Ihan tähän alkuun pahoittelut osan viivästymisestä. Mulla alkoi kesätyöt viime maanantaina, ja koska joudun heräämään joka aamu viideltä, oon ollu aika väsyny koko viikon enkä oo jaksanu ajatellakaan Simsiä tai kirjottamista. Töiden takia Tavaresien osat alkaa ilmestymään tästä lähtien maanantaisin; sillon mulla on perjantai ja lauantai aikaa pelata, ja sunnuntaina voin kirjottaa. Viikolla en kuitenkaan sais mitään aikaan, ja ilman deadlinea osat jäis vaan roikkumaan. Eli siis tästä lähtien osat ilmestyy maanantaisin. Osia ei muuten oo jäljellä enää montaakaan, kymmenes sukupolvi on jo ihan kulman takana!

Mutta nyt osan pariin. (:

William palasi kotiin keskellä yötä. Kaikki olivat jo nukkumassa, joten Will asetteli rauhassa tuliaiset paikalleen, jotta muut saisivat herättyään yllättyä iloisesti.

Mirjami heräsi talosta kuuluviin ääniin ja tuli ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Nektaripulloista hän tajusi, että Will oli palannut kotiin.

"Oi miten mukava yllätys", Mirjami ilahtui nektaripulloista. Hänen tahtoi heti maistaa lasillinen. Aitoa ranskalaista nektaria ei joka päivä saanutkaan!

Mirjami oli myös Willin poissaolon aikana tajunnut kaivanneensa miestä kaikesta huolimatta. Oli hienoa, että Will oli taas kotona. "Kiva nähdä sinua taas! Miten matka meni?" Mirjami uteli iloisesti ja sai Willin yllättymään. Hän oli luullut, että Mirjami olisi hänelle yhä hurjan vihainen.

Danikakin oli iloissaan isänsä kotiinpaluusta. "Mä toivoin pyrstötähden nähtyäni, että sun matka sujuis hyvin", Danika kertoi.

"No, kerro nyt kaikki", Mirjami tahtoi kuulla Willin reissusta. "Ranskassa oli tosi kaunista, ihan erilaista kuin täällä. Ja kaikki naiset katselivat minua! Olin kuulemma tosi eksoottinen. Eikä sekään varmaan haitannut, että olen muutenkin komea. Yksi nainen jopa tahtoi tavata minut uudestaan!" Will kertoi matkansa kohokohdasta. "Niin:.." Mirjami sanoi hieman vaivaantuneesti. Hän oli jotenkin alkanut elätellä ajatusta, että ehkä Will oli matkan aikana tajunnut, että hän rakasti yhä entistä vaimoaan, ja olisi tullut kotiin anellen anteeksiantoa ja yhteenpaluuta.

Dean ja Danika olisivat halunneet jutella isänsä kanssa Ranskasta koko päivän, mutta Mirjami oli sitä mieltä, että lasten piti tehdä läksynsäkin. "Mälsää, aina me joudutaan tekemään koulujuttuja", Dean murjotti.

Matka oli tehnyt tehtävänsä ja saanut Willin piristymään. Talossa oli nyt paljon mukavampi tunnelma, ja Will puhkui uutta energiaa. Töihin hän lähti hymyillen vieläkin leveämmin kuin yleensä.

Deanilla oli synttärit. Häntä vähän harmitti, että isän piti mennä töihin, eikä tämä nähnyt esikoisensa kasvupyrähdystä.

Deanista kasvoi hurmaava kiharapää.

Hän ei kuitenkaan viihtynyt kiharaisessa kampauksessa, ja vaatteetkin piti vaihtaa mukavampiin, ennen kuin Dean oli tyytyväinen teiniminäänsä.

(Deanin luonne on nyt eksentrinen, sohvaperuna, lukutoukka ja huumorintajuinen.)

Danika oli huomannut isänsä tuoman maaoravan. "Mä oonkin aina halunnut oman lemmikin, ihanaa!" Danika riemuitsi Näykkiksestä. Hän ei ilmeisesti pitänyt Proppua lemmikkinä.

