Sokerikani, osia on jäljellä vielä kolme. Loppu on siis jo lähellä! Vuodatuksessa vaan kirjoituksia voi kommentoida, sivuja ei. :/
Saga, kyllä hengen vaatteita pystyy vaihtamaan. Mun mielestä noi sen omat vaatteet (+ turbaani) oli niin kivat, että halusin pitää ne Petellä, koska ei niitä oikein normisimeillekään viiti laittaa. :D
Minimo, hengillä on erikoisominaisuuksia, joista yks on talon puhdistaminen. Se on kyllä tosi kätevä toiminto, koska se on niin nopeeta.
Kiitoksia myös Sofialle ja Tuulille kommenteista. (:

Danika tahtoi varmistua siitä, että varmasti osaisi hoitaa vauvaa, joten hän etsi käsiinsä kaikki mahdolliset raskautta käsittelevät opukset. 

"Mitä luulet, olisikohan siitä hyötyä lapsen kehitykselle, jos harrastaisin jotakin taiteellista raskausaikanani?" Danika kyseli isältään. "No jaa, ei siitä kai haittaakaan ole. Mutta älä huoli - kyllä noilla geeneillä lapsesta tulee aivan huippuyksikkö ilman mitään ylimääräisiä yrityksiäkin!" Will vastasi pirteästi.

Pete alkoi olla jo aika hyvä kitaristi. Jopa Mirjami jäi joskus kuuntelemaan miehen soitantaa, vaikka hän ei vieläkään oikein ollut hyväksynyt Peteä osaksi perhettä.

Proppu oli löytänyt mukavan torkkupaikan kukkapenkin pehmeiden apiloiden seasta. Myös kivikaveri viihtyi kukkapenkissä. Proppu taisi hieman pelätä sitä, sillä kissaherra nukkui aina toinen silmä auki.

Will hoiti isän velvollisuuksiaan tunnollisesti. Delinda pelkäsi jäätelöautoa, joten Will yritti siedättää pelon pois tytöstä. "Kunhan olemme kävelleet kymmenen kertaa auton ohitse, ei sinua enää pelota ollenkaan!" Will vakuutteli itkevälle tyttärelleen.

Pete oli enemmän kuin iloissaan isäksi tulemisesta. "Ilman sinua tämä kaikki ei koskaan olisi ollut mahdollista! Sinä mahdollistit kaiken, prinsessa", Pete sanoi liikuttuneesti helliessään Danikan vatsaa.

"Älä puhu kuin olisin joku pyhimys! Minä vapautin sinut suurimmaksi osaksi omaa itsekkyyttäni: minä halusin sinut omakseni, mutta en orjakseni", Danika sanoi. "Mutta ei itsekkyys tee teostasi yhtään epäjalompaa!" Pete vakuutti.

Danika piti huolta kunnostaan raskaudenkin aikana. Kävely oli sopivan rento urheilumuoto.

Pian Danika pääsisi kuitenkin taas liikkumaan ihan niin rankasti kuin halusi ilman ylimääräistä painolastia vatsassaan, sillä esikoisen oli aika syntyä. Proppu ihmetteli Danikan puuskutusta ja tuskaisia äännähdyksiä.

Synnytys sujui nopeasti ja kommelluksitta. Lääkärit tosin säikähtivät, kun syntynyt lapsi olikin sininen: he luulivat, että pikkuinen oli tukehtumassa, mutta asia ei tietenkään ollut niin.

Lapsen syntymä sai tuoreet vanhemmat hiljaisiksi. Oli kummallista olla yhtäkkiä vanhempi!

Uusi tulokas oli tyttö, ja sai nimekseen Holly. Danika tunsi heti suurta suojelunhalua lastaan kohtaan. Tyttö oli niin pieni ja hauraan oloinen, että hän pelkäsi lapselle käyvän jotakin.

(Hollyn luonne on sottapytty ja hajamielinen. Hän tykkää roots-musiikista, hodareista ja keltaisesta.)

Mirjami oli hyvin hämmentynyt siitä, että hänen ensimmäinen lapsenlapsensa oli sininen. Hän kuitenkin tahtoi kertoa uutiset uudesta tulokkaasta kaikille ystävilleen. "Tyttö on sininen, voitko kuvitella? Aika erikoinen tapaus", Mirjami selitti Roosa Iso-Kuutille.

