En tiedä, oonko jo sanonu tän, mutta kuten ehkä mm-jääkiekkoa tai NHL:lää aktiivisemmin seuranneet on jo huomanneet, niin henkilö, jolta Tavaresien sukunimi on napattu, seikkailee Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa pelinumerolla 20. Eli perjantaina Suomen kannustamisen lomassa voi bongailla miten Tavaresien kaima pärjää. :D

"Huh huh, on tuo sinun isäsi yhä melkoinen peto", Selina ei voinut olla kehuskelematta upeasti sujuneella yöllään Williamille. "Äiti pliis, mä teen läksyjä", Will vastasi ahdistuneesti. Hän ei välttämättä halunnut tietää, mitä Selinan ja Henkan makuuhuoneessa tapahtui.

Vaikka Selina olikin aivan hullluna Henkkaan, tahtoi hän aina välillä säikytellä miestään.

"Selina! Melkein kastelin housuni", järkyttynyt Henkka parahti.

Selinan paranteluinto ei laantunut, vaikka uudet kalusteet olivatkin huippukunnossa. Selina tahtoi henkilökohtaisesti varmistaa, että kaikki varmasti toimi.

Tiskikoneita sitä paitsi piti aina parannella, sillä ne olivat aivan liian äänekkäitä muuten.

Will oli tehnyt sekä netissä että koulussa tuttavuutta Mirjami Kotolammen kanssa. Punapää oli saanut Willin kiinnostuksen heräämään, ja poika uskaltautui pyytämään Mirjamin kylään. "Vitsi, teillä on ehkä maailman kaunein piha!" Mirjami ihastui Tavaresien pihaan. "Kiitti, äiti on työtön, ni sillä ei oo mitään muuta tekemistä ku panostaa pihaan", Will selitti.

Williamin mielestä Mirjami erottui muista tytöistä siinä, että Mirjami ei hienostellut liikaa. Tyttö uskalsi olla oma itsensä, naisellisuutensa kustannuksellakin.

"Sun hiusten väristä tulee mieleen auringonlasku", Will yritti flirttaillakin.

"Ai kiitti, tosi kilttiä", Mirjami ilahtui Willin sanoista, ja väläytti omalaatuisen hymynsä pojalle.

Hetken mielijohteesta Will päätti pyytää Mirjamia tanssiparikseen koulun tanssiaisiin, vaikka oli aluksi meinannut jättää tanssit väliin kokonaan.

"Ootko sä nyt ihan varma, että haluut viedä just mut tanssiaisiin?" Mirjami kysyi, "Musta se ei ehkä oo hyvä idea. Mä en osaa tanssia, eikä mulla oo tarpeeksi kauniita mekkojakaan." William pettyi Mirjamin reaktiosta. "Mutta ei sun tarvi osata tanssia tai pukeutua kauniisti. Me voidaan vaan nauraa nurkassa muille turhantärkeille teineille ja tehdä kepposia. Tulisit nyt, siitä tulee varmasti hauskaa", Will aneli.

"Sitä paitsi, mä kuulin, että jotkut suunnittelee lisäävänsä sammakoita booliin. Sitä ei voi missata!" Will kertoi. "No okei", Mirjami hihitti, "Jos sinne tulee sammakoita, niin mun on pakko tulla myös!"

"Ja kai siellä on hyvää musiikkiakin, että ei kai reissu voi ihan hukkaan mennä muutenkaan", Mirjami vielä perusteli itselleen, miksi tanssiaisin meneminen olisi hyvä juttu. "Niin. Ja sitä paitsi, mun kanssa vietetty aika ei ikinä oo hukkaan heitettyä", Will sanoi ja iski leikillään silmää.

"Joo, mut nyt mun pitää mennä, kello on jo ihan liikaa", Mirjami sanoi ja halasi ennen lähtöään Williamia. "Nähään huomenna koulussa", Will huikkasi tytön perään. Halaus oli ollut heidän ensimmäisensä, ja se sai perhosia lehahtelemaan kummankin vatsaan.

Mirjami tuli seuraavanakin päivänä suoraan koulun jälkeen käymään. Edellisillan halaus oli saanut tunnelman heidän välillään muuttumaan hieman, ja kumpaakin taisi vähän jännittää olla ihan kahden.

"No, ootko sä jo valinnu vaatteet tanssiaisia varten?" Will kyseli. "No joo. Tai äiti valitsi, kun en mä ite oikein osannu päättää", Mirjami vastasi. Keskustelu ei sujunut yhtä hyvin kuin ennen, eikä kumpikaan edes uskaltanut katsoa toisiaan silmiin.

Will päätti ottaa riskin ja yrittää laukaista jännityksen suudelmalla. Mirjami vaikutti aika yllättyneeltä pususta.

Mutta Williamin onneksi hän ei torjunut poikaa. Ja suudelma oikeasti vapautti tunnelmaa, sillä nyt oli varmaa, että kumpikin tunsi toisiaan kohtaan samalla tavalla.

Mirjami tosin käyttäytyi silti vähän hassusti. Hän ilmoitti pian suudelman jälkeen, että hänellä oli kiire kotiin, ja ryntäsi tiehensä kuin tuli hännän alla. Will jäi katselemaan tytön perään hämmentyneenä.

Onneksi palanen limettipiirakkaa sai Willin unohtamaan hämmennyksensä. Kun edessä oli lautasellinen lempiruokaa, ei mikään voinut olla huonosti.

Will oli päättänyt nostaa coolius-astettaan opettelemalla soittamaan kitaraa. Kaikki siistit tyypit soittivat kitaraa.

Selinakin oli keksinyt uutta puuhaa esineiden parantelun sijaan. Hän yritti maalata omakuvaa, mutta ei ollut vielä niin taitava, että olisi onnistunut.

"Käyttäydyhän sitten kunnolla siellä tanssiaisissa ja kohtele pariasi nätisti", Henkka muistutti Williamia hyvistä käytöstavoista ennen tanssiaisia, vaikka poika kyllä oli aina käyttäytynyt hyvin. "Isä, kyllähän sä mut tiedät, mä oon aina kiltisti", Will vakuutteli.

"Etkö sä pukeudukaan juhla-asuun?" Will ihmetteli, kun Mirjami ilmestyi pihaan. "Toki, mut mä en halua, että se sotkeutuu vielä", Mirjami vastasi.

Mirjami vaihtoikin juhla-asuun vasta hetkeä ennen kuin limusiini ajoi talon eteen. Will piti Mirjamista kuin hullu puurosta, mutta tytön tyylitajussa oli parantamisen varaa.

Tanssiaiset sujuivat loistavasti: Williamista tuli tanssiaisten kuningas, Mirjami ehdotti, että he alkaisivat seurustella, ja boolissa tosiaan oli sammakoita. Hienon illan kruunasi vielä palanen limettipiirakkaa.

Maalaaminen ei ollut Selinan juttu, joten hän tarttui jälleen siveltimen sijaan työkaluihin.

"Vihdoinkin olen saanut paranneltua kaikki talon hanat!" Selina riemuitsi, "Nyt voin harmaantua rauhassa."

"Vaikka mieluusti kyllä pysyisin ikuisesti nuorena", Selina huokaisi vanhennuttuaan.

Vaikka Selina alkoikin olla fyysisesti vanha, ei hänen mielensä vanhentunut tippaakaan.

"Voi kulta, kuinka sievä sinä oletkaan", Henkka ihastui Selinaan päivä päivältä enemmän, vaikka yhteisiä vuosia oli takana jo useita kymmeniä.

Eksentrisenä siminä Williamia kiinnosti vimpainten rakentelu. Hänelle hankittiin oma nikkarointipöytä.

Selina uskaltautui ensimmäistä kertaa uimahuoneeseen. Hän oli haastanut itsensä parantelemaan poreammetta, vaikka se olikin täynnä vettä.

"Hyi, miten märkää!" Selina parkui kauhuissaan, kun joutui tyrkkäämään kätensä veteen.

William yritti olla paras poikaystävä koko maailmassa. Hän tahtoi viedä Mirjamin ulos syömään. "Kuulostaa mahtavalta, mä tuun kohta", Mirjami ilahtui ideasta.

Mirjamin kohta osoittautui kuitenkin pidemmäksi ajaksi kuin William oli ajatellut. Hän päätti tehdä läksynsä Mirjamia odotellessaan.

Williamia alkoi pelottaa, ettei Mirjami koskaan tulisikaan paikalle, joten hän soitti tytölle uudestaan. "Anteeks, mulle tuli este, mutta ihan kohta mä oon siellä, mä lupaan!" Mirjami selitti puhelimessa.

Tällä kertaa Mirjami oikeasti tuli paikalle pian. "Anteeks! Äiti tahto väkertää mun hiuksia, enkä kehdannu sanoa ei", Mirjami selitti pahoillaan myöhästymisestään. "Ei se mitään, mennään nyt vaan syömään", Will sanoi. Hänelle oli tullut jo aivan kauhea nälkä.

"Oot kyllä ihan paras, kun et suuttunut mulle myöhästymisestä", Mirjami tahtoi vielä halata Williä ennen ravintolaan menoa.

Treffit jäivät vain aterian mittaisiksi, mutta se ei haitannut Williä, joka sai kiitokseksi illasta haparoivan suudelman.

"Taisi olla mukava ilta?" taksikuski kysyi, kun Will lysähti takapenkille onnellisesti hymyillen. "Joo", Will vastasi haavellisesti.

Myös Henkan ja Selinan ilta oli sujunut mukavissa tunnelmissa. Pariskunnasta oli mukavaa vain maata vierekkäin ja kuunnella toistensa hengitystä.

Selina viihtyi kotona paremmin kuin hyvin, mutta päivät, jolloin Henkka oli töissä ja William koulussa, kävivät usein tylsiksi. Selina kävikin silloin tällöin keskustassa shoppailemassa ja tapaamassa kaupunkilaisia.

"Kappas vaan! Oletkos sinä Aarno? Kylläpä sinä olet kasvanut!" Selina törmäsi kaupungilla Harleenin poikaan Aarnoon, josta oli kasvanut melkoinen komistus.

Joku tuntematon pappa ei tykännyt Selinan ja Aarnon juttutuokiosta. Hän vain buuasi.

Will ja Mirjami tapasivat miltei päivittäin. "Mikset pidä hiuksias useemmin noin, toi look sopii sulle tosi hyvin", Will ihasteli Mirjamin uutta tyyliä.

Will ja Mirjami eivät olleet vieläkään oikein oppineet suutelemaan kunnolla. Onneksi suutelemisen harjoitteleminen oli hauskaa puuhaa.

Pikku hiljaa harjoitus teki mestarin. "Ehkä me kohta uskalletaan pussata koulussakin", Mirjami hihitti.

Henkka ja Selina olivat päässeet jo niin pitkälle suhteessaan, ettei heidän tarvinnut koko aikaa olla kiinni toisissaan.

Will ja Mirjami eivät vielä osanneet ajatella, että joskus tulisi aika, jolloin toisen suuteleminen tai pelkkä koskettaminen ei tuntuisi niin järisyttävältä.

"Voitko kuvitella, kaikki tämän annoksen ainekset on meidän omalta pihaltamme", Henkka oli haltioissaan lähiruoasta.

William yritti kehitellä kaikenlaisia kojeita, mutta ei ollut vielä toistaiseksi saanut aikaiseksi mitään, mikä olisi kestänyt kasassa minuuttia kauemmin.

Nikkarointi ja metallin kanssa työskentely eivät olleet kaikista turvallisinta puuhaa. William saikin kokea omakohtaisesti, miltä tuntuu kärähtää.

"Ei! Äiti ja isä suuttuu niin pahasti, jos mä poltan meidän tavarat!" William panikoi, kun nikkarointipöytä syttyi palamaan.

Selina ja Henkka kuulivat Williamin säikähtäneet huudot ja ryntäsivät paikalle. "Mitä sinä oikein olet tehnyt?" Selina parahti Willille, joka yritti selitellä puuhiaan. Henkka ei jäänyt jahkailemaan, vaan syöksyi urheasti sammuttamaan tulta.

Palo sammuikin pian, eikä mitään vakavaa tapahtunut. "Sankarini", Selina huokaisi rakastuneesti Henkalle. "Entäs minä? Mä melkein kuolin!" Will mutisi hieman pettyneenä, kun ei saanut vanhemmiltaan muuta kuin nuhteita.

Lohduttaakseen itseään ja pestäkseen noet pois Will suuntasi uima-altaalle.

Selinalla oli mielenkiintoinen juoksutyyli, jota ihan jokainen ei pystynyt jäljittelemään.

"Et kai sä enää ole vihainen mulle sen tulipalon takia? Eli onko niin sanotusti savupilvet jo hävinneet?" William kysyi Selinalta. "Toki, kaikki on hyvin nyt. Sitä paitsi nythän on sinun syntymäpäiväsi, en minä voi senkään takia olla vihainen sinulle", Selina vastasi.

Williamilla tosiaan oli synttärit, ja hänelle järjestettiin juhlat. Vieraiksi kutsuttiin kasa sukulaisia sekä tietenkin Mirjami.

Vanessa hiipi jostakin syystä joka paikkaan ilkeä ilme kasvoillaan.

"Hahaa, oletpa sinäkin harmaantunut", Selina naureskeli Hugolle, joka ei ollut enää nuoruutensa loistossa.

Hugo taisi olla hieman höpsähtänyt, sillä hän katseli mieluummin seinää kuin kynttilöitä puhaltavaa Williamia.

William puhalsi kynttilät siististi ja tarkasti, niin että sai varmasti kaikki yhdellä puhalluksella sammumaan.

Williamista kasvoi salskea nuori mies, jälleen yksi komea yksilö Tavaresien viehättävään sukuun.

Vanessa oli niin malttamaton, ettei viitsinyt istua pöydän ääreen vaan söi kakkupalansa seisaaltaan.

Itse asiassa Harleen oli ainoa, joka istui pöytään synttärisankarin seuraksi.

Vieraat viihtyivät paremmin pihalla. Victorin tosin olisi ehkä ollut turvallisempaa olla sisällä, sillä hän melkein poltti itsensä tulisijassa.

"Pitäisikö sinun hankkia silmälasit, ettet törmäilisi noin vaarallisesti ympäriinsä?" Selina ehdotti veljelleen.

Juhlien päätyttyä Will suuntasi vaatekaapille, ja pian talossa asteli entistäkin paremman näköinen kahdeksannen sukupolven edustaja.

(Williamin luonne on sikeäuninen, eksentrinen, lukutoukka, kasvissyöjä ja taiteellinen. Hän tahtoo olla paranormaali pakertaja.)

Juhlat eivät sittenkään olleet vielä ohi, sillä Victor-vanhus löytyi ilman vaatteita porealtaasta. "Hei ukko, nyt olisi aika lähteä kotiin!" päivänsankari hätisteli setäänsä pois.