Hugolle piti opettaa elämän perustaitoja, ja Piiparin mielestä oli tärkeää, että poika oppi ne mahdollisimman pian. Victor piti äidilleen ja veljelleen seuraa desinfioiden palikoita leikkikelpoisiksi.

Potalla käynti oli tietenkin yksi tärkeimpiä taitoja elämässä. Hugo ei vain oikein ymmärtänyt miksi; vaipathan oli keksitty!

Kun kävelyä ja pottailua oli treenattu tarpeeksi, pääsi Hugo vihdoin leikkimään omia leikkejään. Poika oli taiteellinen luonne, joten musisointi kiinnosti häntä.

Piipari sen sijaan viihtyi pöntön läheisyydessä. Hän epäili, että Hugo ei jäisi perheen kuopukseksi, vaan pahoinvointi johtui siitä, että hänen vatsassaan kasvoi uusi lapsi. "Tulee kyllä ihan järjetön nälkä, kun koko ajan oksentelee, mutta uskaltaakohan tässä syödä", Piipari tuskaili.

Piipari päätyi tekemään oksennuksen näköistä yllätyspataa ruoaksi. Raskaus alkoi jo vähitellen näkyä ulospäinkin.

Noahkin kantoi kortensa kekoon Hugon opettamisen suhteen. Pikkuinen alkoi olla jo aika taitava tepsuttelija.

Victor oli kyllästynyt pelaamaan shakkia yksin. Onneksi kotoa löytyi vastustajia. Piipari uskoi, että raskauden aikana kannatti käyttää aivojaan, sillä lapsi varmasti saisi osansa kertyvästä viisaudesta.

Hugollekin piti jakaa viisautta, tällä kertaa puhetaidon saralla. Piipari yritti valita puheharjoituksiin aiheita, joiden hän ajatteli kiinnostavan lapsia. Hugolle aiheeksi valikoitui tietotekniikka.

"Olet sinä kyllä aika fiksu ja suloinen poika", Piipari leperteli Hugolle, kun tämä vihdoin oli sanonut ensimmäisen sanansa, joka sattui olemaan keskusyksikkö.

Hugo ilahdutti äitiään myös pienillä sävelmillä, joita hän soitteli ksylofonillaan.

Noah teki täyttä työpäivää hevosten kanssa, mutta hänellä oli aina aikaa soitella Nathanin kanssa. Muista sisaruksistaan hän oli päässyt vieraantumaan, joten hänestä oli tärkeää pitää yhteyksiä edes  Nathanin kanssa.

Piipari tunsi, että vauvan syntymän hetki oli jo aika lähellä. Niinpä hän ei enää ryhtynyt mihinkään raskaisiin hommiin, vaan vietti aikaansa rauhoittumalla puutarhassa.

Pian Piipari alkoikin tuntea epämiellyttäviä supisteluja.

Noah oli asiasta autuaan tietämätön, sillä hän oli Salaman kanssa ratsastuskeskuksella valmistautumassa laukkakilpailuihin.

Piipari tiesi, että kilpailut merkitsivät paljon Noahille ja Salamalle, joten hän ei viitsinyt häiritä heitä soittamalla paniikkipuhelua synnytyksen alkamisesta. "Ihan hyvin minä pääsen ominkin avuin sairaalaan", Piipari tuumasi ja hyppäsi kenspansa kyytiin.

Synnytys sujui hyvin ilman Noahin tukeakin, ja perhe kasvoi tyttärellä. Vampyyriseurue oli valloittanut sairaalan etupihan, kun Piipari asteli ulos sairaalasta.

"Ihana vaaleenpunanen kapalo!" Victor riemastui lempivärinsä näkemisestä, "Ja on toi vauvakin aika kiva. Mikä sen nimi on?"
"Selina", Piipari vastasi hymyillen.

(Selinan luonne on paha ja sottapytty. Hänen lempivärinsä on harmaa.)

Hugo osasi joskus olla todella pelottava. Kun poika katsoi sinisillä silmillään kulmien alta Piiparia, ei Piipari voinut olla tuntematta kylmiä väreitä.

Selinassa puolestaan ei ollut mitään pelottavaa. Tyttö oli suloistakin suloisempi.

Noah selaili lehteä ja huomasi, että kaupungintalolla oli yrittäjyyspäivät, joissa oli helppoa rekisteröityä yrittäjäksi. Noah päätti tehdä hevostenhoidosta virallisen ammattinsa ja suuntasi kaupungintalolle.

Noahin ammattinimikkeeksi tuli hevosten ystävä, mikä kuulostikin aika hienolta. Uutta uraansa juhlistaakseen Noah suuntasi ruokakauppaan ostamaan porkkanoita hevosille.