Will oli melkoinen viherpeukalo. Hän oli oppinut kasvattamaan jopa erittäin harvinaisia ja vaikeahoitoisia juustopensaita.

Delindan oli aika vaihtaa palikkaleikit koulun penkkiin. Tyttöä taisi kasvaminen vähän hirvittää, niin tiukasti hän puristi Mirjamin sormea kynttilöitä puhaltaessaan.

Tai ehkä pikkuinen pelko johtui Willin mielipuolisesta torvensoitosta.

Delinda muistutti kovasti äitiään.

Delinda tahtoi saada uudet, hienot vaatteet, mutta homma ei ollut niin helppo. Vaatelipaston laatikot olivat jumiutuneet pahasti, ja tyttö joutui käyttämään kaikki voimansa niiden aukiriuhtomiseen.

Lopulta Delinda sai kuitenkin ylleen kauniin mekon ja sievät kengät.

(Delindan luonne on herkästi innostuva, yksinäinen susi ja tarkkasilmäinen.)

Peten lastenhoitotaidot olivat vielä vähän hakusessa. Hän ei osannut pidellä Hollya oikein saatika vaihtaa vaippoja sotkematta.

Delinda kertoili innoissaan synttäreistään kaikille, jotka jaksoivat kuunnella. Tytöllä oli ilmiömäinen kyky pitää ihan mitä tahansa asiaa huippukiinnostavana.

Will oli ylpeä sanavalmiista ja pirteästä tyttärestään. "En olisi voinut toivoakaan saavani parempaa tytärtä", Will herkisteli halatessaan Delindaa.

Pete rakasti työtään, ja suorastaan lensi työpaikalleen. Rocktähteys oli jälleen askeleen lähempänä, sillä Pete oli saanut ylennyksen.

Danika oli urheilullisena siminä riemuissaan siitä, että saattoi taas urheilla kunnolla lapsen synnyttyä. Raskauskilot saivat kyytiä juoksumatolla.

"Olet viehkeä kuin ruusu", Pete kehui Danikaa palattuaan töistä, "Mutta tuo löyhkä ei kyllä sovi sinulle yhtään. Laputapas suihkuun, rakas!"

"No nyt on paljon parempi! Harmi, kun treenatessa aina tulee hiki ja sitä myöten löyhkä", Pete harmitteli. Danika vain mietti, kuinka pehmeältä sänky oikein tuntuikaan pitkän juoksutreenin jälkeen.

Sänky kelpasi kuitenkin muuhunkin kuin vain makoiluun. Danika ja Pete antautuivat romanttisen hetken vietäviksi.

Delinda oli perinteinen tyttö, joka rakasti kotileikkejä. Nukkekoti oli ehdottomasti Delindan lempilelu.

Vaikka William ja Mirjami olivatkin aika nuorekkaita ikäisikseen, oli heidänkin levontarpeensa kasvanut. Onneksi talosta löytyi paljon hyviä rentoutumispaikkoja.

"Yäk, se nuolee itteään IHAN JOKA PAIKASTA!" Delinda kirkui kauhuissaan seuratessaan Propun pesuhetkeä.

"Hei isi, mä tahtoisin lähteä sisäoppilaitokseen! Mä kuulin, että sisäoppilaitoksessa saa paljon parempaa opetusta ku julkisissa kouluissa. Ja musta olis niin jännää asua ihan uudessa paikassa! Näsäviisalan hikipinkojen oppilaitos on kuulemma ihan oikea linna. Sinne mä haluan!" Delinda mainosti sisäoppilaitoksia isälleen. "Totta kai sinä pääset sinne, jos haluat", Will lupasi. Miten hän olisi voinut kieltää mitään tyttäreltään?

Niinpä Will soitti saman tien Näsäviisalan hikipinkojen oppilaitokseen ja varasi Delindalle paikan sieltä. "Huh, onpa teillä kalliit lukuvuosimaksut! Mutta mikään ei tietenkään ole liian kallista meidän tyttärellemme", Will päivitteli koulun hintaa.

