maanantai, 3. syyskuu 2012

48: Kohti suurta maailmaa

Aika tarkalleen vuosi sitten julkasin Tavarersien ensimmäisen osan, ja nyt vihdoin (tai nyt jo, miten sen ottaa) on viimeisen osan aika.

Photobucket

Alyssa oli lapsista ainoa, joka oli oikeasti innoissaan henkikyvyistään. Karkotuskyvystä oli hyötyä tunkeilevia paparazzeja häätäessä.

Photobucket

"Hähää, enää ei meistä napsita kuvia!" Alyssa riemuitsi, kun oli saanut karkotettua kaikki paparazzit toiselle puolelle kaupunkia.

Photobucket

Alyssa, Lydia ja Sammy jäivät toisinaan koulun pihalle hengailemaan koulupäivän päätteeksi. Sammy keskittyi yleensä leikkimiseen, mutta kaksoset suunnittelivat jo tulevaisuuttaan. "Mä en ainakaan aio jäädä tänne mätänemään", Lydia sanoi itsevarmasti. "Mä haluan jonnekin vähän isompaan paikkaan. Jonneki, joka on ihan erilainen paikka ku tää! Ja kun Hollykin jo lähti muualle, niin miksen mäkin vois mennä." Alyssa oli samoilla linjoilla. "Niinpä, tää maailma on paljon suurempi ku pelkkä Riverview. Sitä paitsi mä haluan tulla suosituks kantrilaulajaks, joten mun on pakko lähteä pois täältä. Mä haluan Appaloosa Plainsiin, sen on kantrimusiikin luvattu maa!" hän intoili. "Kuulostaa hienolta!" Lydia kehui Alyssan suunnitelmia. "Mut yks huono puoli siinä on. Sitten me ei enää asuta samassa kaupungissa. Ja me ollaan sentään kaksoset", Alyssa sanoi vähän haikeasti. "Niin... Mutta onhan puhelimet ja muut keksitty. Kyllä me selvitään, eikö vaan? Sitä paitsi ei me ihan heti huomenna olla muuttamassa pois, eihän?" Lydia lohdutti.

Photobucket

Alyssa piti tulesta ehkä hieman liikaakin. Tytön mielestä puutarha taisi tarvita uudistamista, sillä hän sytytti kukkapenkin tuleen.

Photobucket

Alyssan harmiksi kukat eivät kuitenkaan leimahtaneet liekkeihin, vaan tuli sammui pian. "No, ehkä ensi kerralla sitten", Alyssa tuumasi.

Photobucket

Alyssa oli ystävystynyt koulussa Kiril Kaihilan kanssa. Poika oli kutsunut Alyssan kylään kauniiseen kotiinsa.

Photobucket

Kirilin mielestä Alyssa oli ihan huipputyttö, ja se, että Alyssa oli suostunut kyläilemään hänen luonaan, oli Kirilille suorastaan unelmien täyttymys.

Photobucket

Alyssa oli nätti ja hauska tyttö, mutta Kiriliä kiinnosti sitäkin enemmän Alyssan henkiominaisuudet. "Onko ihan totta, että sun isä on sininen?" Kiril uteli. Häntä kiinnosti kaikki yliluonnollinen, ja oli hienoa, että hänen luokallaan oli joku, jolla oli omakohtaista kokemusta henkimaailman jutuista.

Photobucket

"Mitä väliä sillä on, vaikka mun iskä on sininen? Tai että se on henki? Ihan tavallinen tyyppi se on", Alyssaa ei kiinnostanut puhua isästään.

Photobucket

Onneksi Kiril ja Alyssa löysivät yhteisen kiinnostuksenaiheen. Hassut ilmeet huvittivat kumpaakin, eikä irvistelystä meinannut tulla loppua millään.

