Superpaljon kiitoksia kaikista kommenteista, ilahdutti nähdä noin monta kommenttia pitkästä aikaa! (:

Sokerikani, sivulla on luultavasti ollu virhe, eikä kirjainvahvistusta oo sen takia näkyny.

Tuuli, osat tosiaan ilmestyy nykyään maanantaisin. Joskus kesän alussa muutin ilmestymispäivän, koska töiden takia maanantai sopi paremmin mun aikatauluihin.

Random, kyllä oon suunnitellu hankkivani sekä Supernaturalin että Vuodenajat. Supernatural ei mua niin paljon kiinnosta, tykkään pelata ihan normisimeillä ja erikoissimien ominaisuuksien periytyminen on rasittavaa: ne periytyy ihan jokaiselle suvun uudelle lapselle (tai ainakin Tavareseille on niin käynyt). Mut kyllä mä sen hankin, koska zombiet on kivoja ja se uus kaupunki näyttää niin hienolta. Vuodenaikoja ootan paljon enemmän, koska oon jo kyllästyny ikuiseen kesään! Kakkosessakin mun suosikkilisäri oli Vuodenajat, joten uskon, että tykkään kolmosessa siitä yhtä paljon. (:

Mä en osaa päättää, kumpaa suosittelisin, Superstaraa vai Täyttä elämäätä. Kumpikaan ei oo mun suosikkilisäri, ja kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Täyttä elämää keskittyy enemmän arkielämään ja sellaseen peruspelaamiseen, kun taas Superstarassa painopiste on show'ssa ja uusissa urissa (jotka käy mun mielestä aika nopeesti tylsiks...) Täydessä elämässä tulee kaikkia kivoja pikkujuttuja, kuten valmistumisjuhlat, kiitoskorttien kirjottamiset ja lukion tanssiaiset, mut myös jotain pidemmän päälle todella ärsyttävää: mielikuvitusystävät. Superstarassa taas tulee paljon nättejä vaatteita ja viehättävä uus kaupunki, mut se ei sinänsä tuo ite peliin mitään uusia ulottuvuuksia: ammatit on Unelmaduunissa tulevien keikkatöiden kaltasia, eli ne vaatii paljon toistoa ja huomiota. Ehkä mä kallistun hitusen enemmän Täyttä elämää -lisärin kannalle. Ehkä. :D

Mirjami nautti syntymäpäiväateriakseen palasen vanhaa kakkua Propun seurassa. Propulle ei makea maistunut, vaan se haaveili kalasta.

Danikan oli ollut vaikea saada yöllä unta, sillä Pete-henki oli vallannut hänen ajatuksensa. Hänen oli vaikea malttaa mielensä ja antaa Peten levätä lampussaan, joten kun kello vihdoin oli kipittänyt tarpeeksi eteenpäin, Danika hieraisi taas lamppua ja vapautti Peten.

"Danika-neiti, onko tuo nyt sovelias asustus? Varsinkin, kun sinulle on tainnut kertyä muutama kilo lisää yön aikana", Peten tervehdys ei ollut ihan sitä, mitä Danika oli ajatellut. "Huomenta vaan sinullekin", hän vastasi närkästyneesti. "Huomentako? Eihän aurinko ole vielä edes noussut!" Pete huomautti. "Sinä et taida pitää aamuista", Danika sanoi, ja Pete virnisti. "En pidäkään. Mutta minä teen mitä tahansa emäntäni haluaakin milloin tahansa hän haluaa", henki sanoi lievästi ärsyyntyneesti. "Ei! En minä halua sinun tekevän mitään! Minä vain kaipasin seuraa, mutta jos tahdot jatkaa uniasi, niin saat kaikin mokomin tehdä niin!" Danika selitti nopeasti. Hän ei tahtonut pahoittaa Peten mieltä, sillä hän sääli lamppuunsa sidottua henkeä, ja oli ehkä jollakin tasolla kiinnostunutkin sinisestä miehestä.

