Connor oli innoissaan Kiinalaisten lettujen ensimmäisestä keikasta. Hän kiitteli kaikkia bändin jäseniä siitä, että heillä riitti uskoa Kiinalaisiin lettuihin. "Odin, ilman sinua emme ehkä olisi tässä", Connor tunteili puristaessaan Odin Crosbyn kättä.

Connorin innostusta latisti kuitenki se, ettei tälläkään kertaa kukaan vaivautunut katsomaan Kiinalaisia lettuja. Tyhjälle baarille musisointi tuntui aika typerältä, mutta ainakin tällä kertaa keikasta oli luvassa rahaa.

Baarin ensimmäinen asiakas saapui vasta keikan loputtua. Baarimikko oli myötätuntoinen ja tarjosi Janetelle ilmaisen juoman. "Ensi kerralla menee sitten paremmin", nainen lohdutti.

Connor ja Olli jäivät vielä soittelemaan, kun muutakaan tekemistä ei ollut. Koskettimet ja rummut toimivat hyvin duona.

Janette rakasti baariruokia. Kaikki rasvainen ja suolainen oli hänen makuunsa. Janetesta oli mukavaa olla raskaana, sillä silloin sai syödä niin paljon kuin haluaa ilman että kukaan piti sitä outona.

Connor oli niin uppoutunut soittamiseen, että ei huomannut laisinkaan ajankulua. Janette istahti sohvalle katselemaan ja kuuntelemaan miehensä soittoa. Hänestä Connor oli suloinen eläytyessään musiikkiinsa.

Kiinalaiset letut olivat iloinen asia Janeten elämässä myös sen takia, että hän sai viettää aikaa rakkaan veljensä kanssa. "Jännittääkö synnytys jo?" Olli uteli. "Eipä oikeastaan, onhan minulla jo kokemusta asiasta", Janette vastasi.

Yöllä Janette heräsi polttelevaan vatsakipuun.

Synnytys oli käynnistynyt. Janette herätti Connorin tuskaisilla äännähdyksillään. "Selvä, me lähdetäänkin sitten sairaalaan", Connor mutisi unissaan.

Sairaalan pihalla Connoria ja Janettea tuli vastaan mies, joka hullaantui täysin nähdessään Connorin. "Kiinalaiset letut!" mies karjaisi innoissaan. Connor oli mielissään siitä, että edes joku oli kuullut Kiinalaisista letuista. Connorilla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä jutustelemaan miehen kanssa, sillä uusi tulokas vaati jo päästä maailmaan.

Connorin yllätykseksi mies oli yhä sairaalan edessä, kun hän ja Janette astelivat uuden lapsen kanssa ulos rakennuksesta. "Anna nimmari mun kirjaan!" mies pyysi.

Vastasyntynyt oli suloinen tyttö. Janetesta oli mukavaa, että heillä oli nyt sekä tyttö että poika: Connor saisi tehdä miesten juttuja Scotin kanssa, hän saisi leikkiä prinsessaleikkejä Saharaksi nimetyn tytön kanssa.

(Sahara on luonteeltaan yksinäinen susi ja hajamielinen. Hän tykkää sammakonreisistä ja indiemusiikista, ja hänen lempivärinsä on pirteä pinkki.)

Inna pelkäsi, että Scott jäisi vähemmälle huomiolle Saharan saavuttua, joten hän keskittyi esikoispojan hoivaamiseen.

Janette tahtoi päästä eroon raskauden aikana kertyneistä kiloista mahdollisimman pian. Niinpä hän aloitti treenit heti kun se vain oli järkevää.

Mutta urheilua tärkeämpää Janetelle oli tietenkin Scott ja Sahara. "Katsopas, tuolla on sinun veljesi. Kunhan te vähän kasvatte, niin pääsette leikkimään yhdessä", Janette puheli lapsilleen.

Scotilla oli syntymäpäivä, joten Inna vei pojan eteiseen, jossa oli tilaa kasvaa.

Scotin kasvupyrähdys sujui kivuitta. Poika näytti perineen isänsä hiustenvärin, vaikka kovin kaljulta näyttikin.

Inna otti tehtäväkseen opettaa Scott pottailemaan. Halin Inna taas käski vessanpesuhommiin.

Janette yritti opettaa Scotia puhumaan. Hal ja Inna seurasivat tarkkaan miten Janette puuhassa onnistui ja olivat valmiina neuvomaan heti, jos jotakin näyttäisi menevän pieleen. Janette kyllä piti kovasti sekä Innasta että Halista, mutta moinen vahtaaminen oli aika ärsyttävää.

