Eräänä iltana Sahara huomasi olevansa jälleen raskaana. "Sinä varmaankin jäät viimeiseksi lapsekseni, minä alan olla jo melkeinpä liian vanha tullakseni äidiksi", Sahara puheli vatsalleen.

Saharan piti tietenkin taas kertoa kaikille raskaudestaan. Nadiralle kertomista hän jännitti eniten. Yllättäen tyttö ottikin uutisen vastaan oikein mukavasti. "Ihan kivahan se on, et Noah saa omanikäsen leikkikaverin", Nadira sanoi.

Saharasta oli vähän kummallista, että kaksi hänen lapsistaan nousi oka aamu koulubussiin, mutta yksi tuhisi kehdossaan ja yksi kasvoi Saharan mahassa. Hän tunsi itsensä yhtä aikaa sekä vanhaksi että nuoreksi.

Sahara oli onnellinen siitä, että hänellä oli Launo tukenaan. Launon kanssa hänen ei tarvinnut miettiä ikäänsä.

Navid oli lapsirakas sim. Hänestä oli hauskaa pitää huolta Noahista.

Nadirasta oli kasvamassa vastuullinen aikuinen kaikkien teini-iän tuottamien hankaluuksien jälkeen. Hän piti osaltaan huolen siitä, että talo pysyi kunnossa.

Connor soitteli usein Eelinin kanssa. Monesti soitot ajoittuivat aamuun, sillä ensimmäinen asia, jonka Connor herättyään ikkunasta näki, oli Eelinin kotitalo, mikä tietenkin sai hänet ajattelemaan rakastaan.

Nadira löysi kulkukissan etupihalta. Kisu venytteli auringossa ja Nadira ihasteli kuinka valo kiilteli eläimen upeassa turkissa.

Nadira oli aina pitänyt kissoista, joten hän teki tuttavuutta kulkukissan kanssa. Otus oli aika arka, mutta uskaltautui silti nuuhkimaan Nadiran kättä.

Kun kissa oli tottunut Nadiraan alkoi leikkihetki. Liikkuva valo sai kissan riehakkaaksi.

Tietokone oli saanut tarpeekseen ja sanoi sopimuksensa irti. Launo yritti saada koneen kestämään vielä vähän pidempään. Hän tykkäsi näperrellä teknisiä laitteita.

"Mä oon niin kyllästyny kouluun! Onneks mä kohta valmistun, sit mä voin mennä töihin ja tehä jotain oikeesti järkevää", Nadira tuskaili. Navid oli ihan eri linjoilla siskonsa kanssa. Häntä koulunkäynti kiinnosti paljon enemmän kuin työt.

Sahara piti huolta kunnostaan raskaudenkin aikana. Synnytys oli helpompaa, jos lihakset olivat kunnossa.

Connor täytti päivänsä maalauspuuhilla. Hän ei ollut vielä erityisen taitava, mutta hän kehittyi koko ajan.

Oli Noahin syntymäpäivä. Sahara laski pojan kehdosta lattialle, jotta tällä olisi tilaa venähtää.

Noah kasvoi kikatellen. Saharan mielestä se oli hyvä merkki: iloiset simit pärjäsivät paremmin elämässä kuin kärttyiset.

Connor otti asiakseen opettaa Noahin puhumaan. Noah oli mukava oppilas; poika vain hymyili ja kuunteli.

Pottailuharjoituksetkin sujuivat rauhallisesti. Noah oli harvinaisen rauhallinen lapsi.

Sahara oli äärettömän kiitollinen isälleen kaikesta avusta, varsinkin, kun hän itse joutui keskittymään synnytykseen.

"Seuraavan kerran kun heräät, sinulla on pikkusisarus", Connor myhäili laittaessaan Noahin nukkumaan.

Launo ja Sahara kiiruhtivat kohti sairaalaa. "Kai sinä kestät vielä hetken? Minä en uskalla ajaa ylinopeutta", Launo hätäili.

Synnytys sujui nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Tälläkin kertaa lapsi oli poika.

Lapsi sai nimekseen Nathan. "Matka mahasta maailmaan taisi olla aika raskas, kun sinulla kerran on noin kamala nälkä", Sahara ihmetteli.

(Nathanin luonne on herkkäuninen ja ulkoilun inhoaja. Hän tykkää r'n'b:stä, paistipurilaisista ja meren vaahto -väristä.)

Nadira sai tehtäväkseen laittaa Nathan nukkumaan. "Pakko myöntää, et sä oot aika söpö", Nadira mutisi.

Mutta sitten Nadira tulikin toisiin ajatuksiin, eikä laittanutkaan pikkuveljeään nukkumaan. Hän tajusi, että pojalla oli kapaloissaan tikkari, ja hän tahtoi sen.