Dean oli huolehtivainen isoveli. Hän luki Danikalle iltasadun, jotta tyttö nukahtaisi paremmin. Kirjavalinta meni kuitenkin hieman puihin, sillä kylmäverisestä sarjamurhaajasta kertova Roisto-Reiman seikkailut ei ehkä ollut lapsille sopivin kirja. Kirja aiheutti Danikassa painajaisia, joten hänen piti nukkua äitinsä vieressä.

Proppu oli löytänyt itselleen uuden lempilelun. Sinikeltainen pallo tuotti monia ilonhetkiä kissalle.

Mirjami alkoi hakeutua Willin seuraan samaan tapaan kuin ennen eroa. Will oli yhä hieman varovainen Mirjamin seurassa, mutta Mirjami oli hanakka parantamaan pariskunnan välejä.

"Minusta on mukavaa katsella telkkaria kanssasi. Tämä on ihan kuin vanhoina, hyvinä aikoina", Mirjami totesi iloisesti. "Niin, on tämä minustakin paljon kivempaa kuin se, että ilkeilet minulle", Will sanoi.

"Sinä kyllä ansaitsit kaiken ilkeilyn", Mirjami puolusti tekojaan, "Mutta minä ymmärrän, että olen ollut liian kova sinulle. Minä haluaisin, että välimme palautuisivat ennalleen. Se olisi lastenkin kannalta hyvä, etkä sinä niin kamala olekaan. Minä olen alkanut taas muistaa, miksi alun perin tykästyin sinuun." Will menetti puhekykynsä hetkeksi. "Oletko tosiaan sitä mieltä, että meidän pitäisi palata yhteen?" hän kysyi sitten. "En minä kyllä ihan niin sanonut, mutta ei siitä kai haittaakaan olisi?" Mirjami vastasi.

Will ei oikein osannut sanoa asiaan mitään. Hän sanoi tarvitsevansa hieman miettimisaikaa, ja jätti Mirjamin yksikseen. "Mokasinkohan minä tämän nyt?" hän pohti. Hän tosiaan oli alkanut toivoa tosissaan yhteenpaluuta, ja ehkä jopa uudelleen naimisiin menemistä.

"Pitäisikö minun palata yhteen isäsi kanssa?" Mirjami kysyi Deanilta. "Vou, äiti, älä multa kysy! En mä halua puuttua teidän väleihin", Dean säikähti äitinsä kysymystä.

"Mutta eikö sinustakin olisi mukavaa, jos vanhempasi olisivat taas onnellisia yhdessä ja elämä olisi taas ruusuilla tanssimista?" Mirjami kyseli epätoivoiseen sävyyn. "Mutta olisitteks te kuitenkaan onnellisia? Miten sä voit olla varma, ettei teillä mee taas sukset ristiin?" Dean epäili hieman äitinsä ajatuksia, "Mutta äiti, tää ei ihan totta kuulu mulle! En mä halua antaa sulle parisuhdevinkkejä."

Lopulta Dean pakeni äitinsä luota putsaamaan Näykkiksen terraariota. "Miks ihmeessä sun nimi on Näykkis? Ethän sä edes purEEEEEEEE!" Dean sai kokea, miksi Näykkis oli Näykkis.

Mirjami oli vakuuttanut itsensä siitä, että hänen oli saatava Will takaisin. Koska Dean oli haluton auttamaan äitiään, Mirjami pyysi apua ystävältään Roosa Iso-Kuutilta, uudelta parhaalta ystävältään.

Miestennappaussuunnitelmia oli tietenkin parasta tehdä hienossa ravintolassa hyvän aterian äärellä. "Minä olen aina valmis auttamaan sinua!" Roosa vakuutteli innoissaan. Hänen oma elämänsä oli niin tylsää, että hänen oli pakko elää muiden kautta.

"Eikö miehet ole ihan heikkoina neitoihin pulassa? Mitä jos sinä vaikka kiipeäisit korkealle puuhun ja et mukamas pääsisi alas sieltä, ja Will tulisi pelastamaan sinua ja sitten rakastuisi sinuun? Tai jos vaikka sytyttäisit keittiönne palamaan ja jäisit liekkien keskelle? Kun hän tajuaisi, että olet kuolemanvaarassa, hän varmasti ymmärtäisi rakastavansa sinua ihan hurjasti", Roosa ehdotti. "Öö, en minä ehkä mitään noin radikaalia viitsi tehdä", Mirjami alkoi hieman epäillä ystävänsä mielenterveyttä.

Illalla William tahtoi pitää perhekokouksen. Ehkäpä ensimmäistä kertaa Willin ja Mirjamin eron jälkeen koko perhe oli koolla yhtä aikaa! Will ilmoitti lähtevänsä taas matkalle. "Tällä kertaa kohteeni on Egypti, sillä joku vanha mies haluaa krokotiileja ruokalautaselleen", Will selitti. "Luin yhestä lehestä, että krokotiilimuhennos on nyt in ja pop", Dean kertoi tietäväisesti.

"Onko sun pakko mennä? Vastahan sä tulit kotiin Ranskasta", Danika kysyi surkeasti. Hän olisi tahtonut viettää enemmän aikaa isänsä kanssa. "Lupaukset on pidettävä, eikö niin? Minä lupasin sille miehelle tuovani hänelle pian krokotiileja" Will sanoi tyttärelleen. "Äläkä huoli, muru, minä kyllä palaan kotiin, ja lupaan tuoda sinulle jotain todella jännittävää tuliaisiksi!"

Mirjamikaan ei ilahtunut siitä, että Will oli taas lähdössä. "Mitä jos hän tapaa siellä jonkun ihanan naisen ja rakastuu korviaan myöten? Sitten minu pitää tehdä entistäkin kovemmin töitä", Mirjami puhui huoliaan Näykkikselle, joka osoitti sympatiansa olemalla näykkimättä Mirjamia.

"Minulle tulee ikävä sinua", Mirjami huokaisi Willille ennen lähtöä. "Niinkö? Tai siis niin minullekin. Ja ikävöin lapsia myös", Will vastasi. Mirjami hyppi mielessään riemusta, sillä Willin sanoista saattoi lukea, että hän oli taas alkanu lämmetä Mirjamille!

Will itse ei ollut ajatellut sanojaan sen kummemmin, eikä hän Egyptissä malttanut ajatella tylsiä ja ikäviä kotijuttuja. Egyptissä oli niin paljon nähtävää ja tehtävää.

Leiriltä oli upeat näkymät pyramideille. "Tämä on ehdottomasti siistein paikka ikinä", Will tuumi ihastuneena.

Will tahtoi hoitaa ensimmäisenä kalastusurakkansa pois alta. Jokea oli vaikea löytää tiiviin rantakasvillisuuden seasta.

Joki löytyi vihdoin ja Will pääsi heittämään onkensa veteen. "En minä mitään tavallisia kaloja tahdo, vaan krokotiileja!" Will tuskaili, kun nosti joesta kaloja kalojen perään.

Lopulta Will sai kuin saikin kalastettua kolme krokotiilinpoikasta. Paketoituaan saaliinsa hän suuntasi takaisin leiriin syömään tofumakkaroita.

Maittavan aterian jälkeen Will päätti katsastaa seikkailutarjonnan. Hän janosi toimintaa ja vaarallisia tilanteita, sillä eiväthän lomat olleet lekottelua varten.

Will otti osaa kuparikeräyskampanjaan. Hän ajatteli saavansa koluta vanhoja kaivoksia, mutta kuparia lojuikin ympäri aavikkoa.

Kuparin lisäksi hiekan keskeltä löytyi värikäs papukaija. "Tässäpä hyvä tuliainen Danikalle", Will ajatteli linnun nähtyään, "Papukaijanhan voi opettaa puhumaankin. Kyllä Danika nyt ilahtuu!"

"Sovitaanko niin, että sinä hyppäät kädelleni etkä noki minua, ja minä tarjoan sinulle niin paljon siemeniä kuin ikinä haluat? Olisiko se hyvä diili?" Will houkutteli papukaijaa mukaansa.

Lintu lähti kuin lähtikin Willin matkaan. Will ei kuitenkaan vienyt uutta seuralaistaan heti nauttimaan siemenistä, vaan kuopsutteli ensin kaivauksia ja löysi timantteja.

Williamista papukaija oli todella upea ilmestys, ja hän uskoi olevansa entistäkin katu-uskottavampi kuljettaessaan lintua olallaan. "Me olemme mahtava parivaljakko, emmekö olekin? Sinulle pitää vielä keksiä todella vakuuttava nimi, niin kuin vaikka... Hömppä", Will jutusteli papukaijalle, joka sai kuin saikin uljaan nimen Hömppä.

Will oli painumassa telttaansa kauneusunille, kun hän kuuli tutun äänen takaansa. "Will! Muistatko viele minut?" nainen huhuili sievällä äänellään Willille.

"Margot? Oletko se tosiaan sinä?" Will ihmetteli tunnistaessaan ranskattaren, jonka oli tavannut nektaritilalla. "Kylle! Mite sine teelle teet?" Margot kysyi vahvalla aksentillaan. "Minä tulin tänne kalastamaan krokotiileja. Mutta mitä tuollainen siro ja naisellinen neito tekee täällä autiomaassa?" Will vastasi. "Oi, mine olen seikkailija. Mutta jutellaan 'uomenna lisee, minua niin vesyttee", Margot haukotteli ja toivotti hyvät yöt Willille, joka oli riemuissaan tapaamisesta.

Aamulla Will etsi heti Margotin käsiinsä. "Nukuitko hyvin?" hän uteli naiselta. "Eiväthän lepakot ja kaskaat häirinneet uniasi? Jos sinua pelottaa, voin kyllä tulla viereesi nukkumaan ensi yönä", Will ehdotti. "Voi, mine nukuin erinomaisesti. Mutta ilmoitan kyllä sinulle, jos minua alkaa pelottaa", Margot sanoi hymyillen.

Will ja Margot käyttivät koko päivän jutusteluun. Margot oli hyvin hurmaava, ja Will taisi hieman ihastua ranskattareen tämän hankalasta aksentista huolimatta. Will tosin ihastui melkein jokaiseen naiseen, joka oli hänelle ystävällinen, ja niihinkin, jotka eivät olleet.

Will olisi mieluusti viettänyt enemmänkin aikaa Margotin kanssa, mutta nainen tahtoi lähteä tutkimaan pyramideja. Will olisi halunnut tuppautua mukaan, mutta se olisi voinut vaikuttaa hieman epätoivoiselta, joten hän toivotti Margotille onnea matkaan ja käski välttää muumioita. Will itse lähti etsiskelemään lisää kuparia, mutta löysikin kuparin sijaan korpin. "Jos vien Hömpän Danikalle, niin ehkä Dean tahtoisi korpin", Will mietti.

Korppi ei kuitenkaan tahtonut lähteä Willin mukaan. Se suuttui, kun Will yritti koskea siihen, ja melkein vei Willin sormen mukanaan.

Korppi säikäytti nokkimisellaan Willin pahanpäiväisesti, joten Will suuntasi nopeasti takaisin leiriin syömään lohturuokaa ja ihailemaan komeasti valaistuja pyramideja.

Seuraavana aamuna Will törmäsi jälleen Margotiin. "Viime yö oli ihan kamala! Korppi nokkaisi minua sormesta, ja se sattui kauheasti", Will kertoi surullisena. "Voi sinua. Mine puhallan sormeesi, niin siihen ei enee satu", Margot sanoi lempeästi.

"Minulla on myös mukana neite parantavia kamomillakukkia, laita neite haavaasi, niin sen piteisi parantua nopeasti", Margot tarjosi Willille lääkekasveja. "Vau, kiitos tosi paljon", Will ilahtui eleestä. "Minusta on ihanaa, kun minusta pidetään huolta", hän lisäsi kiitollisena.

"Totta kai mine piden sinusta huolta", Margot sanoi pehmeästi ja halasi Williamia. Willin sydän alkoi lyödä nopeammin. Tarkoittiko Margot sanoillaan ja eleillään sitä, että hänkin oli hieman ihastunut Williin?

"Margot, sinä olet upea. Sinä olet kaunis, huolehtivainen ja kaikin puolin unelmanainen. Minä taidan olla pikkuisen tykästynyt sinuun", Willin oli pakko kertoa tunteistaan ihanalle Margotille, joka punastui sievästi.

Willistä punastuminen merkitsi sitä, että oli sopiva aika suudella. Niinpä hän suuteli kevyesti Margotia osoittaakseen, että hän todella tarkoitti sanojaan.

Suudelman jälkeen Will ja Margot söivät yhteisen aamiaisen. "Se oli kyllä paras suudelmani ikinä. Kaikki oli täydellistä: sinä, tämä paikka, sää... Mikään ei olisi voinut mennä paremmin", Will hempeili.

Will tahtoi pitää Margotia hyvänä. Hän huolehti siitä, että naisen hartiat ja selkä pysyivät vetreinä raskaiden seikkailujen lomassa. Will oli jälleen aivan rakastunut.

"Miksi minun pitee jo menne? Teme on ollut paras lomani koskaan", Margot henkäisi haikeasti viimeisen syleilyn aikana. Hänen lomansa oli ohitse aiemmin kuin Willin. "Älä huoli, kultaseni, minä tulen kyllä tapaamaan sinua niin pian kuin voin", Will lupasi.

Lomansa lopuksi Will suuntasi kaupungin keskustaan. Hän oli aivan huumaantunut Margotista. Hän oli melkein varma, että oli vihdoin löytänyt elämänsä naisen.

Vaikka Margot olikin saanut Willin koukkuunsa, ei se estänyt Williä ihastelemasta muita naisia. "Nuo farkut tekevät kyllä oikeutta tuon leidin takamukselle", William arvioi erään naisen tyyliä.

Egyptissä kaupankäynti oli hieman erilaista kuin kotona. Kauppiaiden kanssa sai tinkiä ja kiistellä niin paljon kuin jaksoi. Will ei ehtinyt ostaa ennen lomansa loppumista mitään, sillä kaupanteossa kesti niin kauan.

Dean viihtyi yhä ala-asteaikaisen parhaan kaverinsa Henrin kanssa. Pojat puuhasivat kaikenlaista yhdessä sekä koulussa että sen ulkopuolella.

Will ei pitänyt suurta numeroa kotiinpaluustaan. Danika huomasi isänsä tulleen kotiin vasta pimeän laskeudutta. "Isä! Mitä sä oikein teet?" hän kipitti riemuissaan Willin luo.

"Heippa murunen!" Will tervehti tytärtään hymyillen, "Katsopa mitä minä sinulle toin! Eikö olekin hieno?" Danika katseli silmät pyöreinä papukaijaa. "Onko se minun? Mikä sen nimi on?" hän kysyi hämmästyneenä. "Sen nimi on Hömppä, ja se on keltaniska-amatsoni, ja totta kai se on sinun! Enkö minä muka luvannut tuoda sinulle jotakin jännittävää Egyptistä? Sinä voit vaikka opettaa sen puhumaan", Will selitti.

Hömppä kiinnosti myös Proppua. Lintu oli sen verran iso, että ainakin toistaiseksi Proppu tyytyi vain katselemaan otusta, vaikka sen teki kovasti mieli koskeakin siihen.

"Tosi kivaa, että isi on taas kotona! Se näkee mun synttärit!" Danika intoili. "Mutta mä en näe. Mulla on tanssiaiset tänään", Dean sanoi lievää kauhua äänessään. Hänellä ei ollut paria tanssiaisissa, ja hän pelkäsi, että hänelle naurettaisiin. Toisaalta Henrilläkään ei ollut paria.

"Ai, sinä olet tullut takaisin! Kotiinpaluu tuntui varmaan mukavalta, kun näytät noin onnelliselta", Mirjami tervehti Williä. "No, onhan kotiin aina mukava palata, mutta kyllä se matka taisi kuitenkin minun onneni aiheuttaa", Will sanoi.

Mirjami ei kuitenkaan kuunnellut, vaan heittäytyi halaamaan Williä. "Minulla oli oikeasti ikävä! On niin ihanaa saada sinut taas takaisin", hän puhui Willin olkaa vasten. "Ööh, okei", Will vastasi. Hän ei vieläkään oikein osannut suhtautua mukavaan, iloiseen ja entisenkaltaiseen Mirjamiin. Ja nyt kun hän oli tutustunut Margotiin paremmin, ei hän voinut alkaa taas pitää Mirjamista. Vai voisiko hän? Mirjami oli kuitenkin hänen lastensa äiti, ja hänen ensimmäinen rakkautensa.

Lämpimästä vastaanotosta huolimatta Will ei tullut nukkumaan Mirjamin viereen, vaikka tämä oli hienovaraisesti ehdottelut sitä. Mirjami kuitenkin näki, että Will alkoi taas pehmetä hänelle, ja ehkä he taas pian jakaisivat saman sängyn.

"Mua niin harmittaa, että tanssiaiset menee sun synttäreiden kanssa päällekkäin", Dean harmitteli aamulla siskolleen. "Ei se mitään. Kyllä mä osaan kasvaa ilman suakin", Danika lohdutti veljeään.

Mirjami oli hyvällä tuulella. Hänen elämänsä alkoi taas sujua hyvin, ja menneisyyden ikävyydet alkoivat unohtua. Mirjamilla oli taas aikaa leikkiä Propun kanssa, kun hänen ei tarvinnut huolehtia parisuhdeasioita.

Mirjamilla oli hurjasti energiaa, jota hän käytti esimerkiksi Hömpän puheopetukseen. Hömppä oli jo oppinut tervehtimään huoneeseen astuvia simejä.

Will sai puhelun Margotilta, joka kyseli, milloin Will kenties pääsisi tulemaan Ranskaan. "Minulla on muutamia työjuttuja ja tyttäreni syntympäivät, mutta tulen kyllä niin pian kuin vain voin! Minä jo kaipaan sinua", Will vakuutteli.

Mirjami kuuli puhelun ja tunsi ikävän muljahduksen mahassaan. "Ketä sinä oikein kaipaat?" hän kysyi kepeästi, vaikka hänen sydämensä oli särkymäisillään. "Oi, en muistanutkaan kertoa sinulle, että tapasin Egyptissä sen ranskalaisnaisen, joka tahtoi tavata minut uudelleen. Hänen nimensä on Margot, ja hän on upea! Luulen, että olen ehkä rakastunut", Will selitti innoissaan, ja Mirjamin piti pidätellä kyyneleitä.

Mutta Mirjami ei voinut näyttää tunteitaan. He olivat Willin silmissä vain ystäviä, ei mitään sen enempää, eikä Mirjami voinut suuttua tai pettyä Willin uudesta suhteesta. "Kuulostaa hienolta", Mirjami tyytyi sanomaan, vaikka hänen teki mieli juosta ulos itkemään.

"Oletko sitä mieltä? Eihän tämä vain häiritse sinua?" Will kysyi hieman huolissaan, sillä Mirjami vaikutti todella vakavalta. "Ei tietenkään. Me olemme eronneet, sinulla on oikeus tehdä mitä haluat", Mirjami sanoi ja yritti hymyillä.

Will jätti asian sikseen, sillä Mirjami ei selvästikään halunnut puhua enempää Margotista. Will päätti auttaa Deania läksyissä. "Etkö sinä muka osaa Riverview'n maineikkaimpien taiteilijoiden kalleimpien taideteosten nimiä etu- ja takaperin ulkoa? Mitä teille koulussa oikein opetetaan?" Will ihmetteli, kun Dean ei osannutkaan täsmälleen samoja asioita kuin hän.

Kun Dean oli saanut läksynsä valmiiksi, oli aika lähteä tanssiaisiin. Dean sai koko limusiinin itselleen. Hänellä oli jokseenkin kuninkaallinen olo ajellessaan kaupungin halki luksusautossa.

"Voitko kuvitella, enää kouluissa ei opeteta taidehistoriaa niin tarkasti kuin ennen", Will päivitteli Mirjamille. "Niin, nykyään ehkä keskitytään merkityksellisempiin asioihin", Mirjami vastasi.

Danika sai puhaltaa kynttilänsä vasta saatuaan läksynsä valmiiksi. Vanhempien lisäksi myös Proppu tuli seuraamaan kynttilöiden puhaltamista.

Mirjami oli sitä mieltä, että Danikan piti heti vaihtaa vaatteensa. Hänen mielestään Danikan nykyinen look ei sopinut teini-ikäiselle laisinkaan.

"Sinähän voisit hakeutua politiikkaan, kun minun urani ei oikein lähtenyt nousuun", Mirjami ehdotti tyttärelleen. (Mirjamia kohtasi sama bugi kuin Selinaakin, eli töihin ei voi mennä. :/ )

Kakun syömisen jälkeen Danika vaihtoi vaatteensa paremmin ikäiselleen sopivaksi.

(Danikan luonne on hajamielinen, kurinalainen, urheilullinen ja kätevä.)

"Toivottavasti sinua ei haittaa, että synttärisi olivat tällaiset pienet ja kotikutoiset", Mirjami sanoi Danikalle. "Ei tietenkään. Mulle riitti, että isi oli kotona", Danika vastasi.

Mirjami oli viime aikoina viihtynyt poreammeessa, mutta nyt sen vesi oli muuttunut suodattimen rikkoutumisen takia ällöttävän vihreäksi.

Dean oli kutsunut Henrin kylään. Danikakin tahtoi hengata poikien kanssa, mutta pojat eivät innostuneet liukumäen laskemisesta. Henri näytti kuitenkin vilkuilevan Danikaa koko ajan sivusilmällä. Dean ei huomannut mitään, mutta Danika kyllä huomasi.

"Miks sä tuijotat mua?" Danika kysyi suoraan Henriltä, kun Dean oli häipynyt sisälle pelaamaan tietokoneella. "No kun mä en oo koskaan tajunnut, että sä et olekaan ruma", Henri vastasi. "Ai, no kiitti", Danika vastasi tietämättä, oliko Henri juuri kehunut vai haukkunut häntä.

"Mä tykkään tosta sun paidasta, koska vaaleenvihree on mun lempiväri", Henri jutteli tyhjänpäiväisiä juttuja. "Ei sun oo pakko puhua, jos et keksi mitään sanottavaa", Danika sanoi hieman kummastuneena. Ei Henri häneen ollut ennen kiinnittänyt huomiota. "Äh! No keinutaanko sitten kiikkulaudalla?" Henri ehdotti jotenkin vaivaantuneena.

Keinulautailu sopi leikkimieliselle Danikalle. Henri rentoutui, kun ei tarvinnut pelkästään jutella, vaan sai tehdä samalla jotakin muuta. Danika huomasi, että Henri oli oikeastaan aika hauska tyyppi.

"Mille te oikein nauratte? Ja mikset sä oo tullu vieläkään pelaamaan mun kanssa?" Dean kysyi, kun tuli etsimään Deania. "Henri kerto just jutun teidän pieleen menneestä liikkatunnista", Danika hihitteli vastaukseksi.

"Ai sä et tullu pelaamaan, kun sun piti kertoilla mun mokista mun siskolle?" Dean sanoi hieman loukkaantuneena Henrille. "Anteeks. Me vaan jäätiin suusta kiinni", Henri vastasi.

Dean oli jo kyllästynyt pelaamaan, joten koko kolmikko jäi pihalle istuskelemaan pihatulen äärelle juttelemaan ja vitsailemaan.

Dean väsyi nopeasti ja lähti nukkumaan hyvästeltyään Henrin, jonka oli tarkoitus lähteä myös kotiin. Henri kuitenkin jäi vielä hetkeksi istumaan Danikan kanssa.

"Hei, eikö sun pitäis jo mennä, ennen ku sun vanhemmat alkaa ihmetellä missä sä oikeen oot", Danika sanoi kellon lähestyessä yhtätoista. "Niin mun kai pitäis mennä, mutta kun sun kanssa on kiva jutella", Henri sanoi.

Henri sai Danikan suostuletua katselemaan tähtiä kanssaan. "Tunnetko sä tähtikuvioita?" Henri kysyi Danikalta. "En. En mä oo oikein jaksanu kuunnella tähtitiedon tunneilla", Danika tunnusti. "No ei se mitään. Mä voin opettaa sua", Henri sanoi hymyillen.

Tähtikuvioita osoitellessaan Henri siirtyi koko ajan lähemmäs Danikaa. "Mä tykkään susta", Henri kuiskasi lopulta Danikan korvaan. "Mikä tähtikuvio se muka on?" Danika kysyi tajuamatta, mitä Henri tarkoitti. "Ei se ole tähtikuvio, vaan mä tykkään susta", Henri selitti. "Ai..." Danika sanoi ymmärrettyään, "No sepäs... kivaa?"

---

Kumpi sopii teidän mielestä Willille paremmin, Mirjami vai Margot? Mä en osaa päättää, joten auttakaa mua valitsemaan! Perjantaihin mennessä mun pitäis saada päätös tehtyä. (: