Benjamin oli nopea ystävystymään. Heti ensimmäisenä päivänä lukiossa hän oli tutustunut tyttöön nimeltä Riina Kistner ja kutsunut hänet kylään.

"Me ollaan melkein naapureita, koska mun vanhemmat meinas ostaa ton viereisen talon", Riina kertoi Benjylle. "Aika hurjaa olis, jos me oltais naapureita. Voitais aina istua vierekkäin bussissa ja silleen", Benjamin ihmetteli, ja siitä alkoi syvällinen keskustelu naapuruuden eduista ja haitoista.

"Hei, tää on mun lempibiisi!" Riina kiljaisi, kun radiosta kuului Simombin Simby riden ensisävelet. "Tanssi mun kaa, Benjy!" hän pyysi innoissaan, ja sai kuin saikin Benjaminin heiluttamaan lanteitaan musiikin tahtiin.

"Sä oot muuten aika hyvä tanssija", Riina sanoi, kun kappale loppui. "No et säkään mikään huono ole", Benjy puolestaan kehui Riinaa. Seurasi hiljainen hetki, jonka aikana Riina ja Benjy osasivat vain hymyillä ujosti. Hetken jälkeen Riina sopersi, että hänen oli aika lähteä kotiin, ja Benjystä tuntui, että hän oli tehnyt jotain väärin - hän ei vain tiennyt mitä.

"Shh, Penny-pieni, nyt ollaan ihan hiljaa, ettei herätetä isoveikkaa", Alex hyssytteli Penelopea, jolle oli iskenyt kova nälkä keskellä yötä. Jeremiah oli kuitenkin jo tottunut siskonsa rääkymiseen, eikä enää juurikaan reagoinut tämän ääneen.

Alexandra oli huomannut, ettei Jeremiah ollut kaikkein tasapainoisin sim. Poika tuntui puhuvan itsekseen koko ajan, ja joskus Alex huomasi Jerin kuristavan itseään. Koska mitään vakavampaa ei ollut vielä sattunut, ei Alex viitsinyt puuttua Jeremiahin puuhiin.

"Katsos Penny, kuinka hienon uuden auton isi on hankkinut", Alex puheli Penelopelle kävelylenkillä. Voitto oli ostanut uuden komean punaisen auton, sillä hänestä mies ei ollut mies, jos ei omistanut autoa.

Autolla olikin hyvä huristella niin töihin kuin puistoon viihdyttämään twinbrookilaisia kitaransoitolla. Voitto rakasti kauniita kesäpäiviä puistossa.

Voitto rakasti myös pientä tytärtään. "Sääli ajatella, että sinäkään et pysy vauvana koko ikääsi", hän mutisi nostaessaan Pennyä kehdosta.

Penelope kasvoikin pian terhakaksi taaperoksi. Hän oli lapsista ainoa, joka oli perinyt äitinsä vaaleat kutrit.

"Nyt kun kerran olet jo noin iso tyttö, voisit opetella puhumaankin", Voitto sanoi Pennylle, joka tyytyi mutristelemaan huuliaan.

"Milloinkohan pojat oppivat petaamaan sänkynsä?" Alexandra tuskaili pedatessaan Benjaminin sänkyä. Pojat eivät tuntuneet kuuntelevan äitinsä toiveita oman huoneen siivoamisesta.

"Hei Benjy, onko Penelopessa sinunkin mielestäsi jotain vähän outoa?" Alexandra kysyi läksyjä tekevältä Benjaminilta seuratessaan Pennyn leikkejä. "Ei mun mielestä, kyllä mekin Jerin kanssa leikittiin, että nukkekotilaisten kimppuun hyökkää hirviöitä, ja että maailmanloppu tulee", Benjy sanoi huolettomasti. "Ahaa", Alex sanoi epävarmasti, "kun minä olin lapsi, meidän leikeissämme nukkekodissa elettiin aina idyllistä elämää, mutta kaipa ajat ovat muuttuneet."

Alexandra ei kuitenkaan halunnut katsella Pennyn hirviöleikkejä enää enempää, joten hän nappasi tytön mukaansa olohuoneeseen harjoittelemaan kävelemistä.

Kävelyharjoitukset eivät kuitenkaan sujuneet ihan odotusten mukaisesti. Penny muksahti ikävästi maahan ja alkoi itkeä. Alex nosti taaperon syliinsä ja lohdutti tätä halauksilla ja lempeillä sanoilla.

Benjamin oli saanut töitä kirjakaupasta kassakoneasiantuntijana. Alku ihkaensimmäisessä työpaikassa ei ollut kovinkaan ruusuinen, sillä Benjy melkein myöhästyi. Hän joutui juoksemaan pää kolmantena jalkana töihin.

Jeremiah tahtoi olla hyvä lapsi, joten hän valmisti aamiaista koko perheelle. Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt mitään ruokaa, mutta oli silti varma, että onnistuisi tekemään oikein hyviä vohveleita.

Ruoanlaiton lisäksi Jer helpotti vanhempiensa taakkaa leikittämällä Penelopea. Jeremiahilla ei ainakaan ollut minkäänlaista teinikapinavaihetta.

"No, mitä tykkäätte? Onko nää nyt hyvä vohveleita?" Jer tahtoi tietää perheensä mielipiteen tekemästään aamiaisesta. "Ei hullumpia", Voitto sanoi mutustellessaan omaa annostaan, eivätkä Benjy ja Alex olleet eri mieltä. "Kyllä sinusta vielä hyvä kokki tulee", Alex sanoi.

Mutta kokkailu ei ollut Jerin suurin intohimo. Liikunnasta oli tullut hänelle se tärkein asia elämässä. Hän oli liittynyt koulussa urheilukerhoon, jumppasi kotona ja lenkkeili ympäri Twinbrookia.

Jeremiahin juoksulenkki suuntautui tällä kertaa parin kilometrin päässä sijaitsevalle kalapaikalle. Yleensä kalapaikalla ei ollut ketään, mutta nyt sinne oli eksynyt kaksi turistia. Jer pysähtyi kuuntelemaan kiinalaismiehen juttuja.

Sitten hän kaivoi onkensa esiin ja meni kalastamaan. Kalastus oli yksi Jeremiahin lempipuuhista.

Benjamin oli veljeään taiteellisempi tapaus. "Tästä saa varmana hyvät rahat", Benjy mietti katsellessaan valmista maalaustaan.

Benjyllä oli myös veljeään rankempi murrosikä. Hän ei jaksanut kuunnella äitinsä nalkutusta siivoamisesta tai läksyjen tekemisestä, vaan näytti hapanta naamaa ja toisinaan väitti vastaankin ja kiukutteli oikein kunnolla.

Penelope oli onneksi vielä kiltti lapsonen, eikä väittänyt vastaan Alexille tai Voitolle. Pottailuharjoituksetkin sujuivat suhteellisen kivuttomasti.

Voitto ja Alexandra olivat voittaneet ilmaisen lomamatkan arvonnassa. He olivat miettineet pitkään, uskaltaisivatko lähteä ja jättää pojat ja pikkuisen Pennyn kolmistaan kotiin. Lopulta he olivat tulleet siihen tulokseen, että pojat olivat jo tarpeeksi vanhoja ja vastuullisia olemaan vastuussa siskostaan ja talosta parin päivän ajan. Loma sai myös toimia etukäteishäämatkana.

Pennyä vanhempien poislähtö ei paljoa koskettanut; hän oli onnellinen, kunhan saisi silloin tällöin ruokaa ja leikkiä pupupehmolelullaan.

Jeremiahin osalta vapaus vanhemmista alkoi hieman ikävämmin, sillä kylpyhuoneen vesihana päätti sanoa sopimuksensa irti. Jer oli varma, etteivät Alex ja Voitto ikinä enää suostuisi jättämään häntä ja Benjyä vahtimatta, jos lattia lainehtisi heidän palatessaan. Niinpä Jer teki parhaansa korjatakseen hanan.

"Nukus nyt, Penny, niin jaksat sitten huomenna taas leikkiä pupulla", Jeremiah yritti saada Pennyä nukahtamaan. "Heihei", Penny sanoi hyvänyöntoivotukseksi.

Poikien epäonni veden kanssa jatkui, kun tiskikone hajosi. "Enpä olis uskonu, että viikonloppu alkais lattioita luuttuamalla", Benjy puhisi ärtyisästi.

"Mä oon miettiny, et mehän voitais vaikka pitää bileet nyt kun porukat on poissa maisemista", Benjamin ehdotti Jeremiahille. "Enpä tiedä, en usko, et äiti tykkäis siitä", Jer sanoi epäilevästi. "Mut äiti ei oo täällä! Ja iskällä ei varmasti olis mitään bileitä vastaan, ja se kuitenkin sais äitinkin taivuteltua suostumaan. Eli siis periaatteessa meillä on lupa juhlia, eikö?" Benjy yritti saada Jeremiahin mukaan suunnitelmaan.

Benjyn perustelut olivat Jeremiahin mielestä niin hyvät, että hän suostui pitämään juhlat veljensä kanssa. Innoissaan Benjy soitteli kavereilleen ja pyysi heitä tulemaan illalla kotibileisiin.

"Meidän vanhemmat lähti jonneki etelään, niin sen takia meilläkin voi joskus pitää bileitä", Jeremiah selitti nuorelle miehelle, jota ei edes tuntenut. Vaaleahiuksinen poika oli joku Benjaminin tutuntuttu, joka oli tullut juhliin kuokkimaan.

Itse asiassa yksikään vieraista ei ollut oikeasti kummankaan pojan kaveri, vaan joitain tuntemattomia nuoria aikuisia. Benjyä vähän harmitti, että kaikki hänen ystävänsä olivat jättäneet tulematta, mutta kaipa oli tärkeintä, että edes joku oli tullut juhliin.

Jeremiah ajatteli, että kyllä bileissä ihan hauskaa tulisi olemaan, kunhan saataisiin kostutettua kurkut. Hän avasi toisen vanhempiensa vaalimista nektaripulloista.

"Öö, onko hyvä meininki?" Jer kysyi vierailta jotka vain notkuivat musiikin tahtiin eivätkä juurikaan puhuneet mitään. "Joo, tosi kivaa on", vaaleahiuksinen mies sanoi hymyillen tyhmästi.

Kun nektaripullollinen oli juotu, alkoi tunnelma vähän rentoutua ja simit alkoivat tanssia. Jer oli innoissaan, kun pääsi tanssimaan ihan oikean naisen kanssa.

Penelope oli herännyt kovaan musiikkiin ja säikähti, kun yöllä ei ollutkaan hiljaista. Hän alkoi itkeä ja huutaa saadakseen edes vähän huomiota.

Benjamin oli ensimmäinen, joka kuuli Penelopen huudon. Hän alkoikin olla jo vähän kyllästynyt juhlimiseen, joten meni mielellään lohduttamaan pikkusiskoaan.

Kun Penny oli saatu hiljaiseksi ja ruokittua, tunsi Benjamin olevansa kovin väsynyt ja sammui lattialle, kuten osa vieraista oli jo aikaisemmin tehnyt.

Lopulta vieraat alkoivat lähteä kotiin. Maireista hymyistä päätellen juhlat olivat oikein onnistuneet. Benjaminia inhotti ajatus siitä, että ennen nukkumaan käymistä olisi pakko vielä siivota.

Jeremiah sai osakseen vessan pesemisen. "Kuvottavaa! En kyl enää ikinä pese vessaa!" Jer mutisi kuuratessaan kurjaan kuntoon päätynyttä pönttöä.

"Voihan laama, äiti tappaa mut jos se näkee puutarhan tässä kunnossa", Jeremiah tuskaili tajutessaan, että puutarha oli jäänyt kokonaan huomiotta Alexandran ja Voiton loman aikana. Jer aloittikin heti sadonkorjuu- ja kastelu-urakan, sillä vanhempien kotiinpaluuseen ei ollut enää kauaakaan.

Voitto ja Alex palasivat kotiin juuri kun Jeremiah oli saanut puutarhan jokseenkin siedettävään kuntoon. Voitto suuntasi heti Penelopen luo ja nosti tytön syliinsä. "Oliko isin pikkutytöllä ikävä?" hän leperteli ja sai vastaukseksi onnellista kikatusta.

Loman jälkeen elämä palasi nopeasti tuttuihin kuvioihin. Jer ja Benjy kävivät ahkerasti koulussa ja Alex ja Voitto kuluttivat päivänsä töitä tehden. Voitolla oli myös tapana viettää aikaa kaupungin keskustassa. Useimmiten hän vain soitti kitaraansa, mutta toisinaan hän päätyi myös pelaamaan shakkia.

Jeremiah oli tutustunut koulussa Ava Julmamaahan. Ava vaikutti oikein mukavalta, joten Jer oli kutsunut hänet kylään. "Ja sit mä pompin sillä penkillä, kunnes poliisi tuli sanomaan, et ei niin saa tehä, ku se voi mennä rikki, mut mä vaan jatkoin", Jeremiah yritti tehdä vaikutuksen Avaan hurjilla jutuillaan, mutta tyttö vain katseli surullisesti Penelopea. "Mä haluisin pikkusiskon", hän sanoi haaveellisesti, mutta Jer ei kuunnellut, vaan jatkoi tarinointiaan.

"Hei Ava, haluisitko joskus lähteä vaikka leffaan mun kanssa?" Jeremiah kysyi, kun huomasi, ettei Ava oikein tainnut jaksaa kuunnella hänen juttujaan. "Mitä?" Ava sanoi yllättyneesti, "Tai siis.. Joo, ehkä?" Jer hymyili innostuneesti ja alkoi kysellä, milloin Avalle sopisi leffailta, mutta Ava vain sanoi, että oli jo myöhä ja hänen oli pakko lähteä kotiin tekemään läksyjä.

Kaupungilla Voittoa lähestyi nuori punahiuksinen nainen. "Anteeksi herra, oletteko te kenties Voitto Ruismäki?" nainen kysyi. "Kyllä, olen minä", Voitto vastasi kummastuneena, "Tunnetaanko me vai mistä sinä tiesit nimeni?" Nainen naurahti hieman vaivaantuneesti. "Minä olen Aada", hän sanoi, "ja minä luulen, että sinä olet minun isäni." Voitto ei voinut muuta kuin tuijottaa naista. "Oletko tosissasi?" hän kysyi.

"Olen minä. Olen tässä tehnyt vähän tutkimuksia, ja päädyin siihen tulokseen, että sinun on pakko olla isäni. Tai siis, me kaksi olemme ainoat henkilöt tässä kaupungissa, joiden sukunimi on Ruismäki", Aada selitti, "ja kysyin äidiltä, olinko päätellyt oikein. Hän sanoi minun olevan oikeassa. Vihdoinkin hän suostui kertomaan, kuka minun isäni on! Ennen hän ei ole tahtonut puhua mitään isästäni. Olen elänyt vuosia epätietoisuudessa, mutta nyt vihdoin sain selville asioiden oikean laidan." Voitto kuunteli ihmeissään Aadan puheita. "Tuo kaikki kuulostaa kyllä järkevältä, ja nyt kun katson sinua, niin huomaan, että olet perinyt ainakin minun nenäni", hän sanoi ja sai Aadan hymyilemään. "Miksi päätit tulla puhumaan minulle nyt?" Voitto kysyi. "Ei minun ollut tarkoitus tulla näin äkisti juttelemaan sinulle, mutta kun näin sinut pelaamassa shakkia, päätin, että mitä tässä enää odottelemaan", Aada vastasi. "Olen iloinen, että tulit puhumaan minulle. Olen kaivannut sinua hurjasti, vaikka en tietenkään voi enää sanoa tuntevani sinua", Voitto sanoi kyyneleitä silmissään. "Lapsen menettäminen on kauheinta mitä voi simille tapahtua, etkä voi uskoa kuinka onnellinen olen, kun olen vihdoin saanut esikoiseni takaisin", hän sanoi värisevällä äänellä, ja sai Aadankin silmät kostumaan. He sopivat tapaavansa jonakin päivänä, jotta voisivat jutella enemmän ja tutustua toisiinsa uudestaan.

Kotona Alexandra selaili satukirjaa Penelopen kanssa. "Lue vielä te tatu tiitä pahatta velhotta", Penny pyysi.

Voitto oli palannut kotiin. Aadan tapaaminen oli saanut hänet ajattelemaan kaikenlaista. Hän muisteli ensimmäistä vaimoaan ja sitä miten kaikki oli mennyt totaalisesti pieleen. Sitten hän ajatteli Alexandraa ja kaikkia heidän yhteisiä vuosiaan ja Jeremiahia, Benjaminia ja Penelopea, joita hän rakasti enemmän kuin mitään muuta. Hän mietti työtään klassisen musiikin parissa. Hän tajusi olevansa todella onnellinen. Esikoistyttären uudelleen löytyminen oli kuin kirsikka kakun päällä, odottamaton lisä hänen onnentunteeseensa.

Niitä pohtiessaan Voitto tunsi olonsa hyvin kevyeksi. Hänestä tuntui, kuin hän olisi niin kevyt, ettei ruumiilla ollut enää mitään tekoa.

Sitten hän tajusi katselevansa Viikatemiestä. "Terve Voitto", Viikatemies sanoi kepeästi, "Nyt olisi aika jatkaa matkaa. Johan sinä olet täällä jo viettänytkin aikaa."

Jeremiah ja Alexandra olivat kuulleet Viikatemiehen äänen. He ryntäsivät pihalle ja näkivät synkän viittamiehen seurassa Voiton, joka ei enää ollut tässä maailmassa. "Älä huoli Voitto, kyllä sinulle tähänkin maailmaan jää oma paikkasi. Kas tässä, kaunis hautakivi ihan vain sinua varten", Viikatemies sanoi Voitolle, jota suretti kovasti nähdä oma poika ja kihlattu itkemässä.

"Arvon Viikatemies, anna minun jäädä vielä hetkeksi", Voitto anoi polvillaan, "Näethän kuinka perheeni suree! Ja minä juuri tutustuin esikoiseeni, jota en ole nähnyt vuosikymmeniin! Et voi viedä minua vielä, minulla on niin paljon asioita kesken!"

Mutta Viikatemies ei voinut antaa Voiton enää jatkaa elämäänsä, sillä kaikilla oli vain tietty määrä päiviä elettävänään. Hän selitti asian niin, että kaikki ymmärsivät, että kuolemaa ei voinut voittaa. "Anteeksi, kun emme koskaan ehtineet naimisiin", Alexandra nyyhkytti juuri ennen kuin Voitto katosi lopullisesti toiseen ulottuvuuteen. 

Viikatemies ei halunnut lähteä ihan heti surevan perheen luota, vaan hän meni sisälle katsomaan televisiota. ("Kuoleman valtakunnassa ei näe kunnon saippuasarjoja!") Voiton kuolema oli saanut kaikki unohtamaan, että Penelopella oli syntymäpäivä.

Penny ei välittänyt siitä, ettei ketään kiinnostanut hänen kasvamisensa.

(Penny on nyt virtuoosi, sottapytty ja äkkipikainen.)

"Jotkut juhlat olis kyllä ollu ihan kivat", Penelope tuumi, "mutta onhan tää uusi huone ihan kiva synttärilahja joka tapauksessa." Penny-parka ei ollut tajunnut, että Voitto oli oikeasti poissa, eikä ymmärtänyt miksi kaikki olivat niin apealla tuulella.

Alexandra oli murtunut Voiton kuoleman takia. Häntä suretti ennen kaikkea sen takia, että hän oli hidastellut naimisiinmenemisen kanssa. Nyt hänestä ei ikinä tulisi Voiton vaimoa! Hän tiesi, että avioliitto oli tärkeä asia Voitolle, ja hänen takiaan mies ei ollut saanut kokea avio-onnea, vaan oli joutunut vain kärsimään lyhyen ja riitaisan liiton.

 Benjamin ja Jeremiah olivat olleet koulun järjestämällä retkellä mausoleumiin. Retki tuli ehkä vähän liian pian Voiton kuoleman jälkeen. Hauskaksi tarkoitettu iltapäivä meni pojilta itkemiseksi.

Myös Alexandra kyynelehti kovin herkästi. Työpäivän ajan hän oli saanut pidäteltyä itkua, mutta kun hän asteli toimistolta ulos, ei hän enää voinut estää kyyneleitä.

Aamiaiset sujuivat hiljaisissa merkeissä. Alexandraa ärsytti Jeremiahin suorastaan sikamaiset ruokatavat, joista hän yleensä jaksoi aina saarnata, mutta nyt hän ei sanonut mitään.

Tavaresit päättivät käydä yhdessä hautausmaalla muistelemassa Voittoa. Koko perhe ahtautui Voiton punaiseen autoon.

Haudalla itkettiin vähän lisää. Alexandrasta tuntui, kuin hänen sydämensä olisi särkynyt. Pennykin itki, vaikka ei ollutkaan ihan varma minkä takia. Jeremiah alkoi puhumaan itsekseen.

Lopulta kaikista tuntui, ettei kyyneliä enää riittänyt, ja ettei Voiton kuolema sentään ollut maailmanloppu. Jeremiah ja Benjamin ajattelivat, että Penelopen olisi hyvä oppia kalastamaan. Onkiminen oli sopivat rentouttavaa puuhaa, ja se vei ajatukset pois Voitosta.

Hautausmaareissun jälkeen Jeremiah tajusi, että hänen oli aika astua aikuisuuteen. Benjy tuli hurraamaan veljensä synttäreiden kunniaksi.

Jeremiahista kasvoi komea nuori mies. Hän oli täydellinen sekoitus vanhempiensa piirteitä. Nyt kun hän vihdoin oli aikuinen, hän tajusi, että elämässä oli oltava jotakin tavoitteita. Hän tahtoi menestyä monessa eri ammatissa, koska ei kuitenkaan olisi osannut päättää itselleen sopivinta työtä.

(Jerin luonne on kokonaisuudessaan sekopää, sottapytty, ulkoilmasim, huumorintajuton ja ympäristötietoinen. Hänen elämäntavoitteensa on joka paikan höylä.)

"Sopivatko nämä vaatteet minulle?" Jer kysyi Pennyltä muotineuvoja. "Sähän olet jo aikuinen kyllä sun pitäis itekin tietää mitkä vaatteet sulle sopii", Penny sanoi nenäkkäästi.

Vaikka Jer oli nyt aikuinen, ei hänen lapselliset tapansa kadonneet mihinkään. Hän nuoli vieläkin lautaset puhtaaksi.

"Nyt minun on kyllä pakko palkata apuvoimia tänne, tämän kestolian pesemiseen tarvitaan ammattilaisten välineitä", Alexandra päätti. Hän ei kestänyt likaa ollenkaan.

Jeremiah tahtoi olla vastuullinen aikuinen, joten hän tarttui sanomalehteen ja alkoi heti etsiä töitä. Hän löysikin itselleen juuri täydellisen työpaikan: paikallinen urheiluseura etsi uutta verta joukkoonsa, ja Jer otti mieluusti vastaan paikan kiihkeänä fanina.

Urheilu-ura vaati tietenkin huippukuntoa, ja Jer aloitti aktiivisen treenaamisen. Hän tahtoi harjoitella myös muiden valmentamista, joten Benjy ja Penny saivat osallistua treenaamiseen.

Tavareseille oli kertynyt mukavasti rahaa, ja niitä päätettiin tuhlata pihan laittamiseen. Penelopen iloksi pihalle pystytettiin jos jonkinlaisia leikkivälineitä.

Benjy ihastui vesiliukuun, joka viilensi mukavasti kuumina kesäpäivinä.

Penelopen suosikki oli scifityylinen puumaja. "Täällähän on vaikka mitä vimpaimia! Ihan mahtavaa!" tyttö hihkui majan ikkunasta.

"Hei Benjy, mihin meidän kalat on kadonneet? Missä on Pimpula ja Pampula ja Pompula ja Pumpula?" Jeremiah ihmetteli. "Ne on kuollu, pöljä. Ei kalatkaan elä ikuisesti", Benjamin vastasi ihmetellen veljensä älyttömyyttä.

Erään työpäivän jälkeen Alex tunsi olonsa jotenkin erilaiseksi. "Voi ei, nytkö se alkaa?" hän puuskahti, kun tajusi, että oli hänen syntymäpäivänsä.

"Huh, no ei se niin kamalaa ollutkaan", Alex huokaisi helpotuksesta, kun vanhenemisprosessi oli ohi.

Jeremiah oli kovin kiinnostunut avaruudesta. Tähtitaivas oli hänen mielestään kaunein asia koko maailmassa.

Jer oli alkanut etsiä kauneutta muualtakin kuin taivaalta. Hänet oli vallannut tyttöystävänkaipuu, ja hän tahtoi pian päästä treffeille jonkun naisen kanssa. Jer yritti iskeä korjaajatarta. "No tuota, en usko että poikaystäväni tykkäisi, jos lähtisin kanssasi syömään", Enniksi esittäytynyt putkimies ilmoitti.

Jeremiahin seuraavaan ehdotukseen Enni kuitenkin suostui. Jer oli pyytänyt naista kertomaan kauhutarinan, ja hänen onnekseen Enni rakasti tarinointia. Myös talouteen palkattu siivooja Teemu tuli kuuntelemaan Ennin vertahyytävää kertomusta.

Alexandra tahtoi päivittää tyyliään ammattilaisten avulla, joten hän suuntasi Twinbrookin maineikkaimpaan salonkiin.

Innokkaan oloinen nuori stylistimies tarttui mieluusti Alexin tarjoamaan haasteeseen. "Joo siis ei todellakaan mitään myrkynvihreetä sulle", mies sanoi inhoavalla äänensävyllä, "Siis anteeks nyt vaan, mutta kuka laittaa päällensä myrkynvihreetä? Ja vielä tähän aikaan vuodesta? Rouva, te ootte kyllä nyt ihan hakoteillä mitä muotiin tulee."

Jos stylistin mielestä Alexilla oli ollut huono tyylitaju, niin samalla tavalla Alex ajatteli stylistin ensimmäisestä pukuehdotuksesta. "Haluatko sinä, että näytän vielä kymmenen vuotta ikäistäni vanhemmalta? Tee minusta nuorekkaamman näköinen!" Alex pyysi. "Olisinpa vaan jatkanut telkkariuraani", stylisti mietti.

Aikansa riideltyään stylisti ja Alexandra pääsivät vihdoin yhteisymmärrykseen. Sininen jakkupuku oli juuri Alexandralle sopiva asu.

Myös Benjamin olisi pian uuden tyylin tarpeessa, sillä hänen oli aika kasvaa aikuiseksi. Penny seurasi tarkasti veljensä kasvua.

Benjaminista kasvoi oikein viehättävä sim. Hän muistutti kovasti isäänsä ulkoisesti.

(Benjyn luonne on eksentrinen, sikeäuninen, kärtty, epäonninen ja urheilullinen. Hänen unelmansa on tulla astronautiksi.)

Seuraavana aamuna Benjaminilla oli kiire valmistujaisjuhliin. Hän ei ehtinyt edes vastaamaan puhelimeensa.

Myös Jeremiah pääsi vihdoin hakemaan päättötodistuksensa, vaikka häntä ei juurikaan kiinnostanut palata takaisin koululle.

Alexandra ja Penelope menivät tietenkin seuraamaan päättäjäisseremoniaa kaupungintalolle. Alex oli hyvin ylpeä pojistaan, mutta häntä vähän suretti, ettei Voitto päässyt näkemään poikiensa valmistumista.

Kun todistukset oli haettu, päätti Benjy ilmoittautua armeijaan. Hänelle tarjottiin vessan kuuraajan paikkaa, ja hänen oli hyväksyttävä se. Muuten hän ei ikinä pääsisi lähemmäs astronauttiunelmansa toteuttamista.

Ensimmäinen päivä armeijassa jännitti Benjaminia kovasti. Hän ei ollut varma pärjäisikö kovakuntoisten miesten ja naisten seurassa.

Pennyn ei onneksi tarvinnut vielä miettiä työasioita. Hänen päivänsä kuluivat koulussa ystävien kanssa touhuten ja kotona hiekkalaatikossa leikkien.

Akvaarion asukit olivat vaihtuneet, sillä kultakalat olivat kuolleet vanhuuteen. Akvaarioon oli päätynyt muunmuassa silli, meduusa, kirjolohi ja pusukala, jotka Benjy ja Jer olivat kalastaneet.

Benjamin alkoi olla melkoisen hyvässä kunnossa. Hänellä ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin olla hyväkuntoinen, sillä armeijassa ei heikolla kunnolla pärjätty.

Penelopen oli aika heittää hyvästit lapsuuden leikeille. Kasvaminen vähän huolestutti häntä, mutta Alex oli innoissaan nuorimmaisensa kasvamisesta.

"Mitäs sanot, pikkusisko, jos lähdetään baariin synttäreidesi kunniaksi?" Jeremiah kysyi Penelopelta. "Ööh, no kai me voitais", Penny vastasi hieman hämillään. Ei hän olisi uskonut, että pääsisi baariin heti kasvettuaan.

(Pennyn luonne on nyt virtuoosi, sottapytty, äkkipikainen ja kömpelö.)

Veljekset ja Penny päättivät mennä Polskipisteeseen. "Vai että tällaista on baarissa", Benjy totesi kun he olivat saaneet drinkit käteen ja Penny ruokaa eteensä. "Aika tylsää minusta", Jer sanoi.

Penelopella ei sen sijaan ollut tylsää. Hänestä oli aika hurjaa olla veljien kanssa ulkona. Hän tykkäsi drinkeistäkin.

Tanssiminen oli Penelopesta kaikkein hauskinta. "Tämä on paras synttäripäivä ikinä! Kiitos Jer ja Benjy!" hän hihkui tanssilattialla.

Sulkemisaika tuli Pennyn mielestä ihan liian pian. "Kunpa me oltais voitu olla siellä koko yö", hän sanoi, mutta pojat olivat toista mieltä. "Ihan hyvä, että pääsee nukkumaan välillä. Meillä on huomenna töitä", Benjy sanoi haukotellen.

"Hei kiitti tosi paljon tästä baarireissusta. Tää oli paljon parempi lahja ku jotkut tylsät kirjat tai jotain", Penelope kiitteli Jeremiahia. "Eipä mitään. Kiva tehdä pikkusisko onnelliseksi", Jeremiah sanoi hymyillen.

Taksia odotellessa Penny kehui Benjyn hyvää kuntoa. "Kai sä joskus autat muakin treenaamaan? Ennen tanssiaisia vaikka? Mä tahtoisin olla hyvässä kunnossa silloin", hän kyseli, ja Benjy lupasi auttaa siskoaan pääsemään eroon muutamista liikakiloista. Jeremiah keskittyi keskustelemaan itsensä kanssa, niin kuin aina silloin, kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota häneen. Kun kolmikko pääsi kotiin, jokainen nukahti tyytyväisenä, sillä ilta oli ollut oikein mukava.