Mirjami oli aivan ihastunut pikkuiseen Proppu-kissaan. Proppu ei pannut silityksiä pahakseen.

"Minusta sinun pitäisi viettää enemmän aikaa Deanin kanssa", Mirjami sanoi Williamille. "Tahtoisin kyllä, mutta minulla on kauhea kiire! Minun pitää valvoa yöt haamuja metsästämässä, ja päivät menee nukkumiseen", Will selitti.

"Dean tarvitsee isän", Mirjami sanoi ja leikitti poikaansa. "Tietenkin. Ja minä olen hänen isänsä! Minä kyllä pidän hänestä huolta ja vietän aikaa hänen kanssaan heti kun vain ehdin", Will vakuutti. "Yritä saada aikaa mahdollisimman pian", Mirjami pyysi, "koska kohta meillä on kaksi lasta, ja sitten aikaa tarvitaan vielä enemmän."

"Tassut ylös nyt! Jaksaa jaksaa!" Selina piti Propulle kissajumppaa.

Proppu taisi pitää Selinaa hieman höpsönä.

Will tunsi olevansa supercool uudessa työasussaan, johon kuului hienot lasit. "Ihan varmasti olen koko kaupungin siistein sim", hän myhäili karkottaessaan räyhähenkiä.

"Eikä minua edes pelota yhtään! Olen komea, rohkea ja kaikin puolin mahtava", Will iloitsi työnsä lomassa. "Hei kuule, minä palkkasin sinut häätämään henkiä, en kehumaan itseäsi", asiakas ilmoitti.

Deanilla oli synttärit. Poikaparka sai kasvaa yksin pihalla.

Onneksi se ei juuri haitannut poikaa.

Mirjami ja Selina tulivat onnittelemaan Deania. "Kylläpä sinä oletkin jo iso poika!" Mirjami leperteli pojalle.

Mirjami alkoi heti opettaa Deanille puhumisen alkeita. "Sitten kun olet oppinut puhumaan, opetan sinut kirjoittamaan", Mirjami sanoi.

"Äiti, onko tässä kalaa?" Will kysyi syötyään ensimmäisen sushirullan. "Toki on. Proppu tykkää kalasta enemmän kuin kasviksista", Selina vastasi aurinkoisesti. "Vai niin. Mutta minä olen kasvissyöjä, muistatko?" Will sanoi ja suuntasi vessaan oksentamaan: liha sai hänen vatsansa sekaisin.

"Töpö kitu", Dean hihitteli Propun tehdessä tuttavuutta.

"Onpas vatsani valtava. Onkohan siellä sittenkin kaksoset?" Mirjami pohti hieroessaan vatsaansa. Hänestä tuntui, että maha oli ainakin kaksinkertainen verrattuna siihen, kun hän oli odottanut Deania.

"Isäsi piti puutarhan paljon paremmassa kunnossa kuin sinä", Selina moitti Williamia. "Niin kai! Hänellä oli sentään aikaa puutarhanhoitoon!" Will murahti vastaukseksi. "Älä äksyile, Proppu pelästyy", Selina torui poikaansa.

"Nyt kun sinä olet jo iso poika, pitää sinun oppia pitämään vaippasi kuivana", Mirjami sanoi Deanille, jonka oli aika alkaa harjoitella pottailua.

"Hei pikkujäbä, eikös isä olekin todella cool?" Will jututti Deania omaan itsevarmaan tyyliinsä. "Joooo", Dean vastasi iloisesti tajuamatta mistä Will puhui. "Oikeassa olet, poikaseni", Will sanoi tyytyväisesti, "mutta nyt isän pitää mennä taistelemaan haamuja vastaan, jotta sinä ja äiti ja isoäiti saatte nukkua yönne rauhassa."

Kun Will oli lähtenyt töihin, Mirjami alkoi opettaa Deania kävelemään. Dean ei ollut asiasta mielissään. "Mutta kulta, kuka muka ei haluaisi oppia kävelemään? Et kai sinä voi joka paikkaan kontata?" Mirjami suostutteli Deania. "Voipat", Dean vastasi tomerasti. "Olet sinä melkoinen tapaus", Mirjami päivitteli, mutta ei antanut pojalleen periksi.

