Työpäivän jälkeen Alexandra ja Voitto päättivät viedä suhteensa seuraavalle, vähän fyysisemmälle tasolle. Alex oli mielissään siitä, että hänellä oli ollut varaa hankkia parisänky, sillä muuten puuhailu voisi olla hieman hankalampaa.

Alexia väsytti niin paljon, että hellien hetkien jälkeen hän nukahti saman tien. Voiton työpäivät olivat paljon rennompia kuin Alexandran, joten häntä ei vielä väsyttänyt, vaan hän jäi lukemaan kirjaa.

Alexandra oli korviaan myöten rakastunut Voittoon, ja oli sitä mieltä, että heidän olisi hyvä muuttaa yhteen. Hän aloitti suostuttelun lahjomalla Voittoa nektaripullolla. Voitto ilahtui lahjasta kovasti.

"Kuule Voitto, minusta olisi kiva jos muuttaisit asumaan tänne. Olen niin kyllästynyt olemaan illat yksin, ja tuntui niin hyvältä herätä sinun vierestäsi aamulla", Alexandra sanoi, "Ja suoraan sanottuna en halua enää olla erossa sinusta. Minä rakastan sinua."

Voitto vastasi Alexandran pyyntöön halauksella. "Minäkin rakastan sinua, ja totta kai muutan luoksesi", hän sanoi hymyillen.

Voitto muutti saman tien Alexandran pieneen yksiöön, jätti työpaikkansa sekä vaihtoi vaatteensa ja leikkasi hiuksensa.

(Voiton luonne on bilehile, virtuoosi, huumorintajuinen, loistava suutelija ja hurjapää. Hänen mielimusiikkiaan on indie, hän rakastaa hodareita ja tykkää orvokinsinisestä. Voiton haave on tulla elokuvasäveltäjäksi.)

Seuraavana aamuna Voitto tarttui sanomalehteen ja alkoi etsiä uutta työtä. Alexandra oli kannustanut häntä toteuttamaan unelmiaan. Voiton suurin haave oli tulla elokuvasäveltäjäksi. Hän tiesi, että hänellä oli siihen hyvät edellytykset: hän oli melkoinen virtuoosi musiikin suhteen, hän ei ottanut itseään ja töitään liian vakavasti, sillä hän oli huumorintajuinen, ja hänellä oli juuri sopiva määrä hurjapäisyyttä musiikkialalle.

Alexandra melkein kyynelehti, sillä hän oli niin hurjan onnellinen siitä, että tästä lähtien hänen aamujensa ensimmäinen näky tulisi olemaan lehteä lukeva Voitto.

Voitto onnistui saamaan töitä paikallisesta teatterista, mikä oli hyvä alku hänen uralleen musiikin parissa. Mahdollistaakseen sen, että hänen kykynsä huomattaisiin nopeammin, Voitto opetteli soittamaan kitaraa. Kitaraa soittaessa hän päästi tunteensa pintaan, jotta jokainen varmasti näkisi, kuinka paljon musiikki hänelle merkitsi.

Twinbrookissa oli muitakin muusikoita. Ollessaan päiväkävelyllä kaupungin keskustassa Voitto törmäsi sähköpianoa pimputtelevaan Lily Lumiin. Hetken Lilyn soittoa kuunneltuaan Voitto päätti kysyä, saisiko liittyä seuraan. "Totta kai! Mitä useampi muusikko, sitä suloisempaa soittoa", Lily vastasi iloisesti.

Voitto kaivoi kitaransa esiin, ja he alkoivat soittaa tunnetuimpia popkappaleita. Voitosta oli hauskaa esiintyä julkisesti, vaikkei hän vielä mikään huippusoittaja ollutkaan.

Alexandra, joka oli ylentynyt Huipputuote-yhtiön toimitusjohtajaksi, käveli töiden jälkeen puiston läpi, ja törmäsi siellä innoissaan jammailevaan poikaystäväänsä. Hymyillen hän päätti jäädä kuuntelemaan Voiton ja Lilyn konserttia. "Vau, he ovat aika hyviä", Alexandran viereen tullut nainen totesi, ja Alexandra tunsi suurta ylpeyttä Voitosta kertoessaan, että kitaristi oli hänen rakkaansa.

Voitto huomasi Alexandran ja kappaleen loputtua kirmasi suutelemaan tätä. "Olit mahtava!" Alexandra kehui Voiton soittoa, ja tämä hymyili selvästikin hyvillään. "Kiitos vain. Entä miten sinun työpäiväsi meni?" Voitto kysyi ja Alexandra jutteli bisnesmaailman asioita, joista Voitto ei oikeasti ymmärtänyt juurikaan mitään.

Voitto oli oikeasti odottanut koko päivän, että Alex pääsisi töistä, sillä hän oli valmistellut yllätyksen tyttöystävälleen. Punainen ruusukimppu yllätti Alexandran täysin. "Voi Voitto, ne ovat niin kauniita!" hän henkäisi ihastuksissaan.

"Mutta entäpä tämä sitten? Eikö sekin ole aika kaunis?" Voitto kysyi, kun oli polvistunut Alexandran eteen ja ojensi tälle sormusta. "Voitto..." Alexandra kuiskasi häkeltyneenä. "Kyllä, kyllä se on kaunis", Alex sopersi ja antoi Voiton pujottaa sormuksen sormeensa. "Sanot kai kyllä seuraavaankin kysymykseeni?" Voitto kysyi lempeästi, ja Alexandra nyökkäsi. "Kyllä", hän vastasi kyynelet silmissään.

Kotiin päästyään tuore kihlapari päätti juhlistaa kihlaustaan pedin puolella.

Seuraavana päivänä Alexandralla oli hurjan huono olo, ja pönttö sai taas enemmän huomiota kuin olisi halunnut saada. "Kunpa vatsani rauhoittuisi ennen kuin vieraat tulevat", Alex vaikeroi, sillä hänen työkaverinsa olivat halunneet hänen järjestävän kihlajaisjuhlat.

Ensimmäinen vieras oli Siru Saaniaine, joka oli Alexandran työkavereista uusin. "Ihana mekko sinulla!" Siru raakkui kohteliaisuuksia. Alex ei juurikaan pitänyt Sirusta, jolla oli korppikotkamainen ääni ja joka oli toisinaan aika tyly käytökseltään, mutta olisi ollut törkeää jättää hänet kutsumatta.

Muista vieraista Alex kyllä piti. Ella, Eliisa ja varsinkin Viena olivat hänelle läheisiä simejä, ja heidän kanssaan Alexandra olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. "No, milloinkas meinasitte häät pitää?" Viena kyseli, sillä hän tahtoi olla kaaso ja auttaa järjestelyissä. "En minä oikein vielä tiedä", Alex vastasi, "Ajatus avioliitosta itse asiassa vähän pelottaa minua. Muistat kai miten minulle kävi, kun viimeksi yritin mennä naimisiin? En tahdo, että niin käy uudestaan."

Alexandra ei kertonut muille epävarmuudestaan naimisiin menoa kohtaan, ja yritti itsekin unohtaa tyhmät pelkonsa. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, ja vohvelit maistuivat.

Juhlissa kuohujuoma virtasi, eikä kukaan säästynyt kastumatta. Mitä pidempään juhlat venyivät, sitä riehakkaammaksi naiset kävivät.

"Toivottavasti sinun ei tarvitse tällä kertaa lukea häistäsi lehdistä muuta kuin sen tavallisen ilmoituksen verran", Viena sanoi, ja Alexandra oli hartaasti samaa mieltä. Hänestä kyllä tuntui, että toive oli turha: joku varmasti myisi hänen häänsä lehdistölle.

Voitto tuli töistä kotiin, ja yllättyi kun talossa olikin täysi juhlahulina päällä. "Ethän sinä saisi tulla tänne, täällä on tyttöjen juhlat!" Siru sanoi hieman töykeästi. "Älä nyt, Siru, tämä on Voitonkin koti", Alex rauhoitteli Sirua, "ja minä sitä paitsi ajattelin, että saisimme juhlat juhlittua ennen Voiton tuloa." Siru näytti loukkaantuneelta. "Haluaisitko päästä meistä eroon?" hän kysyi vihaisesti. "Ei ei, en minä sitä tarkoittanut", Alex yritti nopeasti korjata sanojaan, sillä ei tahtonut ongelmia Sirun kanssa, "Totta kai haluan olla teidän kanssanne, ei minua haittaa, vaikka juhlat vähän venähtivät. Otapa vähän lisää nektaria."

Muutaman nektarilasillisen jälkeen Sirusta tuli oikein iloinen ja hauska kaveri. Hän jahtasi kaikkia kuoharipullo kädessään ja yritti kastella juhlijoita.

Juhlat olivat kestäneet jo useita tunteja, ja se alkoi näkyä juhlijoista. Viena oli nukahtanut pihalle, ja Siru kuulutteli kaikille, että "Meidän Alex se menee naimiaisiin!" Alexandraa nauratti kaikki, mutta Eliisa tuntui olevan vähän eksyksissä. Hän vain käveli hämmentyneen näköisenä ympäri pihaa.

Lopulta kaikki olivat pihalla. Jopa Voitto tuli mukaan porukkaan, sillä hän oli bilehile, eikä tahtonut koskaan missata yksiäkään juhlia. Viena, joka oli vihdoin taas päässyt jaloilleen, päätti kastella sulhasenkin kuoharilla.

Siru alkoi taas muuttua omaksi kärttyisäksi itsekseen, ja esitti loukkaavia kommentteja Alexandrasta, tämän kodista ja juhlien tasosta. "Ei ole pakko olla täällä, jos et halua", Alex muistutti.

Lopulta kello oli niin paljon, että Alexandra päätti mennä nukkumaan, siitäkin huolimatta, että kukaan vieraista ei ollut vielä lähtenyt.

Bileet jatkuivat vielä riehakkaina, vaikka itse sankari olikin siirtynyt jo unten maille. Onneksi Alexandralla oli hyvät unenlahjat, eikä vieraiden äänekäs nauru tai kiljunta herättäneet häntä.

"Olet ruma kuin merihirviö!" Siru kuumensi tunnelmaa haukkumalla Eliisaa. Viena oli hyvin keskittynyt kirjaansa, eikä kuullut työkaveriensa kinastelua.

Aamuun mennessä kaikki vieraat olivat lähteneet ja toivottavasti päässeet kunnossa kotiinsa. "Oliko hyvät juhlat?" Alex kysyi aamiaispöydässä Voitolta, joka hymyili onnellisena. "Loistavat! Meidän pitäisi juhlia enemmänkin", hän sanoi.

Juhlien päätteeksi putket olivat taas alkaneet reistailla, ja keittiön hana oli mennyt rikki. Alex ei jaksanut soittaa korjauspalveluun, vaan päätti ratkaista hanaongelman itse.

"Huomaatko minussa mitään erilaista?" Alex kysyi Voitolta, joka tutkiskeli Alexandraa tarkkaan. "Olet vaihtanut vaatteet, mutta en minä mitään muuta eroa huomaa", hän sanoi. "En näytä lihavammalta tai mitään?" Alex jatkoi kyselyä ja Voitto pudisti päätään. "Et minusta", hän sanoi olkapäitään kohauttaen. "No hyvä sitten. Minusta vain tuntuu, etteivät vaatteet enää mahdu päälle, mutta ehkä kuvittelin kaiken", Alex tuumasi.

Alexandra oli kuitenkin varma, että jotain hänessä oli muuttunut, ja vähän laskeskeltuaan hän löysi mielestään melko järkevän syyn äkillisesti kutistuneille vaatteille. Todistaakseen epäilynsä oikeiksi Alex suuntasi kirjakauppaan ja osti kirjan, joka käsitteli raskautta. "Aamupahoinvoinnit, turvotus, selkäkivut... Kaikki täsmää!" Alex huomasi selaillessaan kirjaa, "Kai minä sitten olen raskaana."

Seuraavana yönä Alexandran kotia lähestyi hämärän oloinen hemmo. Pihalla päivystänyt paparazzi ei ilmeisesti nähnyt mitään outoa raitapaitaisessa hiipparissa.

Varas hiipparoi sisälle ja löysi Alexin ja Voiton nukkumassa toisiinsa kietoutuneena. Hiljaa hykerrellen rosvo pujahti kylpyhuoneeseen.

Voitto havahtui unestaan kuullessaan kylpyhuoneesta kummallista kolinaa. "Onkohan putki taas haljennut", hän pohti unisesti.