Photobucket

Alyssa viihtyi Kirilin seurassa hyvin, ja entistä hauskempaa oli, kun nuoret huomasivat luonteidensa samankaltaisuuden. "Mä en tiennyt, että säkin oot taiteellinen!" Alyssa intoili, kun Kiril kertoi pitävänsä kouluaineista eniten kuvaamataidosta.

Photobucket

"Mä en olis arvannu, että sä oot noin kiva tyyppi", Alyssa ihmetteli. Hän oli tuntenut Kirilin jo ala-asteelta asti, muttei ollut koskaan tajunnut, kuinka paljon heillä oli yhteistä.

Photobucket

Yhdestä asiasta nuoret olivat kuitenkin aivan eri mieltä. Kirilin mielestä valkoinen oli väreistä paras, mutta Alyssa oli sitä mieltä, ettei marjanpunaista upeampaa väriä ollut olemassakaan.

Photobucket

Alyssa veti herneen nenään, kun Kiril pilkkasi marjanpunaista. "Varopa vähän, tai mä karkotan sut!" Alyssa uhkasi ja näytti leijuntakykyjään tehostaakseen uhkaustaan.

Photobucket

Kiril ja Alyssa saivat sovittua kiistansa, ja ilta päättyi lopulta ystävälliseen halaukseen.

Photobucket

"Kiril on ihan mahti tyyppi! Me mennään tanssiaisiinki yhdessä, eiks oo kivaa!" Alyssa kertoi Lydialle kotiin palattuaan. "Joo, tosi kivaa", Lydia sanoi innottomasti. Hänkin tahtoi parin tanssiaisiin, mutta hän ei ollut kovinkaan suosittu koulussa. Jostain syystä hänen pakkomielteiset tarpeensa pestä käsiä, koskettaa jokaista ovenkahvaa ja huokaista aina kolme kertaa ennen alas istumista eivät juuri houkutelleet poikia. Oikeastaan Lydialla oli vain yksi ystävä koulussa: Alyssa. Lydia odotti ja pelkäsi tanssiaisia jo etukäteen, sillä hän tiesi olevansa se outo tyttö. Se oli oikeastaan kummallista, sillä Alyssa oli toisinaan suorastaan sekopäinen yksin puhuessaan ja salaliittotarinoita kertoessaan; luulisi, että Alyssaakin olisi vältelty. Mutta ei, vain Lydia sai kantaa oudon leimaa.

Photobucket

Danika oli päättänyt järjestää Sammylle ihan oikeat synttärijuhlat. Sammy oli yhä hänen pikkupoikansa, jota hän tahtoi hemmotella.

Photobucket

"Lydia, miksi sinä näytät noin surkealta? Nyt on Sammyn synttärit, ja se on iloinen asia", Danika huomasi allapäin olevan Lydian. "Ei tässä mitään..." Lydia ei tahtonut kertoa ongelmistaan. Danika hymyili haikeasti. "Sinä olet todella nätti tänään, tiedätkös. Vihreä on ihan sinun värisi", hän sanoi lempeästi ja silitti Lydian poskea. "Kiitti, äiti", Lydia sanoi hiljaa ja päätti ryhdistäytyä. Ei hänen sopinut murjottaa pikkuveljensä synttäreillä. Ja kun Lydia sai pestyä kätensä viidesti ja harjattua hampaansakin kolmesti, maailma näytti jo paljon valoisammalta. Mikään ei voinut olla hullusti, jos oli puhdas ja teki asiat juuri oikeassa järjestyksessä.

Photobucket

Alyssa oli kutsunut veljensä juhliin myös Kirilin. "Hyvää syntymäpäivää!" Alyssa toivotti aurinkoisesti ja ojensi paketin Kirilille.

Photobucket

"Oho, kiitti, mutta eikö nyt ole Sammyn synttärit? Eikö sun pitäis antaa lahja sille eikä mulle?" Kiril otti lahjan vastaan hämmentyneesti naurahtaen. "Miksei synttäripäivänä sais antaa lahjoja muillekin kuin itse sankarille?" Alyssa ei ymmärtänyt Kirilin oudoksuvaa reaktiota.

