Jeremiah oli leikkisä lapsi, mutta ei mitenkään erityisen välkky. Poikaparka oli ehdottomasti sitä mieltä, että lieriöt menevät palikkaboksiin kolmioille tarkoitetuista kolosista.

Alexandran puutarhan ensimmäinen sato oli runsas. Alex oli tyytyväinen siitä, että oli onnistunut kasvattamaan hyviä omenoita ja tomaatteja, vaikka hänellä oli ollut miljoona muutakin asiaa huolehdittavanaan.

Voitto tahtoi viettää aikaa Jerin kanssa, ja helpoin tapa tehdä niin oli käydä kävelyllä. Kun Jer oli kärryssä, ei poika päässyt menemään omia teitään, mikä oli helpotus Voitolle, joka ei enää ollut niin hyvässä kunnossa kuin nuoruutensa päivinä.

Jeremiah oli suorastaan rakastunut kaikenlaisiin rakennuspalikoihin. Muilla leluilla hän ei oikeastaan edes suostunut leikkimään.

Ei mennyt kovinkaan kauaa siihen, että Benjaminkin saavutti taaperoiän. Nyt Jeremiah sai muutakin leikkiseuraa kuin palikkansa.

"Kutiaako äidin pikku kultamussu?" Alex leperteli Benjylle kutittaessaan tätä. Pikkuisen kikatus oli Alexandran mielestä suloisin ääni koko maailmassa.

Sitten alkoivatkin Benjyn kävelyharjoitukset. "Älä yhtään pelkää, äiti kyllä pitää sinut pystyssä", Alexandra kannusti poikaansa.

Kävelytreenit olivat menossa myös olohuoneessa, jossa Voitto yritti saada Jerin pysymään pystyssä.

"Olet sinä aika etevä poika!" Voitto riemastui, kun Jeremiah otti ensimmäiset askelensa ilman tukea.

Benjy ei ollut niin kiinnostunut rakennuspalikoista kuin isoveljensä. Häntä kiinnosti enemmän sateenkaarenvärinen ksylofoni, josta lähti hauskankuuloisia ääniä kun sitä hakkasi kepillä.

Benjyn soittelut saivat tauota siksi aikaa, kun Alex selitti, ettei soittamiseen tarkoitetulla kepillä saanut huitoa aivan holtittomasti. "Voi käydä pahasti, jos kepin kanssa riehuu. Voi tulla haava, ja sitten siihen pitää laittaa laastari", Alexandra kertoi vakavalla äänellä. "Laahtali", Benjamin toisti topakasti, ja sai Alexin riemastumaan: poika oli juuri sanonut ensimmäisen sanansa!

Seuraavana aamuna Alexandra lähti taas pitkästä aikaa töihin. "Muistavatkohan työkaverit vielä minua", hän pohti astellessaan kimppakyytiautoon. Hän tunsi innostusta ja helpotusta työhönpaluusta, mutta hän oli myös vähän huolestunut. Ei ollut helppoa jättää taaperoita kotiin koko päiväksi, vaikka varmasti Voitto osasikin pitää huolen lapsista.

Jer ja Benjy tulivat loistavasti toimeen keskenään. Benjy sai houkuteltua isoveljensä palikoiden luota nukkekotileikkeihin.

Voitto tahtoi opettaa Benjaminille oikeaa soittotaitoa pelkän pimputtelun sijaan, virtuoosi kun oli. "Kun lyöt noita palkkeja tietyssä järjestyksessä, saat aikaan melodian", Voitto opasti, mutta Benjy vain imeskeli soittokeppiä haaveellisen näköisenä.

Lasten nukkumaan laittaminen ei ollut aina helppoa. Jeremiah huusi täyttä kurkkua, kun Voitto yritti lukea iltasatua. "Mikä on? Eikö sormivärien salat kiinnosta?" Voitto ihmetteli ja yritti saada Jerin rauhoittumaan.

Alexandraa suretti, että puutarha jäi kovin vähälle huomiolle nyt kun hän kävi taas töissä. Vasta yömyöhään hän ehti kitkemään ja kastelemaan kasveja.