Delinda ja Pete tulivat hyvin toimeen keskenään. Petellä oli hurjia kertomuksia kerrottavanaan, ja Delinda luonnollisesti nautti joka ikisestä tarinasta suunnattoman paljon.

Danika puolestaan keskittyi Hollyn hoitamiseen. Hän ei ollut kovin läheinen Delindan kanssa. Suuri ikäero esti heitä lähentymästä, varsinkin, kun Danikalla ei vauvan takia ollut juurikaan ylimääräistä aikaa.

Will oli bilepappa. Hän tanssia ketkutteli kuin nuori poika.

"Voi murunen, miten sinusta on kasvanut jo noin iso tyttö? En voi käsittää, että olet jo lähdössä pois kotoa", Mirjami nyyhki, kun Delinda kertoi intoa puhkuen lähtevänsä sisäoppilaitokseen. "Älä huoli äiti, kyllä mä pärjään", Delinda vakuutti innoissaan, "Sitä paitsi en mä nyt ihan heti lähde."

Delinda oli hurjan innoissaan sisäoppilaitoksesta. Hän kyllä oli innoissaan lähestulkoon kaikesta, mutta Näsäviisala oli kyllä siistein juttu pitkään aikaan. Delinda sai uutta puhtia leikkeihinsä.

"Harmi, kun sisäoppilaitokseen ei saa ottaa lemmikkejä. Muuten mä ottaisin sut mukaan!" Delinda jutteli Propulle.

Danika oli päättänyt hakea töitä. Hän ei oikein tiennyt, mikä ala olisi hänelle sopivin, joten hän päätti paikan arpomalla. "Jaa, että ravintola-alalle sitten", Danika tuumasi arvontansa jälkeen.

Mirjami ei osannut muuta kuin nyyhkiä, kun katseli tyttäriään. "Toinen lähtee kauas opiskelemaan, toinen on jo äiti ja sai juuri vakituisen työpaikan", hän itkeskeli sekä onnellisenä ja ylpeänä että haikeana siitä, että lapset kasvoivat niin nopeasti.

Mirjami yritti ottaa kaiken irti viimeisistä hetkistä ennen Delindan lähtöä. Hän vietti mahdollisimman paljon aikaa kuopuksensa kanssa.

"Harmi, kun sinun pitää lähteä ennen Hollyn synttäreitä. Olisi ollut mukavaa, jos olisit nähnyt siskontyttösi taaperona", Mirjami murehti.

Delindaa asia ei kuitenkaan harmittanut niin paljoa. Hän vain intoili tulevista tähtitieteen tunneista ja muista yksityiskoulun erikoisuuksista. 

"Minun pitää kai alkaa laittaa ruokaa itse, kun kerran ravintolaan menen töihin", Danika pohti ja valmisti aamiaisen koko perheelle.

Aamiaisen jälkeen oli Delindan aika lähteä kohti Näsäviisalaa. Mirjami katseli tyttärensä menoa. "Ainakin tyttö lähtee tyylillä", hän huokaisi Delindan kadotessa limusiinin kyydissä horisontin taa.

Danikaa ja Peteä ei Delindan lähtö juurikaan hetkauttanut. Heillä oli paljon muutakin ajateltavaa - esimerkiksi toisensa.

Pari pujahti jälleen lakanoiden väliin pitämään huolta parisuhteestaan.

Lemmenhetkien jälkeen töihinlähtökin tuntui kepeältä ja mukavalta.

Mirjamista oli tullut varsin taitava maalari. Hän piti abstraktista taiteesta enemmän kuin perinteisestä esittävästä taiteesta.

Mirjamin taulu valmistui juuri sopivasti synttärilahjaksi Hollylle.

Hollysta kasvoi vaaleahiuksinen tyttö. Will oli asiasta kovin riemuissaan.

"Älä turhaan rasita äänihuuliasi, kyllä asiat hoituvat huutamattakin", Will sanoi rääkyvälle Hollylle.

Danika huomasi ilokseen olevansa jälleen raskaana. "Jee, äitiysloma!" hän hihkui, vaikka luulisi, että parin päivän töissä käynnin jälkeen ei vielä olisi lomaa tarvinnut.