Photobucket

Omituinen lahjananto unohtui kuitenkin pian, sillä Sammyn oli aika puhaltaa kynttilät.

Photobucket

Hollykin oli tullut seuraamaan pikkuveljensä kasvua.

Photobucket

Sammysta kasvoi herttaisen ja kiltin näköinen nuorukainen.

(Sammyn luonne on sottapytty, virtuoosi, ajoneuvointoilija ja ulkoilun inhoaja.)

Photobucket

Kiril yritti viritellä keskustelua Hollyn ja Peten kanssa. Koska henkijutut eivät innostaneet Hollya ja Peteä, yritti Kiril saada keskustelua aikaan tietokoneista, jotka olivat yliluonnollisten asioiden lisäksi yksi hänen suurimmista intohimoistaan.

Photobucket

Ei ollutkaan ihme, että Kiril löysi tiensä tietokoneelle. "Onko toi sun käsitys juhlimisesta?" Alyssa kysyi seurattuaan tovin tietokonetta innokkaasti näpyttelevää Kiriliä.

Photobucket

"Oisitpa sä laittanu sen hatun päähän, sä oot niin söpö kun sä pidät sitä", Alyssa sanoi Kirilille. Sammy sattui kuulemaan Alyssan sanat. "Uuu!" hän vihelsi. "Lys ja Kiril ne yhteen sopii, huomenna pannaan ne pussauskoppiin!" Sammy lällätteli ja sai sekä Alyssan että Kirilin punastumaan.

Photobucket

"Pää kiinni, Sammy!" Alyssa kivahti veljelleen, "Et sä voi sanoa tollaisia, kun en mä vielä tiedä tykkäänkö mä Kirilistä silleen, vai ollaanko me vaan ystäviä!"

Photobucket

Sammy kiusoitteli siskoaan vielä hetken, mutta jätti sitten tämän rauhaan ja kävi vaihtamassa uudet vaatteet päälleen.

Photobucket

Kiril oli lähtenyt kotiin, eikä Alyssalla ollut muutakaan tekemistä kuin treenata juhlavaatteet päällään.

Photobucket

Sammy suhtautui intohimoisesti autoihin ja ajamiseen, joten hänen oli pakko oppia kurvailemaan itsekin. Pete sai kunnian toimia opettajana.

Photobucket

Illalla oli tanssiaisten aika. "Ethän sitten hylkää mua siellä? Mä tiedän, että Alyssa kuitenkin on vaan Kirilin kanssa, enkä mä halua olla yksin", Lydia pyysi Sammylta. Hän tiesi, että oli aika noloa hengailla tansseissa pikkuveljen kanssa, mutta vielä nolompaa olisi olla yksin. "Älä huoli, sisko, en mä hylkää sua", Sammy lupasi.

Photobucket

Sitten Alyssa asteli paikalle ja hämmästytti kaikki. "Mitä ihmettä Lys? Sähän oot upea", Lydia ihmetteli kaksoissiskoaan.

Photobucket

Alyssa ei juuri koskaan pukeutunut tilanteeseen sopivalla tavalla, mutta nyt hän oli löytänyt päälleen kauniin mekon. "Eiks tää ookin ihana?" hän kikatteli ja pyörähteli mekossaan.

Photobucket

Lydian olisi pitänyt olla iloinen siitä, että hänen siskonsa oli suorastaan lumoava, mutta hänelle tuli vain entistäkin epävarmempi ja ikävämpi olo. Miksi jo valmiiksi suositun ja pidetyn Alyssan piti olla niin ihana? Ja miksi Sammykin oli niin suloinen? Miksi hän ei voinut olla samanlainen kuin sisaruksensa?

