Innan pahoinvointi ei ottanut laantuakseen, joten hän suuntasi sairaalaan. Hän tahtoi saada varmistuksen työkaverinsa epäilyille raskaudesta. Sitä paitsi Inna ei enää halusi jotakin lääkettä, joka helpottaisi hänen kuvottavaa oloaan.

Innan kauhuksi lääkärit vahvistivat kollegan epäilyt. Pahoinvointi tosiaan johtui raskaudesta. Inna otti lääkärien onnittelut väkinäisesti hymyillen vastaan. Miksi kaikkien mielestä oli niin mahtavaa, että hän odotti lasta? Itse hän olisi mieluusti odottanut vielä muutaman vuoden ennen perheen perustamista. Lapsen olisi ollut hyvä tulla sitten, kun hänellä olisi vakituinen parisuhde eikä salarakkaita, ja kun töissä ei olisi ihan niin hektinen tilanne... Mutta turha sitä oli enää murehtia, sillä hänen omaa tyhmyyttäänhän raskaus oli. Inna päätti hukuttaa huolensa muroihin, joihin hänellä oli tullut himo.

Muroja kului useampi paketillinen. Inna ei ollut koskaan ollut mikään murojen ylin ystävä, mutta nyt ne maistuivat paremmalta kuin hedelmäjäädykekin.

Inna ei ollut vielä kertonut Jebediahille tai Halille raskaudestaan. Häntä pelotti tuoda asia esille, ja hän lykkäsi kertomista huonoilla tekosyillä. "Kerron sitten, kun olen leikannut kymmenen alennuskuponkia", Inna päätti.

Kymmenen kupongin jälkeen Inna tarttui puhelimeen ja kutsui Jebediahin kylään. Hän oli päättänyt kertoa raskaudesta ensin Jebille, sillä kaikki olettivat lapsen olevan tämän. Inna ei halunnut pilata mainettaan, joten Jebille kertominen oli vain järkevää. Sitä paitsi Jeb vaikutti isällisemmältä kuin Hal, joten lapsenkin kannalta olisi järkevää olettaa Jebin olevan isä. "Hei", Inna sanoi hieman jännittyneesti. Hän toivoi, että Jeb olisi tarpeeksi fiksu tajutakseen itse, että Inna oli raskaana, ettei hänen tarvitsisi sanoa sanaa ääneen.

Jeb ei kuitenkaan ollut niin välkky kuin voisi olettaa. "Sinä sanoit, että sinulla on jotain asiaa?" hän sanoi ja Inna joutui sittenkin kertomaan raskausuutisen ihan itse. "Niin", hän sanoi ja pakotti suunsa leveään hymyyn, "Jeb-rakas, minä olen raskaana!"

Jebin ilme kirkastui heti. "Sehän on aivan mahtavaa!" hän hihkaisi innostuneesti. "Minä olen aina halunnutkin lapsia, enkä olisi voinut kuvitella parempaa äitiä lapselleni", Jeb sanoi lämpimästi ja sai Innan punastumaan. Punastuminen tosin johtui tällä kertaa häpeästä ja katumuksesta, sillä Inna tiesi, ettei ollut ansainnut Jebin kehuja.

Jebediah oli lapsenomaisen innostunut tulevasta vauvasta, eikä hän olisi malttanut olla koskettelemasta Innan vielä aika vaatimatonta vatsakumpua. Jebin innostus nosti Innankin mielialaa. Ehkä kaikki sujuisi sittenkin hyvin, vaikka Jebille kertominen tarkoittikin sitä, että hänen oli unohdettava Hal ainakin toistaiseksi kokonaan.

"Minä olen ehkä vähän vanhanaikainen, mutta minusta meidän pitäisi ainakin muuttaa yhteen ennen kuin lapsi syntyy", Jeb sanoi, kun vihdoin suostui jättämään Innan vatsan rauhaan, "Minä haluan pitää sinusta ja vauvasta huolta sekä raskauden aikana että sen jälkeen. Minusta se on miehen velvollisuus." Inna joutui miettimään hetken aikaa vastaustaan. "No, kyllä se kai käy", hän sanoi epävarmasti. Jebin kanssa yhteenmuuttaminen ei ollut kuulunut hänen suunnitelmiinsa, vaikka tietenkin se olisi järkevä ratkaisu.

Jeb ei turhia aikaillut, vaan muutti saman tien Innan luo. "Nyt me olemme oikea perhe", mies intoili. Innakin yritti näytellä iloista, vaikka oikeasti häntä suoraan sanoen pelotti. Niin paljon oli muuttunut pienen virheen takia! Inna kaipasi äitiään ja muuta perhettään enemmän kuin koskaan. Hän olisi tarvinnut tukea vaikeina aikoina, mutta hänen oli selvittävä yksin.

Inna ei tahtonut näyttää Jebediahille, että jotain oli vinossa, joten hän täytti hiljaiset hetket suudelmilla ja läheisyydellä. Miesten keskittymistä ja tarkkaavaisuutta oli niin helppo häiritä.