Pete ei halunnut enää ahtautua epämukavaan lamppuunsa, vaan suostui jäämään Danikan seuraksi. Danika ja Pete päätyivät pelaamaan shakkia. Pelin lomassa Pete kertoili lisää elämästään ja antoi Danikalle vinkkejä esimerkiksi siitä, mitkä klassikkokirjat kannatti lukea ja mitkä oli parempi jättää hyllyyn pölyyntymään.

Delinda sai Williltä huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Vauva oli isänsä lemmikki, eikä Will olisi tahtonut olla erossa pienokaisestaan - paitsi vaipanvaihdon aikaan.

Peten kanssa vietetty aika teki Danikan hyvin iloiseksi. Hengen seurassa hän ei juurikaan ajatellut Henriä ja tämän ikävää temppua. Danikan sydän oli alkanut korjaantua pikavauhtia, ja sinne oli asettumassa uusi asukki. "Minä olen niin iloinen siitä, että tulit minun elämääni", Danika sanoi Petelle haikeasti. Hän ei ihan vielä uskaltanut tunnustaa olevansa ihastunut mieheen, sillä Pete vaikutti aika ailahtelevaiselta, ja Danika pelkäsi säikyttävänsä hengen pakosalle.

"Kyllä minä sen tiedän. Ja itse asiassa minäkin olen iloinen, että sain sinut emännäkseni. Sinä olet niin erilainen kuin muut... Sinä yrität tehdä minun oloni mukavaksi, vaikka ei sinun tarvitsisi", Pete sanoi hymyillen vienosti. Danika tunsi punastuvansa.

"Äläkä yhtään pelkää puhua tunteistasi. Minä pystyn lukemaan sinua kuin avointa kirjaa, ja minä tiedän, mitä sinä oikeasti haluat", Pete sanoi ja halasi hämmentynyttä Danikaa kevyesti. Danika ei ollut osannut ajatellakaan, että hengillä olisi kyky tulkita toisen tunteita niin hyvin!

Peten sanoista rohkaistuneena Danika päätti suudella henkeä. Pete ei juuri reagoinut suudelmaan, ja se sai Danikan ajattelemaan, että hän oli ylittänyt jonkin rajan ja tehnyt väärin.

Mutta sitten Pete nostikin Danikan syliinsä ja sai Danikan melkein kiljumaan riemusta. "Prinsessaiseni, luulitko tosiaan, etten minäkin olisi tykästynyt sinuun?" Pete sanoi hymyillen.

Sen jälkeen ei enää tarvittu sanoja, vaan Pete ja Danika alkoivat tutustua toisiinsa fyysisin keinoin. Danika oli onnellinen ja hämillään yhtä aikaa: Henrin tuottama tuska tuntui yhä, mutta uusi ihastuminen Peteen tuntui vielä vahvemmin. Häntä kuitenkin pelotti ryhtyä uuteen suhteeseen niin pian, sillä Pete kuitenkin oli henkimaailman olento, eikä Danika voinut millään tietää, voisiko mies jäädä hänen luokseen, vai särkyisikö hänen sydämensä uudelleen.

"Mitäs täällä tapahtuu?" Mirjami keskeytti kysymyksellään Danikan ja Peten suuteloinnit. "Öh, ei mitään", Danika vastasi nopeasti ja tunsi jostakin syystä syyllisyyttä. "Kuka tuo sininen äijä oikein on?" Mirjami tivasi.

"Hyvä rouva, minä olen Pet-", Pete ehti aloittaa, mutta Mirjami keskeytti hänet. "En minä sinulle puhunut, friikki! Näpit irti tyttärestäni! Hän elää vaikeita aikoja juuri nyt, eikä hän kaipaa ketään sinistä ukkelia sekoittamaan elämäänsä!" hän sähisi. "Äiti! Älä ole noin epäkohtelias! Etkä sinä voi tietää, mitä minä haluan ja mitä en! Minä olen korviani myöten ihastunut tuohon mieheen, etkä sinä voi sille mitään!" Danika läksytti äitiään.