Photobucket

Lydia kuitenkin pakotti hymyn huulilleen, kun limusiini saapui noutamaan nuoria. Kirilkin tuli samalla kyydillä tanssiaisiin.

Photobucket

Pete ja Danika saivat pitkästä aikaa olla aivan kahdestaan. He ottivat kaiken irti kahdenkeskeisestä ajastaan.

Photobucket

Samana iltana he viettivät myös syntymäpäiviään. Danika ei tuntenut olevansa vielä aivan valmis vanhuuteen, joten oli vain hyvä, ettei kukaan ollut näkemässä hänen kasvuaan.

Photobucket

"Kai minä sitten tosiaan olen jo näin vanha", Danika huokaisi.

Photobucket

Vaikka Petekin vietti synttäreitään, häntä ei vielä harmaantuminen vaivannut. Henget elivät pidempään kuin normaalit simit.

Photobucket

"Sinä se olet aina yhtä hehkeä", Danika totesi reippaasti, vaikka tunsikin hieman kateutta ja surua. Oli kylmä fakta, että hän tulisi kuolemaan kauan ennen Peteä. Vaikka turhahan sellaisia oli vielä miettiä, Danika suomi itseään negatiivisista ajatuksista.

Photobucket

Nuoret palasivat tanssiaisista iltamyöhään väsyneinä, mutta iloisina.

Photobucket

Tai ainakin kaksi nuorista oli iloisia. "Mitäs kunkku?" Alyssa kysäisi Sammylta. "Eipä tässä kummempia. Entäs mitä kuningattarelle kuuluu?" Sammy vastasi reteästi. Lydia ei yhtynyt muiden leikittelyyn. Kun Alyssa ja Sammy oli kruunattu juhlien kuninkaallisiksi ja saaneet ihailua osakseen, oli Lydia joutunut tappeluun suututtuaan tytölle, joka oli läikyttänyt juomansa Lydian päälle. Kaiken lisäksi Sammy oli ollut tyttöjen suosikki, ja lupauksista huolimatta Lydia oli jäänyt yksin järjestelemään juomalaseja suoriin riveihin.

Photobucket

Onneksi Lydian ei tarvinnut enää koskaan palata kouluun, sillä kaksosten oli aika kasvaa.

Photobucket
Photobucket

Alyssa oli unohtanut käydä suihkussa, joten oman säväyksensä synttäreihin toi ikävä hajupilvi.

Photobucket
Photobucket

Tytöt saivat uudet vaatteet ylleen. Lydia valitsi mahdollisimman mukavia vaatteita, Alyssa taas haki maalaisromanttista otetta asustukseensa. Hän ei ollut haudannut unelmaansa kantritähteydestä.

(Lydian luonne on neuroottinen, tarkkasilmäinen, äkkipikainen, herkkäuninen ja seurasim. Hän tahtoo olla yritteliäs yksityisetsivä.
Alyssa on sekopää, urheilullinen, taiteellinen, surkimus ja seikkailunhaluinen. Hän tahtoo olla laulajalegenda.)

Photobucket

Alyssa ei tahtonut aikailla, vaan ilmoitti saman tien isälleen lähtevänsä Appaloosa Plainsiin kokeilemaan siipiään laulajattarena. "Toivottavasti nouset tähteyteen. Sitten meidän perheessä olisi kaksi muusikkoa, ja se olisi hienoa", Pete kannusti tytärtään. Olihan se upeaa, että ammatti periytyi isältä tyttärelle, vaikka musiikkigenre vaihtuisikin.

Photobucket

"Oletko jo päättänyt, minne haluat lähteä?" Alyssa kysyi Lydialta. "Joo. Minä muutan Lucky Palmsiin. Olen kuullut, että siellä on jos jonkinlaista rikollisuutta, ja minä haluan mennä sinne ratkomaan rikoksia", Lydia vastasi innoissaan. Hän ei malttanut odottaa uutta ympäristöä ja uutta elämää.