Eipä aikaakaan kun Nadira oli kaivanut esiin tikkarin ja saanut Nathanin itkemään. Pahana siminä Nadira vain nautti lapsen itkusta.

Sahara huvitti Noahia käärmeenlumoamisesityksellä. Noah näytti nauttivan musiikista kovasti.

Noah oli saanut kaukaiselta sukulaiselta lahjaksi vekkulin nuken, joka nousi nopeasti hänen suosikkilelukseen.

Connor oli lukenut kotikirjahyllyn kirjat niin moneen kertaan läpi, että hänen piti mennä kirjastoon löytääkseen kiinnostavia teoksia luettavaksi.

Connorin kirjastoreissun aikana Launo vietti synttäreitään. Vain kodinkoneet todistivat tapahtumaa.

Sai Launo sentään onnittelupuhelun työkaveriltaan heti harmaannuttuaan.

Sai Launo kakkuakin merkkipäivänään, sillä hääkakusta oli vielä muutama pala jäljellä.

Myös Nadiralla oli synttärit sinä iltana. Hän oli matkalla töistä kotiin, kun kasvun hetki koitti.

Syntymäpäivä oli valitettavasti myös kuolemanpäivä. Oli Connorin aika astua tuonpuoleiseen.

Connoria ei haitannut kuolla. Päinvastoin - hän oli oikeastaan onnellinen siitä, että hänen maallinen taivalluksensa oli vihdoin päättynyt. Hän pääsisi taas Janeten luo.

Nadirasta kasvoi itsevarma nuori nainen.

(Nadiran luonne on kokonaisuudessaan arjen sankari, paha, hajamielinen, loistava suutelija ja ruutukammoinen. Hän tahtoo olla pahuuden perikuva.)

Nadira ryntäsi nopeasti kirjastoon, sillä hän vaistosi, että siellä oli tapahtumassa jotain suurta. Hän ehtikin juuri parahiksi paikalle nähdäkseen isoisänsä haamuna.

Connor ei jäänyt pitkäksi aikaa ihmettelemään maailmaa haamun silmin, vaan leijui viikatemiehen ohjeiden mukaan iäisyyteen.

Nadira purskahti itkuun tajutessaan, että Connor oli oikeasti kuollut. "Huonoin synttäripäivä ikinä!" hän nyyhkytti.

Connor pääsi hautausmaalle suvun aiemmin edesmenneiden jäsenien joukkoon.

Nadira piti kiinni vanhasta tyylistään. Hän ei tahtonut aikuistua kokonaan ihan vielä.

Töitä hän kuitenkin tahtoi hakea heti. Häntä kiinnosti rikolliset puuhat, ja hänellä olikin hyvä tuuri, sillä paikallinen rikollisjärjestö kaipasi houkutuslintua riveihinsä.

Sahara oli surullinen isänsä poismenosta, mutta hän ymmärsi, että Connor oli elänyt täyden ja onnellisen elämän, ja oli jo ollut hänen aikansa lähteä. Sitä paitsi pienten lasten äidillä ei ollut aikaa vaipua suruun.

Navid yritti auttaa äitiään parhaansa mukaan. Hän esimerkiksi valmisti aamiaisen koko perheelle.

Navid otti Connorin kuoleman ehkä raskaiten, vaikka ei poismeno ollut tietenkään helppoa kenellekään. "Miks sen piti kuolla jo nyt?" Navid vaikersi Nadiralle.

Nadira oli pyytänyt äitiään auttamaan häntä treenaamaan. Sahara oli iloissaan siitä, että Nadira kerrankin halusi tehdä jotakin yhdessä äitinsä kanssa.

Launo piti huolta siitä, että Noah pääsi tekemään jotakin muutakin kuin vain harjoittelemaan pottailua ja kävelemistä. Yhteiset lukuhetket olivat mieluisia molemmille.

"Oho, milloinkas tämä maalaus on tähän ilmestynyt?" Sahara hämmästyi.

Mystisesti ilmestynyt taulu sai todistaa Saharan vanhentumista. "Kohta minusta tulee yhtä masentavan harmaa kuin tuosta taulusta!" Sahara hihkui.

"Yh, olisinpa voinut pysyä ikuisesti nuorena", Sahara totesi harmaannuttuaan.

Sahara ei suostunut vanhuksenakaan luopumaan pinkeistä vaatteista. "Aika tyylikästä", Nadira hymähti äitinsä vaatteille, mutta tällä kertaa hyväntahtoisesti.

Launo antoi Saharalle synttärilahjaksi intohimoisen suudelman. Pariskunta oli edelleen aivan hulluina toisiinsa.

Romantiikka ei kärsinyt yhtään harmaista hiuksista ja ryppyisistä kasvoista. Saharan sääret olivat kadehdittavan hyvässä kunnossa hänen ikäisekseen.

Noahille hiusten harmaantuminen oli todellinen ihme. Hän tahtoi koko ajan kosketella äitinsä hiuksia.

Nadira lähti pahanilkisesti naureskellen töihin ensimmäistä kertaa. "Tästä tulee ihan tajuttoman hauskaa", hän hihitteli.

Launo piti tunnollisesti huolta perheen pienimmäisestä.

Töistä palattuaan Nadira tahtoi hehkuttaa kaikille, kuinka mahtavaa olikaan olla rikollinen. "Me tehtiin ihan mieletön keikka tänään, ja minulle sanottiin, että minusta tulee vielä alamaailman suurin tähti jonakin päivänä!" Nadira hihkui postinkantajalle. Kukaan ei ollut tainnut sanoa hänelle, että rikollisista puuhista kannatti pitää suunsa kiinni.

Nadira pulahti riemuissaan uimaan. Hän sai seuraa pikkuisesta kulkukoirasta.

Väinö Pusku, Nadiran lukioaikainen heila, oli tullut käymään. "Vitsi sä oot kuuma!" olivat Väinön ensimmäiset sanat, kun hän näki Nadiran ensimmäisen kerran aikuisena.

Launo opetti Noahia soittamaan yksinkertaisia sävelmiä, kuten Ukko Nooaa. "Hei, sinun nimesihän on melkein kuin Nooa!" Launo sai ahaa-elämyksen kesken soittelujen.

Pikkukoiran uimareissu sai erikoisen käänteen, kun koira hyppäsi altaasta ja alkoi uikuttaa lohduttomasti. Nadira tajusi, että hänen idolinsa viikatemies oli matkalla hakemaan koiraa.

Eipä aikaakaan kun synkkä hahmo oli jo ilmestynyt pihaan. Kaikki tulivat seuraamaan tuntemattoman koiran poismenoa.

Kaikista oli hurjan koskettavaa, kuinka hellästi viikatemies poimi pienen koiran syliinsä matkalle kohti tuonpuoleista.

"Moi viikatemies, muistatko minut?" Nadira meni juttelemaan viikatemiehen kanssa, "Muistatko tarjoukseni? Olisin edelleen halukas tulemaan apulaiseksesi."

Oli Nathanin aika kasvaa. Kasvun yhteydessä ilmaantuvat kimalteet hämmensivät Nathania.

Viikatemies jäi hengailemaan yllättävän pitkäksi ajaksi Tavaresien pihalle. Nadira oli innoissaan siitä, että sai kerrankin jutella syvällisiä jonkun tärkeän henkilön kanssa.

Nathan oli autuaan tietämätön kuoleman herran vierailusta. Hän keskittyi vain juomaan maitoa.

"Miten se tekee tuon ilmaan katoamisen? Minäkin tahdon oppia sen taidon!" Nadira pohti viikatemiehen kummallisia katoamistaitoja.

Noah ja Nathan leikkivät mieluummin erikseen kuin yhdessä. He taisivat olla vielä liian pieniä tajumaan, että kahdestaankin pystyi leikkimään.

Saharan mielestä Nathan näytti similtä, jota saattaisi kiinnostaa tietokoneet ja tekniikka muutenkin. Niinpä hän aloitti puheopetuksen luettelemalla tietokoneen osia ja lisävarusteita.

Noah oli vähän huomionkipeä ja alkoi itkeä aina, kun huomasi Nathanin saavan enemmän huomiota kuin hän.

"Kohta sinusta tulee ainakin minun mittaiseni", Launo sanoi, kun Navid valmistautui kasvamaan. Noahia kiinnosti enemmän omat sormet kuin isoveljen kasvu.

"Mitäs sanot?" Navid kysyi venähdettyään täyteen mittaansa. "Ei paha", Launo totesi ylpeästi. Hän suhtautui Navidiin kuin omaan poikaan.

Navid ei tahtonut näyttää liian hienolta, joten hän muutti sekä hius- että vaatetyyliään.

(Navidin luonne on nyt kärtty, ulkoilmasim, hevosten ystävä, kätevä ja huumorintajuton. Navid haaveilee kätevyyden ja logiikan täydellisistä taidoista.)

Nadira selitti veljelleen kaikkea aikuisuudesta ja uravalinnoista ja sellaisesta. "Nadiraaaaaa, minä en jaksa kuunnella", Navid marisi.

Sahara yritti saada Nathanin ottamaan ensimmäiset askeleensa. Hänellä oli vähän haikea olo, nyt kun hänen toinenkin lapsensa oli jo aikuinen ja nuorimmatkin kasvoivat hurjaa vauhtia.