"Meille tulee toinenkin vauva!" Danika kertoi Petelle. "Hienoa! Mitä enemmän muksuja, sitä parempi", Pete sanoi tyytyväisenä.

Raskausaikana oli hyvä opettaa taitoja Hollylle. Ei Danikalla olisi muutakaan tekemistä ollut.

"Sinun ei sitten tarvitse pelätä pimeää, sillä tässä kaupungissa ei ole enää yhtään haamuja, siitä on isoisäsi pitänyt huolen", Danika kertoili puheopetuksen lomassa.

Proppu alkoi olla niin vanha, ettei se enää jaksanut välittää säännöistä. Sitä ei paljoa puristellut pissata lattialle.

"Kukapa olisi uskonut, että meidän sukuun kuuluisi joskus sinihipiäisiä simejä? Olisinpa minä itsekin sellainen", Will oli aivan Hollyn sinisyyden lumoissa.

"Heippa iti!" Holly tervehti aina iloisesti vanhempiaan. Hänen sanavarastonsa ei ollut vielä kovin laaja, mutta muutamakin sana riitti tuomaan hymyn simien huulille.

"Tänään me opetellaankin kävelemään! Vaikka eihän henkien tarvitsisi kävellä, sillä leijuminenkin sujuu, mutta kyllähän käveleminen elämää helpottaa", Pete jutteli Hollylle.

Holly tahtoi kuitenkin tietää, miltä leijuminen tuntui. Pete nosti tyttärensä korkealle ilmaan demonstroidakseen henkien erityiskykyä. Holly hihkui ja kikatti sydämensä kyllyydestä.

"Kunpa minäkin voisin leijua. Tai kunpa tämä maha leijuisi... Ei olisi niin raskas olo", Danika pohti katsellessaan miehensä ja esikoisensa iloittelua, "Kas, jäätelöauto! Minun tekeekin mieli syödä jotakin makeaa."

Danika suuntasi jäisiä herkkuja myyvälle pakettiautolle. "Jotakin mahdollisimman ätläkkää, kiitos!" hän pyysi.

Danika sai toffeella ja suklaalla kuorrutetun jäätelön, joka oli niin makea, että jopa sen tuoksu sai normaalit simit yökkäilemään. Danikalle jäätelö oli kuitenkin täydellinen. Hän olisi syönyt vaikka sokeria siirapilla, sillä mikään ei ollut hänen mielestään liian makeaa.

"Kylläpä säät riepottelevat naapurikaupunkeja. Onneksi meillä vain paistaa aurinko aina", Danika päivitteli katsellessaan uutisia Peten kanssa.

Hollyn lempiherkkua oli räkä. Tyttö ei muutenkaan ollut kaikista hygieenisin, mutta Pete ja Danika olivat sitä mieltä, että lika oli vain hyväksi lapsille.

Mirjami ja Will pitivät maalauskilpailun, jonka aiheena oli koti. Willin käsitys kodista oli paljon perinteisempi kuin Mirjamin, joka maalasi talon sijaan heinämajan. Will ei myöskään jaksanut keskittyä maalaamiseen, joten lopputulos oli mitä oli.

Oli selvää, että Holly oli enemmän isänsä kuin äitinsä tyttö. Ehkä se johtui samanvärisestä ihosta tai siitä, että Pete aina hauskuutti Hollya, mutta Danika myös torui sotkemisesta ja sen sellaisesta.

Danika tahtoi ehkäistä ylimääräisten kilojen kertymistä jumppaamalla. Vatsa kuitenkin vain kasvoi kasvamistaan.

Jumppaaminen ei tainnut olla kaikista fiksuin idea, sillä se nopeutti synnytyksen käynnistymistä. 

Kun Danika ja Pete kiiruhtivat sairaalaan, ja Holly isovanhempiensa huomaan. Tyttö ei kyllä tainnut edes tajuta, että vanhemmat eivät olleet kotona, niin kovasti hän keskittyi palikkapeliinsä.