"No voi anteeksi, mutta minä yritän vain suojella sinua, Danika. Minä en usko, että kenestäkään noin oudosta on sinulle mitään hyötyä. Olen pahoillani, herra Sininen, mutta niin minä vain ajattelen", Mirjami sanoi kopeasti. Sekä Danika että Pete olivat vihaisia Mirjamille. "Kuulkaa rouva, saanko minä puhua kanssanne hetken kahden kesken?" Pete pyysi loukkaantuneena.

Mirjami suostui pyyntöön. "Asia on nyt niin, että minä tiedän, mitä olen tekemässä. Minä tiedän, että teidän tyttärenne on juuri tullut jätetyksi, ja hän kärsii siitä. Mutta minä tiedän myös, että hän itse kokee, että minusta on hänelle hyötyä. Hän tuntee olonsa hyväksi minun kanssani. Hän uskoo löytäneensä jonkun, joka voi korjata hänen särkyneen sydämensä. Ja minä haluan olla se henkilö. Danika ansaitsee tulla rakastetuksi, ja minä tahdon rakastaa häntä. Anna minulle mahdollisuus. Tähän maailmaan mahtuu sekä idiootteja että hyviä henkilöitä, ja sinä saat itse päätellä, kumpi minä olen. Mutta sen lupaan, että minä en satuta tytärtäsi. Ikinä. Ja siihen lupaukseen kannattaa uskoa, sillä henget eivät voi rikkoa lupauksiaan", Pete selitti. Mirjami kuunteli tarkkaavaisesti, mutta epäilevästi. "Minun on vaikea luottaa johonkuhun, joka on vain ilmestynyt elämäämme jostakin tyhjästä, ja joka on sininen. Mutta minä annan sinulle mahdollisuuden. Danikan vuoksi. Mutta minä tarkkailen sinua, muistakin se!" Mirjami sanoi ja loi tiukan katseen Peteen.

Danika syöksyi heti Peten luokse, kun tämä astui parvekkeelta sisään. "Ei kai äiti höykyttänyt sinua pahasti?" hän kysyi huolestuneesti. "Ei. Hän on vain huolissaan sinusta, ja hän tahtoo vain sinun parastasi. Hän lupasi antaa minulle mahdollisuuden", Pete kertoi. Danika huokaisi helpottuneesti ja silitti Peten poskea. "Sinä et olisi ansainnut sellaista käytöstä häneltä", hän sanoi pahoittelevasti. "En niin, mutta hän tarvitsi jonkun, johon purkaa vihaansa entistä poikaystävääsi kohtaan", Pete sanoi lauhkeasti.

"Sinä olet niin jalo!" Danika sanoi. "No, se kuuluu työnkuvaan. Minun on pakko olla ymmärtäväinen", Pete vastasi kuivasti, niin kuin asia kyllästyttäisi häntä. "Ota tästä lahja palkkioksi kaikesta siitä, mitä olet tehnyt", Danika tahtoi kiittää Peteä lahjalla. Lahjapaketissa oli yksi monista julkkislahjoina saaduista sohvista.

"Danika, ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Ei sinun tarvitse tuntea olevasi kiitollisuudenvelassa. Tämä on minun työtäni, ja tekisin tämän kaiken mieluusti sinun hyväkseksi, vaikka sinä et olisikaan emäntäni", Pete sanoi.

"Siitä tulikin mieleeni, että minä en enää tahdo olla sinun emäntäsi. Mietin tätä asiaa viime yönä, ja tulin siihen tulokseen, että minä tahdon vapauttaa sinut", Danika sanoi hieman ujosti. Peten silmät laajenivat hämmennyksestä. "Oletko tosissasi? Nyt sinä kyllä yllätit minut täysin", hän änkytti. "Olen minä tosissani. Kerro, mitä minun pitää tehdä, niin minä vapautan sinut", Danika sanoi jämäkästi. "Anna minulle hetki aikaa miettiä, sillä olen jo melkein unohtanut, miten vapauttaminen tapahtuu", Pete pyysi ja uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa.

Sitten Pete alkoi taas hehkua ja loistaa, ja Danika säikähti. Kun Pete taas seisoi tukevasti lattialla eikä enää valaissut ympäristöään, hän antoi Danikalle tarkat ohjeet. "Minun pitää mennä lamppuun. Kun tapaamme taas, minä en ole enää kahlehdittu", Pete sanoi ja silitti hellästi Danikan poskea.

Ensimmäinen osa vapauttamista oli lampun jäähdyttäminen. Danika ei keksinyt muuta tarpeeksi viileää paikkaa kuin jääkaapin, joten hän tyrkkäsi lampun sinne. "Tämä on kyllä aika outoa", Danika mutisi.

Seuraavaksi lamppu piti lämmittää, joten Danika laittoi sen uuniin paistumaan. "Voin kyllä tehdä Peten vuoksi mitä vain, kunhan minun ei tarvitse kastella itseäni", Danika pohti. Will ihmetteli tyttärensä toimia, mutta ei kehdannut sanoa mitään.

"Isä, pidäthän sammuttimen lähettyvillä. Minusta tuntuu, että tämä lamppu kohta räjähtää", Danika sanoi lievästi varuillaan.

Viimeinen vaihe vapauttamisrituaalissa vei Danikan kaupungin hautausmaalle. Danikan piti mennä katakombeihin, joissa henkimaailma ja todellisuus olivat lähimpänä toisiaan.

Sillä välin kun Danika kierteli vanhoissa hautaholveissa, Delinda vietti synttäreitään.

Delinda sai nauttia syntymäpäivänään herkkumaitoa pullokaupalla, sillä vanhemmat eivät olleet keksineet muutakaan lahjaa pikku muruselleen.

Danika kipusi pitkän ajan jälkeen katakombeista takaisin sivistyksen pariin. Reissu oli ollut vaarallinen - ja sitäkin sotkuisempi. "Toivottavasti tein kaiken oikein", Danika toivoi hartaasti, sillä hän ei tahtonut enää koskaan mennä katakombeihin.

Pian lamppu hajosi kappaleiksi ja Pete ilmestyi esiin sinisen hehkun ympäröimänä. Danika seurasi, kuin kahleet murtuivat kilahtaen.

Aavemainen hetki oli pian ohi, ja Pete seisoi Danikan edessä hymyillen niin leveästi, että Danika pelkäsi miehen leukojen menevän sijoiltaan. "Danika, piraattien prinsessa, sinä vapautit minut. Minä olen ihan oikeasti vapaa!" Pete hihkui onnellisena. "Ihanaa. Voidaanko nyt mennä nukkumaan? Minusta tuntuu, että kaadun kohta väsymyksestä maahan", Danika pyysi uupuneena.

"Toki, rakkaani, mutta ihan ensimmäiseksi minun täytyy suudella sinua", Pete sanoi ja kietoi kätensä Danikan ympärille.

Vaikka Pete olikin nyt vapaa kahleistaan ja hengen velvollisuuksistaan, eivät hänen kykynsä kadonneet mihinkään. Hän pystyi yhä leijumaan. Nyt leijuminen tuntui vain tuhat kertaa hauskemmalta, sillä hänen ei tarvinnut enää huolehtia etäisyydestään lamppuunsa.

Pete kykeni yhä myös poistamaan likaa sormiaan napsauttamalla. Danika sai kokea taikapesun ihanuuden.

"Minä olen syntynyt tuolla jossakin, aivan toisella puolen avaruutta. Minun kotini on tähti, ei planeetta. Ja sieltä suuret tietäjät meitä kutsuvat, ja sitten kun saavumme, lukitsevat lamppuihin", Pete kertoili Danikalle alkuperästään.

Mirjami alkoi tajuta, ettei ollut enää niin hyvässä kunnossa kuin ennen. Väsymys iski nopeammin, ja hänen unentarpeensa oli miltei yhtä suuri kuin Delindankin.

Peten hyödyllisin taito oli loihtia ruokaa tyhjästä. Hän osasi monia eksoottisia reseptejä, ja hän tahtoi hemmotella rakasta vapauttajaansa Danikaa kaikenlaisilla herkuilla.

(Peten luonne on ylitunteellinen, loistava suutelija, virtuoosi, lukutoukka ja kalannarraaja. Hän tykkää popista, kasvispurilaisista ja vihreästä. Pete tahtoo olla rocktähti.)

Danika tunsi olevansa taivaassa. Hän sai mahan täydeltä suussasulavia ruokia ja hänellä oli upeampaakin upeampi poikaystävä toisesta maailmasta!

Delindan oli aika oppia tepastelun salat. Proppu toimi työnjohtajana kävelyharjoituksissa.

Pete oli haaveillut rocktähden urasta siitä lähtien, kun oli toiminut erään laulajatähtösen henkenä. Nyt kun hänet oli vapautettu, hän saattoi alkaa tavoitella unelmaansa. "Jonakin päivänä minunkin musiikkivideoitani näytetään televisiossa", Pete haaveili.

Mirjami huolehti siitä, että Delinda oppi pottailemaan. Vaipanvaihto ei ollut hauskaa kenestäkään, joten siitä piti päästä mahdollisimman pian eroon.

Pete ryhtyi tuumasta toimeen ja etsi avoimia työpaikkoja musiikkialalta. Paikallinen orkesteri halusikin palkata faneja innostamaan muitakin tulemaan keikoilleen, ja Pete sai kuin saikin töitä unelma-alaltaan.

"Kasvikset pitää sitten aina syödä, muuten sinusta ei kasva tervettä ja vahvaa tyttöä", Mirjami antoi puheopetuksen lomassa vinkkejä elämää varten.

Rocktähdelle oli tietenkin tärkeää osata soittaa kitaraa. Pete hankki itselleen oman soittimen ja alkoi opetella musisointia.

"Minä kun luulin, että Persian prinssi oli rikas... Tämä paikkahan on oikea aarrekammio!" Pete hämmästeli, kun huomasi erään makuuhuoneen jalokivihyllyn.

William oli päättänyt jäädä eläkkeelle. Hän oli jo niin vanha, ettei hän jaksanut jahdata ilkikurisia henkiä tai vihaisia haamuja yöt läpeensä. Mirjami ja Pete hurrasivat eläköityvälle Willille. "Jee, olet ansainnut eläkkeesi, koska olet karkottanut kaikki lumihirviöt kaupungistamme!" Mirjami ilakoi. "Mirjami, ei lumihirviöt, vaan kummitukset", Will korjasi. 

Pete auttoi Delindan hoidossa. Delinda oli vielä niin pieni, ettei tajunnut, että Peten sininen väri oli aika eriskummallinen, joten hän hyväksyi sisarensa poikaystävän osaksi perhettä saman tien.

Delindan lempilelu oli Launon joskus aikoinaan valmistama mekaaninen lehmä.

Will ja Mirjami eivät tahtoneet jumiutua vanhoihin kaavoihin, joten he päättivät käydä treffeillä kodin ulkopuolella. Moderni kahvila joen rannalla oli romanttinen paikka.

"Ihanaa olla pitkästä aikaa ihan kahden kesken", Mirjami huokaisi onnellisena. "Niin on. Ja kylläpä me valitsimme kauniin yön treffeillemme", Will sanoi tähtitaivasta ihastellen.

"Älä rehki itseäsi rikki, tyttöseni", Will sanoi Danikalle palattuaan kotiin. Danika oli kuntoillut koko sen ajan, kun Will ja Mirjami olivat olleet poissa.