Kävelyharjoitukset jäivät kuitenkin kesken, sillä Deanin pikkusisarus teki tuloaan. "Selina, soita Willille, että tulee sairaalaan kanssani. Toisen lapsensa syntymää hän ei saa missata!" Mirjami puhisi Selinalle. "Selvä selvä. Nyt ala painua, ennen kuin lapsi syntyy pihalle", Selina hoputti.

"Kiiruhda!" Selina kiljui Mirjamille. "Älä nyt hermostu", Mirjami mutisi vastaukseksi. Ei vauva sentään niin nopeasti syntyisi, ettei hän ehtisi sairaalaan!

Selina soitti Mirjamin pyynnön mukaisesti Willille, joka säntäsi saman tien kohti sairaalaa. "Entäs nämä aaveet?" Willin asiakas huusi perään. "Älkää huoliko, kyllä minä ne karkotan! Mutta nyt minun pitää mennä katsomaan lapseni syntymää", Will karjui vastaukseksi.

Dean alkoi ikävöidä äitiään miltei heti tämän kadottua näköpiiristä. "Kyllä äiti vielä palaa kotiin, älä itke", Selina hyssytteli itkevää lasta.

Selina keksi Deanille puuhaa, jotta ikävöinti unohtuisi. Pottailuharjoitukset olivat yhä käynnissä, joten niitä kannatti jatkaa.

Mirjamin ja Williamin toinen lapsi oli pikkuinen tyttö, joka sai nimekseen Danika.

(Danikan luonne on hajamielinen ja kurinalainen. Hän pitää egyptiläisestä musiikista, tofuhodareista ja irlanninvihreästä.)

Lastenhuoneeseen hankittiin toinen kehto. Mirjami oli hurjan onnellinen Danikan synnyttyä: nyt hänellä oli sekä pikkuinen poika että vielä pikkuisempi tyttö, kissanpentu ja aviomies. Mitä muuta nainen olisi voinut toivoa?

Proppu oli mieltynyt Selinan tohveleihin. Se olisi voinut makoilla niiden päällä koko päivän.

Selinasta se oli todella suloista, vaikka Propun mieltymys tohveleihin estikin häntä liikkumasta. Onneksi kissan saattoi aina nostaa syliinsä.

"Älä huoli kissa, pian kotisi on taas haamuvapaa ja täysin sinun hallinnassasi. Minä lupaan hävittää kaiken yliluonnollisen tästä talosta, olenhan maailman mahtavin haamustaja!" Will vakuutti riivatun talon ainoalle paikalla olevalle asukkaalle, joka sattui olemaan kissa.

"Maailman mahtavin haamustaja muka?" aave ilkkui Willin rehentelylle, "Et taatusti saa meitä kahta kiinni!"
"Sehän nähdään!" Will puhisi.

"Mitenkäs nyt suu pannaan?" Will karjui, kun alkoi imeä naispuolista aavetta haamunmetsästyslaitteeseensa. "Tosi pelottavaa hei, ei meitä tuollaiset säteet hätkäytä!" miesaave naureskeli, mutta joutui pian toteamaan, että oli kadonnut naisaaveen kanssa haamunmetsästysaseen syvyyksiin.

Selina oli hyvä isoäiti. Hän piti lapsenlapsilleen seuraa, jotta vanhemmat saisivat nukkua pitkään ja autteli muutenkin.

Mutta valitettavasti hänen aikansa oli lopussa, eikä hän enää voisi huolehtia Deanista ja Danikasta.

"Selina, tulepas pois sieltä vessasta, niin minun on helpompi auttaa sinut tuonpuoleiseen", viikatemies huhuili keittiöstä.

"Onko siellä tuonpuoleisessa ruokaa? Minulla on kauhea nälkä", Selina kysyi. "Höh, minä kuvittelin, että sinä hyppisit riemusta, kun pääset taas tapaamaan aviomiehesi, mutta sinä ajatteletkin vain ruokaa", viikatemies ihmetteli.

Selinan poismeno järkytti koko perhettä. Dean jäi kaipaamaan rakasta mummoaan erityisen kovasti.

Myös Proppu oli aivan murtunut. Selina oli ollut sille kaikkein rakkain talon simeistä. "Piristyhän nyt, pikkukisu", William lohdutti Proppua silityksillä.

Hautausmaalla ei enää ollut paljoakaan tilaa.

Will oli perinyt äidiltään kenspan. Hän otti sen uudeksi työajoneuvokseen, sillä mikä olisikaan coolimpaa, kuin ajella punaisella skootterilla haamuja nappaamaan.

Toisinaan haamustaminen oli hyvin kummallista, sillä jotkut aaveet käyttäytyivät aivan kuten elävät simit. "Toivottavasti äiti ei palaa aaveena. En ikinä voisi karkottaa häntä", Will pohti surullisena katsellessaan erään aaveen ateriointia.

Seuraavassa kohteessa Will kuitenkin unohti surunsa, sillä henkien valtaaman talon asukki Reija oli kaupunkin yksi kauneimmista naisista. "Ole ihan rauhassa, kaunokainen, minä kyllä hoitelen kaikki henget", Will vakuutteli naiselle leveästi hymyillen.

"Katsopas tätä tykkiä! Et varmasti ole koskaan nähnyt isompaa", Will esitteli vehjettään Reijalle. "Vakuuttavaa", Reija sanoi viehkeästi.

"On kyllä hienoa, että Riverview'stäkin löytyy rohkeita miehiä, jotka vapauttavat meidät heikot naiset haamujen vallasta. Minä pidän rohkeista miehistä", Reija kujersi Willille. "Niin minäkin", Will sanoi lumoutuneena, "Ei kun siis, sellainen minä olen: rohkea! Ja komea? Huomasitko sen?"

Kun Will lirkutteli Reijalle, joutui Mirjami likaisiin töihin kotona. Vaippojen vaihto ei ollut koskaan mukavaa.

Danikan vauva-aika oli kulunut yhdessä hujauksessa. Tytön oli aika kasvaa taaperoksi.

Will oli kerrankin kotona, kun jotakin tapahtui. Hän toi tyttärelleen synttärilahjaksi tuttipullon.

Mirjami aikoi kasvattaa Danikan samalla tavalla kuin Deaninkin, eli opettaa puhumisen saman tien. "Kommunikointi on tärkeintä", hän selitti Danikalle.

"Sisäsiisteys on toisiksi tärkeintä", jatkui Mirjamin opetus. Dean seurasi sisarensa oppituntia.

Proppu käsitteli Selinan kuolemasta johtuvaa tuskaa raatelemalla sanomalehtiä.

Joskus Dean ja Proppu itkivät yhdessä edesmennyttä Selinaa. He olivat selvästi löytäneet yhteisen sävelen.

"Älä huuta!" Dean torui sisartaan, joka kiljui kurkku suorana. Dean ei oikein pitänyt kovista äänistä.

Propulla oli synttärit. Will ja Mirjami hurrasivat sille kuin se olisi ollut sim.

Proppua hieman ujostutti olla hurrauksen kohteena, joten se piiloutui häntänsä taakse.

"Jokainen kisu ansaitsee synttäripäivänään kunnon harjauksen", Will sanoi ja harjasi Propun oikein kiiltäväksi.

"Will, minusta tuntuu, ettei meillä ole enää yhteistä aikaa", Mirjami kertoi huoliaan Willille. "Kyllä minä ymmärrän, että sinulla on paljon töitä, mutta voisitko yrittää olla enemmän minun ja lasten kanssa?" hän pyysi.

"Totta kai minä voin yrittää", Will sanoi lempeästi ja veti Mirjamin syleilyynsä. "Mutta minä teen tätä työtä myös teidän hyväksenne, en vain siksi, että se on mielettömän siistiä. Metsästän haamuja, jotta kaupunkimme olisi turvallinen, eikä lastemme tarvitsisi pelätä. Minä teen tätä, koska rakastan teitä", hän selitti. "Minäkin rakastan sinua", Mirjami sanoi.

Will tahtoi osoittaa Mirjamille, että oli tosissaan. Hän opetti Danikaa puhumaan, leikki lastensa kanssa ja teki ruokaa Mirjamille (myös siksi, koska tämä ei muistanut Willin olevan kasvissyöjä, ja teki liharuokaa.)

Proppu oli intoutunut juomaan lammesta. Se tosin ei ollut ymmärtänyt, että päätä ei tarvinnut tunkea kokonaan veteen, vaan riitti, että lipoi kielellä vettä.

Mirjami leikitti Proppua laserosoittimella. Propun riemu oli rajaton, kun se sai liikkuvan valopisteen kiinni.

Danikan kävelytunnit pidettii pihalla, kuten Deaninkin aikoinaan. Proppu katseli harjoituksia tarkkaavaisesti.

"Kuule Mirjami, minä tiedän, että tänään minulla piti olla vapaailta ja lupasin viettää sen kanssasi, mutta minulle tuli tärkeä työjuttu, jota en voi jättää väliin", Will selitti pahoillaan Mirjamille. "Minä odotin tätä iltaa kovasti, mutta en minä kai voi estääkään sinua menemästä", Mirjami huokaisi. "Kiitos. Pidetään yhteinen ilta sitten joskus toiste. Ja minä lupaan, että silloin olen vain sinun!" Will sanoi ja suikkasi suukon Mirjamin huulille, ennen kuin riensi pihasta.

Will ei ollut ollut aivan rehellinen puhuessaan Mirjamille työjutusta. Reija oli kutsunut Willin drinkille, eikä Will voinut vastustaa viehättävän naisen kutsua. Will tiesi tekevänsä väärin, mutta kysehän oli vain yhdestä drinkistä ja illanvietosta. Sitä paitsi Reijallakin oli tyttöystävä.

"Vau, sinä olet tyrmäävä tänään", Will ihasteli Reijan minimekkoa. "Tiedän. Minä olen tyrmäävä aina", Reija vastasi hymyillen.

"Olen pahoillani, että kutsuin sinut näin yllättäen ulos, mutta minun pitää vain välillä päästä pois kotoa vähän tuulettamaan päätäni", Reija sanoi. "Ei se mitään. Minustakin on kiva päästä tekemään joskus jotakin vähän erilaista. Sitä paitsi kauniin naisen kanssa on aina hauskaa viettää aikaa", Will vastasi.

"Ja kauniille naiselle pitää aina tuoda kukkia, joten olepa hyvä!" Will sanoi ja ojensi kukkakimpun Reijalle. "Oh, oletpa sinä aika hurmuri. Viola ei ikinä tuo minulle kukkia", Reija naurahti. "Ei Mirjamikaan minulle. Ehkä kukkien tuominen on vain miesten juttu", Will virnisti.

Baari meni kiinni ennen kuin Reija ja Will ehtivät tilata juomista. He päättivät kuitenkin jäädä vielä paikalle juttelemaan ja katselemaan tähtiä.

Will ei kuitenkaan malttanut olla kokeilematta miten Reija reagoisi siihen, että he pitäisivät toisiaan kädestä kiinni. Reija yllättyi selvästi, kun Will kosketti häntä.

Willin iloksi Reija ei kuitenkaan vetänyt kättään pois, vaan katsoi punastuen ja vienosti hymyillen häntä silmiin. Will oli aivan Reijan lumoissa. Hän ei muistanut laisinkaan itselleen tekemäänsä lupausta olla ajattelemattakaan muita naisia kuin Mirjamia. Mutta eihän tiikeri raidoistaan pääse.

Will ja Reija istuskelivat tovin käsikkäin, mutta sitten Reija järkiintyi. "Ei me voida tehdä tällaista. Mitä Violakin sanoisi, jos tietäisi!" Reija kauhistui. "Hei, en minä tarkoittanut sitä pahalla. Emmekä me tehneet mitään väärää! Kyllä ystäviäkin saa pitää kädestä, eikö niin?" Will sanoi, mutta Reija ei vakuuttunut ja tahtoi lähteä kotiin.

Will pääsi kotiin vasta auringon noustua. Mirjami heräsi, kun Will asteli makuuhuoneeseen. "Kylläpä se työjuttu kesti kauan. Minä ehdin jo huolestua", hän haukotteli tervehdykseksi. "Ei sinun tarvitse minusta huolehtia", Will sanoi ja painui pehkuihin.

Proppu etsi koko ajan erikoisempia juomapaikkoja. Vessanpönttö oli ainakin todella eksoottinen valinta.

Propun maailma oli vain yksi suuri leikkikenttä. Missä tahansa saattoi leikkiä!

Deanilla oli synttärit ja edessään lapsuuden ilot.

Deanista kasvoi hauska sekoitus äitiään ja isäänsä.

(Deanin luonne on nyt eksentrinen, sohvaperuna ja lukutoukka.)

Heti ensitöikseen Dean yritti nostaa pikkusiskoaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että oli kasvun myötä saanut supervoimat, mutta luulo osoittautui vääräksi.

Will nukkui silloin, kun muut perheenjäsenet olivat hereillä. Proppu tuli kuitenkin hänen unikaverikseen, joten ihan yksin hänen ei tarvinnut uinua.

Danika ja Proppu olivat siinä suhteessa samanlaisia, että kumpikin tykkäsi piiloutua. Propulla tosin oli monta piilopaikkaa, Danika tyytyi vain lelulaatikkoon.

Deanin ensimmäinen koulupäivä ei ollut sujunut odotusten mukaan. "Kaikki muu oli ihan tyhmää, paitsi kuvis. Miksei koulussa vois olla vaan kuvista?" poika marisi läksyjä tehdessään.

Joskus Willin työn vaikein osa oli pelokkaiden asukkaiden rauhoitteleminen: aaveet saattoivat olla hyvinkin yhteistyöhaluisia, mutta hysteeriset simit eivät. "Kuuntele nyt tuotakin kiljujaa. Ei tuossa ole mitään järkeä", Will tuhahti aaveelle. "Niinpä. Ihan kuin minä kiljumalla häipyisin", aave vastasi.

Proppu viihtyi tuolien alla. Se sulautui värinsä ansiosta hyvin varjoihin.

Vieläkin mukavampaa oli kuitenkin Mirjamin sylissä. Mirjamista oli kivaa katsella telkkaria Proppua silitellen.

Toisinaan Willkin ehti katselemaan televisiota Mirjamin kanssa. Niin tapahtui kuitenkin aika harvoin.

Reijan kotiin oli jälleen hyökännyt lauma henkiä. "Kuule, minä taisin vähän ylireagoida silloin viimeksi", Reija sanoi pahoitellen Willille. "Minähän sanoin, ettei me tehty mitään väärää. Ja minä tuppaan olemaan aika usein oikeassa", Will vastasi.

"Pakko hoidella nämä henget pois, koska tuo valo ei tee oikeutta sinun kauneudellesi", Will sanoi. Reija oli otettu Willin sanoista.

Will hoiteli henget nopeammin kuin koskaan aiemmin. "Tuhannesti kiitoksia", Reija sanoi huojentuneesti ja halasi Williä syvään. "Mitä vain sinun vuoksesi", Will sanoi. "Haluaisitko jäädä vielä hetkeksi tänne? En uskalla olla yksin nyt", Reija pyysi ujosti.

"Totta kai minä jään varmistamaan, että täällä on turvallista, jos haluat. Mutta minä haluan vaivanpalkaksi yhden suukon", Will sanoi. "Suukon?" Reija ihmetteli, "En oikein tiedä..." Will katsoi Reijaa pienesti hymyillen. "Mitä pahaa yhdessä suukossa oikein on?" hän kysyi härnäten.

"No ei kai siinä mitään pahaa ole. Enkä minä ole koskaan suudellut miestä, ja aina pitäisi kokeilla uusia juttuja", Reija puhui ehkä enemmän itselleen kuin Willille. "Hienoa! Nyt saat elämäsi parhaan suutelukokemuksen!" Will sanoi innokkaasti ja suuteli Reijaa ennen kuin tämä ehti estellä.

Suudelma sekoitti kummankin pään totaalisesti. Will unohti Mirjamin täysin, eikä Reija enää ajatellut Violaa. Oli vain Will ja Reija ja se hetki. Eipä aikaakaan, kun vaatetuskin alkoi vähenemään.

Pian Will ja Reija olivat sängyllä kuhertelemassa. "Tämä on niin jännää!" Reija hihitteli Willin suudellessa hänen sormiaan.

"Sinä olit aivan oikeassa, kun sanoit, että tästä tulisi elämäni paras suutelukokemus", Reija sanoi suudelmien lomassa. "Tiedän. Minä olen aika hyvä suutelija", Will vastasi itsevarmasti, "Ja olen hyvä tekemään muutakin... Jos tiedät mitä tarkoitan."

Yhtäkkiä Reija sai sätkyn. "Mitä ihmettä me oikein teemme? Emme me voi jatkaa tätä! Minullahan on Viola!" hän kiljui kauhuissaan ja torjui Willin yritykset. "Älä nyt hermostu", Will yritti rauhoitella Reijaa, mutta Reijan omatunto kolkutti niin kovaa, että tämä pakotti Willin lähtemään.

Will löntysti masentuneena kohti kotia. Hän ei voinut uskoa, että Reija oli torjunut hänet, ja totta puhuen hänenkin omatuntonsa alkoi kolkuttaa. Mitähän Mirjami tuumaisi, jos saisi tietää? Willillä oli kamala olo.

Teostaan järkyttynyt Reija tahtoi saada tapahtuneen pois omatunnoltaan. Hän soitti Mirjamille ja pyyteli kauheasti anteeksi. Mirjami ei ollut uskoa korviaan. "Tarkoitatko sinä, että mieheni on pettänyt minua kanssasi?" hän kysyi hämmentyneenä. "Kyllä! Olen niin pahoillani! En tiedä, miten se oikein tapahtui! Hän on vain niin hurmaava", Reija itki puhelimeen. "Nyt anteeksi, minun pitää soittaa omalle tyttöystävälleni. Hän kyllä raivostuu niin paljon!" Reija lopetti puhelun.

Mirjami asteli vihaa puhisten Williamia vastaan. "Mitä ihmettä sinä olet mennyt tekemään?" hän tiukkasi Williltä. "Mitä sinä oikein tarkoitat?" Will yritti esittää, ettei tietänyt mistä on kyse.

"Minä sain juuri puhelun Reija-nimiseltä naiselta, joka sanoi, että vietit yön hänen kanssaan! Hän sanoi, että te muhinoitte koko yön! Tämänkö takia sinun työpäiväsi ovat niin pitkiä? Sinä vain vokottelet muita naisia yöt pitkät!" Mirjami karjui Willille, joka yritti näyttää mahdollisimman surkealta ja viattomalta. "Mutta minä rakastan vain sinua..." hän yritti sopertaa Mirjamin raivoamisen lomassa. "Sinäkö rakastat minua? Kylläpä näytät sen kauniisti!" Mirjami tiuskaisi ja purskahti itkuun.

"Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole tarpeeksi hyvä sinulle?" Mirjami kysyi kyynelsilmin. "Olet! Ehkä! En minä tiedä!" Will ei osannut vastata Mirjamin kysymyksiin.

"Sinä olet säälittävä. Sinä olet valehdellut minulle, sinä olet pettänyt minua, sinä et ole ollut tarpeeksi lastesi kanssa. Minä en enää halua sinua", Mirjami sanoi ja paiskasi sormuksensa maahan. "Mitä, haluatko sinä erota? Hyvä on sitten! Kaikki muukin on mennyt pieleen tänään!" Will raivostui.

Hänen raivonsa laantui kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli noussutkin. "Mirjami, älä jätä minua! Minä oikeasti rakastan sinua! Jääthän luokseni?" hän alkoi anella vaimoaan jäämään. "Miksi minä jäisin? Minä en halua sinulta enää mitään", Mirjami sanoi hyytävästi. "Ei sinun tarvitse minun vuokseni jäädä. Mutta et sinä voi jättää lapsia. Etkä Proppua! Mieti nyt pikku Proppua, mitä se tekisi ilman sinua?" Will alkoi panikoida, sillä Mirjami vaikutti olevan pelottavan tosissaan. Mirjami ei sanonut hetkeen mitään. "Hyvä on. Minä en muuta vielä pois, lasten takia. Mutta minä saan jäädä makuuhuoneeseen, sinä nukut jossakin muualla", hän sanoi, kääntyi kannoillaan ja jätti Willin yksin pihalle.

Will joutui nukkumaan Vanessan entisessä huoneessa, sillä hänen huoneensa oli nykyään Deanin käytössä. Hänellä oli aivan kamala olo. Häntä kadutti, torjunta kirveli yhä hänen mieltään ja häntä pelotti, että Mirjami tosiaan lähtisi. Hän ei voinut käsittää, miten oli voinut satuttaa Mirjamia ja lapsiaan niin paljon.