"Nyt me ollaan melkein kahden... Mitäs sanot, jos sulkeutuisimme hetkeksi makuuhuoneeseen?" Will ehdotti Mirjamille. "Mutta mitä jos Hollylle tulee jokin hätä?" Mirjami huolehti. "Kyllä hän sen ilmoittaa. Siitä tytöstä lähtee kyllä niin paljon ääntä, että naapuritkin varmasti tietävät, milloin hänellä on hätä!" Will vakuutti.

Danikasta oli tuntunut, että hänen vatsansa oli ollut suurempi kuin Hollya odottaessa. Synnytyssalissa tuntemus vahvistui todeksi ja syykin selvisi: Danika oli odottanut kaksosia. Danikan sylissä oleva, hetken kaksossiskoaan aiemmin syntynyt tyttö sai nimekseen Lydia, ja Peten käsivarsilla lepäävä tyttö nimettiin Alyssaksi.

"Yksi taapero ja kaksi vauvaa. Selvitäänkö me tästä?" Danika kysyi Peteltä. Kaksoset olivat tulleet täytenä yllätyksenä kaikille.

(Lydian luonne on neuroottinen ja tarkkasilmäinen. Hän pitää lastenlauluista, kasviksista valmistetusta dim sumista ja vihreästä.
Alyssa on sekopää ja urheilullinen. Hän tykkää indiestä, sammakonreisistä ja marjanpunaisesta.)

Kaksosille rakennettiin oma huone uimahuoneen yläkertaan. Lydia sai vihreän pedin ja Alyssa punertavan.

"Hei hömppä, sinä olet nyt isosisko. Tahdotko käydä katsomassa pikkusiskojasi?" Danika kysyi Hollylta. "Joo!" Holly vastasi innoissaan.

"Katso, niitä on kaksi. Eikö olekin hassua?" Danika esitteli Lydian ja Alyssan Hollylle. "Ei sinisiä", Holly totesi hieman pettyneesti.

Holly ei ihan vielä tajunnut koko isosisko-juttua. Vaikka uudet vauvat vaikuttivatkin aika kivoilta, olivat ne liian tylsiä Hollyn mielestä.

Onneksi äidillä oli aikaa Hollyllekin. Vaikka Danika ei ehtinytkään leikkiä Hollyn kanssa kuin muutaman minuutin kerrallaan, se riitti pitämään tytön tyytyväisenä.

Proppu otti kunnia-asiakseen kaksosten vahtimisen. Se piti huolen siitä, että vauvojen huone pysyi ötökättömänä.

"Onpa hyvä, että tähän taloon on helppoa tehdä laajennuksia", Danika jutteli äidilleen.

Hollylla oli syntymäpäivä. Taapero hymyili muikeasti koko päivän. "Taidat olla aika innoissasi?" Danika naureskeli tyttärensä ilmeille.

Kynttilöiden puhaltaminen ei meinannut sujua Hollylta, mutta onneksi Danika auttoi.

Hollysta kasvoi hurmaava pikku blondi.

(Hollyn luonne on sottapytty, hajamielinen ja kapinallinen.)

Vaikka Holly oli nyt vanhempi, ei hän hylännyt lempilelujaan.

Yötaivas ja avaruus kiinnostivat Hollya. Onneksi pihalla oli kaukoputki, jolla tarkkailla tähtiä.

Kaksosillakin oli syntymäpäivät. He eivät vielä saaneet puhaltaa kynttilöitä. Lydiasta kasvoi tumma- ja Alyssasta vaaleatukkainen.

Danika ja Pete pääsivät taas opettamaan taaperoille tärkeitä taitoja. Danika aloitti puheopetuksen Alyssan kanssa.

Sillä välin Pete opetti Lydiaa kävelemään.

Pottailu oli luonnollisesti yksi tärkeimmistä taidoista.

Peten piti lähteä töihin. "Käyttädyhän kiltisti sillä välin kun olen töissä", Pete kehotti Lydiaa.

Danika käytti puheopetuksen hyödykseen: hän kertaili Lydian kanssa työssään tärkeitä reseptejä.

Kun Pete palasi töistä, oli Alyssan aika saada kävelyopetusta.

Vaikka kymmenes sukupolvi onkin nyt saavutettu (jee), niin osia on vielä jäljellä kolme, eli ette vielä pääse eroon Tavareseista. :D Sukupuu on nyt muuten päivitetty, vihdoinkin!