Inna yritti jatkaa elämäänsä Avan kuoleman jälkeen normaaliin tapaan. Hän ei halunnut jäädä kiinni suruun, mutta nukkumaan käydessä kaipuu kasvoi niin suureksi, että Innan oli vaikeaa saada unta.

Koska nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, Inna päätti mennä katsomaan televisiota. Hän toivoi tyhjänpäiväisen elokuvan vievän hänen ajatuksensa pois äidistä ja yksinäisyyden tunteesta.

Mutta elokuva toi Innan mieleen Avan, sillä he olivat katsoneet saman leffan yhdessä joskus aiemmin. Kaikki muistutti Innaa äidistä, isästä ja muustakin perheestä.

Kaiken surun keskellä Inna oli unohtanut kokonaan syntymäpäivänsä. Kasvaminen tuntui helpottavalta, sillä täysi-ikäisenä hänen olisi helpompi huolehtia itsestään.

Inna päätti kasvettuaan ottaa uuden asenteen elämään. Hän ei enää velloisi surussa, vaan yrittäisi päästä eteenpäin. Hänestä tulisi itsevarma nuori nainen, joka ei tarvitse ketään, vaan pärjää ihan omillaan. Hän ei kuitenkaan suostuisi unohtamaan äitiään tai perhettään, siirtäisi heidät vain pois ajatustensa keskiöstä.

Uuden tyylin myötä uusi asenne oli helpompi omaksua. Inna oli asettanut itselleen myös tavoitteen, jotta elämässä olisi edes jokin päämäärä. Hän tahtoi menestyä politiikassa, ja olla jonakin päivänä vapaan maailman johtaja.

(Innan luonne on kokonaisuudessaan sottapytty, ystävällinen, ajoneuvointoilija, säästeliäs ja kunninanhimoinen, ja elämäntavoite on tuo edellä mainittu vapaan maailman johtaja.)

Innan syntymäpäivän kunniaksi paikalle hiippaili murtovaras. Ei tainnut Riverview olla yhtään turvallisempi paikka kuin Twinbrook.

"Minun asunnossani on varas!" Inna kuiski pelästyneenä puhelimeen, "Tulkaa pian ja ottakaa se kiinni!" Poliisit lupasivat tulla mahdollisimman pian pelastamaan Innan omaisuuden.

Varas kuitenkin ehti karkuun ennen kuin poliisi ehti paikalle. "Minulta varastettiin taas auto! Te olette ihan hyödyttömiä, poliisit eivät koskaan saa mitään aikaiseksi", Inna itkeskeli poliisirouvalle, joka oli kovasti pahoillaan tapahtuneesta.

Innalla oli valmistujaiset. Vaikka Innaa suretti, ettei kukaan tullut seuraamaan hänen juhlaansa, hän kaivoi kasvoilleen hymyn. Ei valmistujaispäivänä kuulunut synkistellä, vaikka elämä olikin ihan sekaisin.

Valmistujaisten jälkeen Inna ei kuitenkaan voinut estää kyyneleiden tulvaa. Oli ollut vaikeaa katsella, kun muut valmistuneet olivat halailleet vanhempiaan ja saaneet onnitteluja sisaruksiltaan. Inna ei ollut koskaan tuntenut niin syvää yksinäisyyttä.

Inna halusi karkoittaa pahan mielensä ja vaihtoi nopeasti arkivaatteensa päälleen, sillä valmistujaiskaapu vain lisäsi hänen synkkyyttään. Inna huomasi Triggerin kaupungintalon edessä ja meni onnittelemaan ensimmäistä ystäväänsä Riverview'ssä. "Miksi sinä jo otit kaapusi pois?" Trigger ihmetteli. Inna ei halunnut kertoa oikeaa syytä, joten hän väitti, että vaate oli tuntunut liian epämukavalta.

"Minulla on sinulle lahja", Inna sanoi ja ojensi paketin Triggerille. "Voi Inna, ei sinun olisi tarvinnut", Trigger sanoi, mutta oli selvästi hyvillään lahjasta. "Minulla ei kyllä ole sinulle mitään", hän harmitteli. "Ei se mitään", Inna lohdutti, "Ei minunkaan lahjani kovin erikoinen ole, mutta ajattelin silti, että sinä ansaitset saada jotakin. Olit minun ensimmäinen ystäväni täällä."

Inna ja Trigger jäivät juttelemaan pitkäksi aikaa kaupungintalolle. He muistelivat koulussa sattuneita hassuja kommelluksia ja juoruilivat entisistä koulukavereistaan. "Tiesitkö, että enkunopettaja sai pakit rehtorilta?" Inna hihitti Triggerille. "Haha, joo, enkunope oli kai suunnitellut, että heillä olisi ollut romanttinen illallinen tänään sen kunniaksi, että meidän ikäluokka vihdoin lähti pois koulusta kiusaamasta heitä", Trigger vastasi naureskellen. "Siitä tulikin mieleen, että me mennään perheen kanssa ravintolaan. Minun pitää siis mennä nyt, mutta hauskaa illanjatkoa ja törmäillään", Trigger sanoi vähän pahoittelevaan sävyyn, sillä hänestä oli ikävää jättää Inna yksin. "Pidä hauskaa", Inna toivotti ja yksinäisyys iski taas.

Inna ei kuitenkaan ehtinyt kauaa olla itsekseen, sillä eräs mies tuli juttelemaan hänelle. "En voinut olla huomaamatta, että olet aika lumoava näky" mies sanoi flirttailevasti. "Oh", Inna henkäisi vastaukseksi. Hän oli vähän hämmentynyt tilanteesta, vaikka ei miesten huomio hänelle uutta ollutkaan. Hän kuitenkin kokosi itsensä nopeasti ja tokaisi: "Sinä siis myönnät stalkanneesi minua?" Mies kohotti kulmiaan huvittuneesti. "Ehkä. Minusta on mukavaa katsella nättejä tyttöjä, myönnän sen ihan suoraan", hän sanoi ja silmäili Innaa hyväksyvästi. Inna oli imarreltu kehuista, mutta ei halunnut antaa itsestään helppoa kuvaa. Hän veti kätensä puuskaan. "Sehän on hienoa. Oliko sinulla jotain muutakin asiaa minulle, vai meinasitko vain ladella latteita kehuja?" hän kysyi viileästi.

"Oli minulla. Minä ajattelin pyytää sinua kahville joskus", mies sanoi, "Ellei sitten se poika jolle juttelit ole sinun poikaystäväsi. Vaikka ei sillä, että se haittaisi - kyllä me voidaan käydä kahvilla, vaikka sinulla olisi jo seuralainen." Inna katsoi miestä epäuskoisesti. "Sinähän taidat olla melkoinen sika", hän sanoi huvittuneesti ja sai miehen virnistämään syyllisen näköisenä, "Mutta sinun onneksesi minä pidän sioista. Kyllä me voidaan joskus tavata. Mutta vain sillä ehdolla, että kerrot nimesi." Mies nyökkäsi hymyillen. "Selvä juttu. Minä olen Hal Breckenridge. Pidä nimi mielessäsi, sillä minua ei kannata unohtaa", hän sanoi ja vinkkasi silmää. Inna tuhahti, mutta ei voinut estää hymyä nousemasta kasvoilleen. "Entäs sinä, kaunokainen? Mikä sinun nimesi on?" Hal kysyi vuorostaan, ja Inna esittäytyi. "Sinullahan on nätti nimi", Hal sanoi kuultuaan Innan nimen, "Nyt kun vielä annat puhelinnumerosi, niin päästän sinut jatkamaan matkaa. Ellet sitten halua jäädä juttelemaan kanssani?" Inna antoi numeronsa, sillä hänellä alkoi olla kiire. Hän oli saanut Odin Crosbylta kutsun juhliin. Hän ihmetteli, mistä Odin hänet tunsi, mutta oli silti innoissaan lähtemässä juhliin. "Kiitos paljon. Näkemiin sitten, Inna", Hal sanoi merkitsevällä äänensävyllä ennen kuin antoi Innan lähteä.

Odinin juhlat olivat rantateemaiset, joten sisään taloon ei päässyt, ellei ollut uima-asussa. "Vau Inna, en tajunnutkaan, että sinä olet mallin mitoissa", Odin tervehti Innaa, joka tosiaan oli viehättävä näky bikineissä. Inna nauroi Odinin kehuille. Hän tuntui olevan miesten suosiossa tänä iltana.

Inna huomasi, että Odininn juhlat olivat aika miesvoittoiset. Hän keräsi enemmän katseita kuin ehkä olisi ollut tarpeen, mutta toisaalta oli hurjan imartelevaa saada ihailevia katseita. Ja juhlissa tarjottiin ilmaisia juomia, ja se oli aina hyvä syy käydä katsastamassa bileiden meininki.

Juhlien kohokohta oli Odinin kitaraesitys. Luke McDermottin katse kuitenkin harhaili koko ajan Innaan. Innaa huvitti miesten reaktiot. Ei hän nyt sentään niin upea ilmestys ollut, että koko ajan piti vilkuilla.

 

Seuraavana päivänä Inna sai puhelun Halilta, joka ehdotti tapaamista uudessa baarissa. "Sinä taidat olla aika malttamaton, eilenhän me vasta tavattiin", Inna nauroi puhelimeen. "Sinun kaltaisesi naisen kanssa ei kannata hidastella", Hal vastasi, "joten miten on, tavataanko vai ei?" "Hmmm", Inna hymisi mietteliäästi ihan vain kiusatakseen Halia. "Hyvä on. Nähdään Kuutamokuppilassa yhdeksältä", Inna sanoi lopulta. "Sovittu", Hal sanoi tyytyväisesti ja sulki puhelimen. Vaikka Inna näyttelikin vähän vastahakoista Halin suhteen, hän oli oikeasti innoissaan ensimmäisistä treffeistä miehen kanssa.

Yhdeksän aikoihin Inna seisoskeli Kuutamokuppilan pihalla ja odotteli Halia, joka saapui muutaman minuutin myöhässä. "Et sinä ainakaan paranna asemaasi minun silmissäni, jos myöhästelet", Inna sanoi mukamas vihaisesti. "Hei beibi, oletko koskaan kuullut akateemisesta vartista?" Hal virnisti puolustuksekseen ja sai Innan pudistelemaan päätään.

Inna ja Hal siirtyivät sisätiloihin ja istahtivat pehmeälle sohvalle. Baarissa oli aika tyhjää, ja se oli Innasta jotenkin häiritsevää. "Aika tylsän paikan valitsit ensitrefffeille", hän valitti Halille. "Tämä oli tarkoituskin. En tahtonut mitään häiriötekijöitä, tahdon keskittyä vain sinuun", Hal sanoi ja sai Innan punastumaan.

Hal tarjosi Innalle drinkin. Inna olisi tahtonut maksaa juomansa itse, koska hän ei halunnut jäädä velkaa Halille, mutta mies oli järkkymätön. "Minä tarjoan, tyttö, etkä sinä voi sille mitään", hän sanoi ja tilasi kiusallaan kaikkein kalleimman juoman Innalle. "Sinä olet ärsyttävä", Inna puuskahti, mutta otti drinkin vastaan hymyillen.

Drinkkien jälkeen Inna ja Hal menivät heittämään tikkaa. Inna ei ollut kovinkaan hyvä tikanheittäjä, ja se nauratti Halia. "Mistä asennosta sinä oikein heität?" hän ihmetteli ja näytti sitten Innalle, miten tikkaa oikeasti kuului heittää. Inna ja Hal viihtyivät Kuutamokuppilassa sulkemisaikaan asti. Yllätyksekseen Inna huomasi pyytävänsä Halin luokseen loppuyöksi.

"Tosi kiva, että lähdit kanssani ulos", Hal sanoi, kun Inna oli esitellyt kotinsa miehelle. "Kiva että pyysit minua", Inna vastasi. "Enhän minä ole oikeasti mielestäsi ihan kauhea sika?" Hal kysyi katsoen Innaa viattomasti. "Hah, ehdottomasti sinä olet sika", Inna sanoi jämäkästi, "Mutta kuten jo sanoin, minä pidän sioista."

"Hyvä kai sitten", Hal sanoi ja katseli Innan kasvoja intensiivisesti. Innan valtasi äkillinen ujous, ja hän vastasi arasti Halin katseeseen. Hän tajusi, että Hal tahtoi suudella häntä.

Inna oli kuitenkin Halia nopeampi ja yllätti Halin suudelmalla. "Oho, tyttö, minä olisin halunnut tehdä aloitteen", Hal sanoi hymyillen vinosti. "Minä tiesin sen", Inna kuiskasi, "Siksi minä suutelinkin sinua ensin. Minusta on hauskaa pilata sinun suunnitelmasi."

Suudelma ei jäänyt sen illan (tai itse asiassa aamun) viimeiseksi. Inna ja Hal suorastaan himoitsivat toisiaan, joten oli vain luonnollista, että he siirtyivät vähitellen Innan makuuhuoneeseen.

Suudelmat muuttuivat koko ajan kiihkeämmiksi ja pian pariskunnalta katosi vaatteetkin. Lopulta Inna ja Hal nukahtivat vierekkäin.

Aamulla Inna ja Hal söivät hiljaisuudessa aamupalaa. Innalla oli kauhea kiire töihin, joten hän hotki ruokansa nopeasti. Hän oli saanut töitä kaupungintalolta tuolien tomuttajana, joten hän oli askeleen lähempänä unelmansa saavuttamista.

"Kiitos tosi kivasta illasta", Inna sanoi ennen kuin kiiruhti kimppakyytiin, "Ehkä me voidaan tavata joskus uudestaan?" Hal väläytti hymyn Innalle. "Todellakin voidaan", hän sanoi, "Kiirehdi nyt töihin. Minä osaan kyllä itsekin ulos." Kiitollisena Halin ymmärryksestä Inna vilkutti miehelle ja lähti.

Ensimmäisen työpäivän jälkeen Inna meni kiertelemään kaupungilla ja törmäsi siellä Triggeriin. "Hei Trigger! Mitä kuuluu?" Inna kysyi ilahtuneena Triggerin näkemisestä. "Odottelen tässä että teatteriesitys alkaisi", Trigger kertoi, "Mutta mitäs sinä?"

Inna kertoi Triggerille kaiken ensimmäisestä työpäivästään. Hänestä oli mukavaa jutella Triggerin kanssa, sillä mies oli hyvä ja aktiivinen kuuntelija, joka osasi esittää hyviä kysymyksiä juuri oikeissa kohdissa. Triggerin kanssa oli helppo puhua. "Hei, nyt esitys alkaa", Trigger huomasi yhtäkkiä, "Haluaisitko tulla mukaan katsomaan näytelmän? Se on kuulemma tosi hyvä." Inna oli mielissään kutsusta ja lähti ilomielin Triggerin mukaan.

"Olit oikeassa, näytelmä tosiaan oli oikein hyvä", Inna sanoi Triggerille, kun esitys oli ohi. "Niin oli. Mutta kivointa oli, että sinä lähdit mukaani", Trigger sanoi ja kosketti varovasti Innan olkapäätä. Inna värähti. Olihan hän huomannut jo aiemmin, että Trigger taisi olla kiinnostunut hänestä muutenkin kuin ystävänä, joten ele ei tullut yllätyksenä. Ainoastaan ajankohta oli vähän huono Innan kannalta, sillä hän vielä muisti edellisen yön Halin kanssa varsin elävästi.

Inna ei ehtinyt tehdä mitään, kun Trigger jo suuteli häntä. Trigger oli yllättävän hyvä suutelija, ja Inna antautui suudelman vietäväksi, ja Halin ja edellisen yön muisto häipyi nopeasti Innan mielestä.

Inna oli huumaantunut Triggeristä ja ajatus siitä, että kaksi miestä oli kiinnostunut hänestä, oli vielä huumaannuttavampi. Kun Triggerin oli aika lähteä kotiin, Inna tunsi olonsa paremmaksi kuin aikoihin.

Innasta oli kutkuttavaa pitää yllä kahta suhdetta yhtä aikaa. Häntä vähän arvelutti, mitä tapahtuisi, jos Hal ja Trigger saisivat tietää toisistaan. Toisaalta hän ei ollut sitoutunut kumpaankaan, joten kenelläkään ei pitäisi olla mitään sanottavaa asiasta. Tilanteeseensa onnellinen Inna keskittyi lueskelemaan rakkausromaaneja, jotta hän saisi uusia ideoita Halin ja Triggerin hurmaamiseen.

Erään työpäivän jälkeen Inna törmäsi kaupungilla Jebediah Wilsoniin, joka oli ensimmäinen sim, johon hän oli tutustunut Riverview'ssä. "Kas vain, sinustahan on kasvanut oikea kaunotar", Jeb ihasteli Innan aikuista ulkomuotoa. "Kiitos vain", Inna sanoi hymyillen, "Entä mitä herra geeniterapeutille kuuluu?" Jebediah oli yksi Riverview'n arvostetuimpia simejä ammattinsa vuoksi.

"Mitä sanoisit, jos tarjoaisin sinulle joskus aterian?" Inna kysyi. Hän toivoi saavansa Jebista hyvän ystävän, sillä Jebediahin kautta hän voisi tutustua muihin Riverview'n silmäätekeviin ja siten edetä urallaan helpommin. "Kyllähän se sopii, oikein ystävällistä", Jeb oli mielissään kutsusta, "Kävisikö huomenna?"

Kyllähän se Innalle sopi, ja seuraavana päivänä hän pääsi testaamaan kokkaustaitojaan. Inna oli lueskellut kokkauskirjoja löytääkseen sopivan reseptin illallista varten. Ratatouille oli tarpeeksi helppo resepti aloittelevalle kokille.

Jebediah saapui auringonlaskun jälkeen. "Mukavaa kun pääsit tulemaan", Inna tervehti miestä ja pyysi tämän sisälle.

"Todella herkullista", Jebediah kehui ruokaa, "Kyllä sinusta vielä hyvä vaimo jollekulle tulee, siitä ei ole epäilystäkään." Inna vähän ihmetteli Jebin vaimokommenttia, mutta oli silti hyvillään kehuista. Hän ei ollut ollut ollenkaan varma ruoan onnistumisesta.

"Minun täytyy tunnustaa, että en tullut ainoastaan ystävällisyyttäni käymään", Jebediah aloitti ruoan jälkeen, "Tulin myös sen takia, että minusta sinä olet hyvin viehättävä nainen ja olen sinusta kiinnostunut." Inna oli ihmeissään. Hänen viehätysvoimansa toimi paremmin kuin hän oli koskaan osannut uneksiakaan! Hän tuntui olevan kaupungin jokaisen miehen unelmanainen. "Vau, Jeb, sehän oli suoraa puhetta", Inna sanoi näytellen häkeltynyttä; oikeasti hän nautti tilanteesta ja oli varma, että saisi kiedottua Jebediahinkin pikkusormensa ympärille.

Jebediah otti Innaa kädestä kiinni ja suuteli hellästi tytön kämmenselkää. "Minä olen ollut yksin jo kauan aikaa, ja olin jo alistunut kohtalooni, etten koskaan löytäisi ketään", Jebediah puhui pehmeästi, "mutta sitten sinä ilmestyit Riverviewhin. Pidin sinua hauskana ja suloisena tyttönä jo silloin kun olit teini, mutta kun näin sinut ensi kertaa aikuisena, veit sydämeni lopullisesti." Inna tyytyi hymyilemään kainosti, sillä hän ei osannut sanoa mitään Jebin rakkaudentunnustukseen. Hän ei ollut tuntenut miestä kohtaan muuta kuin ystävyyttä, joten Jebin sanat tulivat hänelle vähän yllättäen.

Jebediah veti Innan lähelleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Inna vastasi suudelmaan, vaikka tiesi, että hänen touhunsa miesten kanssa alkoivat mennä jo vähän hämäriksi. Mutta hän oli vasta nuori ja kokematon monessa suhteessa, ja miksei hän saisi nauttia huomiosta? Jos niin monet kerran halusivat hänet, ei hänellä ollut mitään sitä vastaan.

"Toivottavasti tämä ei tule liian pian, mutta... minä haluaisin siirtyä makuuhuoneen puolelle, jos ymmärrät mitä tarkoitan", Jeb kuiskasi Innan korvaan, "Viime kerrastani on jo todella kauan, ja sinä olet nainen juuri minun makuuni." Innaa hymyilytti, kun hän nyökkäsi Jebille. Hän muisteli yötään Halin kanssa, ja toivoi, että Jeb pystyisi yhtä hyvään suoritukseen kuin Hal.

Inna johdatti Jebediahin oman huoneensa sijaan Avan entiseen makuuhuoneeseen.

Inna nukahti touhujen jälkeen. Jeb ei kehdannut jäädä yöksi, vaan katosi yön pimeydessä omaan kotiinsa tyytyväisesti vihellellen.

Seuraavana iltana Inna piti juhlat. Hän oli kutsunut lähinnä työkavereitaan pirskeisiin, sillä oli tärkeää olla hyvissä väleissä kollegoiden kanssa. Inna mieli ylentyä ja pian. Juhlat olivat samalla varainkeruutapahtuma, sillä Innan piti hankkia rahoitusta lähestyviä vaaleja varten.

Odin Crosby onnitteli Innaa paikasta kaupunginvaltuustossa. "Olet varmaan nuorin jäsen siellä, ja se on hyvä. On mukavaa, että kaupunkin johtoon saadaan välillä uutta verta, ettei kehitys vain junnaa paikallaan", Odin sanoi.

Myös Trigger oli ilmestynyt juhliin jonkun kaverinsa paikalle raahaamana. "Hei Inna", hän tervehti ujosti. Inna ei ollut ollut juurikaan yhteyksissä Triggerin kanssa teatteri-illan jälkeen.

"Moi!" Inna tervehti Triggeriä pirteästi ja kysyi sitten leikkisästi, "Kai sinä huomasit, että nämä juhlat ovat maksulliset?" Trigger naurahti. "Joo, älä päästä minua menemään ennen kuin olen maksanut sinulle tarpeeksi kampanjaasi varten", hän sanoi.

Inna ja Trigger huomasivat viihtyvänsä parhaiten kahden kesken, joten he siirtyivät juttelemaan pihalle. He istuskelivat vierekkäin nurmella ja tuijottelivat tähtiä jutellessaan. "Minä taidan olla ihastunut sinuun ihan tosissani", Trigger kuiskasi yllättäen Innalle.

Inna, joka oli huono puhumaan tunteistaan, vastasi suudelmalla Triggerin sanoihin. Hän ei itse asiassa ollut ihan varma, mitä tunsi Triggeriä kohtaan, mutta varmaa oli se, että hän tahtoi pysyä hyvissä väleissä miehen kanssa.

Vieraiden lähdettyä Inna ja Trigger päätyivät sänkyyn. Inna näki, että Trigger oli ihan myyty, ja häntä alkoi vähän kaduttaa miessekoilunsa. Jonkun sydän vielä särkyisi. Inna karisti ajatuksen päästään - oli turha miettiä tulevaa vielä, oli parempi vain elää hetkessä.

Trigger teki samalla tavalla kuin Jebediah ja jätti Innan nukkumaan yksikseen. Triggerin huulilla oli leveä hymy, kun hän hipsi kotiinsa. Inna oli siis onnistunut tuottamaan miehelle paljon iloa.

Aamulla Inna joutui siivoamaan juhlien jäljet yksin, vaikka hän oli toivonut Triggerin jäävän avuksi. "Kuinka niin sivistyneet simit voivat saada aikaan näin paljon sotkua?" Inna puhisi siivotessaan.

Siivousurakan keskeytti Jebediahin puhelu. Mies tahtoi tietää kaiken Innan päivästä. Oli liikuttavaa huomata, kuinka syvästi Jeb oli rakastunut Innaan, mutta toisaalta Innaa alkoi ahdistaa yhä enemmän miestilanteensa.

"Voi Inna, mitä sinä olet taas mennyt tekemään?" Inna kysyi peilikuvaltaan lirkuteltuaan usean tunnin ajan Jebille puhelimessa. Oli aika työlästä seurustella kolmen miehen kanssa yhtä aikaa. Inna tiesi, että jonakin päivänä hänen pitäisi tehdä päätös ja valita miehistä vain yksi, eikä päätös tulisi olemaan helppo.

Hal oli kutsunut Innan kylään. Hän oli kuulostanut puhelimessa vähän oudolta, mutta Inna oli silti suostunut kutsuun.

Kutsua sisälle taloon oli turha odottaa. "Mitä ihmettä, nainen?" olivat Halin ensimmäiset sanat Innalle, eikä mies lausunut niitä ystävällisesti. "Mitä?" Inna kysyi ihmeissään. "Niinpä, mitä!" Hal karjaisi, "Minä sain tietää, että sinä olet vehdannut Jebediah Wilsonin kanssa! Hän sanoo sinua tyttöystäväkseen. Onko se totta?" Inna nielaisi; nyt se siis alkaisi. Jutut levisivät pienessä kaupungissa niin nopeasti. Hän mietti hetken, mitä vastaisi Halille. "Tuota, ei me seurustella Jebin kanssa", Inna sanoi hiljaa. "Mutta et siis kiellä sitä, että muhinoit hänen kanssaan?" Hal vaati saada tietää ja Inna pudisti päätään. "Niin, totta se on", hän sanoi. Oli kai parempi olla rehellinen, kun kerran oli jäänyt kiinni.

Hal katsoi Innaa epäuskoisesti. "Sinä kuvotat minua", hän sanoi, "Minä voi edes katsoa sinua juuri nyt." Innan silmiin nousi kyyneliä. Halin sanat satuttivat häntä enemmän kuin hän oli osannut odottaa. Sillä hetkellä hänen sydämensä särkyi.

"Hal, katso minuun! Minä olen niin pahoillani kaikesta! Minä olin tyhmä ja ajattelematon", Inna nyyhkytti Halille, "Anna anteeksi, ole kiltti. Minä en tahdo luopua sinusta."

Hal ei kuitenkaan heltynyt Innalle, vaikka tämä kuinka aneli anteeksiantoa. Sen sijaan Hal alkoi karjua niin yllättäen, että Inna säikähti. "Sinä et ansaitse anteeksiantoa!" Hal huusi. Innaa alkoi itkettää entistä enemmän. Nyt kyynelet valuivat myös suuttumuksen takia.

"Mikä sinä olet sanomaan noin?" Inna vastasi Halin karjuntaan huutamalla itsekin, "Minun käsittääkseni me käytiin yksillä treffeillä, eikä todellakaan vielä oltu yhdessä! Sinulla ei ole oikeutta suuttua minulle siitä, että tapailen muitakin! Itsekin olisit ollut valmis viemään minut kahville, vaikka olisin ollut varattu!" Inna oli nyt niin täynnä raivoa, että ei pystynyt enää hillitsemään itseään ollenkaan. "Ihan tiedoksesi vain, senkin tunkionhajuinen sika, minä deittailin Jebin lisäksi myös Triggeriä!" hän kirkui, "Niin että en minä sinua  tarvitsekaan. Minulla on kaksi miestä, jotka rakastavat minua oikeasti. En minä halua ylimielisiä, yli-itsevarmoja sikoja lähelleni."

"Tämä oli nyt sitten tässä, Hal", Inna sanoi jäätävällä äänensävyllä, "Aika sääli sinänsä, sillä minä pidin sinusta oikeasti, ja paljon enemmän kuin niistä kahdesta yhteensä. Mutta ei sillä kai mitään väliä ole. Näkemiin sitten." Inna kääntyi kannoillaan ja käveli korot kopisten pois Halin pihalta jättäen miehen raivoamaan yksikseen pimeään.

Inna itki koko yön välien poikkimenemistä Halin kanssa, mutta aamulla hän ryhdistäytyi. Eihän Hal hänen ainoa miehensä ollut! Siksi Inna kutsui Jebediahin kylään. Hän osoittaisi Halille, että hän kelpasi kyllä muillekin, eikä hänestä olisi kannattanut luopua niin helpolla. "Hei rakas!" Inna kujersi tervehdykseksi Jebille.

Jeb oli aivan huumaantunut Innasta, mikä tietenkin oli Innan tarkoituskin. "Minun on vaikea sanoa tätä, mutta..." Inna aloitti pehmeästi huultaan purren, ikään kuin ujona. Jebediah otti Innaa hellästi käsistä kiinni. "Mitä, kultaseni? Onko jotain hullusti?" hän kysyi huolestuneena. "Ei... Minä vain... taidan olla rakastunut sinuun", Inna sanoi ja punastui. Hän oli loistava näyttelijä. "Mikä siinä nyt niin vaikeaa oli?" Jeb kysyi hymyillen, "Sinähän tiedät, että olen odottanut sinun sanovan nuo sanat jo pitkän aikaa."

Inna tiesi, että oli rakkaudentunnustuksellaan täyttänyt kaikki Jebin toiveet. Hänestä tuntui vähän väärältä uskotella olevansa korviaan myöten ihastunut Jebiin, mutta kun hän ei voinut saada ketä halusi, hänen oli tyydyttävä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. "Sinulla on varmasti olllut pitkä ja rasittava työpäivä. Anna minun hieroa sinua vähän", Inna sanoi ja alkoi hieroa Jebin hartioita.

"Sinä olet kyllä oikea unelmanainen", Jeb sanoi ja suuteli Innaa rakastuneesti.

"Jeb, minä haluaisin olla sinun tyttöystäväsi ihan virallisesti", Inna sanoi ujosti. "Totta kai se käy", Jeb suostui mielellään olemaan Innan miesystävä. Hän oli vähän ihmeissään saatuaan tyttöystäväkseen koko kaupungin ihaileman naisen. Olisi mahtavaa päästä kerskumaan kavereille, että nyt he tosiaankin virallisesti olivat yhdessä.

Suhteen virallistamista juhlittiin makuuhuoneen puolella. Inna turrutti särkyneen sydämensä Jebin tarjoamalla hellyydellä.

Jebediah tunsi olevansa maailman onnellisin mies. Inna oli tehnyt hänen elämästään täydellistä.

Inna ei ollut lainkaan yhtä onnellinen kuin Jeb. Hän purki pahaa oloaan lapsuudessaan oppimalla tavalla, eli kirjoittamalla. Innan uusi romaani kertoi naisesta, joka kamppaili suhdesotkujensa kanssa.

Inna oli saanut kutsun Meadow Carpenter-Rhodesin juhliin. Riverview'n simit näyttivät pitävän bikinipartyista yli kaiken, ja Inna pääsi taas esittelemään vartaloaan juhlaväelle. Meadow oli Innan mielestä vähän outo, sillä nainen tykkäsi puuhailla puutarhassaan enemmän kuin oli terveellistä, mutta Inna oli aina valmis juhlimaan.

Inna jutteli Meadow'n kanssa lähinnä kukkasista ja siitä kuinka hassu sattuma oli, että heillä oli samanlaiset bikinin alaosat, kun Inna huomasi Halin. "Miksi tuo on kutsuttu tänne?" hän sihahti epätoivoisesti Meadow'lle. Inna ei todellakaan halunnut nähdä Halia juuri nyt.

Innan yllätykseksi Hal tuli juttelemaan hänelle. "Kappas vain, mitäs neiti petollinen?" Hal kysyi ivallisesti. "Eipä tässä mitään, kunhan hehkutan kaikille, kuinka kivaa on seurustella Jebediahin kanssa", Inna vastasi aivan yhtä piikikkäästi.

"Ohoh, sinähän olet ehtiväinen!" Hal puuskahti ja hymyili sitten ilkeästi. "Miten Jeb otti tiedon siitä, että sinä olet seurustellut muidenkin kanssa?" hän kysyi. "Hups, taisin unohtaa kertoa hänelle", Inna vastasi ja väläytti hymyn Halille, joka vihelsi. "Tuhma tyttö", hän sanoi virnistäen. Inna tunsi perhosten lehahtavan vatsaansa. Miksi Hal sai hänet tuntemaan näin? Se ei ollut reilua.

Inna tiesi, että olisi ollut järkevää jättää keskustelut Halin kanssa siihen, mutta hän ei voinut lähteä Halin luota. Oli helpottavaa, että mies jutteli hänelle, vaikkakin hieman ivallisesti ja toisinaan jopa ilkeästi. Inna oli kaivannut Halia, vaikka ei tahtonut myöntää sitä.

Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä hauskemmalta Halin seura tuntui, ja Halin käytös muuttui hetki hetkeltä rennommaksi ja ystävällisemmäksi. Inna ja Hal päätyivät mätkimään toisiaan tyynyillä. Kun Meadow juhlien loputtua käski kaikki pihalle, Inna ja Hal tuskin enää muistivatkaan riitojaan.

Seuraavana iltana Jebediah, joka oli juuri viettänyt synttäreitään, tuli käymään Innan luona. "Kaipasin sinua koko päivän", hän sanoi imelästi, ja Innan oli pakko hymyillä, vaikka hänen olisi ennemminkin tehnyt mieli yökätä. Inna ei koskaan ollut pitänyt liiasta romantiikasta, vaikka miesten kanssa tykkäsikin olla.

Vanhentunut Jeb ei enää houkutellut Innaa entiseen malliin, varsinkaan nyt kun Hal oli taas löytänyt tiensä Innan ajatuksiin. Inna pelasi kuitenkin varman päälle, eikä alkanut rakennella pilvilinnoja Halin suhteen. Niinpä hän antautui suudelmiin Jebin kanssa entiseen malliin.

"Jeb, sinä olet tainnut menettää tyylitajusi nuoruutesi mukana", Inna naurahti huomattuaan, että Jeb oli pukeutunut varsin erikoisiin vaatteisiin ikäänsä nähden, "Sinun pitäisi ottaa mallia vaikka kapellimestareista. He ovat aina tyylikkäitä."

Jeb veti hellästi Innan käden poskelleen. "Olet oikeassa, kultaseni", hän sanoi ihastuneesti, "Mietit aina minun parastani, kuinka suloista." Innaa ihmetytti, miten Jeb onnistui aina tulkitsemaan kaiken ystävällisyydeksi. Mies olisi varmaan ottanut suorat haukutkin kohteliaisuutena.

Ilta päättyi leopardilakanoille niin kuin usein ennenkin. Innaa ei haitannut olla fyysisesti läheinen Jebin kanssa, vaikka tunnepuolella hän oli aika etäinen miehen kanssa. Vaikka eihän Jebediah sitä tiennyt; hän luuli, että Inna oli aivan yhtä rakastunut häneen kuin hän Innaan.

Inna oli edennyt urallaan hyvää tahtia. Nuoresta iästään huolimatta hän oli jo kuvernööri, ja hänen etenemisensä politiikan maailmassa näytti jatkuvan yhä. Edes miessotkut eivät haitanneet hänen uraansa.

Innan henkilökohtaista elämää miehet kuitenkin haittasivat. "Voi kunpa se ei olisi Jeb, en jaksaisi häntä nyt", Inna toivoi, kun ovikello soi.

Innan sydän sykähti ylimääräisen kerran, kun hän näki ovella Halin. "Hei", hän henkäisi yllättyneenä ja päästi Halin sisälle. "Hei vaan", Hal tervehti iloisesti, "Olin tässä lähistöllä ja päätin piipahtaa käymään. Minä kun en vain voi pysyä sinusta erossa." Halin kasvoille nousi toruva ilme. "Älä syytä minua siitä, että olen liian ihana", Inna hihitti Halille.

"En toki. Minä syytän itseäni siitä, että lankean liian helposti", Hal sanoi ja laski kätensä Innan olkapäille. Inna tunsi hengityksensä salpautuvan. Halin läheisyys tuntui niin hyvältä - ja niin väärältä, sillä nyt hän oli oikeasti sitoutunut Jebiin. Hänen sydämensä tosin kuului Halille. Sen hän oli oikeastaan syvällä sisimmässään tiennyt jo alusta asti, mutta hän, tyhmyyttään ja kokeilunhaluisuuttaan, oli halunnut nauttia muidenkin miesten huomiosta. Inna tunsi pakottavaa tarvetta suudella Halia, kietoutua miehen syleilyyn, mutta hän esti itseään. Hal oli kuitenkin tehnyt melkoisen selväksi, että heidän välillään ei ollut enää mitään.

"Sinulla on huono itsehillintä", Inna sanoi Halille kiusoittelevasti. "Totta. Mutta minä en vain saa ajatuksiani irti sinusta", Hal kuulosti melkein tuskaiselta puhuessaan, "Olen varmaan aika idiootti, mutta haluaisin sinut takaisin. En tiedä miksi, mutta niin se vain on."

"Yritätkö sanoa, että sinä rakastat minua?" Inna kysyi yhä kiusoittelevaan sävyyn. Hän yritti olla itsevarma, mutta hänen sydämensä hakkasi lujempaa kuin koskaan. Hän toivoi, että Hal tosiaan rakastaisi häntä, hän toivoi sitä enemmän kuin mitään muuta. Hal oli hetken hiljaa. "Kyllä", hän sanoi sitten. Inna tunsi huojennusta ja iloa kuullessaan tuon yksinkertaisen sanan. "Minäkin taidan rakastaa sinua", hän kuiskasi, ja tällä kertaa hän sanoi sen vakavasti.

Hal hymyili vinosti ja suuteli Innaa. Suudelmassa maistui anteeksianto ja intohimo ja syvääkin syvempi rakkaus. Inna oli varma, että heidät kaksi oli tarkoitettu yhteen.

Kesken suudelmien Inna sai puhelun. "Ääh, se on Jeb. Minun on pakko vastata tähän", hän sanoi pahoittelevasti. Hal pyöräytti silmiään tuskastuneesti, mutta ymmärsi kyllä, että Innan oli uskoteltava Jebille, että kaikki oli normaalisti. Hal tiesi, että oli tehnyt väärin, kun oli taas tullut vokottelemaan Innaa, mutta ei oikeastaan tuntenut huonoa omatuntoa siitä. Hän uskoi, että Inna oli kaiken pettämisen, riitelyn ja sydänsäryn arvoinen. Toisiin vain jäi koukkuun, eikä vastaan kannattanut pyristellä. Hal yritti mennä toiseen huoneeseen, jotta Inna saisi puhua puhelunsa rauhassa, mutta Inna tarttui Halin käteen ja viestitti ilmeillään, että pian he kaksi saisivat nauttia kahdenkeskeisestä ajasta ilman häiriöitä.

Kun Inna oli saanut puhelunsa lopetettua, Hal nosti hänet syliinsä. "Nyt mennään makuuhuoneeseen, beibi. Ei mitään vastaväitteitä", hän ilmoitti ja kantoi Innan sängylle.

"Hal, minä olen kaivannut sinua", Inna tunnusti kynhöttäessään Halin kainalossa. "Silloin kun sinä sait minut kiinni pettämisestä, tiesin, että sinä olet ainoa, jota minä olen koskaan rakastanut", hän jatkoi tunnustuksiaan. Hal painoi etusormensa Innan huulille. "Hyss", hän sihisi, "Ei enää sanaakaan. Nyt ei ole puhumisen aika, vaan nyt toimitaan." Inna piti siitä, että Hal oli miehekäs ja käskevä. Lakanoiden laulatus Halin kanssa oli aina niin paljon hauskempaa kuin muiden kanssa.

Aamulla Hal ja Inna eivät olisi malttaneet irrottautua toisistaan. "Minun on pakko mennä töihin", Inna mutisi harmistuneena, eikä olisi halunnut päästää irti Halin käsistä. "Minunkin pitää lähteä kohta, vaikka mieluusti olisin kyllä kanssasi vaikka koko päivän", Hal sanoi ja jatkoi sitten pisteliäästi: "Ja sitä paitsi, mitä Jeb sanoisi, jos näkisi meidät yhdessä? Minä sentään olen vain salarakas sinulle, hän on sinun oikea poikaystäväsi." Inna puuskahti vaivaantuneena. He olivat sopineet Halin kanssa, että eivät toisi suhdettaan julkisuuteen vielä. Inna halusi aikaa keksiä, miten ilmottaisi Jebediahille, että heidän kahden taru oli lopussa. Eron jälkeen olisi pakko olla vieläkin varovaisempi Halin suhteen, sillä Inna ei tahtonut suututtaa Jebiä.

Innaa ei huvittanut lähteä töihin senkään takia, että hänellä oli kauhean paha olo. "Oletko kunnossa?" Hal kysyi, kun huomasi Innan pitelevän vatsaansa. "Ei tässä mitään, taisin vain syödä jotakin pilaantunutta", Inna vähätteli vaivojaan. Hän ei halunnut Jebin olevan liian huolissaan. Sitä paitsi Inna uskoi pahan olon katoavan työpäivän aikana.

Valitettavasti kuvottava olo ei kadonnut mihinkään päivän aikana. Inna joutui halailemaan pönttöä useammin kuin olisi tahtonut. Töissäkin hänen huonovointisuutensa oli pantu merkille. "Minä veikkaisin, että voisit kertoa Jebille ilouutisia", eräs Innan työkavereista sanoi hymyillen, "Tuo kaikki viittaisi siihen, että olet raskaana!" Inna ei ottanut työkaverin arveluita kovinkaan iloisesti vastaan. Raskaus ei ollut ollut Innan suunnitelmissa vielä pitkään aikaan, ja huolta tuotti myös se, että pitäisikö asiasta kertoa Jebediahille vai Halille. "Nythän minä olen itselleni sopan keittänyt", Inna vaikeroi yökkäysten lomassa.