"Kato kuinka paljon palikkoja", Jeremiah intoili ja nosteli palikoita Benjyn ihmeteltäväksi, "Näittä voi lakentaa vaikka koko maailman!" Benjamin ei ollut ihan yhtä viehättynyt rakenteluun kuin veljensä.

Voitto oli ollut ahkera työntekijä ja soitti paikallisessa orkesterissa kitaraa. Hän nautti suunnattomasti työstään ja työkaveriensa seurasta. "Kas vain, olet hankkinut uuden auton", Voitto ihasteli kimppakyydittäjänsä uutta menopeliä.

Alex tahtoi, että Benjamin oppisi hieman Jeriä nopeammin lieriöiden ja kolmioiden eron, joten hän avusti Benjyä palikkaboksin kanssa.

Eräänä iltana Alexandra tunsi, että jotakin hänen kehossaan muuttui. "Tältäkö siis tuntuu olla oikeasti aikuinen?" hän ihmetteli.

Alex ei ollut ainoa, joka vanheni: myös Jeremiah sai kokea kasvun ihmeen. "Ei ees synttäribileitä, mälsää", hän ajatteli ärsyyntyneenä.

(Jerin luonne on nyt sekopää, sottapytty ja ulkoilmasim.)

Vaikka mitään suurempia juhlia ei järjestettykään, sai Jeremiah silti maistaa täytekakkua.

Voitto päätti esittää pojalleen synttärilaulun kitaran säestyksellä.

Alex oli hankkinut uusia, hieman aikuisempia vaatteita ja sitaissut hiuksensa nutturalle. "Enää et voikaan repiä minua hiuksista, höppänä", Alex nauroi, kun muutoksesta hämmentynyt Benjamin yritti tavoitella äitinsä kutreja.

Jeremiah oli aina ollut hieman omalaatuinen tapaus, eikä mikään muuttunut, kun hän kasvoi lapseksi. Jer pukeutui mieluiten juhlapukuunsa ja ilmeisesti leikki hovimestaria, sillä hän luonteensa vastaisesti siivosi keittiötä ilman erillisiä käskyjä.

"Hei neiti Tavares, muistatko enää minua?" Voitto kysyi kerran Alexandralta, "Milloin sinulla riittäisi aikaa minulle?" Alex tunsi huonoa omatuntoa siitä, ettei ollut juurikaan huomioinut Voittoa: työt, lapset ja puutarha veivät kaiken hänen huomionsa. "Anteeksi. Minulla on ollut liian kiire, vaikka sinulle minulla pitäisi aina olla aikaa", hän sanoi pahoittelevasti, "Mutta nyt minulla olisi kyllä hetki aikaa."

Voitto ja Alexandra käpertyivät vierekkäin sohvalle katsomaan uutisia. Hetken läheisyys teki hyvää kummallekin.

Silloin televisio kuitenkin päätti sanoa sopimuksensa irti ja Voitto joutui huokaisten korjaushommiin. "Luulisi näin kalliin telkun pysyvän kunnossakin", hän puhisi yrittäessään saada kuvan taas näkymään.

Vaikka Jeremiah olikin jo iso poika ja kävi koulussakin, ei hän ollut hylännyt pikkuveljeään. Nukkekotileikit olivat yhä hauskoja kummankin mielestä.

Myös kurkistusleikki oli molemmista hauskaa ajanvietettä. Kumpikaan vain ei ollut ihan perillä siitä, miten leikkiä leikittiin. He molemmat peittivät kasvonsa eivätkä kurkistelleet ollenkaan.

"Armollinen kuningas kyllä pitää huolen alamaisistaan", Jeremiah sanoi arvokkaasti ojentaessaan tuttipulloa Benjylle, jolla ei ollut hajuakaan siitä, mitä armollinen tai alamainen tarkoittivat. "Kiitot kunkku", Benjy sanoi, kuten Jer oli häntä opettanut sanomaan.