Noah oli innostunut palikoilla rakentelusta. Hän tykkäsi kovasti kirkasvärisistä puuesineistä, joista pystyi rakentamaan kokonaisia kaupunkeja.

Nadira oli edelleen ilkeä ja varasteli pikkusisaruksiltaan tikkareita.

Navid etsiskeli itselleen töitä. Hän ei oikein tiennyt, mitä haluaisi tehdä, joten hän päätti kokeilla journalismia ihan vain huvikseen.

"Olikohan journalismi sittenkään ihan fiksu valinta? Enhän minä edes tykkää kirjoittamisesta", Navid tajusi saatuaan tietää, että oli saanut lehtimiehen paikan.

"Maitoo!" Noah nyyhki sydäntäsärkevästi. Saharaa huvitti kuinka dramaattinen Noah osasi halutessaan olla.

"Ohoh, kukas se siinä?" Nadira ei ollut tunnistaa Väinöä, joka oli viettänyt syntymäpäiviään pari päivää sitten.

Nadira oli innolla odottanut päivää, jona Väinö kasvaisi. Hän ei ollut kehdannut pussailla Väinön kanssa, kun tämä oli vielä teini - kaikkihan olisivat pitäneet häntä ihan moraalittomana. Niinpä Nadira otti nyt kaiken irti täysi-ikäisestä Väinöstä välittämättä siitä, että muu perhe seurasi hänen puuhiaan.

Navidia ei kiinnostanut siskonsa suhteet. Hän oli edelleen melko syrjäänvetäytyvä lukutoukka.

Väinöstä oli hauskaa katsella Tavaresien touhuja. Hän piti pienistä lapsista, ja toivoi, että jonakin päivänä saisi Nadiran kanssa oman pienokaisen.

Nadira ja Väinö olivat odottaneet ensimmäistä kertaansa jo pitkän aikaa. "Oletko ihan varma, että haluat tehdä sen juuri nyt?" Väinö varmisti. Hän halusi kaiken sujuvan täydellisesti.

Nadira oli enemmän kuin valmis, ja pariskunnalla olikin oikein hauskaa lakanoita pöllyttäessä.

"Nadira, minä rakastan sinua", Väinö tunnusti täydestä sydämestään petipuuhien jälkeen. "Minäkin sinua", Nadira huomasi vastaavansa. Hän ei ollut uskonut, että hän tosiaan rakastuisi Väinöön oikein kunnolla, mutta niin oli käynyt, ja Nadira oli onnellinen siitä.

"Koska me ilmiselvästi kuulutaan yhteen, niin minulla olisi sinulle yksi kysymys", Nadira sanoi ja polvistui Väinön eteen.

"Tuletko miehekseni?" Nadira kysyi ja loksautti sormusrasian auki. Väinö oli pakahtua ilosta.

"Oi Väinö, sinä teet minut niin onnelliseksi!" Nadira huokasi rakastuneesti Väinön suostuttua kihlaukseen. "Niin sinäkin minut", Väinö vastasi aivan yhtä rakastuneesti.

"Pitäiskö meidän muuttaa omaan asuntoon nyt? Olisi ihanaa aloittaa yhteinen elämä omassa kodissa", Väinö ehdotti yhteenmuuttoa. Nadira oli ajatuksesta innoissaan.

"Minä ja Väinö mentiin juuri kihloihin, ja päätettiin muuttaa omaan kämppään", Nadira selosti tilanteen Saharalle. "Voi, tuhannesti onnea teille", Sahara ilahtui tyttärensä onnesta.

"Pidäthän itsestäsi huolta", Sahara sanoi äidillisesti. "Tietenkin pidän. Ja anteeksi niistä kaikista vaikeuksista, joita teininä aiheutin... En tiedä mikä minuun meni", Nadira pyysi anteeksi huonoa käytöstään. "Ei se mitään. Ehkä se on lasten työtä laittaa vanhempansa koville", Sahara oli jo antanut kaiken anteeksi.

Ja niin Sahara ja Väinö lähtivät kohti ensimmäistä yhteistä asuntoaan.

"Istuisit sinäkin tuolilla, niin sinulle olisi helpompi puhua, kun olisit suunnilleen samalla tasolla", Navid yritti saada Nathanin kiipeämään tuolille.

"Pitäisiköhän minunkin muuttaa pois?" Navid kysyi äidiltään. "Ehkä. Ehkä sinusta tulisi vähän sosiaalisempi kuin nyt olet, jos asuisit omillasi. Ja olethan sinä jo aikuinen, joten et sinä enää tarvitse äidin hoivaa samalla tavalla kuin ennen", Sahara vastasi.

Pian Navidkin oli löytänyt itselleen asunnon ja asteli kohti itsenäistä elämää.