Samalla reissulla Noah kävi myös muistelemassa vanhempiaan hautausmaalla.

Kotosalla Victor juhli syntymäpäiviään. "Jes, tänään mä kasvan isoksi!" hän ilakoi.

Virne kasvoillaan Victor pyörähti kohti teini-ikää.

"Ihan ku tossa ovessa olis jättikerros pölyä..." Victor pohti ensimmäisenä ajatuksenaan teini-ikäisenä.

(Victorin luonne on sikeäuninen, neuroottinen, hajamielinen ja huumorintajuton.)

Victor muutti tyyliään. Hänelle oli tärkeää näyttää siistiltä.

Käsien peseminen alkoi tulla pakkomielteeksi Victorille. Hän pesi kädet ainakin kolmesti joka kerta, kun hän koski johonkin vähänkin likaiseen.

Victorilla oli paha olo ja hän harmikseen oksensikin. Se oli kauheaa, sillä hän joutui pesemään käsiensä lisäksi myös vessanpöntön ja hampaansa ainakin sata kertaa.

"Nää bakteerit ei ikinä lähe!" Victor parkui ja pesi käsiään lähes maanisesti.

Hugo ei ollut lainkaan kuten veljensä. Hän rakasti roskiksesta kaivettua pupua, vaikka se olikin vähän likainen.

Piipari uudisti tyyliään. Hän tahtoi näyttää vähän aikuisemmalta ja virallisemmalta.

Victorille siisteys ja järjestys oli kaikkein tärkeintä. Hän petasi sänkynsä tunnollisesti joka aamu.

Joskus koulun jälkeen Victor kävi uimassa paikallisessa uimahallissa. Kloorivedessä hän tunsi olonsa hyväksi: kloori varmasti tappoi kaikki bakteerit.

Uimahallissa oli sekin hyvä puoli, että siellä saattoi tavata tuttuja, kuten vaikkapa sedän, jota Victor ei koskaan ollut nähnyt.

"Ootko sä Navid?" Victor kysyi ja sai vastaukseksi aggressivista itkua ja valitusta siitä, kuinka Navidin rakas oli kuollut. (Sukupuuta tutkimalla selvis, että Navidin tyttöystävä oli Launon tytär aiemmasta avioliitosta, toisin sanoen Navid seurusteli siskopuolensa kanssa. :D)

Uimareissun päätteeksi Victor päätti käydä ravintolassa. Victor vähän pelkäsi, pystyisikö hän syömään mitään, koska ei tiennyt keittiön siisteyttä, mutta ruoka näytti niin herkulliselta, että pelko unohtui ja Victor suorastaan ahmi ateriansa.

Kotiin palattuaan Victor joutui mekaanikon hommiin. Tietokone oli hajonnut, eikä kellään muulla kuin Victorilla ollut aikaa tai halua korjata sitä.

Victor testasi chattailemalla, että kone varmasti toimi. Yömyöhään chatista löytyi varsin mielenkiintoisia simejä.

"Miten voin kiittää sinua ikinä tarpeeksi siitä, että muutit minut eläväksi? Jos olisin pysynyt nukkena, en olisi ikinä päässyt kokemaan äitiyttä, työuraa tai mitään muutakaan. Olen sinulle niin kiitollinen", Piipari oli vieläkin äärettömän kiitollinen Noahille. "Paras kiitos on se, että sinä rakastat minua", Noah vastasi.

Victor sai tehtäväkseen korjailla muitakin hajonneita esineitä. Roskanpuristimen korjaaminen vaati Victorilta paljon henkisesti.

Piiparilla oli synttärit. Hän juhlisti kasvuaan lastenhuoneessa, mikä sopikin hyvin äidille.

Piiparin lisäksi myös Selinalla ja Noahilla oli synttärit, joten hän ei saanut kaikkea huomiota itselleen.

Selina sai kunnian vanheta toisena.

Tyttö oli vaaleahiuksinen kuten isoveljensäkin.

Noah tahtoi viettää kasvun hetkensä jossakin muualla kuin lastenhuoneessa. Vessa olikin paljon arvokkaampi paikka synttäreille.

Noah pysyi yhtä komeana kuin ennenkin.

"Onnea rakas", Piipari onnitteli halauksin Noahia. "Samoin, kultaseni", Noah vastasi. Victor suhtautui synttärisumaan rauhallisesti.

Pihalla oli käynnissä tonttujen ja hevospatsaiden sota. Hevoset ahdistelivat ainoaa tonttua.

Selina sai synttärilahjaksi uuden kampauksen ja vaatteet. Tyttö riemastui lahjasta kovasti.