"Hei Jer, et kai sinä aio noissa vaatteissa nukkumaan mennä? Eikö yöpuku olisi mukavampi kuin urheiluvaatteet?" Voitto kysyi varovasti Jeremiahilta, jonka vaatevalinnat olivat vähintäänkin outoja. "Älä sä mitään sano, itekin hillut vaan alusvaatteissa aina", Jer näpäytti takaisin.

Omituisuuksistaan huolimatta Jeremiah osoittautui vanhempiensa iloksi ja helpotukseksi ihan eteväksi lapseksi. Jer menestyi koulussa oikein mukavasti ja jaksoi tehdä ahkerasti läksyjäkin.

Pian oli myös Benjaminin aika aloittaa koulu. Poika tuntui odottaneen isoksi kasvamista jo pitkän aikaa, sillä hän ihaili isoveljeään yli kaiken.

(Benjy sai eksentrisen ja sikeäunisen lisäksi uudeksi piirteekseen kärtyn.)

Benjy oli koko ikänsä ollut ihastunut keittiön suuren akvaarion asukkeihin, ja oli iloissaan, kun vihdoin pääsi ruokkimaan kaloja.

Benjaminilla oli myös taipuvuutta taiteellisuuteen. Vedenalainen maailma kiehtoi häntä niin paljon, että tyhjälle kankaalle alkoi hahmottua merimaisema.

"Nukutko sä hattu päässä? Oot ihan seko", Jer ilmoitti pikkuveljelleen, vaikka itse oli taas painumassa pehkuihin urheiluvaatteissaan. "Mitä mun vaatteet sulle kuuluu?" Benjy ärähti. Hän ei kestänyt yhtään ärsyttämistä.

Benjaminilla oli usein henkeviä keskusteluja äitinsä kanssa. "Eilen oli puolipilvistä, eikö vaan? Mut mitä se poutainen sää tarkottaa?" Benjy tahtoi tietää. Alex alkoi olla jo kyllästynyt poikansa sääinnostukseen, mutta selitti kärsivällisesti sadatta kertaa poudan merkitystä.

Alexandra myös auttoi Benjyä läksyissä. "Etkö sä äiti tiedä, mikä on auringon zeniittipiste? Mitä teille on oikeen koulussa opetettu?" Benjamin ihmetteli, kun Alex ei osannut vastata hänen kysymykseensä maantieteeseen liittyvässä asiassa.

Jeremiah oli kiinnostuneempi tähtieteestä kuin maantieteestä. Hän tarttui heti kaukoputkeen, kun Alex oli tuonut sen pihaan. "Kaikkea ne lahjoittelevatkin julkkislahjoina", hän oli puhissut asetellessaan kaukoputkea sopivaan asentoon, "Ensin talouspaperirullia, nyt jo kaukoputkia ja tiskikoneita."

Jer ei saanut tutkia taivasta koko yötä, vaan hänet passitettiin sisälle tekemään läksyjä. Jeristä se oli todella mälsää, mutta vanhempien tahtoon oli taivuttava.

Alexandraa odotti kylpyhuoneessa ikävä yllätys. Jompikumpi pojista oli tehnyt kepposen, mikä tarkoitti sitä, että Alex sai tahtomattaan suihkun.

Ylimääräinen kastuminen sai Alexin kiirehtimään puutarhaan, sillä hän oli juuri muistanut, ettei ollut kastellut rakkaita kasvejaan pitkään aikaan. Alexandra oli aika tyytyväinen puutarhaansa, koska hän oli ruokakasvien lisäksi saanut kasvatettua pihalle koristekasveja. Puutarhan kruunasi shakkilauta.

Voitto oli ottanut taas puheeksi naimisiin menemisen. "Ei meillä ole aikaa pitää häitä vielä", Alex sanoi epätoivoissaan, kun alkoi miettimään lähitulevaisuuden suunnitelmia, "Meidän täytyy taas lykätä häitä." Voitto hymyili ymmärtäväisesti. "Alex, ei sinun tarvitse valehdella. Sano vain suoraan, että sinua pelottaa", hän sanoi lempeästi, ja Alex huokaisi. "Niin minua pelottaakin. Mutta älä huoli, kyllä me vielä jonakin päivänä naimisiin mennään. Sitten, kun pääsen tästä alttaripelosta eroon", hän sanoi hieman surullisella äänensävyllä.

Vaikka hääpäivää ei vieläkään saatu sovituksi, tahtoivat Voitto ja Alexandra harjoitella hääyötä etukäteen.

Jer oli alkanut käydä partiossa koulun jälkeen. Hän oli aika etevä partiopoika ja nautti harrastuksestaan kovasti, sillä partiossa pääsi retkeilemään ja muutenkin viettämään aikaa luonnossa.

Eräänä iltana koululla järjestettiin harrastustoimintojen esittelytilaisuus, johon liittyi myös pienimuotoinen palkintogaala. Jeremiah oli tahtonut, että Alex ja Voitto tulisivat katsomaan partiolaisten solmujensidontanäytöstä. "Tule jo, Voitto! Me myöhästymme kohta", Alexandra hoputti miestään. Hän oli todella ylpeä siitä, että Jer osallistui näytökseen, ja hän tahtoi päästä hyville paikoille katsomaan poikaansa.

Näytöksen ja palkintogaalan jälkeen Alex halasi Jeremiahia, joka oli jossain välissä ehtinyt vaihtaa komean partiounivormunsa yöpukuun. "Tosi paljon onnea, kulta", Alexandra sanoi ylpeyttä tihkuvalla äänellä. Jer oli voittanut pienen palkinnon, ja se oli Alexandrasta hienointa ikinä. Benjamin oli kärtyllä tuulella, koska hänestä oli epäreilua, että vain Jer sai kehuja.

Jeremiahin menestyksen ja viikonlopun alkamisen kunniaksi Voitto ja Alexandra päättivät viedä lapset leikkipuistoon. Jeremiah ja Benjamin tykkäsivät leikkiä hiekkalaatikolla. "Me voitais joskus pyöräillä tänne ihan kahdestaan, jos äiti vaan antaa luvan", Jer ehdotti.

Voitto oli saanut Alexandran houkuteltua keinulaudalle. "Älä sitten keinu kovin hurjasti", Alex pyysi, sillä häntä vähän pelotti keinulaudalla leikkiminen. "Älä huoli, kyllä minä olen varovainen", Voitto vakuutti, ponnisti vauhtia lujasti ja sai Alexin kiljumaan kuin syötävä. "Senkin nössö",  Voitto nauroi hyväntahtoisesti. Hän itse oli aina ollut hurjapää, eikä ymmärtänyt miten kukaan saattoi pelätä keinulautoja.

Leikkipuistoreissu oli venähtänyt melko pitkäksi, ja oli jo aamu kun perhe pääsi kotiin. Kaikki olivat rättiväsyneitä, mutta siitä huolimatta Benjy vaati iltasatua. Voitto ei löytänyt mitään hyvää satukirjaa hyllystä, joten hän nappasi keittokirjan ja luki sitä Benjaminille.

"Aina täällä on niin likaista", Alexandra mutisi putsatessaan suorastaan kuvottavaan kuntoon päässyttä liettä. "Pitäisi varmaan palkata kotiapulainen, kun ei minulla ole aikaa olla koko aikaa kuuraamassa", hän pohti.

Jer oli haastanut Benjyn shakkipeliin. Valitettavasti kumpikaan ei tiennyt sääntöjä, joten he kuluttivat iltapäivän miettien, miten mitäkin nappulaa pitäisi siirtää.

Lasten kiinnostus shakkiin lopahti pian, ja he siirtyivät sisälle leikkimään leluilla, joiden kanssa puuhastaessa ei tarvinnut miettiä sääntöjä ollenkaan.

Alexandra oli taas lähentynyt vessanpöntön kanssa. Kesken intiimien hetkien hänen puhelimensa soi. "Aina puhelin soi silloin, kun sen toivoisi olevan hiljaa", Alex mietti ärsyyntyneenä.

Tällä kertaa Alexandralta ei mennyt kuin muutama minuutti tajuta, että hän oli taas raskaana. "Kunpa pojat muistaisivat edes joskus siivota lelunsa", hän ajatteli, "koska kohta en enää pysty kumartumaan tällä tavalla, kun maha tulee tielle!"

Alex yritti kerätä aina koko perheen yhteisille aterioille, mutta yleensä aina joku puuttui. Tällä kertaa Voitto ei mitenkään jaksanut herätä aamiaiselle, joten Alexandra sai viettää laatuaikaa lastensa kanssa. Jeremiahia oli ollut vaikeaa taivutella syömään muiden kanssa yhtä aikaa, sillä "kuninkaalliset eivät syö rahvaan kanssa samoissa tiloissa."

"Katos näitä merkkejä!" Jer ylpeili partiosta saamillaan ansiomerkeillä. "Joo joo, hienot on, mut autatko mua nyt ettimään niitä ötököitä sitä koulujuttua varten?" Benjy ei vaikuttunut Jeremiahin hehkutuksesta.

Jeremiah vähän suutahti siitä, ettei Benjyltä herunut ihailua, mutta auttoi silti veljeään löytämään oikeat hyönteiset. "Täähän on kylmä kuin kivi", Benjamin ihmetteli vihreän koppakuoriaisen viileyttä.

Jeremiah kuljetti Benjaminia ympäri Twinbrookin peltoja ja metsiköitä ötököiden perässä. Seudut olivat hänelle tuttuja partioreissuilta.

Ei poikien seikkailu kotipihan ulkopuolella pelkäksi ötökkäjahdiksi jäänyt, vaan välillä he ehtivät myös leikkiä. Irvistely oli kummastakin hurjan hauskaa.

Koska pojilla oli pyörät käytössään, he pääsivät liikkumaan melko kauas kotoa. Puisella sillalla he ottivat nopeuskilpailun. "Et saa mua ikinä kiinni!" Benjy hihkui innoissaan, sillä Jeremiah oli jäänyt todella kauas jälkeen.

Hiljainen lampi houkutteli pojat kalastamaan. Benjyä ja Jeriä ympäröi lähes harras hiljaisuus.

Alexandra oli lähtenyt käymään kaupungilla. Hän törmäsi ruokakaupan ovella tuttuun henkilöön. "Holden!" Alex hihkaisi ilahtuneena, "Pitkästä aikaa!"

"No mutta eikös se ole Alexandra? Eipä olla nähty aikoihin", Holdenkin vaikutti olevan iloissaan jälleennäkemisestä. "Arvaa mitä? Minä olen taas pieniin päin", Alex ilmoitti innoissaan. "Oikein hienoa", Holden sanoi hymyillen, "Minkäs ikäisiä ne teidän muut lapset ovat?" Siitä alkoi pitkällinen keskustelu, joka rönsyli lapsista töihin ja varhaisaikuisuuden hurjiin bileisiin.

Ilta alkoi pimetä ja syrjäisen lammen hiljaisuus tuntui muuttuvan painostavaksi ja pelottavaksi. "Hei Benjy, mentäiskö jo kotiin?" Jeremiah kysyi säikyllä äänellä. Benjy pälyili varuillaan ympärilleen. "Mennään vaan", hän sanoi, laittoi onkensa pois ja kiiruhti Jeremiahin kanssa pyörien luo.

Ei ollut enää pitkä matka kotiin, kun Jeremiah tunsi, että hänen oli pakko pysähtyä. "Jee, mul on synttärit!" hän hihkui innoissaan.

Hetkisen päästä innokas partiopoika oli kasvanut isokokoiseksi teiniksi.

(Jeremiahista tuli huumorintajuton sekopään, sottapytyn ja ulkoilmasimin lisäksi.)

"Jer? Oletko se todella sinä?" Voitto ihmetteli, kun Jeremiah saapui kotiin, "En ollut tunnistaa sinua, kun sinulla on arkivaatteet päälläsi juhlapuvun sijasta!" Jer katsoi isäänsä hieman kummastellen. "Etkö muka huomannut, että olen kasvanut?" hän kysyi. "Tietenkin huomasin, yritin vain vitsailla", Voitto selitti. Poikaparalla ei selvästikään ollut minkäänlaista huumorintajua.

Keppostella Jeremiah sentään osasi. "Isä ei kyllä tykkää tosta", Benjamin sanoi, mutta eihän Jer tietenkään kuunnellut.

Tyylimuutoksen jälkeen Jeremiah sai kuulla suuret uutiset Alexandralta. "Mitä ihmettä? Ettekste oo vähän vanhoja hankkimaan lisää lapsia? Eikö me Benjyn kanssa riitetä teille?" Jeremiah ei ottanut uutista kovinkaan innostuneesti vastaan. "Jer, älä viitsi. En minä ole vielä neljääkymmentäkään", Alex sanoi hieman loukkaantuneesti.

Jeremiah ei ollut vieläkään oppinut pukeutumaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Juhlapuku oli vieläkin hänen suosikkiasunsa tilanteessa kuin tilanteessa.

Sen muutoksen teini-ikä oli Jeremiahissa saanut aikaan, että poika oli kiinnostunut urheilusta. "Älä rehki liikaa, lihaskipu ei tunnu kovin mukavalta", Alexandra varoitteli Jeriä.

"Voi kun sinä olet lutuinen!" Voitto ihasteli nipistäessään Benjaminia poskesta. Voitto alkoi käydä vanhuudenhöperöksi, eikä se ollut ainakaan Benjaminista yhtään hauskaa.

Jer oli saanut tartutettua kuntoiluintonsa myös Benjyyn, joka yhä ihaili isoveljeään enemmän kuin ketään muuta. Benjyn kuntoilu tosin oli lähinnä vain satunnaista haaraperushyppelyä, mutta urheilua se oli yhtä kaikki.

Jeremiah rakasti keppostelua. Häntä vähän hirvitti, mitä tapahtuisi, jos hänen vanhempansa saisi hänet kiinni pahanteosta, mutta se ei saanut häntä jättämään jäynien tekemistä.

Voitto oli innostunut tanssimisesta. Hän joraili yksikseen olohuoneessa silloin, kun kukaan ei nähnyt.

"Himputin vessanpönttö!" Voitto karjaisi, kun pönttö suihkaisi sisältönsä Voiton päälle, "Miten tässä talossa voi olla näin paljon vikaa putkiston kanssa?"

Voiton karjaisu oli houkutellut paikalle Alexandran, joka itse päätyi karjumaan läpimärän Voiton katsellessa. "Syntyykö se nyt?" Voitto panikoi.

Alexin vastaus oli myöntävä, ja se tarkoitti pikaista lähtöä sairaalaan. Tällä kertaa Voittokin uskaltautui mukaan.

Jeremiah ja Benjamin jäivät kotiin. Benjy ei tainnut paljoa välittää uuden sisaruksen syntymästä.

Aamuyöstä sairaalasta kävelivät ulos ylpeät vanhemmat ja pieni tyttö. Uusi tulokas sai nimekseen Penelope.

(Pennyn luonne on virtuoosi ja sottapytty. Hänen lempimusiikkiaan on kiinalainen, lempiväri turkoosi ja Penny syö mieluiten kuorrutettua hummeria.)

"Katsopas Benjy, tässä on sinun uusi siskosi", Alexandra esitteli Penelopen Benjylle. "Onpa hassun näkönen", Benjy tuumasi, mutta oli salaa sitä mieltä, että Penny oli aika söpö.

Jeremiah sai jakaa huoneensa Penelopen kanssa. Jer ei ollut järjestelystä kovinkaan ilahtunut, sillä se tarkoitti, että hän joutui heräilemään yöllä sisarensa itkuun.

"Mitä mä teen?" Jeremiah ihmetteli, kun Penny vain huusi hänen sylissään, eikä kukaan muu tuntunut kuulevan vauvan hätää. Lopulta hän kuitenkin keksi antaa vauvalle ruokaa ja pääsi vihdoin takaisin nukkumaan.

Jeremiahin suihkukepposen uhriksi joutui Alexandra, joka ei ollut mielissään uudesta hiusväristään.

"Sinusta kasvaa varmasti yhtä hurmaava kuin äidistäsi", Voitto jutteli Penelopelle saadakseen tytön rauhoittumaan. Penny oli hurjan itkuinen vauva.

Jeremiah oli saanut ystäviä koulusta. Valerius Martola oli kutsunut Jerin kylään erään koulupäivän päätteeksi.

"Vähän teillä on siisti talo!" Jeremiah oli vaikuttunut Martoloiden valkoisesta kartanosta. "Kiitti", Valerius sanoi hieman omahyväisesti, "sellasta se on ku on rikas."

Vaikka Valerius olikin vähän snobin oloinen, Jer ystävystyi hänen kanssaan. Ystävyydestä huolimatta Jer ei uskaltanut mennä sisään taloon, vaan koki paremmaksi nukahtaa pihalle. "Hei Valerius", kotiin tullut herra Martola huikkasi pojalleen, kun löysi Jeremiahin koisaamasta pihalta, "Onko tämä joku sinun ystäväsi? Ei kai sille ole sattunut pahasti?"

Valerius vakuutti, että Jerillä ei ollut hätää ja käski hänet sisälle nukkumaan. "Oisit sanonu, että sua väsyttää, niin oisit päässy heti sänkyyn", Valerius sanoi moittivasti. Jer vakuutti kertovansa seuraavalla kerralla heti, jos häntä nukuttaisi. Jer oli helpottunut, kun pääsi vihdoin nukkumaan kunnolla.

Kotosalla oli alkamassa syntymäpäivät. "Tulkaa kaikki katsomaan!" Benjamin kailotti tuolilla seisoen ja taputti käsiään yhteen, "Nyt on ainoa mahdollisuutenne nähdä, kuinka prinssistä kasvaa kuningas!"

Voitto ja Alexandra hurrasivat niin kuin kuninkaallisille hurrataan, jotta Benjaminin syntymäpäivästä tulisi mahdollisimman täydellinen. Benjy nautti saamastaan suosiosta.

Kasvaminen ei tuntunutkaan niin kuninkaalliselta kuin Benjy oli olettanut, ja teiniytyminen veti hetkeksi pojan suunpielet alaspäin.

(Benjamin on nyt luonteeltaan eksentrinen, sikeäuninen, kärtty ja epäonninen.)

Uudet vaatteet nostivat vähän Benjaminin mielialaa.

Martoloilla vierailemassa ollut Jeremiah oli saanut nukuttua tarpeeksi ja tarttui innokkaasti kynään tehdäkseen läksynsä. Valerius oli jo saanut läksynsä tehtyä ja sanoi itse painuvansa nukkumaan. "Kiva kun kävit", hän sanoi vihjaten, että Jerin olisi aika lähteä kotiin.

Jer lähti kyllä sisältä talosta, mutta ei kotiinsa. Hän oli huomannut, että Martoloilla oli uima-allas, ja pakkohan hänen oli päästä uimaan.

"Minä olen tässä vähän miettinyt niitä häitä", Alexandra sanoi eräänä aamuna. Voitto veti Alexandran lähemmäs. "Niin?" hän sanoi kuiskaten. "Voisimme mennä naimisiin sitten kun Penelope vähän kasvaa", Alex vastasi pehmeällä äänellä, "että hänkin muistaisi jotakin tapahtumasta. Kävisikö se sinulle?" Voitto hymyili onnellisesti. "Tietenkin se käy minulle. Minulla käy ihan milloin vain", hän sanoi.

"Hienoa! Nyt minun pitää vain sitten ostaa mekko, hankkia kakku ja kaikenlaisia koristeita, siivota koti oikein kunnolla ja niin edelleen", Alexandra alkoi luetella mitä kaikkea ennen häitä pitäisi tehdä. "Otahan nyt rauhallisesti!" Voitto naurahti, "Muista, että rakastan sinua, vaikka menisimme naimisiin kaatopaikalla ja ilkosen alasti."