Pete oli kertonut Danikalle tähteyshaaveistaan. Danika päätti viedä Peten katsomaan SimFestiä, jotta mies näkisi, millaista esiintyminen nykyään oli. Ensimmäisenä esiintyi taikuri, mutta Danikan huomio oli kiinnittynyt aivan toisaalle. "Kylläpä on kimaltava mekko", hän ihmetteli erään vanhan rouvan paljettipukua.

Myös Peten oli vaikea keskittyä esitykseen rouvan mekon takia. Asu kimalsi liki kirkkaammin kuin aurinko!

Kimaltavamekkoinen rouva kaipasi selvästi vieläkin enemmän huomiota kuin asustuksellaan sai. Rouva pökertyi kesken seuraavan esiintyjän show'n, ja kaikki esiintyjää myöten tietenkin tuijottivat vanhusta kauhistuneena.

Kun rouva oli saatu takaisin jaloilleen, saattoivat esitykset jatkua. Danikan suosikki oli laulajatar, joka lauloi ikivihreitä kappaleita. Peten oli pakko lähteä kesken show'n töihin ensimmäistä kertaa.

Työpäivän jälkeen Pete ja Danika istuskelivat nuotiopaikalla. "Millaista oli käydä oikeissa töissä hengen hommien sijaan?" Danika kysyi. "Kivaa! Vaikka sainkin vähän vinoja katseita ihonvärini takia", Pete vastasi, "Monet yrittivät kokeilla, onko tämä vain maalia!"

"Voi sinua..." Danika sanoi säälivästi, "Minusta sinun ihosi on kaunis." Pete hymyili lämpimästi. "Kiitos, prinsessani. Kyllä muutkin pian tottuvat minuun, kunhan he huomaavat, etten oli niin erilainen kuin he", hän sanoi.

"Mutta sinä olet kuitenkin erilainen, ja sinun pitää olla ylpeä siitä. Minä ainakin olen ylpeä sinusta! Niin ylpeä, että tahdon sinut omakseni", Danika sanoi ja polvistui Peten eteen.

"Jaa, että sinä tahdot kahlita minut kuitenkin?" Pete naurahti, mutta otti sormuksen vastaan tyytyväisenä. "Ei tämä ole kahlehdinta, tämä on kaksisuuntainen sopimus rakastaa ja tulla rakastetuksi", Danika sanoi.

Proppu oli kodin tuholaistorjuja. Se söi talossa pörräävät kärpäset ja muut ötökät suurella ruokahalulla.

Will ja Mirjami tahtoivat kasvattaa Delindasta älykkään lapsen, joten he patistivat tyttöä kehittävien aktivitteettien pariin. Palikkapeli kävi nopeasti helpoksi Delindalle.

"Ei ihan joka tyttö saakaan aamiaiseksi hummeria", Danika hyrisi tyytyväisenä syödessään jälleen yhtä Peten loihtimaa herkkuateriaa.

Herkkuateriat alkoivat kuitenkin näkyä pian itse kunkin vyötäröllä. Danika otti asiakseen treenata myös Peten huippukuntoon. "Rocktähden pitää olla hyvässä kunnossa, että jaksaa pomppia keikoilla!" Danika perusteli treenien tarkoitusta.

Treeni tuotti tulosta, ja Pete hoikistui suorastaan silmissä. Pete kuitenkin itse piti enemmän pyöreämmästä olemuksesta.

Will oli kuitenkin sitä mieltä, että timmiys puki Peteä paremmin. "Huh mikä könsikäs! Olenko muuten koskaan sanonut, että sinun ihosi on aivan loistavan värinen? Olet upea näky", Will kehui Peteä.

Danika ja Pete olivat päättäneet pitää häänsä illalla. Danika soitteli kutsuja sukulaisille ja ystäville. "Danika, miksi minä en tiennyt mitään uudesta miehestäsi?" Dean parahti puhelimeen. "Unohtui kertoa! Tässä on ollut niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa", Danika virnisti.

"Oletko ihan varma, että haluat naida Peten? Eikö ole vielä aika aikaista sellaiselle?" Mirjami kyseli Danikalta. Häntä yhä epäilytti Danikan pikarakkaus hengen kanssa. "Kyllä olen! Pete on minulle se oikea, minä olen varma siitä", Danika sanoi varmasti.

"No hyvä on sitten. Mutta muistakin, että minä varoitin, jos kaikki meneekin pieleen! Tässä on joka tapauksessa lahja teille", Mirjami sanoi ja ojensi paketin Danikalle. "Voi, ei sinun olisi tarvinnut. Varsinkaan, kun et selvästi usko liittoomme", Danika sanoi pisteliäästi. "Äh. Minähän yritän vain estää sinua tekemästä samoja virheitä kuin minä", Mirjami vastasi.

"Kyllähän minä sen tiedän. Mutta olisi silti mukavaa saada tukea omalta äidiltään! Tämä on sentään minun suuri päiväni", Danika sanoi. "Voi murunen, kyllähän minä sinua tuen kaikesta huolimatta. Osa tukemista on kertoa huolistaan, eikö?" Mirjami vastasi. "Tulehan nyt tänne, tyttönen, ja anna halaus äidillesi", hän sanoi ja halasi Danikaa. "Voi, kun sinä olet kaunis tänään", Mirjami sanoi herkistyneenä.

Pete hoiti viime hetken siivouksen taiallaan. Proppu oli aina yhtä hämmentynyt nähdessään Peten hehkuvan.

Pian vieraita alkoi saapua paikalle. Jostain syystä Danikan ex-poikaystävä Henrikin oli saapunut paikalle. "Sinä et sitten jäänyt itkemään perääni", Henri sanoi vaivaantuneesti. "En yhtään pidemmäksi aikaa kuin oli tarvis", Danika vastasi kylmästi.

"Äh, minä vain halusin tulla toivottamaan sinulle onnea. Olen iloinen siitä, että sinulla on kaikki hyvin", Henri sanoi ja kätteli Danikaa. Sen läheisempään kontaktiin Danika ei olisi suostunutkaan. Hän oli yhä loukkaantunut ja vihainen Henrille.

"No, Dean, mitenkäs sinulla nykyään sujuu?" Mirjami kysyi Deanilta, joka ei ehtinyt vastaamaan, sillä Mirjamilla oli jo kiire jututtamaan toisia vieraita. Mirjami tahtoi olla hyvä emäntä ja saada kaikki vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

"No, nyt se sitten tapahtuu. Me mennään naimisiin! Aika pelottavaa, eikö? Tai siis hienoahan tämä on, mutta... Tuolla on niin paljon porukkaa!" Danika hermoili sisällä ennen vihkimistä. "Ota ihan rauhassa, prinsessa. Kaikki menee hyvin", Pete rauhoitteli morsiantaan.

Kun Danika oli saanut koottua itsensä, pariskunta asteli hääkaaren alle. Vieraat olivat kerääntyneet kaaren ympärille seuraamaan sormusten vaihtamista.

"Minä lupaan rakastaa sinua aina ja ikuisesti", Danika sanoi pujottaessaan sormusta Peten sormeen. "Ja minä puolestani lupaan rakastaa sinua ikuisesti ja aina", Pete sanoi.

Vieraat huokaisivat, kun tuore aviopari suuteli.

Sitten oli aika leikata kakku. "Hetkinen! Tästähän on selvästi jo syöty!" Danika huomasi. Proppu oli tainnut käydä maistelemassa herkkua etukäteen.

Kaikki vieraat hädin tuskin mahtuivat pieneen keittiöön seuraamaan kakunleikkuuta. Dean joutui seuraamaan tapahtumaa vessasta.

Kaino Hahkalat - sekä mies- että naispuolinen - olivat saapuneet häihin. "Kakku näyttää herkulliselta", miespuolinen Kaino sanoi.

"Kiitos tosi paljon kun tulit. Me ei ollakaan nähty pitkään aikaan", Danika kiitteli lukioaikojen bestistään Kainoa paikalle saapumisesta.

Delinda ei vielä oikein ymmärtänyt juhlia, joten hän vain leikki leluillaan pihalla poissa toisten jaloista.

Juhlien loppupuolella eräs kutsumaton vieras alkoi haastaa riitaa Willin kanssa. "Sinä kyllä hoitelit kummitukset kaupunkia riivaamasta, mutta et vampyyreja! Arvaa, onko minusta mukavaa himoita hurmetta koko ajan? Sitä paitsi minun olisi pitänyt kuolla jo vuosikymmeniä sitten, mutta ei, vampyyrivirus pitää minut yhä hengissä!" vieras kiivaili.

Proppukaan ei juuri juhlista perustanut. Se nukkui mieluummin pöydällä Napoleon-tontun kanssa kuin seurusteli vieraiden kanssa.

Vieraiden lähdettyä Pete ja Danika vetäytyivät kahden kesken makuuhuoneeseen. "Me ollaan nyt sitten aviopari", Danika huokaisi onnellisena Peten kainalossa.

"Aivan niin, minä olen sinun miehesi, ja sinä olet minun vaimoni. Ja sinä olet kaikki, mitä minä tässä elämässä tarvitsen", Pete sanoi ja suuteli Danikaa.

Loput hääyöstä pari vietti peiton alla.

Will tykkäsi leikkiä Propun kanssa. Vaikka leikeistä oli tullut aiempaa hitaampia ja kömpelömpiä, ei se haitannut kumpaakaan osapuolta.

Proppukin alkoi olla jo aika vanha. Danika hurrasi kisulle tämän syntymäpäivänä.

Proppu harmaantui somasti, mutta sen luonne pysyi yhtä pentumaisena kuin ennenkin.

Proppu sai synttärilahjaksi muutaman ylimääräisen rapsutuksen.

Proppu jaksoi yhä kurittaa tipuleluaan kuin nuorina päivinään.

Danikalle oli tullut kammottavan paha olo. Vessanpönttö alkoi tulla turhankin tutuksi hänelle. "Minun täytyy olla raskaana, ei tämä mistään muusta voi johtua", huonovointinen Danika päätteli.

Pete oli saanut töistä luettavakseen musiikkialan perusteoksia. Hän tarttui opuksiin innokkaasti, sillä hän tahtoi tehdä kaikkensa rocktähteytensä eteen.

"Sinäpä alat olla jo iso tyttö. Äiti ei kohta jaksa enää nostaa sinua", Mirjami päivitteli Delindan kasvamista.

Danikan päättelyt osoittautuivat pian oikeiksi, sillä hänen vatsansa alkoi pyöristyä. "Onkohan siellä tyttö vai poika?" tuleva äiti pohti.

Mirjami oli yrittänyt olla ystävällinen Petelle häiden jälkeen ja ottaa miehen osaksi perhettä. Danika oli pyörtyä ilosta, kun näki äitinsä ja miehensä uppoutuneena keskusteluun.

"Ilouutisia teille molemmille! Minä olen raskaana!" Danika hihkui keskeyttäen Peten ja Mirjamin jutut.

"Oi, sepä ihastuttavaa!" Mirjami henkäisi iloisesti ja alkoi heti ihastella tyttärensä pyöreää vatsaa, "Delindalle saadaan leikkikaveri, mikäs sen ihanampaa!"

Mirjami tahtoi kertoa vauvauutisen Williamille. "Meistä tulee isovanhempia!" hän hehkutti. "Kappas vain, hienoa! Vaikka onhan se vähän outoa, että meidän oma kuopuksemme on vielä noin nuori, ja nyt jo meille tulee lapsenlapsi", Will pohti, mutta oli silti iloinen uutisesta.