Alexandra oli jo hyvin vanha, mutta ei raihnainen. Hän intoutui yhä leikkimään tyynysotaa Jeremiahin kanssa, eikä Jerin tarvinnut varoa voimiensa kanssa: Alex kyllä kesti suuremmatkin iskut. Hän oli oikea teräsmummo, vaikka joutuikin turvautumaan kepin apuun kävellessään.

Eräänä yönä Ava ei saanut unta. Hänestä tuntui, kuin hänen mahansa olisi jotenkin muuttunut. "Ehkäpä siellä on vauva", Ava pohti ja toivoi olevansa oikeassa.

"Oletko raskaana vai miksi sinulla on noin karseat vaatteet?" Jer kysyi aamulla Avalta. "Mitä, etkö arvosta tyyliäni?" Ava vastasi loukkaantuneena, mutta myönsi, että uskoi olevansa raskaana.

"No mutta sehän on mahtavaa! Minusta lapset on tosi kivoja", Jeremiah innostui, eikä huomannut, että Ava oli yhä hieman tuohtunut rumat vaatteet -kommentista.

"Ajattele, se on meidän yhteinen pikkuinen", Jeremiah sanoi vähän hämmentyneesti ja silitti Avan mahaa, "Se sitoo meidät vielä tiiviimmin yhteen kuin avioliitto. Sitten me oikeasti ollaan erottamattomat."

Ava oli aina ollut kiinnostunut kemiasta, joten hän hankki raskausaikansa iloksi kemistinsetin. "Kehitän sellaisen liemen, jonka avulla voin vihdoin valloittaa maailman!" Ava mutisi hurmioituneena ja nauroi pahanilkisesti. Hän oli kuitenkin niin pelkuri, ettei koskaan uskaltaisi toteuttaa pahoja suunnitelmiaan. Mutta ainahan saa unelmoida, Ava lohdutti itseään.

"Tämä on paras keitos ikinä!" Ava tuumasi saadessaan ensimmäisen liemensä valmiiksi, "Nyt kun vielä tietäisin, mitä se tekee."

"Kuinka surullista, että Pimpula, Pampula, Pumpula ja Pompula ovat jo kuolleet", Alexandra huokaisi katsellessaan kaloja, "Pitäisi kai hankkia uusia, mutta yksikään kala ei voi ikinä korvata ensimmäisiä eväkkäitämme." Ava nyökytteli myötätuntoisesti.

Alexandraa kiinnosti Avan kemistisetti. "Mitä sinä oikein puuhailet?" hän kysyi Avalta, jonka pahantahtoisesta naurusta ja synkästä mutinasta oli vaikeaa arvata, mitä naisen mielessä liikkuin. "Enpä kummempia", Ava sanoi ja toivoi, ettei Alex ollut kuullut hänen mahtavia suunnitelmiaan maailmanvalloituksesta.

"Jätän nämä juomat tähän, jos joku vaikka joisi ne ja näkisin miten liemet vaikuttavat", Ava päätti ja jätti tuotoksensa olohuoneeseen.

Sitten hän meni pihalle tuhoamaan hiekkalaatikkoon rakennettuja hiekkalinnoja. Ava tuli hurjan hyvälle tuulelle muiden ilon pilaamisesta.

Jeremiah huomasi kirkkaanväriset liemet olohuoneen pöydällä. "Tuoksuu tosi hyvältä", hän tuumi vihreästä juomasta, "Onkohan tämä sitä uutta limonadia?"

 Jeremiah kulautti juoman sen enempää miettimättä. Se maistui karvaalta, ei ollenkaan niin hyvältä kuin oli tuoksunut, ja siitä jäi hassu tunne vatsaan.

Juomalla oli vielä yksi vaikutus: se sai Jeremiahin haisemaan kuin tunkio. Jer melkein oksensi, niin pahalta hän lemusi.

"Ava, älä enää osta sitä vihreää limpparia. Sillä on outoja vaikutuksia", Jeremiah sanoi Avalle, joka ei voinut olla hymyilemättä. Nyt hän tiesi, mitä vihreällä liemellä voisi tehdä.

Käytyään useita kertoja suihkussa Jer istahti tietokoneen ääreen. Häntä oli töissä kehotettu hiomaan kirjoittajantaitojaan, joten Jer päätti kirjoittaa oikean kirjan. Sitten kukaan ei ainakaan voisi väittää, ettei hänellä ollut tarpeeksi kirjoitustaitoa! Jeremiah sai kirjalleen inspiraation balettitanssijaa esittävästä patsaasta, joten teos sai nimekseen Kultainen ballerina.

Ava tahtoi kehitellä yhä uusia liemiä, mutta aina kaikki ei oikein sujunut. Kemikaalien kanssa sai olla varovainen, ettei vain kävisi hullusti, eikä Ava aina muistanut ajatella ihan loppuun asti. Kemiallinen reaktio aiheutti räjähdyksen ja kuorrutti Avan noella.

"Hmm, joku on jättänyt pöydälle mansikkamehua. Ja näin kauniissa pullossa! Olisi sääli jättää se juomatta", Alexandra ajatteli ja hörppäsi Avan punaisen liemen.

"Hyi, se olikin vanhentunutta", Alex nyrpisteli naamaansa, kun "mansikkamehu" paljastuikin pahanmakuiseksi litkuksi.

"Jer, etkö voisi jo lopettaa kirjoittamisen ja tulla nukkumaan? Tämä saattaa olla yksi viimeisiä kahdenkeskeisiä iltojamme", Ava muistutti, mutta Jer vain jatkoi näpyttelyä. Kultainen ballerina sai nyt kaiken Jeremiahin huomion.

Alexandra näki kauheita painajaisia koko yön, eikä yhtään arvannut, että se johtui liemestä, jonka hän oli juonut.

Onneksi aamulla keitoksen vaikutukset olivat haihtuneet ja Alex oli taas oma iloinen ja peloton itsensä. Hän nautti vauhdin hurmasta vesiliu'ussa.

Ava oli oppinut Alexandralta, että talo piti pitää siistinä. Lisäksi Ava halusi olla hyvä kotirouva, ja se tarkoitti sitä, että talon piti olla aina hyvässä kunnossa.

Ava oli Jeremiahin elämän rakkaus, ja hän tahtoi ikuistaa heidän lempensä maalaukseen. Jerin maalaustaito ei valitettavasti ollut kovinkaan kehuttava.

"Meillä on varmasti koko Twinbrookin siistein talo, kun meidän lisäksi täällä paikkoja puunaa ammattilainen", Ava intoili.

Jeremiahilla oli syntymäpäivät, joita hän vietti tietokoneensa kanssa.

Jer ei ollut enää holtiton nuorukainen vaan vastuullinen aikuinen, vaikka ei siltä näyttänytkään.

"Onnea Jer-rakas", Ava sanoi ja ojensi Jeremiahille paketin, josta paljastui jälleen yksi Avan kehittelemistä juomista. Tällä kertaa Ava tiesikin, millaisia vaikutuksia juoma juojassaan aiheutti: tällä litkulla sai tunnin ajaksi loistavat korjaustaidot.

Jeremiah arvosti kuitenkin lahjaa enemmän sitä, että sai tuntea, kuinka hänen esikoisensa liikehti Avan vatsassa. "Ihan kuin sillä olisi neljä jalkaa", Jer sanoi kummissaan, mutta Ava vain nauroi.

"Synnytys on varmaan jo ihan lähellä, ainakin vatsasi koosta päätellen", Alexandra sanoi, "Sinun pitää olla valmiina lähtemään sairaalaan hetkenä minä hyvänsä."

Sinä yönä Avan synnytyksen aika tosiaan tulikin. Jeremiah oli sekä kauhuissaan että innoissaan.

Ava kiiruhti sairaalaan heti kun sai vaihdettua vaatteet.

Jeremiahilla kesti hieman kauemmin kuin vaimollaan. "Aja kovaa, minun vaimoni synnyttää!" Jer hoputti taksikuskia. Häntä ympäristötietoisena ärsytti, että he olivat menneet kahdella autolla sairaalalle, mutta nyt oli tosi kyseessä.

Synnytys kesti muutaman tunnin, ja päästessään pois sairaalasta Ava oli sekä väsynyt että onnellinen. Hän sai palata kotiin ensimmäisen lapsensa kanssa. Tulokas sai nimekseen Emma.

Jeremiahinkaan ei tarvinnut palata tyhjin käsin, sillä Emmalle oli syntynyt saman tien sisko. Kaksosista nuorempi nimettiin Annaksi.

"Nuku hyvin, pikku prinsessa", Ava leperteli Emmalle.

(Emma on luonteeltaan äitinsä tapaan paha ja sen lisäksi kurinalainen. Hänen lempivärinsä on lila, hän tykkää hiphopista ja syö mieluiten köyhiä ritareita.)

Alexandra oli ihastunut kaksosiin. Emma ja Anna muistuttivat häntä Penelopesta, tyttärestä, joka häneltä oli viety aivan liian aikaisin. Alex oli kuitenkin oppinut jo hyväksymään Pennyn kuoleman, ja vaikka kaksosten kanssa puuhaileminen saikin hänet hieman haikeaksi, hän nautti vauvojen kanssa olemisesti.

Vauvojen hoitaminen sai Alexin taas tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, nyt kun puutarhakin oli jo kutistunut muutaman kasvin kokoiseksi. Kaksosten kanssa Alex pääsi irrottautumaan työasioistaan.

Ava ja Jeremiah olivat sitä mieltä, että lasten piti saada mahdollisimman paljon raitista ilmaa. Helpoin tapa nauttia ulkoilmasta oli käydä kävelyllä.

Lenkille piti mennä myös sen takia, että talo remontoitiin kokonaan uuteen uskoon.

Uudessa talossa oli kolme makuuhuonetta, lastenhuone ja kaksi kylpyhuonetta keittiö/olohuone/ruokailutilan lisäksi. Pihalle oli rakennettu myös autotalli ja suihkulähde. Sisustuksen päävärejä olivat muodikkaasti sininen, punainen ja valkoinen.

Vauvat olivat ihmeissään äkillisestä ympäristönmuutoksesta, ja Ava sai rauhoitella kaksosia pitkän aikaa.

"Kuinka söpö sävelmä!" Ava ihasteli tonttusoittorasian sointuja.

Jeremiah oli saanut tehtäväkseen lukea päätoimittajan artikkelin. Teksti oli hyvin kuivaa ja tylsistyttävää, mutta Jer tahtoi saada ylennyksen, joten hän luki artikkelin tarkasti kannesta kanteen. Ava sen sijaan rentoutui kakkua syömällä ja pani merkille, että Jerin ei enää kannattanut kakkua mutustaa.

Vaikka Jer kuluttikin paljon aikaa töidensä parissa, ei hän jättänyt Avaakaan huomiotta. Oli mukavaa jutella asioista kylki kyljessä sängyssä röhnöttäen.

Toisinaan viattomat kuhertelutuokiot jatkuivat ei-niin-viattomana lakanoiden pöllytyksenä.

Avasta oli tullut herkkä hajuille. Jopa hänen lempiruokansa ratatouillen tuoksu sai hänet huonovointiseksi.

"Sinähän alat olla jo iso tyttö", Ava puheli Annalle, "Ja kohta sinusta tulee myös isosisko."

(Anna on luonteeltaan arjen sankari ja virtuoosi. Hän tykkää klassisesta musiikista, sushista ja limetinvihreästä.)

"Äiti, miksi lapset aina itkevät, kun minä otan ne syliini?" Jeremiah ihmetteli, kun Anna alkoi heti rääkyä päästessään Jerin käsivarsille. "Kannattaisi käydä joskus suihkussa", Alex tokaisi, "Ei minultakaan ole itku kaukana, kun sinä astut treenin jälkeen huoneeseen!"

Alexandra oli päättänyt mennä käymään kylässä Benjaminin luona. Hänestä oli hauskaa nähdä, miten hänen nuorempi poikansa pärjäsi elämässään.

"Näytätpä sinä hyvältä armeijan vihreissä!" Alex ihasteli poikansa ulkoasua. Benjamin viihtyi hyvin armeijassa, vaikka työ ei ollutkaan helpoimmasta päästä.

Kuultuaan Benjyn kuulumiset Alexandra innostui esittelemään Emmaa ja Annaa. "Ne tytöt ovat maailman suloisimpia pienokaisia, heti sinun, Jerin ja Pennyn jälkeen tietenkin", Alex selitti lämpimällä äänellä. Benjamin sai kuulla kaksosista enemmän kuin olisi tahtonut ja joutui lupaamaan, että tulisi katsomaan lapsia jonakin päivänä. "Ja Ava on taas raskaana, joten minä saan lisää ihania lapsenlapsia", Alex hehkutti.

Jeremiahkin oli innoissaan tulevasta perheenlisäyksestä. Ava, vaikka olikin hyvin perhekeskeinen ja lapsirakas, sen sijaan oli hieman huolissaan. "Kolme pienokaista on kuitenkin aika paljon, selviämmeköhän me?" hän kysyi Jeriltä. "Onhan meillä äiti apuna, älä huoli", hän lohdutti ja halasi Avaa.

Oli kaksosten syntymäpäivä. Emma, joka oli syntynyt muutaman minuutin ennen Annaa, kasvoi ensimmäisenä.

Anna kasvoi hetken päästä. Hän oli perinyt äitinsä punaiset kutrit. Emma taas oli saanut mustat hiukset, aivan kuten Avan isällä oli ollut.

Kaksoset alkoivat heti leikkiä nukkekodilla, joka löytyi lastenhuoneen nurkasta. He vaikuttivat läheisiltä jo alusta asti.

Leikit piti kuitenkin keskeyttää vessahädän yllättäessä. Alexandra opetti Annaa potalle, jotta vaipanvaihdolta säästyttäisiin.

Ava taas auttoi Emmaa ottamaan ensiaskeleitaan. Ava oli oikea lahjakkuus lasten kanssa, ja sai Emman oppimaan kävelyn salat nopeasti.

Kävelyharjoitusten päätteeksi potta kutsui Emmaakin.

Ava tahtoi kaksosten kehittyvän samaan tahtiin, joten Annakin pääsi kokeilemaan kävelemistä. "Jer, saisit sinäkin olla joskus Emman ja Annan kanssa, etkä vain leikkisi sillä koneella", Ava puuskahti Jeremiahille, joka kirjoitti arvostelua paikallisesta ravintolasta.

Oven toisella puolella tapahtui kummia. Tavareseja vainonnut paparazzi Kontio Sonde oli lähdössä piinaamaan kuolleita.

Avaa Kontion kuolema hirvitti siinä määrin, että hän pyörtyi lattialle.

"Huhuu, onko täällä ketään?" Viikatemies huhuili olohuoneesta ja huomasi sitten tajuttoman Avan. "Noh, en minä nyt ihan noin pelottava ole", hän sanoi paheksuvasti ja etsiytyi sitten Kontion luo.

"Anteeksi kun en kunnioittanut kotirauhaanne, mutta kyllähän naisen pitää jotekin elantonsa tienata", Kontio pyyteli anteeksi Alexandralta ja Jeremiahilta. "No niin, jo riittää turhat löpinät, tuonpuoleinen kutsuu!" Viikatemies hoputti Kontiota.

Kun Viikatemies oli kadonnut Kontio mukanaan ja Ava vihdoin selvinnyt järkytyksestään, alkoi karmea huuto. Avan ja Jerin seuraava lapsi oli tuloillaan. Annaa ihmetytti äidin äänekkyys.

"Tehkää tietä, synnyttävä nainen on tulossa!" Jeremiah huusi paniikissa sairaalan pihalla ja raivasi tietä Avalle, jota hieman nolostutti se, että Jer teki asiasta niin suuren numeron.

Synnytyksen jälkeen Ava asteli ulos uusi tyttö käsivarsillaan.

Perässä seurasi Jer, joka niin ikään kantoi tyttöä. "Nyt meillä on sitten neljä lasta", hän totesi hämmentyneenä. "Niin taitaa olla", Ava vastasi yhtä lailla hämmentyneenä. Hän tiesi, että tulevista päivistä tulisi uuvuttavia.

Nuoremmat kaksoset saivat nimekseen Jenna ja Gemma. Alexandran makuuhuone muutettiin toiseksi lastenhuoneeksi.

(Jenna on nero ja eksentrinen sekä tykkää egyptiläisestä musiikista, kevätkääryleistä ja vihreästä. Gemma on herkästi innostuva ja tarkkasilmäinen, ja hänen suosikkejaan ovat hiphop, grillattu lohi ja lila.)

Jeremiahinkin oli pakko jättää kirjoittelunsa väliin vähäksi aikaa ja auttaa lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa. "Jos pesukone menee rikki, niin kuin nyt on käynyt, pitää soittaa korjaajalle, tai sitten sen voi korjata itse, jos vain on tarpeeksi taitava", Jer selitti Emmalle, joka kuunteli tarkkaavaisesti. "Likki", oli Emman ensimmäinen sana.

Ava oli hieman perinteisempi puheopettaja kuin Jeremiah, ja yritti saada Annan sanomaan ensin yksinkertaisia tavuja ja sanoja kuten äiti ja isi. Emma leikki hupsulla nukellaan, jonka oli saanut lahjaksi kaukaiselta sukulaiselta. Annallakin oli sellainen, mutta häntä eivät nuket kiinnostaneet.

"Mikä onni, että meillä on sinut auttamassa", Ava sanoi Alexandralle, "Olen ikuisesti kiitollinen sinulle kaikesta." Alexandra punastui vähän. "Äläs nyt, mieluustihan minä näiden muksujen kanssa puuhailen", hän sanoi mielissään Avan sanoista.

Avan oli aika astua oikeaan aikuisuuteen. Alexandra seurasi Avan kivuliaan näköistä kasvua.

"Jännää, minusta ei tunnu päivääkään vanhemmalta. Itse asiassa minä tunnen olevani elämäni kunnossa!" Ava tokaisi. Jeremiah oli innoissaan vaimonsa syntymäpäivistä.

Vaikka vanheneminen olikin sujunut hyvin, niin Ava tunsi jotakin muuttuneen. Hän alkoi olla hieman väsynyt siihen, että piti olla aina lasten kanssa. Hän kaipasi omaa aikaa ja pääsyä pois neljän seinän sisältä. Eräänä päivänä Ava lähti käymään kulmakuppilassa. Oli ihanaa olla hetken vain rauhassa, ihan yksin.

Mutta sitten alkoi lounastunti ja ravintolan piha täyttyi simeistä. Ava ei viihtynyt suurissa väkijoukoissa, joten hän lähti kotiin turvaan vierailta simeiltä.

Emma oli tajunnut, että lelulaatikko oli itse asiassa hauskempi lelu kuin sen sisältö. Laatikko oli kuin kokonaan uusi maailma.

Emma kertoi mielellään seikkaluistaan laatikossa äidilleen. Ava kuunteli mieluusti Emman höpinöitä.

Avalla ja Jeremiahilla riitti huomiota myös Jennalle ja Gemmalle.

"Olet sinä aikamoinen", Jer sanoi ja silitti Avan poskea, "Olet oikea teräsnainen! Neljän pienen tytön supermamma."

Etupihalle oli hankittu vieteripolleja lasten iloksi. Anna ja Emma pääsivät testaamaan pinkkejä ratsuja vanhempiensa valvonnassa.

"Hienosti menee!" Ava kannusti Emmaa, joka selvästikin nautti pollen kyydistä. Anna oli varovaisempi ratsastaja kuin kaksoissiskonsa.

Pian myös nuoremmat kaksostet pääsisivät leikkimään pihalle. Gemma oli perinyt isänsä hiustenvärin.

Jenna-parka sen sijaan oli kalju.

Ava tarttui heti toimeen ja alkoi opettaa Gemmalle aakkosten alkeita.

Jeremiah sääli Jennaa, jonka kaljuus sai tytön näyttämään nuoremmalta kuin tämä todellisuudessa oli. Jennasta tulikin Jerin salainen suosikkilapsi.

"Oletpas sinä laihassa kunnossa! Sinua pitää ruokkia enemmän", Alexandraakin huolestutti Jenna, jota hän yritti opettaa potalle.

Jenna ei oikeasti ollut niin heikkokuntoinen kuin kaikki tuntuivat ajattelevan, kaikki johtui vain hänen kaljuudestaan. Mutta se takasi Jennalle lisähuomiota, mistä tyttö kyllä piti. Emma ihmetteli, miksi Jenna aina huusi.

"Hyshys pikkuinen, kyllä me sinusta huolehditaan", Jeremiah kiirehti Jennan luo ja istutti tytön pöntölle. Jenna hymyili kiitollisesti Jerille.

"Pysythän terveenä pitkään, se särkisi sydämeni jos sinulle kävisi jotakin", Jeremiah puhui Jennalle melkein itkun partaalla, sillä Jenna sai hänen mieleensä Pennyn surkean kohtalon.

Emma ei ollut kovinkaan musikaalinen lapsi, sillä hän ei tajunnut, mitä ksylofonilla tehtiin. Emmasta oli vain kivaa pureskella soittokapulaa.

"No niin Gemmaseni, kipitähän äitin luo", Ava maanitteli Gemmaa kävelemään. Tyttö oli oikein etevä seisomaan, mutta askeleiden ottaminen oli vähän hankalampaa.

Anna ja Emma leikkivät usein yhdessä. Vanhempiensa onneksi he leikkivät kiltisti eivätkä olleet mitkään kauhukaksoset.

Joskus väsy yllätti kesken leikkien. Anna nukahti pehmeälle matolle, joka ei oikeastaan ollut yhtään hassumpi uinumapaikka.

Ava löysi Annan lattialta. "Pitäisikö sinut kuitenkin viedä ihan oikeaan kehtoon?" Ava naurahti höpsölle tyttärelleen.

Jeremiah oli menestynyt journalismiuralla melko hyvin ja oli nyt lehden vinkkivastaava, mutta hän koki, ettei työ enää ollut ollenkaan kiinnostavaa. Niinpä hän suuntasi taas kerran työnhakusivustolle ja alkoi etsiä itselleen sopivaa ammattia. "Välituntivalvoja! Se työ on ihan kuin tehty minua varten, koska minulla on niin paljon kokemusta lastenhoidosta", Jeremiah innostui huomatessaan, että paikalliseen kouluun tarvittiin työvoimaa.

"Sinun isistä tulee opettaja!" Jeremiah kertoi Jennalle ja kutitti tyttöä niin, että sai Jennan kikattamaan suloisesti.