Mulla on viime aikoina ollu vähän ongelmia Simsin ja ylipäätään mun kannettavan kanssa, joten saattaa olla, että osien ilmestymistahti hidastuu tulevaisuudessa - varsinkin, jos joudun lähtemään koneostoksille. Ongelmahan on siis se, että Simsiä pelatessa mun kone saattaa yks kaks sammuttaa näytön, ja näytön saa takasin päälle vaan käynnistämällä koneen uudelleen, mikä tietenki tarkottaa sitä, että kaikki pelissä ennen tallentamista tapahtuneet muutokset ja edistys katoaa. Tän osan kuvia ottaessa näin tapahtu kahdesti, mikä on todella turhauttavaa (lähinnä koska en oo tottunu tallentamaan viiden minuutin välein. No, nytpä opin.) Mutta kaikista ongelmista huolimatta mulla on kyllä tarkotus saada tää tarina kirjotettua ihan loppuun asti!

Hauskaa pääsiäistä kaikille! (:

Selina oli harmissaan siitä, että Isko olikin osoittautunut vanhaksi kurpaksi. Onneksi hän kuitenkin tunsi muitakin miehiä - jopa sellaisia, jotka olivat suunnilleen hänen ikäisiään. Henkka Peräjäniemen Selina oli tuntenut koko ikänsä, mutta hän ei ollut koskaan ajatellut Henkkaa romanttisessa mielessä ennen kuin nyt. (Noi kaks on ollu parhaita ystäviä siitä asti, kun Selina oli lapsi, mutta en muista, että ne olis koskaan tavannu. Outo juttu. :D)

"Ihan mahtavaa nähdä sinua pitkästä aikaa", Selina tervehti vanhaa ystäväänsä lämpimällä halauksella. "Todellakin. Ihan kuin oltaisiin nähty viimeksi ekaluokalla tai jotain", Henkka sanoi.

"No, mitä sinulle nykyään kuuluu?" Henkka kysyi, ja Selina kertoi ummet ja lammet omasta elämästään. "Kaiken kaikkiaan minulla on mennyt oikein mukavasti, mutta yksi asia kyllä on hieman vinossa", Selina päätti kertomuksensa. "Mikä asia?" Henkka tahtoi tietää.

"Minulla ei ole ollut kauheasti romantiikkaa elämässäni", Selina vastasi huokaisten dramaattisesti - kaikki sujui suunnitelman mukaan. "No se asia on nopeasti korjattu!" Henkka sanoi innokkaasti ja moiskautti pusun Selinan huulille. Sen jälkeen Henkka tunnusti olleensa salaa ihastunut Selinaan jo pitkän aikaa. "Mutta en uskaltanut koskaan sanoa mitään", hän sanoi punastuen vähän, "koska sinä seurustelit ja kaikkea. Minä ajattelin, ettei minulla ole koskaan mahdollisuutta sinuun."

Selina oli sanoista otettu: hän oli viime aikoina pelännyt, ettei kukaan voisi hänestä oikeasti pitääkään, koska hän ei todellakaan ollut maailman helpoin sim luonteeltaan. Henkan sanat saivatkin Selinan niin riemukkaaksi, että hän hyppäsi Henkan syliin.

Henkka ei ollut mikään ujosteleva pikkupoika, vaan hän otti tilanteen haltuunsa ja kantoi Selinan makuuhuoneeseen. "Minä pidän siitä, että mies uskaltaa tehdä mitä tahtoo", Selina hyrisi tyytyväisenä Henkan kainalossa. Hän oli itse aika dominoiva persoona, ja joskus hänelle teki hyvää olla se, jota dominoitiin.

Siitä Selina ei tosin ollut kovin iloinen, että Henkka uskalsi sanoa hänelle myös ei päin naamaa. Selina olisi halunnut laulattaa lakanoita, mutta Henkka ei ollut vielä valmis niin läheiseen kontaktiin.

"Mikä sinua vaivaa? Sinähän juuri kerroit minulle, että olet ollut ihastunut minuun jo vuosien ajan", Selina tahtoi saada selityksen torjutuksi tulemiselle. "No, me ei olla nähty pitkään aikaan, ja minusta olisi vähän outoa hypätä heti sänkyyn", Henkka sanoi suoraan.

"Minä toivon, että sinä ymmärrät. Ja mikäs kiire meillä on? Opetellaan rauhassa tuntemaan toisemme kunnolla ennen kuin tehdään mitään isompaa, jooko?" Henkka pyysi. Selina ei voinut muuta kuin suostua. Tuntui hassulta alistua toisen tahtoon vastaansanomatta, mutta hän ei tahtonut säikäyttää Henkkaa pois. Hän itse asiassa oikeasti piti Henkasta, eikä hän halunnut tehdä samoja virheitä kuin Thomasin kanssa.

Hyvitelläkseen omaa käytöstään Selina yritti tehdä Henkan olon mahdollisimman mukavaksi.

"Sinä olet kyllä aikamoinen tapaus", Henkka sanoi hellästi. "Mitä oikein tarkoitat?" Selina kysyi. "No, minä olen tässä koko illan ajatellut, että ei me vielä voida pöllyttää peittoa, mutta nyt minä alan olla ihan eri mieltä... Miten sinä oikein teet tuon? Miten sinä saat minut tuntemaan itseni tyhmäksi, kun haluan odottaa?" Henkka vastasi hieman tuskaisella äänellä. Selina hymyili. "No, se olen vain minä. Minua ei voi vastustaa", hän sanoi ja suuteli Henkkaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Selina sai lopulta tahtonsa läpi.

"Eihän sinua kaduta, että pyörsit päätöksesi?" Selina kysyi aamulla. "Hulluko olet? Ei todellakaan", Henkka vastasi selvästi tyytyväisenä.

"Itse asiassa, tahtoisin viettää enemmänkin tuollaisia öitä kanssasi. Ja minä haluan, että sinä olet kokonaan minun, jos ymmärrät?" Henkka sanoi sitten vakavasti. "Ymmärrän minä", Selina vastasi vienosti hymyillen. "Hyvä, koska minä taidan tosiaan olla rakastumassa sinuun", Henkka sanoi. Siitä hetkestä lähtien heistä tuli oikea pari.

Mikä olikaan parempi tapa juhlistaa tuoretta seurustelusuhdetta kuin riehakas tyynysota.

Selina voitti tyynysodan leikiten. "Miten minä olisin muka voinut voittaa, kun sinä olet noin tyrmäävän näköinen ja häiritset keskittymistäni?" Henkka puolusteli häviötään.

Selina pyysi lohdutukseksi Henkan mukaansa telttaan, jossa hän oli nuorempana leikkinyt Harleenin kanssa.

Tällä kertaa teltassa leikittiin aivan erilaisia leikkejä.

Henkka tunsi olevansa maailman onnellisin mies. Jos hän olisi tiennyt Selinan tuntevan samoin häntä kohtaan kuin hän tunsi Selinaa kohtaan, hän olisi tunnustanut tunteensa jo kauan aikaa sitten.

Hevoshakaan oli tullut mustanpuhuva vierailija.

Selina ei huomannut yhtään, että itse viikatemies oli tullut hakemaan Lulua vihreämmille laitumille.

Henkka sen sijaan kyllä tajusi, mitä oli tapahtumassa. Hän seurasi järkyttyneenä, kuinka viikatemies rauhoitteli Lulua, jotta matka tuonpuoleiseen sujuisi jouhevammin.

"Toivottavasti meidän ei tarvitse tavata kovinkaan pian uudelleen!" Henkka huusi närkästyneenä viikatemiehen perään, kun tämä karautti Lulun selässä kotikonnuilleen.

Lulu sai viimeisen lepopaikkansa Salaman vierestä.

Selinakin oli vihdoin havahtunut todellisuuteen. "Vaikka en koskaan ollutkaan läheinen hevostemme kanssa, niin on tämä silti aika surullista", hän sanoi hiljaa, "Isä varmaan murtuu täysin."

Harleenilla oli koulun tanssiaiset samana iltana. "Älä sure liikaa Lulun takia. Se olisi tahtonut, että pidät hauskaa", Piipari kannusti hieman alakuloista Harleenia.

Harleenia jännitti mennä tanssiaisiin. Hänellä ei ollut paria, ja se tuntui hieman nololta. "Ehkä mullekin käy niin hyvä tuuri kuin Selinalle, ja joku tulee sanomaan, että tykkää musta", Harleen toivoi.

Tanssiaisten loputtua Harleen toivoi aivan päinvastaista: kunpa hän ei olisi ollut niin suosittu! Selina oli ollut oikeassa sanoessaan Harleenin synttäreillä, että hänellä tulisi riittämään ihailijoita. Harleen oli saanut enemmän huomiota kuin olisi tahtonut. Onneksi yksi pojista oli vaikuttanut oikeasti mukavalta. Hänen nimensä oli Eetvartti Latva-Piirto, ja hän ei tuijottanut Harleenia pelottavasti, niin kuin stetsonpäinen poika.

Noah oli todella surullinen Lulun kuolemasta. Hän yritti hukuttaa surunsa työhön. Onneksi tontilla riitti paljon tehtävää.

Henkka teki tuttavuutta Piiparin kanssa. Hän tahtoi antaa hyvän kuvan itsestään, jos vaikka hän joskus päätyisi naimisiin asti Selinan kanssa. Ajatus tuntui kyllä vielä aika kaukaiselta, mutta mistä sitä koskaan tiesi.

Henkka kuitenkin katsoi parhaaksi lähteä kotiin, sillä Tavaresit olivat juuri kokeneet suuren menetyksen, ja Henkka tunsi olonsa hieman ulkopuoliseksi. "En voi uskoa, että Lulu on poissa! Se oli ensimmäinen hevonen, jonka kasvatin varsasta asti itse", Noah itki Piiparin olkapäätä vasten.

Selinalla oli paitsi haikea, myös kuvottava olo. Vessanpönttö tuli turhankin tutuksi hänelle.

Työpäivän päätteeksi Selina tajusikin olevansa raskaana. "Olisi pitänyt olla hieman huolellisempi", hän totesi lievästi kauhuissaan. Hänhän oli vasta aloittanut uuden työn ja hänen ja Henkan suhde oli aivan aluillaan - vauva ollut ihan vielä kuulunut hänen suunnitelmiinsa.

"Tilanne vaatii hyvää ruokaa", Selina päätti ja suuntasi läheiseen ravintolaan.

Noah suuntasi kaiken huomionsa Haniin, ainoaan jäljellä olevaan hevoseensa. "Minä pidän sinusta niin hyvää huolta, ettet kuole ikinä!" Noah uhosi.

Harleen oli päättänyt pyytää Eetvartin kylään. "Vau, täälläkö sä asut? Teillä on tosi hieno talo", Eetvartti ihasteli.

Eetvartti oli aina kohtelias ja hyväntuulinen, ja Harleen piti siitä. Liian monet muut pojat hänen koulussaan kuvittelivat, että huono käytös ja uhoaminen takasivat tyttöjen suosion. Onneksi Eetvartti oli eri maata.

"Kuule Harleen, mitä mieltä sä oot musta? Kun musta sä oot tosi kiva. Ja mä kyllä tiedän, että koulussa sulla on paljon muitakin ihailijoita, mut oisko mulla mitään mahiksia?" Eetvartti kysyi.

"No, kyllä sulla taitaa olla", Harleen vastasi ujosti. Oli aika kummallista kuulla suoraan Eetvartilta, että tämä tosiaan piti hänestä.

Harleen tehosti sanojaan nopealla suukolla, joka sai molemmat hihittämään punastuneina.

Tilanne oli jo itsessään aika jännittävä, mutta vielä lisää paineita toivat paparazzit, jotka eivät jättäneet nuoria hetkeksikään rauhaan. Harleen ja Eetvartti sopivat seurustelevansa, ja koko tilanne tallentui kuvaajien kameroihin.

Selina oli saanut kutsun Hugon vedettömiin allasbileisiin. Se sopi Selinalle loistavasti: hän tahtoi puhua yllättävästä tilanteestaan rakkaalle veljelleen, ja hänen mielestään allasbileet olisivat olleet pilalla, jos niissä olisi oikeasti ollut allas. Selina ei pitänyt vedestä laisinkaan.

Bileissä oli aivan loistava tunnelma: vieraat tappelivat minkä ehtivät. Pahana siminä Selinasta oli hauskaa nähdä muut ahdingossa.

Oma ahdinko ei kuitenkaan saanut häntä yhtään iloiseksi. "Mitä minä teen?" hän parahti.

Hugo tahtoi saada siskonsa paremmalle tuulelle, joten hän tarjosi Selinalle sushia, tämän lempiruokaa. Samalla hän rauhoitteli Selinaa. "Ei tilanne ole niin paha kuin ajattelet. Sitä paitsi vauvat on ihania!" Hugo sanoi.

Illan päätteeksi Hugolle kävi ikävä vahinko. Onneksi kaikki muut vieraat Selinaa lukuunottamatta olivat jo lähteneet paikalta.

"Anteeksi Selina, minun on pakko pyytää sinua poistumaan", Hugo sanoi häpeillen. Selinaa nauratti, mutta hän hienotunteisesti räjähti nauruun vasta taksissa matkalla kotiin.

Harleen oli saanut kirjoittamistaidoistaan kehuja opettajaltaan, joten hän päätti kehuista innostuneena alkaa kirjoittaa kirjaa.

Selina kertoi yllättävästä raskaudestaan vanhemmilleen. Noah oli kuitenkin aivan muissa maailmoissa, eikä tainnut edes tajuta mistä oli kyse. "Mitä minun pitäisi teidän mielestänne nyt tehdä?" Selina kysyi neuvoja tilanteen hoitamiseksi.

"Sinun pitää kertoa heti Henkalle. Tämä on kyllä ihana uutinen!" Piipari oli aivan riemuissaan siitä, että hänestä vihdoin tulisi isoäiti.

"Minusta se ei ole niin ihanaa. En tiedä, onko minusta äidiksi. Kyllähän sinä tiedät, millainen minä olen. Miten minä voin ikinä kasvattaa lapsen?" Selina paljasti äidilleen huolenaiheensa. "Hei, älä nyt aliarvioi itseäsi", Piipari kannusti tytärtään, "Sinusta tulee varmasti aivan loistava äiti."

Piiparin kehotuksesta Selina kutsui Henkan paikalle ja kertoi suuret uutiset. "Meille on sitten tulossa vauva", Selina sanoi, ja Henkka alkoi heti ajatella, millaista ruokavaliota Selinan pitäisi raskauden aikana noudattaa, jotta lapsi saisi parhaat valmiudet elämään.

"En minä ihan näin pian ajatellut meille lapsia tulevan, mutta tämä on silti loistava uutinen", Henkka sanoi rauhallisesti. "Loistava?" Selina naurahti ilottomasti, "Miksi kaikkien mielestä tämä on niin hienoa? Eikö kukaan tajua, että minua tämä koko tilanne pelottaa ihan kauheasti." Selinaa alkoi itkettää.

"Voi Selina rakas, sinulla ei ole mitään pelättävää. Minä olen sinun tukenasi, ja niin on sinun perheesikin. Kaikki kyllä sujuu hienosti, usko pois", Henkka vakuutteli. "Lupaatko?" Selina kysyi nyyhkäisten. "Minä lupaan. Menen vaikka naimisiin kanssasi, jotta voin taata sen", Henkka vannoi vakavana.

"No hyvä on, mennään naimisiin", Selina sanoi pyyhittyään kyyneleensä. Hän yllätti Henkan totaalisesti polvistumalla miehen eteen. "Mikään muukaan ei mene yhtään suunnitelmien mukaan, joten kai se on ihan sama, mennäänkö me naimisiin nyt vai kymmenen vuoden päästä. Henkka Perjäniemi, tuletko miehekseni?" Selina esitti suuren kysymyksen kovin epäromanttisesti.

Henkka tietenkin suostui kosintaan; olihan hän juuri sanonut, että suostuisi. "Kyllä tämä tilanne tästä kirkkaammaksi muuttuu", Henkka sanoi Selinalle pujotettuaan sormuksen sormeensa.

"Mitäs täällä oikein tapahtuu?" Noah kysyi. Hän oli seurannut Selinan ja Henkan kihlautumista ikkunasta. "No, me mentiin juuri kihloihin", Henkka selitti. "Ahaa, siksi Selina oli siis polvistunut", Noah nyökkäili ymmärtäväisesti.

Kihlautumista juhlistettiin yhteisellä aterialla. "Tervetuloa osaksi sukua, vaikkei me vielä naimissa ollakaan", Selina sanoi. Noah, Piipari ja Harleen ottivat Henkan mieluusti osaksi perhettään.

"Olethan sinä ihan varma siitä, että haluat tosiaan olla minun kanssani?" Selina tahtoi varmistua Henkan tunteista. Hän pelkäsi, että Henkka alkaa vältellä häntä niin kuin Thomas aikoinaan. "Olen", Henkka vakuutteli.

Kun Henkka oli saanut Selinan vakuutettua rakkaudestaan, pariskunta päätti tehdä liitostaan ihan virallisen jo senkin takia, että lapsen oli parempi syntyä avioliittoon. Silloin ei ainakaan kuultaisi ikäviä juoruja kaupungilta.

Häätilaisuus oli intiimi ja herkkä, vaikkakin aika nopeasti ohitse. Piipari tirautti muutaman kyyneleenkin.

Häät saivat Piiparin ja Noahin romanttiselle tuulelle. "Toivottavasti heidän liittonsa on yhtä onnellinen kuin meidänkin", Noah sai sanotuksi kaikkien suudelmien keskellä.

Harleenkin oli vaaleanpunaisissa tunnelmissa, ja soitti Eetvartille ihan vain kertoakseen, että tätä parempaa poikaystävää ei varmasti ollutkaan koko maailmassa.

Selina ja Henkka viettivät riehakkaan hääyön Selinan vatsasta huolimatta. "Eipä tarvitse ainakaan enää pelätä, että tulisin raskaaksi", Selina virnuili.

Häiden myötä Henkka muutti asumaan Tavareseille. Muuton kunniaksi hän sai uuden tyylinkin.

(Henkan luonne on ruutukammoinen, surkimus, ympäristötietoinen, pummi ja koirasim. Hän tykkää popista, hampurilaisista ja keltaisesta. Henkka tahtoo kasvattaa rahakirstua.)

Häiden jälkeisenä aamuna tunnelma oli astetta tuskaisempi, sillä Selinan ja Henkan esikoinen oli päättänyt syntyä. Harleen taisi olla kaikkein eniten paniikissa tapahtuman takia.

Henkka ja Selina kurvasivat taksilla sairaalalle. Henkka oli kauhuissaan ja riemuissaan yhtä aikaa.

Harleen kutsui Eetvartin kylään synnytyksen ajaksi. "Ajattele, musta tulee täti!" Harleen ihmetteli.

Selina hymyili varovaisesti astellessaan sairaalan ovista ulos. Hän oli nyt äiti, ja se tuntui uskomattomalta.

Samaan aikaan kun Selina teki tuttavuutta tyttärensä kanssa, Harleen ja Eetvartti rentoutuivat poreammeessa. Vaikka Eetvartti olikin Harleenia muutaman vuoden vanhempi, ei se estänyt heitä viettämästä aikaa yhdessä.

"Tämä on ihan kuin lohikäärmeen syleilyssä olisi", Eetvartti sanoi. "Niinpä. Mä en tajua, miksei Selina pidä vedestä, koska tää on ehkä ihaninta ikinä", Harleen huokaisi.

"Onneksi olkoon tyttären johdosta!" Piipari onnitteli tuoretta äitiä. Hän oli aivan innoissaan siitä, että hänestä oli vihdoin ja viimein tullut isoäiti. "Mikäs on pienokaisen nimi?" Piipari uteli. "Vanessa", vastasi Selina.

(Vanessan luonne on sottapytty ja arjen sankari. Hän tykkää roots-musiikista, grillatusta lohesta ja keltaisesta.)

Äitiys ei tullut luonnollisesti Selinalle, mutta hän yritti kovasti. Hän tahtoi ehdottomasti itse huolehtia Vanessan ruokkimisesta ja muusta.

"Minua pelottaa, että minä rikon Vanessan. Hän on niin pieni ja hauras", Selina kertoi Henkalle. "Älä hupsi, et sinä häntä riko", Henkka sanoi, mutta otti kyllä Selinan huolet vakavasti.

Vanessan syntymä lähensi Piiparia ja Selinaa selvästi. Piipari jakoi lastenhoitoneuvoja, joita Selina kipeästi tarvitsi. Henkka puolestaan haki töitä ja pääsikin koehenkilöksi paikalliseen tiedekeskukseen.

Henkka oli aivan ihastunut tyttäreensä. Vanessa oli hänen mielestään kaikkien aikojen suloisin vauva.

"Eikö olisikin mukavaa, jos Vanessa saisi mahdollisimman pian jonkun leikkikaverin? Oletteko jo suunnitelleet hankkivanne toisen lapsen?" Piipari tahtoi nähdä talossa enemmänkin vauvoja. "Älä naurata!" Selina tyrmäsi ajatuksen, "Enhän minä vielä edes ole ehtinyt harjoitella vauvan kanssa elämistä, miksi minä jo nyt toisen tahtoisin?"

Piiparikin tahtoi pitää huolta Vanessasta. Vanessa taisi kuitenkin vierastaa isoäitiään.

"Selina, sinä pärjäät aivan loistavasti äitinä ja vaimona. Olet pelännyt ihan turhaan", Henkka sanoi hellästi eräänä aamuna. "Kiitos", Selina vastasi nöyrästi. Häntä edelleen hieman hirvitti äitiys, mutta Henkka tuki häntä loistavasti.

Kun Vanessa nukkui, Selina palasi teini-iän harrastuksensa pariin ja kehitteli kaikenlaisia liemiä.

Noahin ja Piiparin suhde kukoisti. "Puristitko sinä minua juuri takamuksesta?!" Piipari kirkaisi. "Ehkä, ehkä en", Noah vastasi arvoituksellisesti.

Henkalla oli synttärit. Hän sai viettää ne aivan omassa rauhassaan makuuhuoneessa.

Se sopikin Henkalle hyvin, sillä hän ei olisi jaksanut juhlia. Vanhennuttuaan hän menikin takaisin nukkumaan.

Harleenin ja Piiparin yhteisiin aamupuuhiin kuului television katselu. Aamuisin tuli aina kaikkein mielenkiintoisimmat ohjelmat.

Selina ei ollut kaikkein siistein sim, mutta keittiön hänkin halusi pitää putipuhtaana.

"Syöpä kunnolla, niin sinusta kasvaa iso tyttö", Henkka jutteli Vanessalle ruokkiessaan tätä.

Selina alkoi pikku hiljaa tottua äitiyteen. Pelko ja ahdistus vaihtuivat onneen ja rakkauteen.

Mutta suurimmat haasteet äitiydessä olivat vasta edessä, ja Selina tiesi sen. Vanessalla oli syntymäpäivä.

Kaikkien ihmetykseksi Vanessa peri Piiparin punaiset kutrit.

"Tää kakku on herkullista! Sitten kun mä joskus meen naimisiin, niin haluun samat täytteet mun hääkakkuun", Harleen ilmoitti.

Kun muut mutustelivat kakkua, sai Vanessa syödäkseen vain omat sormensa.

Piipari oli entistäkin hullaantuneempi Vanessaan, kun oli käynyt ilmi, että tyttö oli perinyt piirteitään häneltä asti. "Meidän punapäiden on pidettävä yhtä", Piipari sanoi.

Henkka puolestaan oli mielissään siitä, että hänellä oli tyttärensä kanssa yhteinen lempiväri. "No niin, opetellaanpa pottailu saman tien, niin säästytään vaipparumbalta", Henkka toivoi, että Vanessa olisi nopea oppimaan.

Onnistuneiden pottailujen jälkeen alkoi puheopetus. Taaperoiden kanssa kyllä riitti puuhaa!