Ava oli kipeästi uusien vaatteiden tarpeessa. Hän päätti mennä stylistille, jotta varmasti saisi muodikkaat vaatteet ja kampauksen. Ava yllättyi, kun huomasi salongin olevan tupaten täynnä. "No, kai täällä sitten saa laadukasta palvelua", hän tuumi astuessaan sisään.

Salongissa Ava tarkasteli itseään kunnolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Nähdessään kuvajaisensa Ava alkoi muistella nuoruuttaan, aikaa ennen avioliittoa ja lapsia, ja tunsi äkillistä haikeutta.

Haikeus oli haihtunut, kun Ava käveli ulos stylistiltä. Uudet vaatteet ja kampaus saivat hänet taas piristymään ja tajuamaan, että menneitä oli turha haikailla.

"Oletpas sinä nättinä!" Jeremiah ihasteli Avan uutta tyyliä ja Avan kasvoille nousi hymy. "Sinä kyllä tiedät miten naisen saa hyvälle tuulelle", Ava sanoi tyytyväisesti, "mutta nyt voisit ottaa Jennan ja opettaa hänelle kävelemisen alkeita."

Jeremiah tarttui toimeen ja opetti Jennaa tepastelemaan pihamaalla, koska paljain jaloin nurmikolla käveleminen teki kuulemma hyvää jaloille.

Jeremiah oli jo pienenä ollut ahkera akvaariontuijottelija, ja vieläkin häntä kiehtoi seurata kalojen elämää.

Gemma ja Anna eivät vielä ymmärtäneet kalojen päälle, vaan antoivat kaiken huomionsa nukkekodille.

Emmaa nauratti, koska hänellä oli syntymäpäivät. Hän oli kerännyt lempilelunsa katsomaan kasvun ihmettä.

Emmasta kasvoi tomeran oloinen tyttö.

(Emman luonne muistuttaa yhä enemmän äitinsä luonnetta: nyt hän on pahan ja kurinalaisen lisäksi perhekeskeinen.)

Nukkekodin luona Anna valmistautui kasvamaan.

Kasvaminen sai Annan hämilleen. "Miksei kukaan kertonut, että musta tulee näin iso?" Anna ihmetteli.

(Annan uusi luonteenpiirre on äkkipikainen, jonka lisäksi hän on myös arjen sankari ja virtuoosi.)

Vaihdettuaan uudet vaatteet päälleen kaksoset suuntasivat pihalle ratsastamaan peltipolleillaan.

Emmalla ja Annalla oli yhteinen huone ja kerrossänky. Tytöillä oli ollut pieni kiista siitä, kumpi saa nukkua yläpedissä. Anna sai loppujen lopuksi kunnian uinua korkealla.

Emma rakasti mummoaan hurjan paljon. "Tosi kivaa että just sä oot meidän mummo", Emma sanoi ja halasi Alexandraa tiukasti.

Emmaa ja Annaa jännitti mennä kouluun. "Onneks me ollaan kaksoset, niin ei tarvi mennä yksin kouluun", Anna sanoi Emmalle.

Illalla yhteisen aterian ääressä Anna selitti kaiken ensimmäisestä koulupäivästään. "Me luettiin siellä aapista ja katottiin matikankirjojakin ja sit välitunnilla leikittiin kaikkien tyyppien kanssa hippaa", Anna puhua pälpätti innoissaan. "Kuulostaa hauskalta", Ava sanoi, "mutta syöpäs ruokasi nyt kun se vielä on lämmintä."

Kaksoset tekivät ensimmäiset läksynsä ilman kitinöitä, sillä he tahtoivat näyttää kaikille, että he olivat jo isoja tyttöjä. Läksyjen tekeminen oli jännittävää ja uutta.

Kun lapset olivat menneet nukkumaan, oli Avalla ja Jeremiahilla vähän kahdenkeskeistä aikaa. He menivät pihalle katselemaan suihkulähdettä.

Pimeässä istuskeleminen suihkulähteen solistessa oli hurjan romanttista.

"Minä sain idean", Jeremiah sanoi yllättäen, "En tiedä, onko siinä mitään järkeä, mutta mitäs sanoisit jos..." Loppuosan lauseesta Jer kuiskasi Avan korvaan. Ava sai hurjan kikatuskohtauksen. "Oletko tosissasi?" hän kysyi. "Tietenkin. Sinä tiedät, että vihaan vitsailua", Jer sanoi totisesti.

Niinpä Ava ja Jer ryhtyivät tuumasta toimeen. Jer oli ehdottanut lemmenleikkejä puumajassa. Ajatus oli Avasta niin hulvaton, että se oli pakko toteuttaa. "Kiipeä sinä ensin, niin minä otan sinut kiinni, jos sinä putoat", Jer sanoi herrasmiesmäisesti.

"En tiennytkään, että tämä on näin hieno paikka", Ava ihmetteli, kun Jerkin oli ahtautunut majaan. "Viis siitä, nyt vaatteet pois ja toimeen!" Jer käski ja sai Avan taas nauramaan.

Anna tykkäsi viettää aikaa Gemman kanssa. Emma ihmetteli mitä hauskaa kurkistusleikissä muka oli.

Emma mieluummin halaili pikkusisaruksiaan. Jennasta halaaminen oli tosi kivaa.

"Jer, minusta tuntuu, että minulla on tikkuja takamuksessa", Ava kuiskasi aamiaispöydässä. "No mutta eikö se ollut sen arvoista?" Jer kysyi ja haukkasi hampurilaistaan, joka oli aamupaloista terveellisin.

Anna ja Emma olivat saaneet luvan mennä koulun jälkeen leikkipuistoon. Hiekkalaatikkoon oli hauskaa haudata esineitä. "Haudataan ne kaukaiselta sukulaiselta saadut nuket", Anna ehdotti.

Kun kaivaustyöt oli saatu loppuun, tytöt siirtyivät keinumaan. "Mä annan sulle niin kovat vauhdit, että lennät kuuhun asti!" Emma hihkui.

Emman ja Annan seuraan oli lyöttäytynyt joku harmaahapsinen nainen. Kaksoset olivat kohteliaita ja antoivat mamman tulla leikkimään kanssaan, vaikka vähän outoa se olikin. Pimeän tultua tytöt lähtivät kotiin ja mamma jäi surullisena leikkimään yksinään.

"Olepas kiltisti sen aikaa, kun äiti käy vessassa", Ava sanoi Jennalle ja suukotti tyttöä otsalle. Jennalle oli kiva antaa pusuja päälaelle, sillä hänellä ei ollut hiuksia jotka olisivat häirinneet.

Ava oli huomannut, että puumajaleikeillä oli ollut muitakin vaikutuksia kuin tikut takamuksessa. Oksentelu tarkoitti sitä, että perheenlisäystä oli tiedossa.

Jeremiah oli ryhtynyt taas kuntokuurille. Hänen oli vaikea pitää kilojaan kurissa.

Yöllä tapahtui kummia. Emman hautaama nukke kaivautui omin voimin hiekasta ja muuttui eläväksi olennoksi.

Ava oli saanut kutsun veljensä juhliin. Ava ei ollut pitkään aikaan nähnyt Jaloa, joka oli hänen kolmesta sisaruksestaan hänelle läheisin. "Anteeksi, kun en ole päässyt käymään aiemmin", Ava pahoitteli veljelleen, "Lapset vievät niin paljon aikaa. Minun vanhimmat tyttäreni ovat jo kouluikäisiä, voitko kuvitella!"

Pahoinvointi ei jättänyt Avaa rauhaan kyläilynkään ajaksi. Onneksi Jalo ymmärsi, että raskaana ollessa keho temppuili, eikä loukkaantunut, kun Ava juoksi vessaan.

Jalon juhlat eivät sujuneet kovinkaan hyvin, sillä yksi vieraista kuoli kesken kaiken. Ava ei voinut estää pahanilkistä naurua nähdessään viikatemiehen.

Sitten hän tajusi, että viikatemies oli oikeasti pelottava, ja että hänen ympärillään oli kauheasti vieraita simejä, ja se sekin oli hyvin ahdistavaa.

Kaikki johti luonnollisesti siihen, että Ava pyörtyi jälleen kerran.

Toettuaan järkytyksestään Ava alkoi selitellä pyörtymistään Jalolle, joka oli säikähtänyt siskonsa takia. "Anna anteeksi, ei minun ollut tarkoitus pyörtyä", Ava yritti saada Jalon ymmärtämään, ettei mitään vakavaa ollut tapahtunut sen lisäksi, että joku vanhus oli kuollut, "minä vain pelkään simejä ja viikatemiestä. Kyllähän sinä tiedät, että olen aina ollut pelkuri."

"Kyllähän minä tiedän sen", Jalo sanoi ja halasi Avaa, "Mutta hyvä että olet kunnossa. Menehän nyt kotiin ja tule käymään joskus, kun olen yksin kotona."

Jeremiah jutteli Jennalle työasioitaan, sillä hän oli aika mielikuvitukseton eikä osannut puhua lapsia kiinnostavia asioita, vaikka joutuikin olemaan lasten kanssa tekemisissä niin kotona kuin töissäkin. Jenna kuitenkin tykkäsi olla isänsä sylissä, eikä välittänyt siitä mitä mies höpisi.

Emma oli ihastunut dinosauruksiin. Hän leikki mieluiten vaaleanpunaista tyrannosaurusta, joka tutki omituista maailmaa eli Tavaresien takapihaa.

Emma-dinosaurus oli huomannut, että kummallisessa maailmassa oli myös outoja olentoja, joita kukaan muu kuin hän ei näyttänyt huomaavan.

"Kuka sä oot? Ootko pudonnu johonki ydinjätesäiliöön vai miks oot ton näkönen?" Emma kysyi olennolta, joka näytti etäisesti tutulta. "Se olen minä, Ponde, rakas lelusi taaperoajoilta!" olento ilmoitti, "Olen se, jonka hautasit hiekkaan." Emmalla kesti hetken aikaa tajuta, mitä olento selitti. "Ai siis Ponde", hän sanoi tyhmästi, ja olento nyökytti iloisesti päätään.

"Oot aika outo", Emma sanoi loukkaavasti. "Itse näytät ihan dinosaurukselta", Ponde vastasi suuttuneena.

"No kai nyt näytän, kun mä oon pukeutunut dinoks, TYHMÄ", Emma tokaisi. "Sinä olet ilkeä", Ponde sanoi melkein itkua tuhertaen. "Tervetuloa maapallolle, friikki", Emma sanoi ylimielisesti.

"Ei sinun tarvitse olla noin tuhma", Ponde sanoi surkeasti, "Minä menen kyllä pois, jos sinä et halua minua. Mutta minä luulin, että meistä tulisi hyvät ystävät, kun leikimme yhdessä niin paljon kun olit nuorempi..." Emma tuhahti. "Luulit väärin. Mulla on tarpeeks kavereita jo ennestäänkin! Mee pois vaan", hän sanoi kylmästi. Ponde nyökkäsi pienesti. "Sano heti, jos muutat mielesi", hän sopersi hiljaa ja lähti pois Emman luota.

Kukaan ei huomannut, kun Ponde käveli Emman ja Annan huoneeseen. Anna oli keskittynyt juttelemaan siivooja Niila Hurstisen kanssa.

Ponde muuntautui taas nukeksi. Se oli pettynyt ja järkyttynyt siitä, ettei Emma ollutkaan halunnut hänen seuraansa.

Jenna oli ensimmäinen, joka löysi nukke-Ponden. Jennasta nukke oli hyvin mielenkiintoinen ja tietämättään lohdutti Pondea suomalla sille läheisyyttä.

Avan vatsa oli kasvanut. Raskausaika oli siitä mukavaa, että silloin sai syödä ihan mitä tahtoi pelkäämättä, että lihoisi.

"Mihin sinulla on kiire, Emma?" Jeremiah ihmetteli, kun Emma hotki ruokansa hurjan nopeasti. "Öö", Emma mutisi, sillä ei tiennyt, voisiko kertoa isälleen oikean syyn: hän tahtoi pyytää anteeksi Pondelta, sillä hän tosiaan oli ollut ilkeä nukkeolennolle. "Minulla on leikit kesken", Emma valehteli ja juoksi huoneeseensa ennen kuin Jer ehti reagoida mitenkään.

"Voi Ponde, anna anteeksi! Mä taisin olla vähän turhan ilkeä, kun eihän me edes tunneta tai mitään. Voisitko sä muuttua taas eläväksi?" Emma pyysi Ponde-nukelta, vaikka nukelle puhuminen tuntuikin vähän tyhmältä.

Ponde kuuli Emman pyynnön ja muuttui silmänräpäyksessä eläväksi. "Tiesinhän minä, että meistä tulee vielä ystävät!" hän sanoi riemuissaan. "Anteeks vielä kerran. Se on vaan mun luonne, että oon joskus vähän paha", Emma sanoi katuvasti. "Ei se mitään", Ponde vakuutteli.

"Minä toivon, että uusi tulokas on poika", Jeremiah sanoi Avalle, "Täällä on ihan akkavalta, ja minä olen alakynnessä! Tarvitsen jonkun, jonka kanssa tehdä miehisiä juttuja."

Alexandra oli alkanut kuluttaa yhä enemmän aikaa maalaustelineen ääressä. Hänestä oli tullut melko taitava maalari.

"Ja sit mulla on viel yks pikkusisko, Gemma. Se on aika höpsö, mut ei yhtä höpsö kuin Jenna, koska Jennalla ei oo hiuksia", Anna kuuli Emman selittävän tyhjälle. Oikeasti Emma puhui Pondelle, mutta Anna ei Pondea voinut nähdä. "Emma, susta on tullu yhtä hullu ku isästä. Sekin puhuu itekseen", Anna sanoi Emmalle, joka ei tajunnut, mitä Anna tarkoitti sillä, että hän puhui itsekseen.

"Nämä hedelmävoikkarit, joita teit, maistuvat taivaalliselta", Alex kehui Avaa. "Neljän lapsen äitinä oppii kokkaamaan", Ava hymähi, "mutta en ole vielä läheskään yhtä hyvä kuin sinä."

Ava tahtoi tulla oikeasti hyväksi kokiksi, joten hän lueskeli keittokirjaa. Jeremiahin piti käydä läpi oppilaidensa aineita; hän oli ammatiltaan jo peruskoulun opettaja.

"Äitin maha on tiellä", Gemma kitisi, kun Ava nosti hänet syliinsä. "Siellä on sinun uusi sisaruksesi", Ava sanoi kärsivällisesti, "Sitten kun se syntyy, maha ei ole enää tiellä."

Jenna viihtyi ulkoilmassa. Vieterihevosilla ratsastaminen oli hänenkin mielestään hauskaa.

"Minä tunnen sen liikkeet", Jeremiahista oli aina yhtä ihmeellistä huomata, kuinka vauva liikehti Avan mahassa.

Alexandra oli hyvä mummo ja luki lapsenlapsilleen iltasatuja. "Mummo, ootko ihan varma, että saan nukkua Emman sängyssä?" Anna keskeytti tarinan. "Olen olen, kuuntelehan nyt hiljaa ja yritä nukahtaa", Alex vastasi ärsyyntyneenä keskeytyksestä.

Oli Gemman ja Jennan syntymäpäivät. Gemma kasvoi ensin kauniiden tähtien saattelemana.

Gemma yritti katsoa kulmakarvojaan, mutta epäonnistui surkeasti.

(Gemman luonne on nyt herkästi innostuva, tarkkasilmäinen ja urheilullinen.)

Jenna näytti kasvettuaan hieman sairaalta.

(Jennan luonne on nero, eksentrinen ja huumorintajuinen.)

Jennastakin saatiin sievä tyttö uudella kampauksella ja hienoilla vaatteilla.

Gemma sai söpöt saparot hiuksiinsa.

Yöllä Ava heräsi jälleen kerran polttavaan tuskaan. Jeremiah oli vuosien varrella jo tottunut vaimonsa vaikerointiin, joten hän ei enää panikonut vaan tarjoutui viemään Avan sairaalaan.

Tällä kertaa sairaalasta tuli mukaan vain yksi käärö. Tämäkin tulokas oli Jeremiahin pettymykseksi tyttö. Lapsi nimettiin Innaksi.

(Innan luonne on sottapytty ja ystävällinen. Hänen suosikkejaan ovat soul, hedelmäjäädyke ja violetti.)

"Eikö Inna olekin ihastuttava? Niin suloinen pikku pallero", Ava ihasteli kotona. Jeremiah nyökytteli. "Söpöhän se on, mutta kunpa se olisi poika!" hän sanoi.

"Liitytäänkö partioon?" Jenna ehdotti Gemmalle, "Siellä oppii kaikkea kivaa! Ne opettaa kalastamaan, ja tekemään solmuja ja kaikkea!" Gemma ei ollut ihan varma, halusiko hän oppia kalastamaan.

Avasta oli mukavaa päästä taas touhuamaan vauvan kanssa.

Gemma ja Jenna liittyivät partioon, kunhan Jenna oli koko päivän suostutellut kaksoissiskoaan. Ensimmäinen partiokerta sujui mukavasti ja lujitti tyttöjen yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Alexandra oli maalamassa upeinta tauluaan, kun hän tunsi viikatemiehen olevan lähellä.

Hetkessä Alex oli muuttunut hopeaa hohtavaksi haamuksi.

Anna oli kuullut omituisia ääniä takapihalta ja oli rynnännyt paikalle. Hän tajusi heti, että mummo oli siirtymässä ajasta ikuisuuteen ja pukesi itkuun. Itkultaan Anna ei huomannut, että seisoi viikatiemiehen vieressä.

Jeremiahkin tuli paikalle ja alkoi hänkin itkeä. "Älä mee, mummo, jää vielä meidän luokse!" Anna aneli itkuisesti, mutta Alexilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä viikatemiehen mukaan.

Alex oli saanut komean hautakiven, joka siirrettiin hautausmaalle Penelopen ja Voiton hautojen taakse.

Ava pelkäsi yhä viikatemiestä enemmän kuin mitään muuta ja pökertyi pihalle. Anna raivosi viikatemiehelle, että mummo ei edes ehtinyt syömään viimeistä ateriaansa. "Hän saa viimeisen aterian tuonpuoleisessa", viikatemies lohdutti Annaa.

Anna huomasi, että viikatemies oli itse asiassa ihan hyvä tyyppi. Oli hauskaa liekkiä tyynysotaa kuoleman herran kanssa.

"Hyvä on hyvä on, sinä voitit! Älä lyö enää", viikatemies joutui tunnustamaan tappionsa. Anna oli voittamaton tyynysodassa.

"Inna, sinä et varmaan ymmärrä tätä, mutta mummosi kuoli tänään", Jeremiah kertoi uutiset perheen pienimmäisellekin.

Ava lohdutti Emmaa halaamalla tätä. "Muistathan, että Alexandra elää vielä muistoissamme. Niin kauan kuin ajattelemme häntä, hän ei ole poissa", Ava sanoi Emmalle.

Lapset jättivät surullisen tapahtuman nopeasti taakseen. Emma houkutteli Jeremiahinkin leikkimään vesiliu'ulla. "Tuo on kyllä kauheaa veden tuhlaamista", Jer mutisi, mutta suostui silti liukumaan.

Gemmalla ei ollut aikaa leikkiä, sillä läksyt piti saada tehtyä.

Jennakin puuhasti läksyjensä parissa. Hänestä lattialla oli mukavampaa ahkeroida kuin pöydän ääressä.

Gemma oli innokas mielikuvitusmatkailija. Sohva muuntui Gemman leikeissä nopeaksi urheiluautoksi.

Jeremiah käväisi Benjaminin luona kertomassa äitinsä kuolemasta. "Häneltä jäi maalaus kesken", Jeremiah päätti kertomuksensa.

"Mutta onneksi hänen elämänsä ei jäänyt kesken, vaan hän eli täyden ja mukavan elämän Twinbrookissa", Benjamin sanoi. "Aivan niin", Jeremiah oli samaa mieltä.

"Onneksi Alex eli näinkin pitkään, hänestä oli niin paljon hyötyä silloin, kun lapset olivat taaperoiässä", Ava jutteli Jeremiahille.

"Niinpä", Jeremiah sanoi, "Toivottavasti meidän aikamme ei tule vielä pitkään aikaan. Minä haluan olla sinun kanssasi niin pitkään kuin mahdollista."

Ava jatkoi Alexandran maalausperinnettä. Ava tosin ei ollut vielä ihan yhtä taitava kuin Alex oli ollut.

Jeremiah oli taas aktivoitunut yksinpuhumisen saralla. Hän suorastaan raivosi itsekseen.

Ava halusi järjestää juhlat Emman ja Annan syntymäpäivien kunniaksi. Hän kutsui paikalle Jalon, toisen veljensä Tapanin ja äitinsä Alman.

"Tosi mukavaa kun pääsit paikalle", Ava sanoi Tapanille, jota ei ollut nähnyt ikuisuuksiin.

Emma teki tuttavuutta Avan äidin Alman kanssa. "Siis säkö ihan totta oot äitin äiti?" Emma ihmetteli. "Kyllä, olen sinun isoäitisi, hupsu", Alma vastasi naurahtaen. "Mutta mun mummo kuoli jo", Emma sanoi hämillään.

Sitten oli Emman aika puhaltaa kynttilät. Kaikki paitsi Anna seurasivat innoissaan Emman puhkumista. Anna olisi halunnut puhaltaa kynttilät ensimmäisenä, mutta joutui odottamaan, koska keittiö oli niin pieni.

Emmasta kasvoi kaunis nuori nainen. Jennaa ihmetytti, kuinka pitkäksi sisko oli venähtänyt.

(Emma sai uudeksi luonteenpiirteekseen snobin, mutta bugin takia piirre katosi saman tien. Hänen luonteensa on siis vieläkin pelkästään kurinalainen, paha ja perhekeskeinen.)

Vihdoin Annakin pääsi puhaltamaan kynttilät. Hän nautti saamastaan huomiosta täysin rinnoin.

Annan kampaus muuttui vähintäänkin mielenkiintoiseksi. "Oltaisiin muuten voitu pitää naamiaiset!" Ava keksi hauskan juhlaidean valitettavasti liian myöhään.

(Annakin joutui bugin uhriksi, joten uusi piirre herkästi innostuva jäi tulematta. Anna on siis luonteeltaan arjen sankari, virtuoosi ja äkkipikainen.)

Juhlien loputtua tytöt saivat uudet tyylit. Anna pukeutui lempiväriinsä limenvihreään, ja Emma puolestaan letitti etuhiuksiinsa muodikkaat pikkuletit.