Victor leikitti pikkusisaruksiaan. Kammottava koura säikäytti sekä Selinan että tapahtumaa kauempaa seuranneen Hugon perinpohjaisesti. (Voiko olla sulosempaa ilmettä? :D)

Lasten käytyä nukkumaan Noah ja Piipari nauttivat syntymäpäivänsä viime hetkistä porealtaan lämmössä. "En varmaan ikinä kyllästy tähän", Piipari hyrisi onnellisesti.

Aamulla palattiin arkeen. Piipari, Noah ja Victor söivät aamiaista yhdessä ennen päivän askareita.

Piiparin päivä täyttyi Selinan kanssa puuhaamisesta.

Hugo oli jo oppinut kaiken tarpeellisen, joten poika sai viettää aikaa omillaan. Hugo luki mielellään kirjoja.

Piipari ei opettanut Selinalle tietotekniikkasanastoa kuten Hugolle, vaan tyttö sai perehdytyksen puutarhasanastoon.

Pikku-Hugosta oli kasvamassa vähän isompi Hugo. Poika suhtautui synttäreihinsä iloisesti.

Hugosta kasvoikin melkoinen muskelihurmaaja.

(Hugon luonne on taiteellinen, eksentrinen ja tarkkasilmäinen.)

Piipari ei hyväksynyt muskeliasua, joten Hugo joutui vaihtamaan vaatteensa.

"Meillähän on samanlainen alusvaatetyyli!" Victor riemastui, "Ollaan yhdessä kuvauksellisempia ku Mona Lisa!"

Selinasta oli kehittymässsä mestarimanipuloija. Hän aina houkutteli kaikkia leikkimään kanssaan, ja kukapa suloista pellavapäätä olisi voinut vastustaa.

Noah ei ollut ihan samoilla linjoilla Piiparin kanssa puheopetuksen suhteen, joten hän opetti salaa Piiparilta Selinalle muutakin kuin puutarhaan liittyvää sanastoa.

Kävelyharjoitukset olivat kuitenkin Noahin ominta alaa.

Hugosta oli tosi jännää nukkua yläsängyssä. Sängystä poiskiivetessä piti aina jännittää osuisiko portaille vai putoaisiko alas.

Victor koki olevansa tarpeeksi kypsä ja aikuismainen mennäkseen töihin. Hän tutkikin sanomalehden työpaikkailmoituksia (ja uhmasi pelkoaan siitä, että muste tarttuisi sormiin), ja löysi sopivan työpaikan kylpylästä. Hänestä tuli hydraatiokonsultti.

Victor tykkäsi siivota, mutta toisaalta se oli myös yksi kamalimpia asioita, mitä hän saattoi kuvitella. Siivotessa kun joutui kosketuksiin lian kanssa.

Oli Piiparin vuoro tuoda töihin kahvileipää. Hän leipoi pellillisen keksejä. "Ei, miksi tein keksit jo nyt enkä myöhemmin? On niin vaikeaa vastustaa kiusausta syödä ne jo nyt!" Piipari kirosi itseään, sillä hän oli melkoinen pullahiiri, ja hän pelkäsi napostelevansa keksit ennen aikojaan.

Noah tuijotteli usein ikkunasta. "Ihan ku noi patsaat liikkuis aina välillä", hän ihmetteli.

"Olispa täällä joku salaluukku, jossa olis vaikka maailman kallein timantti!" Hugo toivoi leikkipupun olevan vähän jännempi kuin se nyt oli.

Hugo leikki usein Selinan kanssa. Selina oli kova halailemaan.

Kurkistusleikki oli Selinan lempileikki. Hugostakin se oli mukavaa puuhaa.

"Mitäs puuhailet?" Piipari kysyi Noahilta, joka oli viihtynyt tietokoneen äärellä jo useamman tunnin. "Kirjoitan hevosopasta. Minun pitää jakaa tietoani muillekin", Noah vastasi keskittyneesti näpytellen.

"Noah, autapa meitä vähän. Etsi netistä, minä vuonna Simlandian ensimmäinen keisari Will Wright syntyi", Piipari pyysi. Joskus lasten läksyt olivat vaikea pala myös aikuisille.

Victorin ensimmäinen työpäivä oli sujunut loistavasti, vaikka hän ei pitänytkään työvaatteistaan laisinkaan.

Ensimmäisen palkkansa Victor päätti tuhlata elokuvalippuihin. Leffateatterin edessä pomppi kauris.

Hugo opetti Selinankin pitämään kirjoista.

Piiparin piti kehittää karismaansa yletäkseen urallaan. Piipari viettikin iltojaan peilille pölpöttäen.

Hugo ja Victor tekivät usein läksyjään yhtä aikaa. Tylsät kotitehtävät sujuivat mukavammin porukassa.