Scott ei jaksanut keskittyä kovin kauaa puheharjoituksiin. Hän koki sanojen opettelemisen aika turhaksi, sillä huutamallakin sai kaiken haluamansa. Janette yritti rauhoitella poikaansa. Connor keskittyi basson soittamiseen intohimoisemmin kuin lastensa kanssa touhuamiseen.

Innan ja Janeten hienovaraisten huomautusten jälkeen Connor irroitti otteensa bassostaan ja tarttui sen sijaan poikansa käsiin. Scotin oli aika oppia kävelyn salat.

Janette oli saanut kutsun pukujuhliin vanhempiensa luokse. "Oletpa sinä sievä", Janette ihasteli pikkusiskonsa tytin rusettimekkoa.

Isälleen Janette kertoi kaiken lapsistaan. "Sahara on kyllä maailman helpoin vauva, ei koskaan huuda turhan takia tai mitään", Janette ihasteli. "Sittehän tyttö on tainnut tulla sinuun, ei sinustakaan koskaan ollut ylimääräistä vaivaa", Uolevi kertoi.

"Tosi kivaa olla taas yhdessä koko sisarusporukalla", Janette sanoi Ollille ja Tytille. Hän oli kaivannut sisaruksiaan ja vanhempiaan, vaikka elämä oman perheen kanssa olikin ihanaa.

Scott tykkäsi leikkiä nukkekodilla. Ei hän oikeastaan tajunnut taloleikin ideaa vielä, mutta muoviset ukot olivat hänestä hauskoja.

Janette uskoi, että ulkoilu teki taaperoille hyvää, joten hän opetti Scotin ratsastamaan merihevoslaitteella. Scotilla näytti olevan oikein hauskaa, ja se sai Janeten hyvälle mielelle.

Janette tahtoi yhdistää huvin ja hyödyn, joten hän vei Scotin kävelylle rattaissa. Rattaiden työntäminen kävi liikunnasta, mikä sopi urheilulliselle Janetelle.

Hal ja Inna viettivät paljon aikaa yhdessä. Shakki oli sopivaa puuhaa vanhuksille, se piti heidän aivonsa vireinä.

Connor oli saanut tarpeekseen bassosta, joten hän siirtyi soittamaan kitaraa. Connor alkoi olla jo melkoinen taituri soittimien kanssa.

Janette luki kirjoja Scotille, sillä se oli helpoin tapa saada poika rauhoittumaan. Scott rakasti kuvakirjoja, ja tahtoi lukea aina uudestaan ja uudestaan lempikirjansa.

Kahden pienen lapsen hoitaminen oli aika hankalaa, sillä varsinkin Scott vaati runsaasti huomiota. Sahara jäi pakostikin vähemmälle huomiolle, mutta onneksi tyttö vaikutti viihtyvän omissa oloissaan.

"Kuule Inna, minusta tuntuu että kaikki ei ole nyt ihan normaalisti", Hal huomasi kesken shakkiottelun. "Älä höpise, vaan tee siirtosi", Inna vastasi tuijottaessaan keskittyneesti shakkilautaa. Hän oli tottunut siihen, että Hal alkoi aina keksiä kaikenlaisia tekosyitä ottelun keskeyttämiseen, kun oli häviöllä.

"Ei kun oikeasti Inna, minulla on jotenkin kummallisen kevyt olo", Hal jatkoi. "Hassua", Inna totesi, "niin minullakin. Mitähän tämä oikein on?"

Kun Inna ja Hal katsoivat toisiaan, he tajusivat, että keveälle tunteelle oli syynsä. "Tämä taisi sitten olla tässä", Hal totesi hämmentyneesti. "Niin kai sitten. Mutta olihan jo aikakin", Inna sanoi ja otti Halia kädestä kiinni. "Kiitos siitä, että olet rinnallani loppuun asti", hän sanoi hymyillen.

Connor puhkesi lohduttomaan itkuun nähdessään, että viikatemies oli ilmestynyt olohuoneeseen. Hal ja Inna eivät olleet niin suruissaan maallisen taipaleensa päättymisestä. Heillä oli ollut hyvä, pitkä ja onnellinen elämä. Paras oli, että he saivat olla yhdessä kuolemassaankin.

"Tervetuloa tuonpuoleiseen", Viikatemies sanoi lämpimästi synkällä äänellään ja kätteli sekä Halia että Innaa. "Teille on luvassa mukavat olot", pelottava viikatemies lupasi.

Connor ei kuullut viikatemiehen lohduttavia sanoja, vaan itki ja parkui ja vaati viikatemiestä antamaan Innalle ja Halille vielä muutaman lisäpäivän. "Mukavaa huomata, kuinka paljon poikanne teitä rakastaakaan", viikatemies sanoi Innalle. "Niin. Connor on hyvä poika, ja on vähän surullista jättää hänet tänne ilman meitä, mutta kyllä hän pärjää", Inna sanoi.

Hetkisen kuluttua matolla tökötti kaksi uurnaa. Inna oli saanut kauniin kullatun uurnan, sillä hän oli saanut toteutettua elämäntoiveensa. Halin uurna oli yksinkertaisempi, mutta se sopikin miehen tyyliin paremmin.

Halin ja Innan jäänteet siirrettiin hautausmaalle Avan haudan viereen.

Scott oli aivan järkyttynyt viikatemiehen vierailusta. Janette lohdutti poikaa halauksilla, vaikka oli itsekin aivan murtunut.

Connor kunnioitti vanhempiensa muistoa soittamalla Halin ja Innan lempikappaleen bassolla.

Scott oli onnekseen vasta pieni lapsi, jonka muisti ei vielä toiminut yhtä hyvin kuin aikuisten. Pian poika jo unohti viikatemiehen ja oli taas oma pirteä itsensä.

Samana päivänä oli Saharan syntymäpäivä. Tytön kasvu oli iloinen asia, joten Connor ja Janettekin piristyivät vähäsen.

Sahara sai synttärilahjaksi uuden kampauksen ja hassun nuken, joka maistui hyvältä.

Kaksi taaperoa tarkoitti sitä, että Connorin oli osallistuttava entistä enemmän lastenhoitoon. Janette luki Scotille tämän lempikirjaa iltasaduksi, kun taas Connorista helpoin tapa saada lapset nukkumaan oli uuvuttaa heidät leikkimällä.

Kun lapset olivat uinahtaneet, saivat Connor ja Janette olla hetken aikaa ihan vain kahdestaan. "Oletko kunnossa?" Connor kysyi Janetelta ja veti naisen aivan lähelle itseään. "Olen, vaikka minä kaipaan heitä ihan kauheasti", Janette vastasi ja kysyi sitten samaa Connorilta. "Eiköhän tästä selvitä", Connor sanoi mietteliäästi.

Lapset olivat hyvä keino unohtaa omat ongelmansa ja surunsa. Connor yritti opettaa Saharan puhumaan.

Innan ja Halin kuolema oli hitsannut Janeten ja Connorin entistä tiiviimmin yhteen. Connor oli tajunnut, ettei hänellä ollut enää mitään muuta kuin Janette ja lapset, eikä mikään ollut hänelle tärkeämpää. Ei edes Kiinalaiset letut.

Seuraavana päivänä Kiinalaisilla letuilla oli taas keikka samassa paikassa kuin ennenkin. Edelleenkään yleisöä ei näkynyt missään.

Janette huomasi bassonsa takaa, että baaritiskillä oli sittenkin yksi henkilö. Se sai koko bändin piristymään, sillä olihan yksi sim enemmän kuin ei yhtään.

Connor pähkäili pitkään syytä sille, että Kiinalaisia lettuja ei kukaan vaivautunut katsomaan, ja hän tuli siihen tulokseen, että heidän biisinsä olivat liian tavallisia ja tylsiä. Niinpä hän alkoi säveltää uusia kappaleita kitaransa avulla. Janette etsi netistä uusia paikkoija, joihin Kiinalaiset letut voisi yrittää päästä keikkailemaan.

Scott opetti Saharalle nukkekotileikkejä. Lapset eivät varsinaisesti kuitenkaan leikkineet, sillä muoviukkoja oli paljon hauskempaa pureskella kuin liikutella nukkekodin huoneissa.

Saharan piti välillä keskeyttää leikit, sillä Connorin mielestä oli tärkeää, että tyttö oppisi kävelemään.

Sillä välin Janette piti seuraa Scotille. Hän auttoi poikaa leikkimään palikkaboksilla.

Kun Sahara ja Scott olivat päiväunilla, Janette harjoitti juoksutaitojaan. Pienen lapsen äitinä hän ei voinut lähteä pitkille lenkeille, joten juoksumatto oli ahkerassa käytössä.

Sahara oli oikea isän tyttö. Hän tahtoi aina olla isän sylissä, vaikka Connor välillä vähän kiusoittelikin tyttöä kutittamalla.

Myös Scott viihtyi isänsä seurassa. Connor leikki mieluusti lastensa kanssa.

Oli Scotin aika kasvaa seuraavaan ikävaiheeseen. Synttärit saivat pojan suun virneeseen.

Scott muistutti ulkonäöltään kovasti isäänsä.

(Scotin uusi luonteenpiirre on ajoneuvointoilija. Sen lisäksi hän on kurinalainen ja taiteellinen.)

Scott ei jaksanu valvoa synttäreistään huolimatta yhtään normaalia pidempään, joten hän pyysi isäänsä lukemaan iltasadun hänelle.

Connor päätti antaa Scotin nukkua omassa sängyssään, sillä leijupedissä oli taivaallista uinua, ja hänen mielestään poika ansaitsi vähän luksusta syntymäpäiväänsä.

Myös Janette vietti syntymäpäiväänsä.

Connor ihaili maltillisesti kypsynyttä vaimoaan.

Connor oli tapojensa vastaisesti pyöräyttänyt iltaruoaksi hot dogeja. "Mukavaa, kun sinäkin välillä teet ruokaa", Janette kiitteli.

Koska Scott oli nauttinut niin paljon lukuhetkistä äitinsä kanssa, päätti Janette lukea kirjoja myös Saharalle.

Janette alkoi olla kunnon kotirouva, sillä bänditouhut olivat jääneet taka-alalle lasten ollessa pieniä. Janette nautti kodin hengettärenä olemisesta, vaikka joskus hän ajattelikin, että olisi mukavaa myös tehdä oikeita töitä.

Scott oli aloittanut koulun, ja osasi olla vielä innoissaan läksyistäkin. Connor ja Janette naureskelivat, että kyllä pojan into pian katoaa.

Janette pääsi vihdoin lenkkeilemään muuallakin kuin juoksumatolla. Oli mukavaa, kun maisemat vaihtuivat matkan edetessä.

Scott piti siitä, että kodin pihalla oli kaikenlaisia leikkimahdollisuuksia. Hänen leikeissään hiekkalaatikko oli Hiekkamaan valtakunta, jonka prinssi Scott oli.

Connorinkin oli aika astua seuraavaan ikävaiheeseen. Hän haki tukea ja turvaa bassostaan ja mietti, voisiko paperitorvea käyttää hyväksi Kiinalaisten lettujen kappaleissa.

Ikääntyminen toi vieläkin lisää charmia Connorin olemukseen.

"Saanko mä omia maalaustelineen itselleni? Mä tahtoisin oppia maalaamaan", Scott pyysi Connorilta. Hänellä oli pakottava tarve luoda taidetta.

Connor sanoi, että Scott saa maalata ihan niin paljon kuin tahtoo, kunhan vain muistaa tehdä läksynsä. Scott ryntäsi heti maalaamaan.

Janeten ja Connorin arki oli täynnä romantiikaa. Pussailu kylpyhuoneessa, pikainen hieronta keittiössä tai halailu pihalla lasten touhuja seuratessa vahvisti heidän suhdettaan.

Sahara oli erikoinen lapsi siinä mielessä, että tyttö viihtyi yksikseen todella paljon. Sahara saattoi istuskella kehdossaan inahtamattakaan miettien omia asioitaan jopa tuntien ajan. "Olet sinä aika höpsö", Janette ihmetteli, kun tuli katsomaan miten Sahara pärjäsi lastenhuoneessa.

"Äiti, mitä ihmettä sä oiken oot tänne leipään laittanu?" Scott järkyttyi aamiaspöydässä, kun voileipä olikin normaalia kitkerämpi. "Hups, sinappia taisi lurahtaa leipiin enemmän kuin oli tarkoitus", Janette pahoitteli.

Janeten isä oli kutsunut perheen rantajuhliin. Janette ja Connor olivat sitä mieltä, että lasten olikin aika tavata enonsa, tätinsä ja toiset isovanhempansa.

"Tää on varmaan maapallon pienin koti", Scott ihmetteli. Hän ei voinut käsittää, että viisihenkinen perhe oli asunut niin pikkuruisessa kodissa, sillä hän oli tottunut asumaan suuressa talossa.

Uolevi oli tehnyt vierailleen ruoaksi hodareita. "Ainakin huomaa, että sä ja äiti ootte sukua, koska tässäkin on ihan liikaa sinappia!" Scott sanoi sinapin aiheuttaman yskän lomassa. "Sinun ilmeestäsi pitäisi saada kuva", Uolevi naureskeli kakovalle Scotille.

Connor uppoutui musiikkiaiheiseen keskusteluun Uolevin kanssa. Janette ja Scott olivat jo kurkkuaan myöten täynnä Connorin ainaisia musiikkipuheita, joten he siirtyivät silmiään pyöritellen pihalle.

Connor törmäsi juhlissa bändikaveriinsa Odiniin, joka intoutui soittamaan koskettimia. "Ehkä sinun pitäisi vaihtaa soitinta, olet aika loistava!" Connor ihasteli. Tytti oli sitä mieltä, että Odin voisi jo lopettaa soittamisen, sillä hän tahtoi päästä nukkumaan.

Scott ei jaksanut enää juhlia, joten hän lähti pyöräilemään kotiin. Oli jännää kierrellä hiljaisessa kaupungissa keskellä yötä yksin.

Saharakin alkoi olla aika väsynyt. Hän torkahteli äitinsä sylissä tämän tästä.

Scott oli palannut muita aiemmin kotiin lähinnä siksi, että hän oli saanut inspiraation maalaukseen. Kun muut kotiutuivat, odotti Scott olohuoneessa uuden maalauksensa kanssa. "Kato äiti, eikö ookin hieno?" Scott hihkaisi tervehdykseksi.

Janette ihasteli hetken Scotin taideteosta ja ylisti sen maasta taivaisiin. Kehuminen vei vähemmän aikaa kuin työn tarkempi analysointi, ja Janetella oli kiire katsomaan lempiohjelmaansa. Saharastakin oli kivaa katsoa telkkaria.

Vielä kivempaa television tuijottaminen oli kun tajusikin asioista jotakin. Sahara kasvoi television edessä.

Janette oli niin television lumoissa, ettei edes huomannut Saharan kasvaneen.

Connor taas oli niin syvällä tanssin pyörteissä, ettei hänkään huomannut nuorimmaisessaan mitään uutta.

Saharaa se ei kuitenkaan haitannut. Hän oli itsenäinen tyttö, joka pärjäsi kyllä omillaankin tiettyyn pisteeseen asti. Sitä paitsi oli hyvä, etteivät vanhemmat häirinneet Saharaa tämän valitessa vaatteita itselleen. Nyt hän ainakin sai juuri haluamansa tyylin.

(Saharan luonne on nyt yksinäinen susi, hajamielinen ja ulkoilmasim.)

Scott oli perheestä ainoa, joka huomioi kunnolla Saharan kasvun. Hänestä oli mahtavaa, että vihdoinkin sisko oli tarpeeksi iso leikkimään kunnolla hänen kanssaan.

Vaikka Saharasta olikin mukavaa, että Scott otti hänet leikkeihinsä mukaan, hän päätyi pian leikkimään yksikseen. Saharasta oli vain kivempaa leikkiä omassa rauhassa.

Connor ja Janette varastivat hetken aikaa toisilleen ja ihailivat upeaa tähtitaivasta parvekkeella.

Saharalle hankittiin sänky, joka sijoitettiin Scotin huoneeseen. Sahara olisi mieluusti nukkunut omassa huoneessa, mutta Scotin huoneessa oli ainakin se hyvä puoli, että se oli väritykseltään pinkki.

"Mä en tahtoisi mennä kouluun", Sahara sanoi Scotille aamiaspöydässä. "Miks? Siellä on aika kivaa oikeestaan", Scott ihmetteli. "No kun siellä on liikaa simejä", Sahara nurisi.

Saharan ensimmäinen koulupäivä sujui kaikesta huolimatta ihan mukavasti, vaikka hänen makuunsa koulussa oli aivan liian meluisaa ja rauhatonta. Scott auttoi siskoaan läksyissä.

Scott viihtyi muutenkin Saharan seurassa, vaikka sisko olikin aika hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Saharan kanssa oli kuitenkin helppo olla.

Kiinalaiset letut oli pitkästä aikaa saanut keikan, jälleen samasta varastobaarista. Tällä kertaa kukaan ei edes odottanut yhtäkään katsojaa. "Soitetaan vaan rennosti ja nautitaan itse omasta musiikistamme", Connor sanoi.

Niinpä Kiinalaiset letut jammailivat ihan vain omaksi ilokseen. Tunnelma oli kaikesta huolimatta hyvä.

Keikan jälkeen Janette ja Connor tapasivat lapsensa, jotka olivat olleet opintoretkellä viereisessä tutkimuslaitoksessa. Scott juoksi halaamaan äitiään ja kertoi innoissaan jännästä retkestään.

Päivän päätteeksi perhe suuntasi puistoon, sillä Sahara oli kainosti toivonut sitä. Connor vihasi ulkoilmaa, joten hän alkoi paukuttamaan rumpuja unohtakseen olevansa ulkona. Scott oli iloinen siitä, että kerrankin koko perhe teki jotakin yhdessä.