Sitten hän huomasi, kuin kylpyhuoneesta astui varovasti ulos vieras mies, joka kaivoi jostakin esiin säkin. Voiton unisuus haihtui heti, ja hän otti heti käteensä kännykän ja alkoi näppäillä hätänumeroa.

Poliisille soitettuaan Voitto yritti lähteä rosvon perään, mutta vessanpöntön ja toisen nojatuolin kaapannut mies oli liian nopea. "Seis, pysähdy!" Voitto kiljui varkaalle.

Ei rosvo tietenkään hänen pysähtymiskäskyjään kuunnellut, ja katosi yön pimeyteen. Voittoa ärsytti, ettei poliisi ollut tullut paikalle nopeammin.

Nuori konstaapeli ilmestyi talolle vasta noin puoli tuntia sen jälkeen kun tilanne oli ohi. "Olen pahoillani myöhästymisestä, nyt on laamojen vaellusaika ja ne tukkivat tien kokonaan", poliisi pahoitteli, "mutta joka tapauksessa saatte tonnin ja rapiat päälle menetyksienne korvaamiseksi. Näkemisiin!" Sitten poliisi lähti ja jätti Voiton hämmentyneenä miettimään, että mitä juuri tapahtui.

Voitto ei enää saanut unta, joten hän meni murheissaan soittelemaan pihalle. Alexandra oli nukkunut koko episodin ajan ja oli siis autuaan tietämätön varkaudesta.

"Voitto, missä meidän vessanpönttömme on?" Alex kysyi aamulla herättyään, ja Voitto kertoi yöllisistä tapahtumista. "Kauhistus! Voimmeko me sitten enää asua täällä, jos tämä on kerran niin rauhatonta seutua? Meillehän on tulossa lapsikin, meidän pitää ajatella hänen turvallisuuttaan", Alexandra hätäili vatsaansa hellästi silitellen. Voitto oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ollut tarpeellista hätääntyä liikaa. "Varkauksia voi sattua ihan missä vain", hän lohdutti, mutta jostain syystä Alex ei tuntenut yhtään paremmaksi.

Lapsen takia oli joka tapauksesa tehtävä jotakin muutoksia asuinjärjestelyihin. Yksiöön ei vauvaa millään mahtuisi, joten taloa laajennettiin.

Uudistuneeseen taloon saatiin erillinen makuuhuone, lastenhuone ja työhuone sekä toinen kylpyhuone.

Alexandran vatsa kasvoi kasvamistaan. Hän tunsi olevansa onnellinen. Hänellä oli rakastava mies, kaunis koti, mielenkiintoinen työ ja nyt vielä lapsi tuloillaan. Mikään ei olisi voinut olla paremmin.

Holden Wozny oli tullut pitkästä aikaa kylään. "Et ikinä usko tätä! Meillä kävi murtovaras", Alex kertoi kauhukokemuksiaan Holdenille, joka oli aivan yhtä järkyttynyt kuin hänkin.

Myös Voitto tuli hyvin toimeen Holdenin kanssa. Miehet eivät paljoa puhuneet keskenään, mutta lukupiiriä puhuminen olisikin vain haitannut. Alexandra kokkaili ruokaa sillä välin, kun miehet lueskelivat, ja puhisi närkästyneenä jotakin keskiaikaisista sukupuolirooleista.

Alexandra oli alkanut katsoa puutarhakanavaa päivittäin. Hänen puutarhaunelmansa oli ollut pitkän aikaa toteuttamatta, ja hän tahtoi nopeasti päästä kuokkimaan pihaa.

Eräänä aamuna Alexandra heräsi poltteleviin supistuksiin vatsassaan. "Nyt se taitaa syntyä", hän tuumi tuskissaan.

Alexandra suuntasi Twinbrookin sairaalaan synnyttämään. Hänen ystävänsä olivat hehkuttaneet kotisynnytyksen iloja, mutta Alex tahtoi varmistaa, että kaikki menisi hyvin, joten sairaala oli hänen mielestään parempi vaihtoehto.

Tuntien puhkumisen, huutamisen ja tuskaisen nyyhkytyksen jälkeen Alex pääsi lähtemään kotiin pieni poika käsivarsillaan. Uusi tulokas sai nimekseen Jeremiah.

(Jerin luonteenpiirteiksi arpoutuivat sekopää ja sottapytty, ja pojan suosikkeja ovat latinomusiikki, sisäpaisti ja turkoosi.)

"Seuraavan kerran saat kyllä tulla minun tuekseni synnytykseen!" Alex sanoi Voitolle kotiin päästyään, "Mutta tässä tämä pikkuinen nyt joka tapauksessa on." Voitto oli lapsesta innoissaan, vaikka kyseessä ei ollutkaan hänen esikoisensa. "Toivottavasti näen sinua vähän enemmän kuin Aadaa", Voitto sanoi Jeremiahille, joka vain tuijotteli ujosti isänsä kasvoja.

Jeremiah oli aika helppo ja hymyileväinen lapsi. Alex oli innoissaan äitiydestään.

"Nuku hyvin, Jer", Alex kuiskasi laskiessaan pikkuisen ensimmäistä kertaa kehtoon. Hän ei melkein malttanut jättää Jeremiahia yksin, mutta pakkohan hänen joskus oli huolehtia itsestäänkin.

Alex oli tahtonut hankkia myös akvaarion, sillä hänellä oli ollut sellainen pienenä. Akvaarioon hankittiin kaksi kultakalaa, jotka Alex nimesi Pimpulaksi ja Pampulaksi.

"Katsopa Jer, ne ovat sinunkin lemmikkejäsi nyt", Alex esitteli Pimpulaa ja Pampulaa Jeremiahille, joka ei kyllä tajunnut hönkäsen pöläystä äitinsä puheista.

Voitto, jota yhä kaiveli se, ettei koskaan päässyt olemaan yhteyksissä esikoistyttärensä kanssa, oli vielä enemmän innoissaan Jeremiahin syntymästä kuin Alexandra. "Minä en koskaan jätä sinua", Voitto lupasi Jerille.

Alex oli aina ollut oikea työmyyrä ja hän rakasti työntekoa, joten äitiyslomalla hän joutui uuden ongelman eteen: mitä hän tekisi silloin, kun Jer oli unten mailla. Ratkaisu tylsiin hetkiin oli maalausteline.

"Milloin me oikein mennään naimisiin? Kai sinä muistat, että kihlaus on lupaus avioliitosta?" Voitto kysyi eräänä iltana. Alex ei ollut miettinytkään koko naimisiinmenoasiaa pitkään aikaan. "Öö", hän sanoi epävarmasti, "Minä en oikein tiedä... Naimisiinmeno ei ole ollut päällimmäisenä mielessäni."

Voitto otti Alexin kainaloonsa. "Pelottaako sinua?" hän kysyi, ja Alex nyökkäsi pienesti. "Ei se mitään. Ymmärrän kyllä. Minulla on takanani yksi pieleen mennyt avioliitto, ja sinullakin on huonoja kokemuksia häihin liittyen. Me voimme kyllä odottaa, mutta halusin vain tietää, että vieläkö me kuitenkin suunnitellaan avioliittoa", Voitto sanoi lempeästi.

"Olen pahoillani kun olen tällainen", Alexandra sanoi, sillä hänestä oikeasti tuntui pahalta sanoa ei. Mutta ei hän voinut mitään sille, että häntä tosiaan hirvitti ajatus häistä ja naimisiinmenosta. "Ei se mitään", Voitto sanoi lohduttavasti, "Minä rakastan sinua silti."

Alexandra oli jo pitkään halunnut aloittaa liikunnallisemman elämäntavan, mutta vasta Jeremiahin myötä hän pystyi siihen. Jerin työnteleminen kärryissä oli hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ja Twinbrookin kauniit maisemat saivat Alexin hyvälle tuulelle.

Jer oli saanut joltakin kaukaiselta sukulaiselta nuken lahjaksi. "Kuinka karsea otus", Voitto tuumi katsellessaan nukkea, mutta ei kehdannut heittää leikkikalua poiskaan.

Voitto oli saanut jostakin mahataudin. Hän epäili ruokamyrkytystä, sillä hän oli syönyt viikon vanhoja hedelmävoileipiä. Ne olivatkin maistuneet jo hieman kummallisilta.

Ruokamyrkytysteoriaa tuki myös se, että Alexandrakin oksenteli.

Huonot putket yhdistettynä oksennukseen tiesi töitä karhupumpulle. Pöntön avaaminen tuntui kamalalta, kun tiesi, että seuraava oksennus ei ollut kovinkaan kaukana.

"Onko tuo nyt varmasti tuoretta? Ja mikset ole korjannut hanaa vielä?" Alexandra kysyi Voitolta, kun tämä soi kummaa karbonaraa. Alexin piti olla tarkempi syömisistään, sillä hän oli taas raskaana.

"Olen miettinyt, että pitäisikö meidän laittaa Jer ja uusi tulokas sitten aikanaan yksityiskouluun", Alex kertoi mietteistään Voitolle. "En minä oikein tiedä. Minusta julkisessakin koulussa saa hyvää opetusta", Voitto sanoi, "ja eikö ole vähän liian aikaista miettiä tuollaisia?" Alexandra kohautti olkiaan. "Huippukouluihin on pitkät jonot", hän sanoi, mutta päätti jättää aiheen sillä kertaa sikseen.

Alex ja Voitto tahtoivat tutustuttaa Jeremiahin jo pienestä pitäen elämään kodin seinien ulkopuolella. Kaupungin puutarha oli sopivan rauhallinen paikka lapsellekin. Voitto oli ottanut kitaransa mukaan, sillä hänestä oli hauskaa soitella julkisesti.

Muut puutarhoilla olevat olivat hurjan ihastuneita Jeremiahiin. Kaikki tahtoivat ottaa pojan syliinsä, eikä Alexilla ollut mitään sitä vastaan, sillä Jer oli rohkea vauva, eikä ollut pelkoa siitä, että hän alkaisi huutaa ja kiukutella.

Alexandra ei ollut vielä pystynyt hankkimaan tarpeeksi siemeniä puutarhaansa, joten hän päätti ottaa kaupungin puutarhasta muutaman kasviksen, joista voisi kasvattaa omat kasvinsa.

"Ohoh, milloinkas teitä on tullut kaksi lisää?" Voitto ihmetteli kaloja ruokkiessaan. Pimpulan ja Pampulan jälkeläiset nimettiin Pompulaksi ja Pumpulaksi.

Kaupungilta tuotujen siemenkasvisten myötä Alexandralla oli tarpeeksi materiaalia oman puutarhan perustamiseksi. Hän oli odottanut istuttamista jo pitkään, ja nyt hän vihdoin pääsi toteuttamaan unelmansa.

Taloon oli hankittu upea kylpyamme, jota Alex päätti heti testata. Kylpyhuoneesta tuli pian sekä Alexin että Voiton lempihuone.

Puutarhan kasvatus lähti hyvin käyntiin. Raskausaikana puutarhanhoito oli sopivan kevyttä puuhaa, ja ulkona oleminen teki hyvää Alexandralle.

Muutaman päivän päästä Alex tunsi tuttuja poltteluita ja tiesi, että oli aika taas suunnata sairaalaan. Voitto oli ihan paniikissa, eikä suostunut uskomaan, että tuska kuului synnytykseen.

Matka sairaalalle tuntui kestävän liian kauan, mutta Alex pystyi silti kävelemään omin jaloin sisään rakennukseen.

Alexandran toiveista huolimatta Voitto ei uskaltanut tulla mukaan sairaalaan. Sitä paitsi hänen piti jäädä huolehtimaan Jeremiahista, josta tulisi pian isoveli.

Sairaalan eteen oli kerääntynyt paljon porukkaa, kun Alex asteli ulos uusi tulokas käsivarsillaan. Tämäkin lapsi oli poika, ja hän sai nimekseen Benjamin.

(Benjyn luonne on eksentrinen ja sikeäuninen, ja hänen lempimusiikkiaan on indie isänsä tapaan. Benjyn lempiruokaa on köyhät ritarit ja lempiväri on lila.)

"Nukupa nyt hyvin äläkä herätä veljeäsi", Alexandra jutteli Benjaminille laskiessaan tämän kehtoon.

"Tuo nalle on paljon kivempi lelu kuin se kamala nukke", Voitto tuumi katsellessaan Benjyn unta.

"Oletpa sinä vielä pieni, Benjy-poika!" Alex ihmetteli nostellessaan Benjaminia. Jeremiah oli jo kerännyt enemmän painoa.

Alexandran puutarha kukoisti ja kasvit olivat kasvaneet hurjasti. "Pian saadaan omenoita", Alexandra arvioi katsellessaan omenapuuta.

Voitto oli alkanut harrastaa jumppaamista, sillä hän oli huomannut olevansa rapakunnossa. Hän ei ollut enää mikään ihan nuori, mutta tahtoi olla osa poikiensa elämää vielä pitkään, eikä kuntoilusta ollut ainakaan haittaa.

Oli Voiton syntymäpäivä, ja Alexandra grillasi hodareita Voitolle synttärilahjaksi, sillä ne olivat miehen lempiruokaa. Alex tosin teki hodarit tofusta, sillä hän ei suostunut kokkaamaan liharuokaa.

Voitto oli tahtonut järjestää oikein suuret synttärijuhlat, bilehile kun oli. Alexandra teki juhlavalmisteluja koko päivän, ja yksi tärkeimmistä jutuista oli siivoaminen. Alexandra ei ollut koskaan voinut sietää sotkua, eikä hän olisi kehdannut kutsua vieraita likaiseen taloon.

Juuri ennen juhlien alkamista Alex muisti, ettei ollut hankkinut syntymäpäiväkakkua Voitolle tai Jeremiahille, jolla myös oli syntymäpäivät. Niinpä hän suuntasi keskustaan ostoksille.

Ensimmäiset vieraat saapuivat ennen kuin Alexandra ehti takaisin kotiin. Voitto otti vieraat innokkaasti vastaan.

Juhliin oli kutsuttu Alexandran työkavereita ja Theodore Lum, joka oli hieman harmaantunut sitten viime näkemän. Se ei kuitenkaan tehnyt Theosta yhtään värittömämpää tai tylsempää, pikemminkin Theosta tuli vallattomampi vanhetessaan. Ella sai Theolta shampanjasuihkun.

Myös Holden Wozny oli tullut juhliin, samoin kuin Voiton työkavereita. Voitto oli otettu siitä, että sai syntymäpäivänään lempiruokaansa.

Hodariaterian jälkeen oli aika puhaltaa kynttilät. Kaikki hurrasivat Voitolle, kun tämä sai puhallettua kaikki kynttilät kerralla.

Voitto tuntui vanhenevan silmissä kynttilöitä puhaltaessaan, ja kakkua syömään istuikin vanha mies.

Mutta ei synttärien juhliminen siihen loppunut, sillä oli Jeremiahin vuoro puhaltaa kynttilät. Pikkuinen tosin nukkui, eikä edes olisi osannut puhaltaa kynttilöitä, joten puhkumishommiin pääsikin Alexandra.

Jeremiahista kasvoi höpsön näköinen taapero, joka nosti hymyt kasvoille. Poika oli perinyt äitinsä siniset silmät.

Alexandra ei tahtonut vaihtaa enää yhtäkään vaippaa (vaikka Benjyn vaippoja kyllä jouduttaisiin vaihtamaan vielä monesti), joten hän päätti tutustuttaa Jerin heti pottaan. Ensimmäinen kerta meni lähinnä potalla istuskeluun ja vaipanvaihtoon jouduttiin kaikesta huolimatta, mutta alku oli aina hankalaa.

"Teikäläinen osaa kyllä juhlia!" Heikki totesi juhlien päätteeksi, "Ja onnea vielä kerran! Minun synttäreitä sinä et varmaan ehdi näkemäänkään, kun tämä vampirismi hidastaa vanhenemista." Voitto ei oikein tiennyt, oliko Heikki ilkeillyt vai oliko mies vain tyhmä.

Lastenhuoneessa Alexandra yritti saada Jeremiahia sanomaan ensimmäisen sanansa, mutta poika vain katseli äitinsä suun liikkeitä hölmistynyt ilme kasvoillaan.

"Tämä on vielä kamalampaa kuin vaippojen vaihtaminen!" Voitto parahti tyhjentäessään pottaa.

Kahdesta pienestä lapsesta huolehtiminen oli aika rankkaa puuhaa, ja Alexandra huomasi kaipaavansa töissä käymistä. Hän kyllä piti lapsistaan, mutta paperityöt ja puhelimeen vastaaminen alkoivat houkutella häntä yhä enemmän. "Enää pari päivää, niin pääsen taas omaan toimistooni", Alex ei olisi malttanut odottaa äitiyslomansa loppumista.