Piipari piti huolen siitä, että Hugo kävi ajoissa nukkumaan. Hän luki tylsiä urheilukirjoja Hugolle, joka nukahti nopeasti kuunnellessaan jorinaa krampeista ja lihasharjoittelusta.

"Minä olen hurjan onnellinen nyt, ja suureksi osaksi siitä on kiittäminen sinua", Noah kertoi joka päivä Piiparille, kuinka paljon tämä merkitsi hänelle. Se piti heidän rakkauttaan yllä.

"Maailmassa ei varmasti ole olemassa romanttisempaa aviomiestä kuin sinä", Piipari vastasi punastellen.

"Älä huuda! Mä yritän nukkua!" Hugo ärähti pikkusiskolleen. Aina ei ollut herkkua jakaa huonettaan pikkusiskon kanssa. "Kunpa äiti tai isi tulis pian vaihtamaan sun vaippas", Hugo toivoi.

Mutta Piiparilla ja Noahilla oli muuta puuhaa. "Minä rakastan sinua yhtä paljon kuin nuorenakin", Piipari kuiskasi Noahille, "Ja minä tahtoisin vielä yhden lapsen rakkautemme merkiksi."

Noahilla ei ollut mitään vielä yhtä pienokaista vastaan.

Victoria oli alkanut epäilyttää, oliko hella muistettu laittaa pois päältä, olivatko hanat varmasti kiinni ja muistettiinko ovi varmasti aina lukita, kun talo tyhjeni. Hänen täytyi varmistaa kyseiset asiat monesti päivässä.

Ja rumban jälkeen piti tietenkin pestä kädet.

"Huhhuh, mikä yö! Oletpa sinä vieläkin notkea", Noah oli vielä aamullakin ihan hurmoissaan lemmenhetkistä.

Oli Selinan syntymäpäivät, ja Noah ja Piipari olivat päättäneet järjestää juhlat sen kunniaksi. Noah oli kutsunut juhliin Sakarias Mäyrän, jonka hän tunsi hevospiireistä.

Piipari puolestaan kutsui työkaverinsa Aini Passin. "Tosi kiva nähdä, millaisessa talossa oikein asut", Aini oli ilahtunut kutsusta.

Sakarias ihastui heti ensisilmäyksellä Ainiin ja alkoi heti flittailemaan naiselle. "Anteeksi nyt vaan, mutta ei kiinnosta", Aini tyrmäsi Sakariaksen yritykset kylmästi.

Kun vieraat keskittyivät toisiinsa, Selina puhalsi kynttilät Noahin avustuksella.

Kikatellen ja huomiosta nauttien Selina pyörähteli kohti lapsuuden riemuja.

Kasvettuaan Selina hyökkäsi heti kakun kimppuun.

(Selinan luonne on paha, sottapytty ja nero.)

Koko perhe töissä ollutta Victoria lukuunottamatta nautti synttärikakkua yhdessä. Vieraat olivat kadonneet jonnekin.

Aini ja Sakarias löytyivät yläkerrasta flyygeliä pimputtelemasta. Sakariasta bileet olivat tosi hauskat lukuunottamatta sitä, että hän oli saanut pakit Ainilta.

"Heei, onnea vaan sisko!" Victor onnitteli Selinaa heti, kun pääsi töistä kotiin.

Selina sai uuden tyylin, mutta luonteeseen uudet vaatteetkaan eivät vaikuttaneet. Selina oli ihan samanlainen piereskelevä possu kuin ennenkin, vaikka näyttikin sievältä pikkutytöltä.

Noah ja Piipari katselivat yhdessä elokuvia, kun lapset olivat nukkumassa. "Onko meidän pakko aina katsoa näitä ikivanhoja kauhuleffoja?" Piipari ei oikein ymmärtänyt Noahin leffamakua.

"Kohta minä olen taas pyöreä kuin maapallo", Piipari totesi tyytyväisenä, kun vauva ilmoitteli olemassaolostaan.

Piipari kertoi uutisen raskaudesta koko perheelle yhdellä kertaa. "Kunpa se ois poika, mä haluan olla tän perheen ainoa prinsessa!" Selina toivoi.

Formspringissä onkin ollu jo vähän keskustelua aiheesta, mutta kuka arvaa, mikä nimiteema seitsemännen sukupolven lapsilla on? Mikä siis yhdistää nimiä Victor, Hugo ja Selina? Vihjeeksi voin sanoa, että kyseessä on sarjakuva, josta on tehty myös esimerkiksi piirrossarjoja, elokuvia ja videopelejä. Ei välttämättä oo mikään ihan helppo tehtävä, mutta katotaan, josko joku keksis oikean vastauksen. (: