Jeremiahin rakkaus urheiluun ei ollut kadonnut mihinkään. Työnsä takia hänen oli kuntoiltava entistäkin enemmän, mutta se ei Jeriä haitannut lainkaan. Hän lenkkeili mieluiten iltaisin, kun aurinko oli jo laskenut ja ilma oli vähän viileämpi.

Eräänä iltana Jeremiah oli lenkillä keskustassa. Yhdestä talosta kuului kovaäänistä musiikkia. "Siellä on varmaan juhlat", Jer tuumi ja päätti mennä kuokkimaan bileisiin.

Sulautuakseen paremmin juhlaporukkaan Jeremiah vaihtoi päälleen arkivaatteensa (kerrankin). "Terve!" vaaleanpuna-asuinen nainen huikkasi iloisesti Jeremiahille. Kaikki tuntuivat uskovan, että Jer oli kutsuttu juhliin - ainakaan kukaan ei yrittänyt ajaa häntä pois paikalta.

Jeremiahia tervehtinyt nainen oli hyvin ystävällinen ja kova puhumaan. Naisen nimi oli Alma, ja hän roikkui Jeremiahin seurassa koko illan. Ehkä se johtui siitä, että Jer oli ainoa, joka jaksoi kuunnella Alman loputonta puhetulvaa.

Benjamin oli luvannut auttaa Penelopea timmiytymään tanssiaisiin mennessä. Hän oli räätälöinyt sisarelleen sopivan kunto-ohjelman ja piti huolta, että Penny piti siitä kiinni.

Kunto-ohjelmaan kuului myös uimista. Jeremiahkin oli tullut mukaan uimalaan. "Miksei kukaan muistuttanut, että uidessa kastuu?" Jer uikutti tajuttuaan, että vesi on märkää.

Penelope ei ollut koskaan aiemmin ollut uimassa. Hänen uintinsa olikin hieman epävarmaa, mutta Benjy vakuutti, ettei mitään pahaa voisi tapahtua.

Mutta vesi oli arvaamaton elementti varsinkin sellaisille, joiden uimataito ei ollut kovinkaan hyvä. Benjylle tuli äkisti epävarma olo, ihan kuin hän ei pysyisi pinnalla. Hänen voimansa eivät vain tuntuneet riittävän.

Eivätkä ne riittäneetkään. Benjamin yritti uida altaan reunalle, mutta hän ei mitenkään jaksanut. Hän vajosi pinnan alle yrittäen herättää huomiota, jotta joku hänet voisi pelastaa.

Mutta kukaan ei voinut enää pelastaa Benjaminia. Jeremiah oli seurannut avuttomana vierestä veljensä hukkumista, eikä hän voinut lopettaa itkemistä.

Penelope hätääntyi, kun näki Benjaminin hukkuvan. "Sähän sanoit, ettei mitään tapahdu!" hän kirkui itkien ja hörppäsi vahingossa uima-altaasta vettä niin, ettei pystynyt hengittämään.

Penny sai pahan paniikkikohtauksen ja alkoi itsekin upota, sillä ei enää pystynyt uimaan. Hän vain räpiköi, haukkoi lisää vettä henkeensä ja kulutti viimeisetkin voimansa. Pian hänkin katosi pinnan alle kokonaan Jeremiahin ja muiden uimalalle tulleiden katsellessa avuttomana.

Viikatemies lipui paikalle kaikessa synkkyydessään, ja Jeremiah tajusi, että nyt tosiaan oli käynyt todella pahasti. "Penelope, älä ole surullinen. Pääset nyt isäsi luo. Vaikka et olekaan osannut kaivata häntä, hän kyllä on ikävöinyt sinua", Viikatemies sanoi myötätuntoisesti Pennylle, joka ei ollut vielä kunnolla tajunnut mitä oli tapahtunut.

"Mutta sinä!" Viikatemies kääntyi Benjaminin puoleen ja osoitti tätä syyttävästi. "Mitä minusta?" Benjamin kysyi pelästyneenä. "Sinä olet aivan liian hätäinen. Vielä ei ole sinun aikasi. En voi viedä sinua vielä, vaikka tahtoisitkin", Viikatemies murahti.

"Sinunlaisiesi epäonnisten surkimusten takia kuolleiden valtakunta täyttyy liian nopeasti, joten sinun on vielä jäätävä tänne", Viikatemies sanoi ja Benjamin tunsi olevansa taas luuta ja nahkaa. "Tavataan uudemman kerran sitten, kun sinun aikasi on oikeasti tullut", Viikatemies tuhahti päätään pudistellen ja katosi yhtä nopeasti kuin oli paikalle ilmestynytkin.

Jeremiah ryntäsi veljensä luo ja halasi tätä tiukasti. Hän itki kuin pikkulapsi. "Onneksi sinä edes jäit henkiin", Jer sanoi itkusta puuroutuneella äänellä Benjylle, joka oli myös alkanut kyynelehtiä.

Pojat hautasivat pikkusiskonsa isänsä viereen. "Anna anteeksi Penny, minun ei olisi ikinä pitänyt viedä sinua uimaan", Benjamin itki siskonsa haudalla.

Jeremiahille jäi vaikein tehtävä: Alexandralle kertominen. "Tuota, äiti, sinun kannattaisi ehkä istua, kun kerron tämän", Jer aloitti ja yritti estää ääntään murtumasta. "Mitä nyt Jeremiah?" Alex kysyi kummastuneena. Jer käyttäytyi vieläkin kummallisemmin kuin yleensä.

"No, me oltiin Benjyn ja Pennyn kanssa uimassa, ja sitten... En tiedä mitä kävi, mutta Benjy vajosi pinnan alle, eikä enää noussut. Sitten Penny panikoitui ja tuota, hänkin upposi, ja sitten Viikatemies tuli ja vei hänet", Jeremiah kertoi suoraan ja rehellisesti. Alexandralla kesti hetken aikaa ymmärtää Jerin sanat. "Siis..." hän sanoi hiljaa, "Penelope on kuollut?" Jeremiah nyökkäsi hitaasti. "Hän hukkui", hän sanoi eikä enää voinut estää kyyneleitä. Alexandrasta tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.

Hänen tasapainonsa petti, mutta Jeremiah huomasi sen ja veti äitinsä syleilyynsä, piti tätä pystyssä. "Minun pikku Pennyni! Minun tyttäreni!" Alex vaikeroi ja itki vasten Jeremiahin olkapäätä. "Miten tämä on mahdollista? Mitä väärää minä olen tehnyt, että minun lapseni viedään?" hän nyyhkytti, eikä Jeremiah osannut sanoa mitään. Äidin surua oli äärettömän vaikeaa katsella.

"Mutta entä Benjamin?" Alexandra kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen, "Sinähän sanoit, että hänkin vajosi pohjaan... Ei kai hänkin ole..." Jeremiah keskeytti äitinsä. "Benjy on kunnossa. Viikatemies säästi hänet, sanoi, ettei ollut vielä hänen aikansa mennä", hän sanoi ja hymyili pienesti. "Luojan kiitos", Alexandra huokaisi, mutta tieto Benjyn selviytymisestä ei lieventänyt hänen tuskaansa kuin vähän. "Minä kuulin, mitä Viikatemies sanoi Pennylle, ennen kuin vei hänet", Jer sanoi, "Hän sanoi, että isä on kaivannut Pennyä. He pääsevät nyt tapaamaan. Penny ei ole yksin siellä, eikä isäkään ole enää yksin. Minä uskon, että Pennyllä ei ole mitään hätää." Alexandra ei sanonut mitään, mutta Jeremiahin sanat lohduttivat häntä.

Illalla Jeremiah, Alexandra ja Benjamin katselivat televisiota yhdessä. Kaikka olivat vaipuneet omiin aatoksiinsa, joiden aiheena oli elämän arvaamattomuus ja tietenkin Penny.

Benjamin kuitenkin rikkoi hiljaisuuden. "Minä olen päättänyt muuttaa kotoa", hän sanoi aivan yllättäen. Alexandran suu loksahti auki. "Ethän sinä voi mennä! Et nyt!" hän sanoi hädissään. "Minun on mentävä", Benjy sanoi lempeästi, "En voi jäädä tänne. Minun on päästävä yli tästä kaikesta. Täällä minä vain masentuisin enkä saisi mitään aikaiseksi. Minun on parempi lähteä." Alex ei ymmärsi Benjyn näkökulman, muttei olisi halunnut päästää poikaansa menemään. "Älä huoli äiti, en muuta kauas. Ja tulen käymään usein", Benjamin lupasi.

Niinpä Benjamin sitten lähti. Jeremiah oli sitä mieltä, että Benjy oli tehnyt oikean ratkaisun lähtiessään ja uskoi, että hänen pikkuveljensä kyllä selviäisi. Alexandraa pelotti päästää Benjamin menemään, mutta mikä hän oli aikuista simiä määräilemään. Lasten pitikin lentää pesästä jossakin vaiheessa, ja kyllähän Jer hänen tuekseen jäisi.

Elämän oli jatkuttava. Tavareseille oli tullut uusi kodinhoitaja, johon Jer teki tahtomattaan läheisempää tuttavuutta. Hän törmäsi sisäkköön, kun ei ollut huomannut naista siivouspuuhissa.

"Ai, anteeksi paljon neiti, olin vähän ajatuksissani", Jeremiah pahoitteli punastellen. "Ei se mitään, sellaista sattuu", sisäkkö kuittasi törmäyksen hymyillen.

Eräänä iltana Jeremiah päätti ottaa osaa grillaustapahtumaan. Kotona oli niin ankeaa olla, kun Benjamin oli muuttanut pois eikä Alexandrasta ollut juurikaan seuraa, sillä Pennyn kuoleman jälkeen hänestä oli tullut kovin hiljainen.

Grillaustapahtumassa Jeremiah törmäsi vanhaan tuttuunsa. "Ava! Mitä kuuluu?" Jeremiah ilahtui lukioaikaisen ystävänsä tapaamisesta.

Jeremiahista oli ihanaa päästä puhumaan ihan muista asioista kuin siskonsa kuolemasta. Avan kanssa jutellessa todellisuus tuntui jäävän kauas taakse. Jeremiah tunsi taas olevansa nuori lukiolainen, jolla ei ollut mitään ongelmia.

Sisäköstä oli tullut Jeremiahille tärkeä henkilö. Jer kertoi kaiken elämästään naiselle. "Minusta tuntuu, että olen vähän ihastunut siihen Avaan! Olin unohtanut hänet kokonaan, kun koulu loppui, mutta nyt en voi ajatella muuta kuin häntä", Jer avautui.

Alexandra tunsi itsensä kovin vanhaksi nykyisin. Puutarhan hoitaminen ei enää sujunut entiseen tapaan, ja hänen oli ollut pakko ottaa käyttöönsä keppi.

Jeremiah oli kutsunut Avan käymään. "Teidän talo on kivempi kuin muistinkaan", Ava sanoi. "Niin, siitä on aika pitkä aika kun viimeksi kävit", Jer muisteli.

"Minun olisi pitänyt kutsua sinut useammin kylään", Jeremiah sanoi, "koska sinun kanssasi on tosi kivaa viettää aikaa." Kehut saivat Avan hymyilemään kauniisti. "Niin sinunkin", hän sanoi.

"Muistatko, kun lupasin viedä sinut elokuviin jonakin päivänä?" Jeremiah kysyi ja kaivoi esiin kukkakimpun. "Rikoin lupaukseni, kun emme koskaan sitten menneetkään leffaan. Ehkäpä tämä auttaa sinua antamaan anteeksi huonon käytökseni?" Ava otti kimpun nauraen vastaan. "Kiitos oikein paljon, mutta jos totta puhutaan, en muistanut koko juttua ollenkaan", hän sanoi, "mutta kyllä tuo oli oikein herttainen ele."

Ava halusi kokeilla vesiliukua. Se vaikutti hänestä hupsulta keksinnöltä. Ava yllättyi siitä kuinka hauskaa vesiliu'ussa laskeminen olikaan.

Alexandra teki kaikkensa tukahduttaakseen Penelopen kuolemasta aiheutuvan tuskan. Hän ei ollut pitkään aikaan viettänyt aikaa työkavereidensa kanssa, joten Alex päätti järjestää yhteisen illanvieton vesileikkien merkeissä. Heikki oli ensimmäinen vieras.

"Ihanaa, että sinäkin pidät välillä juhlia", Eliisa sanoi, "Olemme kaivanneet seuraasi."

Vapaa-ajallakin keskustelu kääntyi nopeasti töihin. "Niiden uusien työpöytien pitäisi tulla ihan pian", Viena kertoi Alexandralle. "Saisivat tullakin", Alex sanoi vähän närkästyneesti, "johan niitä on odotettu kohta vuosi!"

Kun vieraat olivat lähteneet kotiin, ilmestyi talolle vielä yksi sinne kuulumaton sim. Murtovaras käveli sisään ihan muina miehinä ja hiipi sikeästi nukkuvan Jeremiahin huoneeseen.

Kukaan ei huomannut mitään, ja pian varas sai poistua rauhassa paikalta tietokone taskussaan.

Jeremiah oli taas kutsunut Avan käymään. "Tuo lippis pukee sinua", Ava sanoi kiusoitellen nähdessään Jerin työasussa. "Äh, sinä tiedät, että vihaan hattuja, mutta pakkohan tätä on pitää, jos mielii saada ylennyksen", Jeremiah tuhahti.

"Älä nyt, olet oikeasti söpö ihan missä vain asussa", Ava sanoi hymy huulillaan, "ja olen melko varma, että olet söpö ilman vaatteitakin."

Jeremiah ei voinut hillitä itseään, vaan hänen oli aivan pakko suudella Avaa.

"Anteeksi kauheasti!" Jer sanoi heti suudelman jälkeen, sillä hän pelkäsi olleensa liian tungettelevainen, "Olisinko edes saanut suudella sinua? En kai vain loukannut sinua?" Ava vain nauroi. "Hölmö, olen odottanut sinun suutelevan minua jo pitkän aikaa", hän sanoi ja otti kiinni Jeremiahin kädestä.

"Ai, no hyvä tietää", Jeremiah sanoi helpottuneena ja silitti Avan poskea. "Tahtoisitko sitten olla minun tyttöystäväni?" hän kysyi vähän ujostellen ja Ava nyökkäsi iloisesti päätään. "Tietenkin", hän vastasi.

Ava jäi yökyläilemään, mutta nukkumaan käyminen oli hänelle vaikeaa. Hän pelkäsi ötököitä kuollakseen, ja oli varma, että Benjaminin vanha sänky kuhisi kärpäsiä.

Aamulla Jeremiah kysyi Avalta kuinka yö oli mennyt. "Ihan hyvin", Ava sanoi, vaikka hänen oli ollut hyvin vaikeaa nukahtaa ötökkäkammonsa vuoksi. "Näytät väsyneeltä", Jer sanoi, mutta Ava vakuutti, että kaikki oli hyvin.

Benjamin oli tullut käymään. "Miten sinulla on mennyt? Onko kaikki sujunut hyvin?" Alexandra uteli. Hän oli ollut huolissaan pojastaan, joka vakuutti, että kaikki oli mennyt suorastaan loistavasti.

Jeremiah oli iloinen päästessään taas touhuamaan Benjaminin kanssa. Pojat käyttäytyivät yhä kuin pikkulapset, eikä Jer vieläkään osannut pukeutua vesileikkejä varten uimapukuun.

Jeremiah oli vihdoin päässyt eroon kammottavasta lippiksestään, sillä hänet oli nostettu joukkueeseen pelaamaan. Harjoitukset olivat rankkoja, mutta Jer nautti työstään.

Jeremiah oli päättänyt vihdoin lunastaa lupauksensa Avalle elokuvaillasta, vaikka olikin jo pahoitellut lupauksensa pettämistä. Ava tietenkin suostui treffeille. 

"Tämä elokuva on sitten kuulemma aika kamala, on kaikkea paranormaalia toimintaa ja demoneita ja sellaista", Jer varoitteli Avaa, "mutta älä huoli, minä kyllä pidän sinusta huolen. Voit pitää kädestäni kiinni koko elokuvan ajan jos haluat."

"Käykö, jos pidän sinua kädestä kiinni jo nyt?" Ava kysyi, ja Jeremiahista tuntui kuin hänen vatsaansa olisi lehahtanut perhospilvi. Ava sai hänet aina ihan sekaisin.

Elokuvan jälkeen Jer ja Ava innostuivat suuteloimaan. He näkivät vain toisensa eivätkä kiinnittäneet mitään huomiota ympäröivään maailmaan.

Kun Jer ja Ava vihdoin raaskivat irroittautua toisistaan, he hyppäsivät taksiin ja suuntasivat kohti Salaparatiisia jatkamaan iltaansa.

Salaparatiisi oli tupaten täynnä porukkaa. "Tänään taitaa olla hyvät bileet tiedossa", Jer ajatteli tilatessaan drinkkejä.

Jostain syystä Avaa ujostutti kauheasti olla baarissa Jeremiahin kanssa. Hän ei tahtonut juoda liikaa, ettei vain nolaisi itseään Jerin silmissä.

Ava ei kuitenkaan ollut millään tasolla nolo verrattuna simiin, joka pulahti nakuna poreammeeseen. Myös Jer sai muut nostelemaan kulmakarvojaan nauttiessaan porealtaan lämmöstä juhlavaatteissaan.

Jer ja Ava himoitsivat toisiaan, mutta eivät halunneet aiheuttaa pahennusta liiallisella romantiikalla. He menivätkin suihkurakennuksen taakse piiloon pussailemaan. Pahaksi rakennuksen takanakin liikkui simejä.

Jer ja Ava siirtyivät takaisin poreammeeseen, sillä ilma alkoi viiletä, eivätkä he halunneet kylmettyä.

Sulkemisaika lähestyi ja Salakapakka hiljeni. Kahden kesken jäätyään Jer ja Ava eivät malttaneet pysyä erossa toisistaan, ja poreammeessa tunnelma kuumeni entisestään.

Pikaisen pelehtimisen ja muutamien lisädrinkkien jälkeen Jeremiahilla oli tärkeää asiaa Avalle. "Minulla olisi sinulle yksi pieni kysymys", hän sanoi Avalle.

"Tuletko vaimokseni?" Jer kysyi ja polvistui Avan eteen. Kun hän kaivoi esille suurella timantilla varustetun sormuksen, Avan leuka loksahti auki. "Jer!" hän huokaisi yllättyneenä.

Sitten Ava pujotti sormuksen sormeensa ja suuteli intohimoisesti Jeremiahia. "Minun ei varmaan tarvitse sanoa mitään?" Ava kysyi hymyillen, ja Jer pudisti päätään. "Minusta tuntuu, että osaan päätellä vastauksesi", hän sanoi ja suuteli Avaa uudelleen.

Seuraavana aamuna Jerillä oli vähän hassu olo. Hän ei ollut varma oliko kihlaus ollut unta vai totta, niin vaikeaa hänestä oli uskoa, että Ava oli suostunut hänen kosintaansa. Mutta totta se oli. Kihlauksen myötä Jer tunsi halua vaihtaa työpaikkaakin - ei aloitteleva jalkapalloilija ollut sopiva ammatti tulevalle aviomiehelle. Lehdestä löytyikin uusi työpaikka, tällä kertaa journalismin parissa.

Illalla oli polttareiden aika. Jer ei tahtonut tuhlata aikaa, vaan tahtoi Avan vaimokseen saman tien, joten sellainen pikkuseikka kuin viimeiset bileet poikamiehenä oli pakko hoitaa pois alta.

Benjamin oli tietenkin kutsuttu polttareihin. "En olisi koskaan uskonut, että pokaat vanhan koulukaverin", Benjy ihmetteli, "vaikka kyllä Ava minullekin olisi kelvannut, sellainen tulinen punapää kun on." Jer tyrkkäsi leikillisesti veljeään. "Pidähän kielesi kurissa, ettei minun tarvitse alkaa mustasukkaiseksi", hän sanoi naureskellen.

Paikalle oli kutsuttu myös Jeremiahin työkavereita jalkapalloajoilta. Petteri Niinivaara teki tuttavuutta Alexandran kanssa. Alex oli tahtonut jäädä mukaan polttareihin, vaikka Jer oli estellyt.

Jer oli toivonut äitinsä viettävän iltaa jossakin muualla lähinnä sen takia, että tiesi Benjyn kutsuneen paikalle tanssijattaren. Tanssija saapui paikalle ihanalla pinkillä limusiinilla.

Benjy ja Jer keskittyivät posket punottaen syömään ratatouillea, kun tanssija aloitti shownsa. Alexista oli hauskaa seurata poikiensa nolostelua.

Tanssija mahtoi tuntea olonsa hieman tyhmäksi, kun kukaan ei kiinnittänyt häneen juurikaan huomiota. Jer ja Benjy tanssivat mieluummin keskenään, Alex siivousintoilijana tiskasi ja Petteristä Alex oli paljon kiinnostavampi kuin lanteitaan ketkuttava nuori kaunotar.

Jeremiahista tuntui pahalta tytön puolesta. "Anteeksi, kun olemme vähän hiljaisia. Mutta kun tuo äiti jäi tänne, en oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä..." Jer selitteli tanssijalle. "Älä välitä, olen ollut paljon huonommissakin bileissä", tyttö sanoi pirteästi.

Juhliin saatiin vähän lisäväriä, kun keittiön hana sanoi sopimuksensa irti ja paikalle saapui korjaaja. Tulvivasta keittiöstä huolimatta Benjamin piti hauskan puheen veljensä kunniaksi.

Puheen päätteeksi Benjy kasteli Jeremiahin kuohunektarilla. Tanssijatar innostui touhusta kovasti ja nauroi katketakseen veljeksille.

"Hei Benjy, sinun pitäisi mennä jututtamaan tuota tanssijaa", Jeremiah ehdotti Benjaminille, "Hän varmaan tykkäisi jos saisi vähän juttuseuraa. Ja sitä paitsi, sinun ideasihan tämä oli."

Petteri piti seuraa Alexandralle. Mies oli intohimoinen penkkiurheilija ja selitti ummet ja lammet suosikkijalkapallojoukkueensa menestyksestä viime aikoina. "Olin kerrankin seuraamassa yhtä kotiottelua, ja minulla oli sellainen jättisormi mukana. Huidoin sillä vahingossa kaikkia, enkä edes huomannut mitään, ennen kuin eräs rouva länttäsi hodarinsa minun takilleni saadakseen minut rauhoittumaan!" Petteri selitti innoissaan.

Benjamin oli ottanut veljensä vinkistä vaarin ja meni jututtamaan tanssijaa. "Tosi kiva, että pääsit sulostuttamaan juhliamme, neiti mikä-teidän-nimenne-nyt-onkaan", Benjy kiitti. "Äh, ei tämä mitään. Kivahan tänne on tulla, kun on noin komeita miehiäkin paikalla", nainen sanoi ja hymyili suloisesti, "Ja minun nimeni on Pauliina Paukkula."

Benjamin ilahtui kovasti siitä, että Pauliina oli sanonut häntä komeaksi. Hän sai tytön sanoista paljon lisäenergiaa. Petterillä sen sijaan ei energiaa juurikaan ollut. Ukko nukahti lattialle.

Seuraavana aamuna oli Jeremiahin ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. "Ja taas joudun käyttämään lippalakkia", hän mutisi.

Alexandra ei enää oikein jaksanut huolehtia puutarhastaan, vaikka se yhä olikin hänelle tärkeä. Hän vain alkoi olla jo niin vanha, että voimat alkoivat ehtyä.

Jeremiah joutui harjoittelemaan kirjoittamista töidensä takia. Hänen oli turha kuvittellakaan saavansa ylennystä, jos hänen taitonsa eivät parantuisi. Onneksi taito karttui esimerkiksi Avalle sähköposteja kirjoittaessa.

Kirjoittaminen sai kuitenkin jäädä hetkeksi, sillä Jeremiahilla oli suuri päivä edessään. Oli Jerin hääpäivä, ja häntä jännitti todella paljon. Onneksi itsekseen puhuminen rauhoitti.

Benjamin oli ensimmäisenä paikalla, mutta pian hänen jälkeensä Avakin ilmestyi talolle. "Karsea kolttu", Benjy tyrmäsi Avan hääpuvun.

Ava ja Jer olivat kumpikin todella hiljaisia hääkaaren alla seisoessaan. Avioon astuminen sai heidät jännittämään toistensa seuraa, vaikka eihän naimisissa oleminen mitään muuttaisi, paitsi sen, että he muuttaisivat yhteen.

Kun Ava ja Jeremiah pujottivat sormukset toistensa sormiin, kaikki jännitys ja epävarmuus katosivat. He rakastivat toisiaan, eikä ollut mitään syytä pelätä avioliittoa.

"Tervetuloa sukuun neiti Julmamaa", Jeremiah sanoi Avalle, "tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä rouva Ava Tavares."

Vieraat pyyhkivät silmäkulmiaan ja huokailivat ihastuksesta, kun Jer ja Ava suutelivat ensimmäistä kertaa avioparina.

Hurraamisesta ja riisien heittelystä ei meinannut tulla loppua. Vieraina oli paljon Alexandran ystäviä ja työkavereita, jotka olivat seuranneet Jeremiahin kasvua läpi tämän elämän.

Lopulta vieraat suvaitsivat siirtyä sisätiloihin seuraamaan kakun leikkaamista. Jer leikkasi tarkasti palasen. Hän ei tahtonut menettää yhtäkään murusta herkullisesta kermakakusta.

Ruokapöydässä puhe kääntyi pian parin häiden jälkeiseen elämään. Ava joutui vastaamaan kyllästymiseen asti uteluihin jälkikasvusta. "Kyllä sitä sitten aikanaan tulee, älkää painostako minua", hän sanoi hieman kiusaantuneena.

Illalla tuore aviopari sai vihdoin olla kahden. "Miltäs tuntuu olla naimisissa?" Jer kysyi Avalta. "Oudolta", Ava vastasi, "Oudolta mutta ihanalta."

"Niinkö? Minusta tämä tuntuu vain ihanalta", Jer sanoi ja suuteli hellästi Avaa. "Pitäisikö meidän hoitaa hääyön velvollisuutemme?" hän kysyi ilkikurisesti. "Minä en sanoisi, että se on velvollisuus, enemmänkin se on oikeus", Ava vastasi yhtä kiusoittelevaan sävyyn.

Niinpä sängyssä tehtiin sinä yönä jotakin muutakin kuin nukuttiin.'

Ava tunsi olevansa onnellinen. Hän oli avioitunut nuorena, mutta uskoi, että hän tulisi elämään koko loppuelämänsä Jerin kanssa.

(Ava on luonteeltaan yksinäinen susi, kömpelys, perhekeskeinen, pelkuri ja paha. Hänen mielimusiikkiaan on hiphop, lempiruokaansa ratatouille ja lempivärinsä oranssi. Ava tahtoo suurperheen eli vähintään viisi lasta.)

Alexandra oli mieltynyt Avaan ja otti tytön mielellään sukuun. Ava muistutti häntä jollakin tavalla Penelopesta. Alexista oli myös mukavaa saada taloon toinen nainen, jonka kanssa jutella naisten asioista. Niin paljon kuin hän pitikin Jeremiahista, ei tämän kanssa voinut ihan kaikesta puhua.

"Olet kasvattanut pojastasi oikean timantin", Ava sanoi nöyrästi Alexille, "Parempaa miestä en olisi voinut itselleni löytää. Kiitos siitä, että sallit minun mennä naimisiin hänen kanssaan." Alex otti kasvatuskehut hymyillen vastaan.

"Mitä nyt Ava? Näytät hieman huonovointiselta", Alex huomasi, että Ava piteli vatsaansa tuskaisen näköisenä. "Ei tässä mitään, vatsassa vain kiertää", Ava sanoi huolettomasti, mutta hänen olonsa oli kamala.

Sitten Ava kirmasi vessaan tyhjentämään vatsansa sisällön pönttöön. Hän ei yhtään tykännyt olla niin lähellä vessanpönttöä, koska siellä saattoi mahdollisesti olla ötököitä ja bakteereja, mutta Ava ei myöskään tahtonut joutua siivoamaan lattioita.