Tavaresit kaipasivat nelijalkaisia riemastuttamaan elämäänsä, ja yhteistuumin (tai siis Noahin äärettömän kovan painostuksen myötä) perhe päätyi siihen, että hevonen olisi mukava lemmikki. Niinpä sivupihalle rakennettiin talli ja hevoshaka.

Noah oli aivan innoissaan hevosenhankinnasta, sillä hän oli oikea hevoshullu. Hän oli saanut kunnian valita sopivan pollen perheelle. Noah päätti katsoa, josko löytöeläinkeskuksessa olisi hevosia tarjolla.

Noah olisi voinut kuluttaa koko päivän hevosjuttuihin, mutta Sahara muistutti, että läksyistäkin oli huolehdittava. Piiparille läksyt tuottivat paljon päänvaivaa, sillä hän oli aloittanut koulunkäyntinsä suoraan lukiosta, eikä hänellä siten ollut vielä kaikkia tarvittavia tietoja.

Illalla Sahara sai puhelun löytöeläinkeskuksesta. "Toimitamme hevosenne ihan pian", hänelle ilmoitettiin.

Pian talon eteen ilmestyi sininen eläintenkuljetusauto.

Autosta ilmestyi komea valkoinen ori, jonka nimi oli Salama.

(Salaman luonne on siisti ja nopea.)

Löytöeläinkeskuksen rouva tuli kertomaan Noahille Salaman saapumisesta, mutta Noah ei malttanut kuunnella. Hänen oli pakko päästä näkemään Salama heti!

"Oho, sähän olet vielä upeampi kuin kuvissa", Noah oli aivan ihastuksissaan. Hän tarjosi Salamalle porkkanan, jotta voittaisi heti hevosen luottamuksen.

"No, tämä on nyt sun uusi koti. Katsele ympärilles vaan ja yritä totutella paikkoihin", Noah selitti rauhallisella äänellä Salamalle, joka selvästi näytti olevan vähän hermostunut.

Sitten Noah tarjosi vielä lisää porkkanoita Salamalle. Hän tahtoi helliä hevosta koko ajan.

Piipari puolestaan huolehti, että Salama sai myös kunnon ruokaa. Hän levitti heinäpaalista syötävää hevoselle.

"Sä oot ihan mielettömän vahva", Noah ihaili Piiparin voimia, sillä heinätyöt eivät olleet heikkojen hommia.

Nathan ei ollut ihan niin hevossim kuin muut perheenjäsenet, sillä hän ei viihtynyt ulkoilmassa. Sahara hankki Nathanille oman lemmikin, kilpikonnan nimeltä Humberto.

Piiparista oli nopeasti tullut täysivaltainen perheenjäsen. Hän huolehti Nathanista kuin omasta veljestään.

Sahara oli aina tahtonut oppia ratsastamaan, ja Salaman saavuttua hänellä oli vihdoin siihen mahdollisuus. Sahara ei ollut varma, millasia vaatteita ratsastaessa pitäisi käyttää, joten hän valitsi yöpuvun asukseen. Ainakin se oli tarpeeksi rento.

"Älä heitä minua selästäsi", Sahara pyysi Salamalta, sillä häntä vähän pelottikin olla ensimmäistä kertaa hevosen selässä.

Sahara suuntasi ensimmäiselle ratsastusretkelleen ihan talon vieressä olevaan metsikköön. Jos jotain sattuisi, hänen olisi helppo kipittää kotiin.

Sahara antoi Salaman päättää itse reittinsä. Sahara vain nautti kauniista maisemista ja hevosen hiljaisesta käynnistä.

Sahara huomasi varsin pian, että aloittelijalle (ja varsinkin tämän takamukselle) ratsastaminen oli aika rankkaa, joten ensimmäinen ratsastusreissu jäi aika lyhyeksi.

Noah piti huolen siitä, että Salama sai ratsastusreissun jälkeen tarpeelliset huoltotoimet.

Nathan taas huolehti siitä, että Humberto ei jäänyt yksin. Kilpikonna oli aika hauska leikkitoveri, vaikka se olikin aika hidas ja hiljainen.

Piipari tahtoi kohottaa kuntoaan. Hän oli harkinnut koulun urheilukerhoon liittymistä.

Noah oli hurjan iloinen siitä, että Salama oli saapunut heidän elämäänsä. (Toisin sanoen tunnelmakuva, jolla ei ole tarinan kannalta mitään merkitystä. :D Näitä taitaa olla tässä osassa aika monta.)

Noah talutti Salaman yöksi talliin. Salama ei ollut oikein viihtynyt pilttuussa, mutta Noah tahtoi tutustuttaa hevosen sisätiloihinkin.

"Kauniita unia ja oman kullan kuvia", Noah toivotti hyvät yöt Salamalle.

Vaikka oli jo myöhä, Nathan ei ollut vielä valmis käymään nukkumaan. Hän ei ottanut Saharan "heti petiin!" -käskyjä kuuleviin korviinsakaan, vaan jatkoi dinosaurusleikkejään, kunnes Sahara uhkaili vievänsä Humberton pois, ellei poika menisi heti nukkumaan.

Salaman aitaukseen oli rakennettu pieni lampi, josta polle mielellään joi.

Kun Salama alkoi kotiutua Tavareseille, se alkoi myös nauttia elämästään kunnolla. Salama oli oikein onnellinen hevonen.

Noah ja Piipari olivat menossa tanssiaisiin. "Tästä tulee varmasti paras ilta pitkään aikaan!" Noah ilakoi. Piiparia vähän jännitti. Hän ei ollut koskaan tanssinut.

Sahara jatkoi ratsastusharjoituksiaan. Hänellä oli varsin ylväs olo, kun hän laukkasi Salaman selässä univormussaan pitkin kotikatua.

Nathan oli saanut tanssiaisillaksi seuraa Nadiran pojasta Alvarista. "Ootko tajunnu, että mä oon oikeestaan sun setä?" Nathan ihmetteli.

"Noah, minua jännittää ihan kamalasti", Piipari tunnusti, kun nuoripari oli astelemassa limusiiniin. "Älä turhaan jännitä, kaikki menee varmasti hyvin!" Noah kannusti rakastaan.

Nathan ja Alvar olivat innoissaan siitä, että he saivat olla ihan kahdestaan. He leikkivät sen kunniaksi tyynysotaa.

Tyynysota päättyi kuitenkin kyyneliin. Alvar ei kestänyt tappiota vaan alkoi mököttää.

Pian mökötys kuitenkin unohtui, sillä oli Nathanin synttärit.

"Hurraa!" Nathan huuteli kasvettuaan. Alvar kannusti parhaansa mukaan.

Nathan sai uuden tyylin. Hän ei ollut kovin innoissaan teini-iästä, mutta eihän asialle mitään voinut.

(Nathanin luonne on nyt herkkäuninen, ulkoilun inhoaja, tarkkasilmäinen ja arjen sankari.)

Nathan juhlisti syntymäpäiväänsä kuuraamalla Humberton terraarion kristallinkirkkaaksi.

Sahara oli unohtanut poikansa syntymäpäivän kokonaan. Hän kulutti illan Salaman kanssa laukkaradalla.

"Harjoitukset sujuivat ihan loistavasti", Sahara kehui Salamaa, "Otapa tästä palkkioksi tuntematon siemen."

Salama ei enää jaksanut kantaa Saharaa selässään, joten Saharan oli pakko lähteä taksilla kotiin ja antaa Salaman laukata yksikseen kotiin. Onneksi Salamalla oli hyvä suuntavaisto, ja se löysi kotiin ongelmitta.


Piipari ja Noah saivat tanssiaisista muistoksi kaksi kaunista valokuvaa.

Sahara oli harjoitellut kovasti Salaman kanssa, sillä hän tahtoi osallistua laukkakilpailuihin. Kun kilpailupäivä vihdoin koitti, Sahara oli niin jännittynyt, että ei edes tajunnut vaihtaa vaatteitaan.

Sahara huolehti siitä, että Salama sai tarpeeksi syömistä ja juomista ennen kilpailua. Hän myös lopulta tajusi, että vaatteet voisi vaihtaa.

Mutta vaatteidenvaihdon jälkeen tapahtui jotakin odottamatonta. "Miksi ihmeessä minä leijun?" Sahara hämmästeli.

"Siksi, että on sinun aikasi jättää taaksesi tämä kylmä maailma", viikatemies vastasi Saharalle. "Mitä tarkoitat? Miksi juuri nyt? Minun oli tarkoitus mennä voittamaan laukkakilpailut!" Sahara protestoi kuolemaa vastaan.

Mitään ei ollut kuitenkaan tehtävissä, sillä kuolemaa ei voinut lykätä. Salama oli murheissaan rakkaan emäntänsä kuolemasta.

Viikatemiehen kadottua maisemista Salama alkoi laukata kohti kotia. Ei se voinut kisoihin osallistua yksinkään.

Sahara sai viimeisen lepopaikkansa Launon vierestä.

Saharan kuolema tuli yllätyksenä kaikille. Hän oli ollut aivan terve eikä vielä ihan kauhean vanhakaan. Nathan tajusi olevansa orpo, ja ajatus pelotti häntä.

Hän kanavoi surunsa taiteeseen, sillä hän yritti valjastaa ikävät tunteensa johonkin hyödylliseen.

Piipari yritti lohduttaa Salamaa, joka vaikutti masentuneelta Saharan kuolemasta.

Hän puhdisti Salaman kaviot, jotka olivat täynnä multaa ja muuta pitkän laukan jäljiltä. Salamaa lohdutti se, että siitä edelleen pidettiin hellää huolta.

Salaman annettiin liikkua vapaasti myös aitauksen ulkopuolella.

Perheelle sateli suruvalitteluja puhelimitse. Nathania alkoi jo ärsyttää muiden huolenpito. Oli totta, että taloudessa oli vain kolme teiniä ja yksi hevonen eikä yhtään aikuista pitämässä heistä huolta, mutta hän oli varma, että he kyllä selviäisivät.

Salamalle oli rakennettu laukkarata, jotta sen kouluttaminen olisi helpompaa. Salama juoksi mieluusti yksinkin radalla.

Piipari otti perheenpään roolin omakseen. Hän piti huolta Noahista ja Nathanista kuin äiti konsanaan. Hän varmisti jopa, että läksyt tuli tehtyä ajallaan.

Saharan kuolema lujitti Noahin ja Piiparin suhdetta. Oli tärkeää, että oli joku, joka oli aina tukena.

Piipari oli hyvin käytännöllinen luonteeltaan. Hän tajusi heti, että jonkun heistä oli mentävä töihin, jotta perheen talous pysyisi kunnossa. Niinpä Piipari selasi työnhakuilmoituksia, ja löysikin sopivan työn itselleen ruokakaupasta.

Noah keskittyi Salaman kanssa puuhailuun. Myös laukkakilpailuissa käymisestä saisi rahaa, mutta sitä varten Noah tarvitsi vielä harjoitusta.

Noah päättikin aloittaa ratsastusharjoitukset saman tien. Hän onnistui satuloimaan Salaman ihan oikein, mutta selkään nouseminen olikin ihan toinen juttu.

Lopulta Noah pääsi nousemaan satulaan. Ratsastaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin Noah oli ajatellut.

Myös talouden muut jäsenet keskittyivät taitojensa parantamiseen. Nathan viihtyi maalaustelineen ääressä ja Piipari juoksumatolla.

Piipari huolehti kuntonsa lisäksi myös talon siisteydestä. Hänestä oli oikeastaan hauskaa tehdä kotitöitä.

Noahia kiinnosti, saisiko pikku pihalammesta kalaa. Niinpä hän kaivoi onkensa esiin ja pujotti syötin koukkuun.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Noahin ja Salaman ensimmäiset laukkakilpailut. Noah oli äitinsä tapaan unohtanut pukeutua kunnolla.

Kilpailuissa oli kova taso, mutta Salama oli hyvässä vireessä, ja parivaljakko asteli kentältä voittajina. Noah oli hurjan ylpeä itsestään ja Salamasta.

"Oot paras kaviokaveri ikinä!" Noah kehui Salamaa ja silitti hevosta. Noahista ja Salamasta oli tullut todella läheisiä Saharan kuoleman jälkeen.

Vaikka Noah ja Salama olivatkin hyviä ystäviä, Noahista tuntui silti, että Salama kaipasi omankaltaistaan seuraa myös. Noah päättikin katsastaa, olisiko ratsastuskeskuksessa myynnissä jotakin sopivaa tammaa Salaman seuraksi. Valitettavasti myynnissä olleet hevoset olivat liian kalliita.

Noah oli niin ylpeä kilpailun voitosta, että asetti palkintopokaalin keskelle keittiön pöytää. "Ollaan me sitten hyviä", Noah mutisi mielissään.

Piiparikin oli iloissaan Noahin menestyksestä. "Onnea! Sinusta tulee vielä maailman paras jockey", Piipari onnitteli Noahia.

"Tännekö oli se varsa tulossa?" löytöeläinkeskuksen täti tuli kysymään Nathanilta, joka oli ihan pihalla asioista. Noah oli ottanut jälleen yhteyttä löytöeläinkeskukseen löytääkseen Salamalle kaverin - ja sen hän oli myös löytänyt.

Kyseessä oli pieni tammavarsa, jonka nimi oli Lulu. Varsa oli todella hermostunut saapuessaan Tavaresien luo. "Ei mitään hätää", Noah rauhoitteli varsaa.

(Lulun luuonne on tottelevainen, urhea ja kouluttamaton.)

Noah tahtoi osoittaa Lululle, että siitä pidettäisiin hyvää huolta. Heti ensimmäisenä Noah harjasi Lulun.

Noah vei Lulun samaan pilttuuseen Salaman kanssa, sillä pikkuiselle ei tehnyt hyvää olla yksin. Noah oli myös varma siitä, että Salama ottaisi Lulun hyvin vastaan.

Lulu ei kuitenkaan uskaltanut nukkua vieraan hevosen kanssa samassa pilttuussa, joten se paineli pihalle ja käpertyi nurmelle nukkumaan.

Aamulla Lulu kirmaili riemukkaasti pitkin pihaa, eikä sitä enää näyttänyt hermostuttavan yhtään.

Se nuuskutteli uteliaasti Salamaa, joka myös tutustui mielellään leikkisään varsaan.

Lulu oli vielä niin pieni, että se tarvitsi ruoakseen maitoa. Noah syötti varsaa tuttipullolla.

Kiitokseksi maidosta Lulu puski Noahia kuin kissa.

Noahista oli mahtavaa päästä huolehtimaan varsastakin. Hänestä Lulu ja Salama olivat parhaat hevoset koko maailmassa.

Lulu ja Salama tulivat heti hyvin toimeen, vaikka Lulu halusikin koko ajan leikkiä, eikä Salama aina jaksanut hyppiä varsan mukana.

Piiparin osaksi oli langennut ruoanlaitto. Hän teki poikien kiusaksi kasvisruokaa, sillä hän toivoi sen houkuttelevan poikia tekemään itsekin ruokaa.

Lulu rakasti piehtaroimista. Se oli sen mielestä parasta puuhaa koko maailmassa.

Noah oli koululla tavallista myöhempään. Se oli hänelle onni, sillä hän pääsi näkemään vilaukselta villihevosen.

Nathanista oli tullut varsin taitava taiteilija. Hän rakasti suuria kaupunkeja, ja ajatteli koulun jälkeen muuttavansa pois Riverview'stä jonnekin isompaan kaupunkiin.

Noahin pihalampikalastelut tuottivat vihdoin tulosta. Lätäköstä nousi lohi!

Salama ja Lulu leikkivät mielellään hevosenleikkiä. Salama opetti Lululle mahtailun alkeita.

Noah vei Salaman ratsastuslenkeille, koska hänen piti oppia entistäkin paremmaksi ratsastajaksi, jotta he voisivat osallistua alottelijoiden laukkakilpailujen sijaan ammattilaisille tarkoittettuihin kilpailuihin.

Oli tärkeää, että Salama sai tarpeeksi mineraaleja, joten Salama nuoleskeli suolakiveä aina kun muisti.

Noah oli alkanut pohtia tulevaisuutta. Hän tiesi, että hän tahtoi tulla ammattimaiseksi jockeyksi, ja hän tiesi myös, että hän tahtoi Piiparin rinnalleen koko elämän ajaksi. "Mennäänkö sitten naimisiin kun ollaan aikuisia?" Noah kysyi Piiparilta, "Sano kyllä, joohan? Mä haluan sut mun vaimoksi."

Pihalle oli ilmestynyt veikeä hevostonttu.

Vaikka Noah alkoi olla jo aika taitava ratsastaja, ei kaikki mennyt aina ihan putkeen. "Miten mä tässä onnistuin?" Noah parkaisi, kun tajusi nousseensa satulaan väärin päin.

Kun Noah pääsi satulaan oikein päin, hän suuntasi Salaman selässä kohti ratsastuskeskusta. Noah ja Salama osallistuivat ensimmäistä kertaa ammattilaisten ratsastuskilpailuun.

Lulu joutui jäämään kotiin, vaikka sekin olisi halunnut kilpailla. Se oli vielä hetken aikaa liian pieni kisahevoseksi, mutta pian sekin muuttuisi, sillä oli Lulun kasvun aika.

Eipä aikaakaan, kun pihalla käveli kaunis, täysikasvuinen tamma.

Lulu oli pitkän aikaa odottanut, että pääsisi maistamaan suolakiveä, joten se toteutti pitkäaikasen unelmansa saman tien.

Noah ja Salama palasivat kotiin taskussaan kolmas sija ammattilaisten laukkakilpailussa. Kumpikin oli ihan fiiliksissä hyvästä suorituksesta; ei ihan jokainen ensikertalainen heti päässyt palkintosijoille.

Noah ilmaisi riemuaan halaamalla Salamaa. Salama oli hänelle äärettömän tärkeä olento.