Jebediahin seuraava ele tuli suurena yllätyksenä Innalle. "Mitä sinä teet?" Inna henkäisi kauhistuneena, kun Jeb laskeutui polvensa varaan ja kaivoi taskustaan sormusrasian. "Minä kosin sinua", Jeb vastasi hymyillen.

"Ottaisitko tämän sormuksen vastaan? Minä rakastan sinua yli kaiken, ja avioliitto takaisi lapsellekin parhaat mahdollisuudet olosuhteet kasvaa", Jeb sanoi ja ojensi timanttisormusta Innalle. Innan kasvoilla oli jähmeä hymy, kun hän vastasi myöntävästi kosintaan. Jebin torjuminen olisi pilannut kaiken, joten hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kihlautua miehen kanssa. "Mutta naimisiin ei sitten mennä ennen kuin vauva on syntynyt. Haluan mahtua unelmieni hääpukuun, eikä se tämän vatsan kanssa onnistu", Inna sanoi mukamas vitsaillen, mutta oikeasti hän oli kauhuissaan jälleen yhdestä käänteestä elämässään.

Inna ei voinut estää kauhun kyyneleitä kihoamasta silmiinsä. Jeb onneksi tulkitsi Innan kyyneleet onnesta johtuviksi. "Kuinka suloista", Jeb kuiskasi hellästi, ja sai Innan itkemään yhä enemmän. Hän ei ansainnut noin rakastavaa miestä, varsinkaan, kun hän koko ajan ajatteli Halia.

Jebediah ei olisi voinut olla onnellisempi. Hän oli pelännyt, että oli uraansa keskittymällä pilannut kaikki mahdollisuutensa perheen perustamiseen, mutta nyt kaikki oli hyvin.

(Jebin luonne on työnarkomaani, nero, siisti, hyvä ja kunnianhimoinen. Hän tykkää spagetista, popista ja irlanninvihreästä ja hänen elämäntoiveensa on nousta maailmankuuluksi kirurgiksi.)

Inna oli toisaalta helpottunut, ettei hänen tarvinnut enää asua yksin, mutta toisaalta hän oli aivan kauhuissaan uudesta tilanteesta.

Inna oli päättänyt pitää varainkeruujuhlat, joissa julkistaisi raskauden. Juuri ennen juhlien alkua Jeb kuitenkin tuli Innan luo vihaisena kuin ampiainen. "Arvaapa mitä minä kuulin ystävältäni juuri äsken?" hän kysyi hyisesti. "Kerropa", Inna vastasi varuillaan. Inna pelkäsi ja toivoi yhtä aikaa, että Jeb olisi saanut selville kaiken hänen ja Halin suhteesta ja kaikesta. "Ystäväni on vakaasti sitä mieltä, että sinä olet muhinoinut Hal Breckenridgen kanssa. Samaan aikaan kun seurustelit minun kanssani", Jeb sanoi vihaisesti. Inna huokaisi. "Älä viitsi juuri nyt. Jutellaan tästä juhlien jälkeen, jooko?" Inna sanoi hauraalla äänellä.

"Ei, kun me puhutaan tästä nyt", Jeb sanoi, "Selitä, ole hyvä." Inna puri huultaan ja alkoi sitten selittää. Tuntui helpottavalta purkaa raskaat asiat sydämeltään, mutta hän tiesi, että Jeb ei ilahtuisi siitä, mitä kuulisi. "Kyllä, se on totta, että muhinoin Halin kanssa kun seurustelimme. Mutta totuus on se, että tutustuin häneen aikaisemmin kuin sinuun, ja seurustelin itse asiassa hänen kanssaan, kun meidän kahden suhde alkoi. Eli periaatteessa petin häntä sinun kanssasi, vaikka ei se kai mitään muuta", Inna puhui ja Jebin ilme muuttui koko ajan vihastuneemmaksi. Inna jatkoi puhettaan ennen kuin Jeb ehti sanoa mitään. "Minulla oli myös suhde entisen koulukaverini kanssa, vaikka se ei nyt koskekaan tätä riitaa, mutta ajattelin että voinhan minä paljastaa senkin tässä samalla. Mutta totuus on se, että en tiedä, onko tämä tuleva lapsi sinun vai Halin. Minä luulen, että se on sinun, mutta en ole varma... Ainakin minä toivon, että se on sinun, koska sinä olet enemmän isäainesta kuin Hal", Inna puhua pulputti ja jäi sitten odottamaan Jebin vastapuheenvuoroa. "Vauva ei ehkä olekaan minun?" Jeb sanoi hitaasti ja Inna nyökkäsi. "Minä vihaan sinua", Jeb totesi ja kääntyi kannoillaan. Innan teki mieli purskahtaa itkuun, mutta vieraat olivat saapuneet, ja hänen piti koota itsensä.

Jebediah oli käärmeissään Innan paljastuksesta. Hän tahtoi aiheuttaa mahdollisimman paljon harmia Innalle, joten hän juorusi juhlavieraille Innan käyneen vieraissa ja ilkeästi uskotelleen, että tuleva lapsi olisi Jebin, vaikka totuus saattoi olla toinenkin.

Inna puolestaan yritti saada vieraat uskomaan, ettei asiat olleet aivan niin pahasti kuin Jebediah antoi olettaa. Innan oli saatava pelastettua poliittinen uskottavuutensa äänestäjien ja rahoittajien keskuudessa, jotta ei pilaisi suhteidensa lisäksi uraansakin.

Välillä Inna ja Jeb karkasivat hyvin hämmentyneiden vieraiden luota keittiöön riitelemään. "Minä tiedän, että tein väärin ja olen kamala sim, mutta kuinka sinä voit olla noin ilkeä? Miksi sinä haluat tehdä elämästäni entistäkin vaikeampaa? Luuletko, etten kärsi jo tarpeeksi sen takia, että petin sinua?" Inna kysyi, sillä Jebin mustamaalauskampanja alkoi todella ärsyttää häntä. Inna ei ollut uskoa, että Jeb pystyi olemaan niin pahantahtoinen ja suorastaan julma, sillä vielä äskettäin Jeb oli ollut maailman rakastavin kumppani.

Jeb ei halunnut riidellä suljettujen ovien takana, vaan tahtoi juhlavieraidenkin tajuavan, että jos häntä petti, ei siitä selvinnyt seuraamuksitta. "Sinä et ansaitse mitään hyvää minulta enää. Sinä et tajua, miltä tuntuu kun sydän särkyy. Sinä et voi kärsiä tarpeeksi!" Jebediah raivosi.

"Ehkäpä sitten niin", Inna sanoi; turha hänen oli enää puolustella itseään. "Mutta etkö voisi yrittää unohtaa vihasi vauvan vuoksi? Se saattaa ihan hyvin olla sinun! Lapsella on aina oikeus isään", Inna vetosi Jebediahin isänvaistoon. Mutta Jeb vain tuhahti. "Minä menetin kaikki tunteeni vauvaa kohtaan, kun sain tietää sinun petturuudestasi. Joka kerran, kun katson vatsaasi, ajattelen vain sinua Halin syleilyssä, ja tunnen niin suurta vihaa, että en voi olla. Tiedän, että vauvan syntymän jälkeen tuntisin samoin: joka kerran kun katsoisin lasta, näkisin vain Halin, vaikka lapsi oikeasti olisikin minun. Joten ei tästä mitään tule", Jeb vuodatti tuntemuksiaan. Innaa alkoi itkettää, sillä tilanne oli niin väärin tulokasta kohtaan.

"Olisit miettinyt ennen kuin lähdit vieraisiin", Jeb sanoi säälimättömästi, eikä välittänyt tippaakaan siitä, että Inna itki. "Olisinpa tajunnut jo alusta asti, että me kaksi emme sovi yhteen. Sitten mitään tällaista ei olisi koskaan tapahtunut!" Inna vastasi. Häntä tosiaan kadutti, että oli koskaan aloittanut suhteen Jebin kanssa. Mitä hän oli oikein ajatellut?

Inna ja Jeb olivat niin syventyneitä riitaansa, etteivät huomanneet vieraiden tuntevan olonsa epämukavaksi. Kaikki vain istuivat hiirenhiljaa ja kuuntelivat korvat punoittaen illan emännän ja isännän huutoa ja haukkumista miettien, milloin olisi sopiva aika lähteä.

"Suurin virheeni oli, että kihlasin sinut! Sinun olisi pitänyt kertoa heti kaikki, eikä antaa minun olettaa omiani. Sinua kierompaa olentoa saa hakea!" Jeb huusi Innalle. "Totta, olisi ollut hyvä kertoa sinulle kaikki saman tien. Mutta minä olin niin typerä, että halusin vain lapsen parasta, ja minä oletin, että sinä olisit ollut lapsen kannalta paras vaihtoehto. Olin väärässä!" Inna antoi takaisin samalla mitalla. "Sitä paitsi", hän jatkoi, "Minä en oikeastaan olisi halunnut kihlautua kanssasi. Mutta en tahtonut särkeä sydäntäsi silloin. Nyt sillä ei taida olla enää mitään väliä, joten saat mitä haluat: minä puran kihlauksen." Sen sanottuaan Inna otti sormuksensa sormestaan ja paiskasi sen lattialle.

Sormuksen paiskaaminen sai Jebin vihdoin hiljaiseksi. "Auts", hän sanoi hetken päästä kylmällä hetkellä, "Kunpa minä olisin saanut satutettua sinua yhtä pahasti kuin sinä minua. Sinä jos kuka ansaitsisit särkyneen sydämen."

"Voi kuule, minun sydämeni on jo särkynyt aikoja sitten. Vaikka mitä se sinua liikuttaa", Inna sanoi, "Mutta minä olen jo kyllästynyt tähän riitaan. Toivon vain, että sinä lähtisit pois. Lopullisesti. Minä en halua enää nähdä sinua."

