheeni vapaan maailman johtajana", Inna hermoili ennen töihin lähtöään. "Hyvin se menee", Hal kannusti vaimoaan, "Ja minuakin jännittää. Minun pitää soluttautua tänään erääseen rikollisjärjestöön, ja pelkään, että kaikki menee pieleen." Inna oli vihdoinkin toteuttanut elämänhaaveensa, ja Halkin menestyi urallaan loistavasti.

Inna ja Hal purkivat jännitystään suutelemalla intohimoisesti.

"Sun isäs kuulusteli mua ku jotain rikollista", Janette kertoi Connorille. "Kauheen noloa! Ei sen pitäis tehdä niin, vaikka se onkin poliisi", Connor tuskaili nolostuneena. "Se oli vähän pelottavaa, mut mä kyllä kestin sen sun vuoksi. Sun takias mä tekisin ihan mitä vaan", Janette sanoi ja sai Connorin punastelemaan kuin pikkutyttö.

Connor ei osannut vastata mitään Janeten sanoihin, joten hän suuteli tyttöä. Pussailu tuntui vieläkin vähän omituiselta, mutta hurjan kivaa se silti oli.

Janette oli osoittanut halukkuutensa liittyä Connorin ja Ollin tulevaan bändiin. Janeten piti osoittaa pätevyytensä soittamalla. Connor ja Janette saivatkin hyvät jamit aikaan. "Mikä teitä vaivaa?" Inna kysyi ärtyneenä; hän oli taas herännyt kesken uniensa musisointiin.

Halkin saapui paikalle ja sai Innan piristymään pyytämällä tätä tanssimaan. "Tehän olette aika eteviä muusikoita!" Hal kehaisi tanssinsa lomassa.

"Olet sinäkin aika etevä kaikessa mitä teetkin", Inna sanoi Halille ja silitti hellästi miehen poskia. "Äiti, älä viitsi lirkutella meidän nähden!" Connor parahti taustalta. Häntä vähän häiritsi Innan avoimet rakkaudenosoitukset.

Seuraavana iltana oli Innan synttärit.

Inna säilyi kauniina harmaantumisestaan huolimatta.

Inna päivitti hieman tyyliään. Vanheneminen tuntui vähän masentavalta, sillä elämän loppu häämötti yhä lähempänä.

Connorin soitinvalikoima kasvoi sähkökitaralla, jonka rouheat soundit olivat Connorin mieleen.

"Uu, kukas tipunen se siinä?" Hal vihelsi Innalle. Heidän rakkautensa toisiaan kohtaan ei ollut laimentunut ollenkaan vuosien varrella.

"Tässä vielä ruusuja kedon kauneimmalle kukkaselle", Hal hempeili ja ojensi Innalle tämän lempivärissä leiskuvia ruusuja.

Connor sai puhelun Janetelta, joka pyysi poikaa lähtemään ulos kanssaan. "Totta maar se käy", Connor suostui lähtemään kiertelemään keskustaa tyttöystävänsä kanssa.

"Mennäänkö ensin vaikka juomaan mehut Tirskahdukseen, niin sun ei tarvitse olla ulkona?" Janette ehdotti.

Niinpä pariskunta siirtyi sisätiloihin. "Sä oot niin ihana, kun ajattelet vain mun parasta", Connor ihasteli Janeten huomaavaisuutta, "Oot ihanin tyttöystävä koko maailmassa."

Sen kunniaksi Connor tarjosi Janetelle hienoimmat mehudrinkit mitä Tirskahduksesta löytyi. Pahaksi onneksi juomat maistuivat kammottavilta. "Maksoinko mä tästä tosiaan päälle kympin?" Connor ihmetteli.

Hyvitykseksi pahasta mehusta Connor ojensi Janetelle ruusukimpun; hän oli oppinut Halilta, että tytöt sai aina hyvälle tuulelle antamalla heille kukkia.

Sitten Janette haastoi Connorin pöytäfutisotteluun. Ottelu päättyi Janeten selvään voittoon, mikä harmitti Connoria, sillä tytölle häviäminen oli vähän noloa.

Illan päätteeksi Connor ja Janette kävelivät joenrantaan ihailemaan taivasta, vaikka Connorista siinä ei ollutkaan mitään hienoa. Hän kuitenkin tahtoi olla Janetelle mieliksi.

Eikä Connorkaan voinut kiistää sitä, että tähtitaivaan alla suuteleminen oli hurjan romanttista.

Hal oli saanut poliisiauton omaan käyttöönsä. "Ei tähän varmaan tarvitse mitään hälyttimiä asentaa, ei kai kukaan uskalla poliisiautoa varastaa", Hal pohti.

Tiskikone oli jälleen kerran hajonnut. Inna oli jo päässyt yli radion kanssa tapahtuneesta episodista, joten hän alkoi itse korjata tiskikonetta.

Kun tiskikone oli taas toimintakunnossa, Inna siirtyi korjaamaan televisiota.

Hal keskittyi kuntonsa kohottamiseen. Juoksumatto oli kovassa käytössä.

Connor sen sijaan vietti synttäreitään. Räikkää heilutellessaan hän pohti, voisiko silläkin soittaa musiikkia.

Connorista kasvoi viehättävä nuori mies. Hän oli täydellinen sekoitus vanhempiensa piirteitä.

(Connorin luonne on nyt ulkoilun inhoaja, virtuoosi, bilehile, [kapinallinen] ja lipevä. Hänen elämänhaaveensa on yhden miehen bändi.)

Pieni tyylimuutos sai Connorin rokkaripuolen näkymään selvemmin.

Inna ja Hal olivat hankkineet uuden sängyn, joka leijui kevyesti ja takasi siten keskivertoa paremmat unet. "Mitä luulet, kestääköhän tämä sänky nukkumista rajummat puuhat?" Hal kysyi juonikkaasti. "Kokeillaan", Inna ehdotti innokkaasti.

Aamulla oli Connorin valmistujaisjuhlat. Hän oli menestynyt koulussa hyvin, ja häntä jännitti, saisiko hän luokan priimuksen stipendin.

Connor sai ajaa poliisiautolla kaupungintalolle. Vaikka hän oli jo aikuinen, oli poliisiautolla ajaminen silti aika siistiä ja erikoista.

Connor sai kuin saikin luokan priimuksen stipendin. Itse juhlatilaisuus oli kuitenkin kestänyt Connorin mielestä liian kauan: hänelle oli tullut ihan järkyttävä nälkä.

Myös Janette ja Olli olivat valmistuneet, olivathan he olleet Connorin kanssa samalla luokalla. Connor ojensi Janetelle valmistujaislahjan. (Vanha sanomalehti on aina takuuvarma lahja.)

Janette ilahtui lahjasta kovasti ja halasi kiitokseksi Connoria. "Minulla ei kyllä ole sinulle mitään", hän sanoi pahoitellen, mutta ei se Connoria haitannut. "Tärkeintä on, että koulu on nyt ohi!" Connor hihkaisi.

Vastavalmistuneet jäivät perheineen hengaamaan kaupungintalon edustalle.

Hal ja Inna onnittelivat Janettea ja kyselivät, mitä tyttö meinasi tehdä nyt.

Joku viihdytti muita kertomalla kauheita kummitustarinoita. Connor kuunteli silmät pyöreinä miehen karmivaa kertomusta.

Hal oli hämmentynyt, kun Janette ojensi hänelle ruusukimppua. Inna ja Janeten isäkin katsoivat kummastuneena tytön käytöstä.

Connor ei kuitenkaan huomannut mitään. Hän jutteli Janeten isän Uolevin kanssa. "Minä todella tykkään tyttärestäsi", Connor tunnusti Uoleville, "Ja haluaisin mennä hänen kanssaan naimisiin. Joten pyydän nyt sinulta hänen kättään."

"Siis.. Sinä kysyt minulta, sopiiko minulle, että te menette naimisiin?" Uolevi oli aivan ihmeissään Connorin puheista. "Niin", Connor sanoi.

"No tottahan toki se minulle käy!" Uolevi huudahti, "Sinähän olet jo kuin osa perhettä. Olisi mahtavaa saada sinut oikeasti sukuun." Connorin kasvoille levisi hymy. "Kiitos tosi paljon", hän sanoi ja taputti innoissaan Uolevin olkapäätä. Hän kosisi Janettea heti, kun vain tulisi sopiva tilaisuus!