"Sinä siis heität minut ulos?" Jebediah murahti. "No, säästän sinut vaivalta. Jos luulit, että jäisin tänne asumaan, olet tyhmä. En minäkään halua sinua enää nähdä."

"Itse asiassa minulle on aivan sama, näenkö enää mitään elämäni aikana. Aivan sama vaikka kuolisin! Ei minulla ole enää syytä elää. Siksi syön tämän testivaiheessa olevan lääkkeen. On sinun vikasi, jos minulle käy jotain", Jeb sanoi uhoten ja söi suuren punaisen pillerin, jonka oli unohtanut taskuunsa. Ei lääke ollut oikeasti millään tapaa vaarallinen, mutta Jeb tahtoi nähdä, saisiko Innan säikähtämään ja tuntemaan syyllisyyttä. Testi meni pieleen, sillä Inna tunnisti pillerin vain rautatabletiksi. "Olet säälittävä", hän tuhahti.

Juhlat epäonnistuivat lopullisesti, kun Inna alkoi tuntea polttelua vatsassaan. Vauva oli päättänyt syntyä pahimpaan mahdolliseen aikaan.

Inna siirtyi vaivalloisesti olohuoneeseen ilmoittamaan vieraille, että juhlat olivat päättyneet, sillä hänen oli lähdettävä sairaalaan. "Olen pahoillani kaikesta. Teidän ei olisi pitänyt nähdä kaikkea tätä", Inna vaikeroi pahoittelunsa vieraille, joista yksi sai miltei paniikkikohtauksen synnytyksen takia.

Rauhoiteltuaan paniikkista vierasta ja häädettyään kaikki ylimääräiset kodistaan Inna suuntasi sairaalalle. Kivut olivat jo miltei sietämättömän kovat, mutta Inna käveli urhoollisesti yksin sairaalan ovista sisään.

Tuntien ähkinnän ja puhkinnan ja ponnistamisen jälkeen Inna sai käsivarsilleen uuden tulokkaan. Vastasyntynyt oli pieni poikavauva, ja Inna nimesi hänet Connoriksi. Sairaalan pihalla Inna vastaanotti onnitteluja simeiltä, jotka olivat jo kuulleet kaiken illan juhlista. Inna oli kaupungin kuumin puheenaihe.

Jeb oli jäänyt keräilemään tavaroitaan, kun Inna oli lähtenyt sairaalaan. Asunnon löytäminen niin nopeasti oli mahdotonta, joten Jeb oli varannut hotellihuoneen. Hän ei tahtonut viettää enää hetkeäkään Innan kanssa samassa talossa.

Viimeisen kerran Inna ja Jeb kohtasivat talon terassilla. He eivät sanoneet toisilleen mitään, sillä mitään sanottavaa ei enää ollut. Jeb vain vilkaisi syntynyttä lasta ja loi syyttävän katseen Innaan, kunnes katosi taksiin ja pois Innan elämästä.

(Connor on luonteeltaan ulkoilun inhoaja ja virtuoosi. Hänen lempimusiikkiaan on kiinalainen, lempiruokaa letut ja lempiväri orvokinsininen.)

Inna oli vähän sekaisin kaikesta. Äitiys oli tullut Innalle yllättäen, mutta heti Connorin nähtyään Inna oli päättänyt yrittää parhaansa ja tehdä kaikkensa poikansa vuoksi.

Inna jaksoi herätä aamuvarhaisellakin syöttämään Connoria ja huolehtimaan pienokaisen muistakin tarpeista. Connorin kanssa puuhastelu sai Innan unohtamaan kaiken muun. Se teki hänelle hyvää.

Inna oli niin keskittynyt Connoriin, että hän oli unohtanut Jebin, Halin ja kaikki mieltä vaivaavat asiat. Kun hän sitten sai puhelun Halilta, hän ahdistui, sillä kaikki ikävät ajatukset ja vaikeat muistot palasivat hänen mieleensä. Hän kuitenkin sopi tapaavansa Halin vielä samana iltana.

Inna ei ollut jutellut Halin kanssa pitkään aikaan, ja nyt hän heti joutui kertomaan suuren uutisen lapsen syntymästä. Inna ei ollut vieläkään varma, oliko lapsi Halin ja Jebin. "Tulisitko tuonne makuuhuoneen puolelle, minulla on sinulle jotain näytettävää", Inna sanoi hermostuneesti. Hän pelkäsi, että Hal suuttuisi niin kuin Jebkin oli suuttunut.

Innan kasvoille levisi hermostuttavasta tunnelmasta huolimatta hymy, kun hän nosti Connorin kehdosta. "Hei pikkuinen", hän mumisi onnellisesti vauvalle. "Mitä?" Hal ähkäisi nähdessään kapaloidun nyytin, "Onko tuo sinun?" Inna nyökkäsi huultaan purren. "Kyllä se on minun. Ja se taitaa olla myös sinun", hän sanoi varovasti.

Halin silmät suurenivat hämmennyksestä. "Vauva? Minun? Mitä ihmettä?" Hal änkytti. "Niin, sinun vauvasi. Pikku-Connor", Inna toisti kärsivällisesti, sillä yhtäkkiä hän oli varma, että vauva tosiaan oli Halin. Pienessä pojassa ja Halissa oli jotain samaa, jokin heidän perusolemuksessaan oli niin samanlaista, että oli täysin varmaa, että kyseessä olivat isä ja poika. "Huh", Hal sanoi ja katsoi hitusen pelästyneesti Connoria.

"Kuules Inna, tämä tuli nyt vähän liian äkkiä. Anna minulle hetki aikaa miettiä tätä kaikkea", Hal sanoi. Inna nyökkäsi. Hän kyllä ymmärsi, että äkillinen isyys vaati vähän sulatteluaikaa.

"Ota ihan niin paljon aikaa kuin haluat", Inna sanoi ymmärtäväisesti, "Mutta ole kiltti ja ilmoita, mihin tulokseen tulet: haluatko olla osa poikasi elämää vai et." Hal lupasi olla yhteyksissä. Innasta oli kummallista nähdä Hal niin hämmentyneessä tilassa, ja hän mietti, oliko järkevää päästää mies ajamaan niin pian yllättävän uutisen jälkeen.

Inna oli tyytyväinen siitä, että Hal ei ollut järjestänyt mitään kohtausta vauva-asiasta. Silti häntä pelotti, että mies ei enää tahtoisi olla missään tekemisissä hänen tai Connorin kanssa. "Mutta ei me häntä oikeasti tarvita, eihän?" Inna supisi Connorin korvaan, "Sinä olet minun elämäni mies, ja sinä riität."

Äidiksi tuleminen sai Innan kaipaamaan omaa äitiään. Vaikka Connor olikin helppo lapsi ja äitiys tuli jokseenkin luonnollisesti Innalta (se oli yllätys hänelle itselleenkin - hän ei ollut koskaan kokenut itseään kovinkaan äidilliseksi tyypiksi), olisi oman äidin tuki ja vinkit tulleet tarpeeseen. Inna tahtoi äitinsä saavan tietää suvun jatkumisesta, joten hän suuntasi hautausmaalle, sillä siellä Ava tuntui olevan lähempänä.

"Äiti, tässä on sinun lapsenlapsesi", Inna sanoi hautapaadelle, "ja Connor, tässä lepää sinun isoäitisi." Kiviselle muistomerkille puhuminen tuntui hieman tyhmältä, mutta se helpotti Innan oloa. Ihan kuin äiti oikeasti olisi ollut läsnä.

Ehkä Inna oli tuntenut sittenkin Avan läsnäolon sijaan itse kuoleman olevan paikalla. Viikatemies tuli hakemaan vanhaa rouvaa. Kaikkia huolestutti, miten Connor reagoisi kuoleman herran näkemiseen, mutta Connor ei edes tajunnut, että mitään erikoista tapahtui.

Sitä paitsi pojan piti keskittyä kasvamiseen kauhistumisen sijasta. Inna oli kokonaan unohtanut poikansa syntymäpäivän.

Taaperoikäinen Connor sai Innan tajuamaan, miksei äitiys aina ollut yhtä iloa ja auvoa. Lapsen oli pakko saada kaikki heti paikalla tai alkoi järjetön huuto.

Mutta kaikesta huolimatta Inna oli kärsivällinen ja rakastava äiti. Kaikesta huudosta huolimatta hän jaksoi aina leikittää lastaan, eikä kukaan muu olisi saanut häntä onnellisemmaksi kuin Connor. Paitsi ehkä Hal, jota Inna kaipasi koko ajan enemmän.

Innalla ei kuitenkaan ollut aikaa haikalla Halin perään, sillä Connorille piti opettaa elämän pikku taitoja, jotka helpottivat elämää - varsinkin Innan elämää.

Connorin puheopetus osoittautui yllättävän hauskaksi. Innaa nauratti aina, kun jokin tuttu sana muuttui Connorin suussa ihan erilaiseksi. Lisäksi pojalla oli niin suloinen ääni, ettei sille voinut kuin hymyillä.

Kävelyopetuksen Inna päätti pitää pihalla, vaikka Connor ei ulkosalla viihtynytkään. Postinkantajapoika taisi olla Connorin kanssa samaa mieltä siitä, että kävelyharjoitukset olisi kannattanut pitää sisällä: Innan vaatetus sai lehdenjakajan punastelemaan.

Inna oli lukenut lehdistä, että lapsille kannatti lukea iltasaduiksi kirjoja. "Connor, keskityhän nyt tähän sormivärikirjaan ja rauhoitu", Inna yritti rauhoitella huutavaa Connoria, jota ei ilmeisesti sadut kiinnostaneet. "Kiijat haitee!" Connor kirkui ja sai toruvan katseen Innalta.

Myöhemmin illalla Inna vietti syntymäpäiviään. Hän tahtoi Connorin todistavan äitinsä vanhenemista.

"Huh, en rupsahtanut yhtään!" Inna hihkaisi iloissaan. Hän oli hieman pelännyt vanhenemisen vaikuttavan hänen loistavaan vartaloonsa negatiivisesti.

"Voit onnitella itseäsi, pikkuinen, sillä ilmiselvästi olet perinyt hyvät geenit ainakin äitisi puolelta", Inna sanoi tyytyväisesti Connorille ja tökkäsi hellästi poikansa nenää, "Enkä usko, että isäsikään geeneistä on sinulle haittaa." Nyt alkoi olla jo ilmiselvää, että Hal tosiaan oli Connorin isä: heillä oli täsmälleen samanlaiset nenät.

Connor oli osoittanut innostusta musiikkia kohtaan, joten Inna hankki pojalleen ksylofonilelun. Innasta oli ihastuttavaa huomata, että pojalla taisi oikeasti olla lahjoja musiikin saralla.

Vaikka Connor olikin Innalle kaikki kaikessa, piti Innan kuitenkin lähteä pitkästä aikaa töihinkin. Lisäksi hän oli jo pitkän aikaa suunnitellut käyvänsä kylpylässä hieronnassa ja laitattamassa kyntensä (hän oli kerännyt alennuskuponkeja, joten reissu tulisi halvaksi), joten työpäivän päätteeksi hän päätti käväistä kylpylässä. Connoria ei voinut jättää yksin kotiin, joten Inna soitti lastenhoitajan paikalle.

Inna ei ollut aikoihin käynyt kaupungilla, joten häntä vähän hermostutti. "Kunpa kaikki olisivat jo unohtaneet Jeb-episodin", hän toivoi tutkaillessaan itseään peilistä.

Kun Ronja Lövfdaliksi itsensä esitellyt tarmokkaan oloinen teinityttö oli saapunut paikalle, Inna kiiruhti taksille. "No hei pikkuinen", Ronja tervehti Connoria ja nosti pojan syliinsä. "Hei", Connor vastasi ujosti. Häntä vähän pelotti olla vieraiden ihmisten kanssa.

Ronja osoittautui kuitenkin mukavaksi tytöksi, joka jaksoi leikkiä Connorin kanssa sata kertaa peräkkäin samaa leikkiä kyllästymättä.

Innan ensimmäinen työpäivä äitiysloman jälkeen oli sujunut ihan hyvin, vaikka kuiskuttelua ja merkitseviä katseita oli riittänytkin. Inna ei kuitenkaan välittänyt juoruavista kollegoista vaan keskittyi täysillä työhönsä. Ajatus rentouttavista kylpylähoidoista auttoi kestämään työpäivän.

Kylpylässä käynnin jälkeen Inna suuntasi baariin. Arki-iltana baarissa oli todella hiljaista. "Varmaan harmittaa olla töissä, kun ei ole asiakkaita", Inna sanoi myötätuntoisesti baarimikolle.

Ollakseen ystävällinen Inna jäi pitämään hetkeksi seuraa baarimikolle. Mies selvästi arvosti hänen elettään.

Inna kuitenkin halusi jotakin toimintaa iltaan eikä vain baarimikon viihdyttämistä, joten hän vaihtoi paikkaa. Kuutamokuppilassa hän oli käynyt viimeksi Halin kanssa, joten oli kummallista tulla sinne yksin.

Kuutamokuppilassakin oli valitettavasti todella hiljaista. "Onko tänään jokin tapahtuma vai olenko minä vain ainoa yöeläjä koko kaupungissa?" Inna ihmetteli Kuutamokuppilan baarimikolle.

Tyhjässä baarissa istuminen tuntui Innasta tyhmältä, joten hän suuntasi kotiin vapauttamaan Ronjan lastenhoidosta ja syleilemään Connoria. Innalle oli melkein tullut ikävä pikkuistaan.

Connor oli odottanut äitiään innolla kotiin, ja oli Innan näkemisestä niin iloinen, että kuunteli kerrankin sadun riehumatta samalla.

Inna oli vihdoin ja viimein saanut tekstiviestin Halilta, joka tahtoi tulla käymään. Inna oli helpottunut siitä, että Hal tahtoi tavata, mutta hän pelkäsi, mitä mies sanoisi.

"Isi tulee tänään käymään", Inna kertoi Connorille, "Saas nähdä mitä hän sinusta tuumaa."

Kun ovikello soi, Innan sydän alkoi hakata kovempaa kuin koskaan. Hän ei ollut tajunnutkaan, kuinka paljon hän Halin tapaamista jännitti. Kun oven takana olikin Innan työkaveri, joka oli tullut yllätysvisiitille, oli pettymus suuri. "Olen pahoillani, George, mutta sinun on mentävä nyt. Minulla on nyt vähän kiire", Inna pahoitteli ja suorastaan työnsi Georgen ulos ovesta.

Juuri samalla hetkellä Hal ilmestyi paikalle. "Sinä et ole tainnut muuttua ollenkaan, pyörität vieläkin miestä toisen perään", Hal sanoi vinosti hymyillen. "Eiei, ei tässä nyt ole kyse siitä!" Inna vastasi hätääntyneesti, "George tuli ihan yllättäen käymään, ja hän on vain minun työkaverini. Ei meidän välillä ole mitään, usko minua!" Hal nauroi Innan hätääntyneisyydelle. "Joo joo, rauhoitu nyt, minähän vain kiusoittelin sinua", Hal naureskeli.

Rauhoituttuaan ja viimeisimmät kuulumiset vaihdettuaan Inna haki paikalle Connorin. "Ja tässä on sitten minun pikku Connorini. Tai siis meidän Connorimme", Inna esitteli ujostelevan Connorin isälleen. "Sinä olet vähän kasvanut sitten viime näkemän", Hal sanoi Connorille.

Ja Connor kasvaisi vielä lisää sinä iltana, sillä oli pojan synttärit. Inna oli iloinen, kun Hal pääsi todistamaan niin tärkeää hetkeä poikansa elämässä.

Connorista oli vähän outoa, kun Hal oli mukana hänen synttärijuhlissaan, sillä hän ei tuntenut miestä yhtään. Inna kyllä oli puhunut Halista aika paljonkin, mutta Connorin oli vaikea kuvitella Halia oikeasti isäkseen. Siksi hän vähän arkaili.

Synttärikakkua syötiin hiljaisuudessa. Connor ei osannut sanoa Halille mitään, eikä Halkaan oikein osannut toimia lasten kanssa.

(Connor on nyt ulkoilun inhoaja, virtuoosi ja bilehile.)

"Hyvää syntymäpäivää, muru", Inna onnitteli poikaansa ja ojensi tälle lahjapaketin. "Kiitti äiti!" Connor riemastui paketista, josta paljastui kosketinsoitin. Connor oli tosin liian nuori sitä käyttämään, mutta ei se häntä haitannut.

Synttärilahjaksi Connor sai myös uudet vaatteet ja kampauksen.

Connor sai myös kännykän, johon puhelinmyyjät alkoivat heti soitella. "Siis mitä, tarjootte mulle 500 kanavan pakettia hintaan 20 simoleonia kuussa?" Connor ihmetteli tarjousta, "Käy, mutta vaan jos kaikilta kanavilta näkyy Laamajengin seikkailut! Se on mun lempiohjelma."

Seuraavana päivänä oli Connorin ensimmäinen koulupäivä. Innaa tapahtuma taisi jännittää enemmän kuin Connoria itseään.

Koulupäivä sujui mainiosti, mutta kotona Connoria oli vastassa Hal. "Terve poju", mies tervehti. "Äiti ei oo vielä kotona", Connor vastasi varautuneesti. "Tiedän", Hal sanoi, "Minä ajattelin, että me oltaisiin voitu jutella hetki ennen kuin Inna tulee." Connorin ei kuitenkaan tehnyt mieli jutella Halin kanssa, vaan hän vetosi läksyihinsä ja jätti Halin yksin olohuoneeseen odottelemaan Innaa.

Illalla Inna, Connor ja Hal söivät yhdessä illallisen. Innasta oli mukavaa, kun koko "perhe" oli kokoontunut yhteen, eikä hän huomannut, että Hal ja varsinkin Connor olivat koko ajan varautuneita. Inna kuitenkin jutteli kaikkea iloisesti ja vapautuneesti, ja pikkuhiljaa hänen ilonsa tarttui Connoriin ja Haliinkin. Connor uskaltautui kertomaan Halillekin koulupäivän tapahtumista ja Hal hämmästytti poikaa kertomalla juttuja poliisin arjesta.

"Minusta on tosi kivaa, että sinä vihdoin otit yhteyttä ja päätit jäädä osaksi elämäämme", Inna sanoi Halille, "Minä kaipasin sinua niin." Hal nyökkäsi hiljaa. "Minäkin kaipasin sinua. Ja ajattelin, että olisi varmaan hyvä pojankin kannalta, että hän saa miehen mallia jostakin", hän tunnusti. "Shh!" Connor suhahti vanhemmilleen, "Älkää puhuko nyt kun katotaan Laamajengiä!"

"Niin, jokaisella on oikeus isään, ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, että tarjoat Connorille tilaisuuden nauttia kummankin vanhempansa seurasta", Inna sanoi välittämättä Connorin suhinoista ja painautui Halin kainaloon. Miten ihanaa olikaan tuntea taas miehen läheisyys! "Minusta kyllä tuntuu, että Connor ei vielä oikein hyväksy minua", Hal mutisi niin hiljaa Innan korvaan, että Connor ei kuullut. "Kyllä hän vielä hyväksyy, kunhan vietätte enemmän aikaa yhdessä", Inna kuiskasi takaisin, "Olen varma siitä." Hal nyökkäsi pienesti. "Niin kai sitten", hän henkäisi.

Sitten Inna suuteli Halia. Hän ei voinut enää hillitä itseään; hän oli tahtonut suudella Halia jo pitkän aikaa, muttei ollut vielä uskaltanut, sillä oli pelännyt sitä, että Hal ei sittenkään haluaisi olla hänen kanssaan. "Yäk, menkää muualle pussailemaan", Connor keskeytti suuteluhetken. Inna ja Hal purskahtivat nauruun. "Tai mitä jos sinä menisit nukkumaan? Huomenna on koulupäivä ja kello on jo ties mitä", Inna sanoi ja passitti pojan petiin.

"Kello tosiaan on jo aika paljon", Hal sanoi, kun Connor oli kadonnut yläkertaan. "Voi, pitääkö sinun jo lähteä?" Inna huokaisi pettyneesti, "No, oli tosi mukavaa kun olit taas täällä. Tulethan pian uudestaankin?"

"Kuka puhui mitään lähtemisestä?" Hal sanoi ja kohotti viettelevästi kulmakarvaansa, "Minä ennemminkin ajattelin, että meidänkin kai pitäisi mennä jo makuuhuoneen puolelle." Innan sydän hypähti ilosta, sillä hän oli toivonutkin, että saisi taas nukkua Halin vieressä.

Halin ja Innan yö tosiaan meni vain nukkuessa. Aamulla he heräsivät pirteinä ja onnellisina toistensa läheisyydestä. "Vau, miten ihmeessä pystyin pitämään näppini erossa sinusta viime yönä?" Hal ihmetteli nähdessään Innan alusvaatteisillaan.

Hal vihelteli iloisesti lähtiessään Tavaresien talosta töihin. Hän toivotti hyvää koulupäivää Connorille, joka oli vähän ihmeissään siitä, että Hal yhä oli heidän luonaan. Hän ei ollut tiennyt, että mies oli jäänyt yökylään.

Illalla Hal tuli jälleen kylään. Inna kipaisi heti suutelemaan miestä. Hän oli kuin vastarakastunut, ja Halkin vaikutti olevan aivan hurmioissaan suhteen elvyttämisestä.

"Hal, eikö sun pitäis kosia äitiä kun kerran aina oot täällä? Sitten sä voisit muuttaa tänne asumaankin", Connor ehdotti Halille. "Ehkäpä minä teenkin niin", Hal sanoi hymyillen. "Sinä tahdot oikeasti vain päästä juhlimaan, eikö niin?" hän sanoi kiusoitellen Connorille, joka nyökkäsi innokkaasti. "Tietenkin!" poika hihkaisi, "Mutta äiti oikeasti tahtoisi mennä naimisiinkin."

Hal kääntyi katsomaan Innaa, joka hieman nolostuneesti levitteli käsiään. "Connor puhuu hupsuja", Inna sopersi. Kyllähän hän naimisiin olisi halunnut, mutta ei tahtonut vaikuttaa liian innokkaalta. "Enkä puhu!" Connor sanoi vähän loukkaantuneesti. "No niin Connor, eiköhän sinun olisi aika mennä nukkumaan", Inna hätisti Connorin pois paikalta.

"Vai että naimisiin sitten", Hal sanoi mietiskellen. "Ei meidän ole pakko, ei missään nimessä, kyllä tämä näinkin sujuu oikein hyvin!" Inna vakuutteli, sillä Hal vaikutti aika haluttomalta avioliittoon.

"Mutta mitä jos minä haluan naimisiin?" Hal kysyi ja otti Innaa käsistä kiinni. "Täytyy kyllä sanoa, että minua vähän epäilyttää avioliitto sinun kanssasi, kun miettii sinun uskollisuuttasi... Mutta kuten tiedät, en kuitenkaan voisi pysyä erossa sinusta", Hal sanoi. Inna hymyili vähän vaivaantuneesti. "Niin, no siinä tapauksessa sitten..." hän aloitti puhumaan.

Sitten hän polvistui Halin eteen ja kaivoi esiin sormuksen. "Olen kantanut tätä mukanani Connorin viimeisimmistä synttäreistä lähtien ja toivonut, että jonakin päivänä pääsen antamaan sen sinulle", Inna paljasti ja näytti timanttisormusta Halille. "Ottaisitko sen vastaan?" hän kysyi epävarmasti, sillä häntä pelotti, että kaikesta huolimatta Hal sanoisi ei. Hal pitikin pelottavan pitkän tauon ennen kuin vastasi Innalle. "Toki otan", hän sanoi vakavasti.

Sitten Hal auttoi Innan ylös lattialta ja halasi tätä niin lujasti, että Innasta tuntui kuin Hal olisi halunnut heidän jäävän kiinni toisiinsa. Inna tunsi vihdoin löytäneensä onnen elämäänsä, eikä mikään olisi voinut olla paremmin.