Photobucket

Kaksoset tilasivat taksit yhtä aikaa. "Muista, Lys, sä tuut aina olemaan mulle rakas", Lydia sanoi Alyssalle kyynelet silmissään. "Säkin mulle. Mä teen sulle oman biisin, ja siitä tulee varmasti hitti, ja sä voit sitten kuunnella sitä siellä Lucky Palmsissa", Alyssa lupasi.

Photobucket

Lydian taksi saapui ensimmäisenä. "Suuri maailma, täältä tullaan!" hän hihkaisi itsevarmana ja tulevaisuuden suhteen luottavaisena.

Photobucket
Photobucket

Alyssankin taksi saapui pian, ja hän leijui kohti uutta, itsenäistä elämää Appaloosa Plainsissa.

Photobucket

Sammy jäi talon ainoaksi lapseksi. Kun kotona ei enää ollut omanikäistä seuraa, Sammy päätti liittyä väittelykerhoon.

Photobucket

Poika kulutti aikaansa myös ajelemalla ympäri kaupunkia.

Photobucket

Julkinen ammatti toi Petelle ulkonäköpaineita. Sininen iho ja eksoottinen olemus olivat suuri etu musiikkibisneksessä, mutta rypyt puolestaan olivat haitta.

Photobucket

Pete oli kuitenkin uransa huipulla. Hänellä oli miljoonia faneja ympäri maailmaa, ja hänen sinkkunsa nousivat lähes poikkeuksetta listojen kärkeen.

Photobucket

Sammy oli saanut paljon ihailua osakseen tanssiaisissa, mutta vain yksi tyttö oli saanut Sammyn kiinnostuksen heräämään. Tytön nimi oli Jenniina Henttunen, ja hän oli aivan lääpällään Sammyyn. Sammy puolestaan oli otettu tytön ihailevista katseista.

Photobucket

Sammy oli päättänyt tehdä aloitteen, ja hän oli pyytänyt Jenniinan kylään. "Mitä sä haluut tehdä? Me voidaan kattella telkkaria tai pallotella tai ihan mitä vaan", Sammy ehdotteli, sillä ei oikein tiennyt, mitä olisi Jenniinan kanssa tehnyt.

Photobucket

Television katselu oli Jenniinan mielestä paras vaihtoehto, joten nuoret siirtyivät olohuoneeseen. Tunnelma oli hieman vaivaantunut, sillä kumpaakin jännitti. Ei ollut ihan helppoa viettää aikaa ihastuksensa kanssa.

Photobucket

Sammy päätti rohkaistua ja yritti tehdä jonkinlaisen aloitteen. Hänen rohkeutensa kuitenkin karisi, ja hän tyytyi vain kehumaan Jenniinan hiuksia pehmeiksi. "Kyllä sä voit mut kainaloosi ottaa", Jenniina sanoi ujosti arvattuaan, mitä Sammy oli yrittänyt tehdä.

Photobucket

"Onko sun nyt varmasti hyvä olla? Eihän mun käsi paina sun selkää?" Sammy kyseli, sillä häntä hermostutti yhä, ja hän tahtoi, että Jenniinalla oli varmasti mukava olo. "Kaikki on ihan hyvin", Jenniina vakuutteli hymyillen.

Photobucket

Sammy tajusi, että osa tilanteen hermostuttavuudesta johtui siitä, että kumpikin odotti suudelmaa. Hän päätti keventää tunnelmaa moiskauttamalla pusun, jottei kummankaan tarvitsisi enää paniikissa miettiä, olisiko nyt sopiva hetki. Sammy oli oikeassa. Ilta sujui suudelman jälkeen paljon rennommin, ja Jenniina jäi jopa yöksi.

Photobucket

Aamulla pieni hermostuneisuus tuli takaisin. "Nukuitko hyvin?" Sammy kysyi Jenniinalta. "Joo. Mut patja oli vähän kova", Jenniina vastasi arasti.

Photobucket

Sammy tarjoutui hieromaan Jenniinaa, joka oli selvästi otettu Sammyn eleestä.

Photobucket

"Olet yhä upea kuin auringonlasku", Pete kehui Danikaa. "Voi sinua", Danika vastasi hyvillään.

Photobucket

"Onneksi minä löysin sen lampun. Elämäni ei olisi puoliksikaan yhtä ihanaa ilman sinua", Danika sanoi Peten syleilyssä, "Mutta nyt alahan laputtaa töihin, koska minun lisäkseni sinua rakastaa tuhannet muutkin."

Photobucket

Petellä oli konsertti urheilustadionilla. Ennen konsertin alkua Pete joutui seuraamaan kummallisesti asustautuneen miehen kuolemaa.

Photobucket

Peten mielestä viikatemies näytti jotenkin tavallista tuhruisemmalta...

Photobucket

... joten kuoleman herra sai kokea taikapesun ilot.

Photobucket

Pete tahtoi kunnioittaa menehtyneen muistoa, joten hän soitti kauniin balladin. Jopa viikatemies näytti pitävän Peten kappaleesta.

Photobucket

Danika oli vanhoilla päivillään innostunut tekemään entistäkin terveellisempää ruokaa. Hän tahtoi lisätä elinvuosiaan syömällä oikein.

Photobucket

Sammy oli lahjakas maalari, muttei itse selvästikään arvostanut teoksiaan. Niin epäsiististi hän maalauksiensa äärellä käyttäytyi.

Photobucket

Pete piti silloin tällöin ilmaiskonsertteja kaupungin puistoissa. Hän tosin unohti ilmoittaa niistä, joten kovin harvat tajusivat tulla seuraamaan kaupungin oman tähden esiintymisiä.

Photobucket

Danika oli miehensä suurin fani ja aina mukana ilmaiskeikoilla. Kerran hän törmäsi keikkapaikalla työkaveriinsa ja hyvään ystäväänsä Sara Kaihilaan.

Photobucket

"Miksen minä osaa siivota koko taloa sormia napsauttamalla?" Danika huokaisi. "Hyvä vain, ettet osaa. Muuten et tarvitsisi minua mihinkään!" Pete sanoi mukamas helpottuneena.

Photobucket

Sammy ei halunnut mennä väittelykerhosta suoraan kotiin, joten hän pyysi Jenniinan treffeille.

Photobucket

Treffipaikaksi Sammy oli valinnut trendikkään klubin. Jenniina oli niin innoissaan treffeistä, että suorastaan hyppäsi Sammyn syliin.

Photobucket

Treffeistä huolimatta Sammy tahtoi kokeilla erilaisia pelejä.

Photobucket

Mutta kyllä hän huomioi Jenniinankin. Oli romanttista tanssia lähekkäin hämärässä.

Photobucket

Jenniinakin paljastui innokkaaksi pelaajaksi. Kaiken lisäksi tyttö oli hirveän hyvä kolikkopeleissä - Sammy joutui tekemään ihan tosissaan töitä voittaakseen Jenniinan.

Photobucket

"En tiedä, miltä susta tuntuu, mutta musta ois aika kiva olla sun poikaystävä", Sammy sanoi hivenen ujostellen. "Mä haluan sut mun poikaystäväksi enemmän kuin mielelläni", Jenniina vastasi.

Photobucket

Tarjoilijatar todisti nuorten seurustelusopimusta ja tarjosi ilmaiset onnitteludrinkit pariskunnalle.

Photobucket

"Mun pitää lähteä nyt kotiin. Nähään huomenna koulussa, poikkis", Jenniina huikkasi hyvästiksi. "Okei. Turvallista kotimatkaa, tyttis", Sammy toivotti.

Photobucket

Danika oli ylennyt urallaan keittiömestariksi asti. Hän viihtyi töissä paremmin kuin olisi koskaan osannut kuvitella.

Photobucket

"Ohoh, kukas bodari se siinä on?" Danika vihelsi nähdessään huippukuntoon itsensä treenanneen Peten. "Pakko olla timmi, että jaksaa loikkia lavalla", Pete sanoi nyreästi, sillä hän piti enemmän pyöreämmästä muodostaan.

Photobucket

Danika kaipasi uusia haasteita. Harrastehuoneen keksijänpöytä houkutteli häntä, joten hän osti kasan romua ja alkoi nikkaroida.

Photobucket

Danika ei osannut kuitenkaan käyttää välineitä turvallisesti, ja hän onnistui sytyttämään itsensä tuleen.

Photobucket

"Apua! Mitä minä teen? Auttakaa!" Danika kiljui juostessaan ympäri pihaa. "Hyppää altaaseen, äiti! Nopeasti!" Sammy ohjeisti äitään. "En minä voi! Siellähän on vettä, ja minä pelkään sitä!" Danika vinkaisi vastaukseksi. "No haluatko sinä muka palaa? Ala mennä jo!" Sammy patisti Danikaa.

Photobucket

Kuolemanpelko sai Danikan voittamaan vesipelkonsa, ja niin nainen hyppäsi uima-altaaseen.

Photobucket

"Minä. Vihaan. Vettä", Danika mutisi kauhuissaan noustessaan altaasta. Hän suorastaan tärisi pelosta.

Photobucket

Onneksi Pete oli lähellä ja lohdutti Danikaa hellällä halauksella ja kannustavilla sanoilla. "Sinä olit hurjan rohkea, prinsessa", Pete sanoi ylpeästi.

Photobucket

"Toistan tätä varmaan ihan liian usein, mutta mitä minä tekisinkään ilman sinua", Danika huokaisi kiitollisena.

Photobucket

Danika halusi yhä jatkaa keksimistä onnettomuudesta huolimatta, mutta hän ei enää uskaltanut tehdä hommaa yksin. Sammy piti äidilleen seuraa valmiina tarttumaan vaahtosammuttimeen, jos sattuisi uusi vahinko.

Photobucket

Sammy oli autohullu henkeen ja vereen, mutta kyllä pojalle kenspalla ajelukin maistui.

Photobucket

Danika oli kehittänyt varsin erikoisen tyylin kehitellä uusia keksintöjä.

Photobucket

Tyyli oli selvästi vaarallinen, sillä Danika onnistui saamaan sähköiskun.

Photobucket

"Jos minä vielä joskus yritän rakennella jotakin, kiellä minua! En tahdo kuolla ennen aikojani", Danika valitti Petelle.

Photobucket

Sammy taisi ottaa äitinsä työskentelytavoista mallia.

Photobucket

"Jee, vihdoin mäkin kasvan aikuiseksi!" Sammy ilakoi. "Voih, milloin sinusta kasvoi jo noin iso?" Danika huokaisi.

Photobucket

"Miks tässä on vaan kolme kynttilää?" Sammy kysyi näreissään. Hän olisi tahtonut saman verran kynttilöitä kuin hänellä oli ikävuosia.

Photobucket

Sammysta kasvoi komea poika, joka tiesi mitä elämältään tahtoi.

Photobucket

"Hyvää syntymäpäivää, muru... En voi käsittää, että sinäkin olet jo lähdössä pois kotoa! Mutta tästä lahjasta tulee olemaan sinulle hyötyä, minne tahansa päädytkin", Danika sanoi hitusen murheellisesti.

Photobucket

"Äiti, älä kuulosta noin surulliselta! Minuakin alkaa itkettää", Sammy sanoi leuka väpättäen. "Ei, älähän nyt ala pillittää! Äitien tehtävä on olla huolissaan, kun lapset lentävät pesästä. Äidit ovat sillä tavalla vähän höpsöjä, ymmärthän sinä sen", Danika toppuutteli poikaansa.

Photobucket

"No, ymmärränhän minä. Äläkä sinä yhtään huolehdi, äiti, minä kyllä lupaan pitää yhteyttä, vaikka meinasinkin muuttaa Starlight Shoresiin. Siellä luulisi riittävän töitä elokuvasäveltäjiksi havitteleville", Sammy sanoi. Eikä mennyt kauaa, kun Sammy oli jo hyvästellyt vanhempansa ja hypännyt taksiin, joka vei hänet kauas kotoa.

(Sammyn luonne on sottapytty, virtuoosi, ajoneuvointoilija, ulkoilun inhoaja ja karismaattinen.)

Photobucket

"Nyt meitä on sitten enää kaksi", Danika sanoi haikeasti. "Niin. Talo tuntuu aika tyhjältä nyt", Pete komppasi.

Photobucket

"Mitenköhän meidän pikkuiset pärjäävät suuressa maailmassa? He ovat kaikki nyt ihan yksin... Minua vähän pelottaa", Danika tunnusti. "Älä sinä heistä huoli. He ovat vahvoja ja fiksuja nuoria aikuisia, ja me kasvatimme heidät hyvin. He selviävät kyllä mistä vain", Pete sanoi.

Photobucket

"Niin kai sitten", Danika huokaisi, mutta ei voinut silti estää kyyneltä vierähtämästä poskelleen. "Minä rakastan sinua", hän sanoi Petelle. Pete hymyili ja pyyhki kyynelen Danikan poskelta. "Minäkin sinua, prinsessaiseni", hän sanoi, "Minäkin sinua."

***

Ja niin päättyi Tavaresien tarina. Aika haikeeta, mutta toisaalta helpottavaakin saada vihdoin tääkin legacy päätökseen. Isot kiitokset kaikille, jotka on seuranneet Tavaresien touhuja, ja vielä suuremmat kiitokset niille, jotka on uskaltanu kommentoidakin jotakin. Jokainen kommentti on mulle tärkeä, vaikken jokaisesta oo erikseen kiittänytkään. (:

Kiitos, olkaa hyvät ja näkemiin!
~ Gabrielle

maanantai, 27. elokuu 2012

47: Karaokea ja kepposia

Photobucket

Sammy vietti syntymäpäivään. Hänestä oli hämmästyttävää katsella alakerran uima-allasta aidanraosta.

Photobucket

Danika alkoi heti opettaa nuorimmaistaan puhumaan. Opetustuokiot sujuivat jo rutiinilla.

Photobucket

Samana iltana sisäoppilaitoksessa opiskellut Delinda palasi vihdoin kotiin. "Onpa ihanaa olla taas täällä", Delinda huokaili tyytyväisenä.

Photobucket

Danikasta oli vähän outoa nähdä siskonsa taas, ja Delindastakin oli vähän kummallista palata kotiin, jota emännöikin vanhempien sijaan isosisko. Kumpikin oli kuitenkin iloisia toistensa näkemisestä.

Photobucket

Pete oli loihtinut Alyssan iloksi sammakonreisiä. "Tykkäätkö sä muka oikeasti limasten hyppijöiden reisistä?" Holly nyrpisteli siskonsa lempiruoalle.

Photobucket

Delindakin osallistui aterialle. "Kyllä nämä minusta ainakin ovat todella herkullisia. Näsäviisalassakin oli aina gourmet-ruokaa - sammakonreisiä, etanoita ja mereneläviä", hän kertoili ja sai Hollyn melkein oksentamaan. Holly piti paljon yksinkertaisemmasta ruoasta, kuten hodareista.

Photobucket

Danika ja Delinda keskustelivat nektarilasillisten äärellä illalla. "Sinä olet nyt varmaan timantinkova ammattilainen, kun kävit niin hienoa kouluakin", Danika sanoi osin ihailevasti, osin hieman kateellisena. "No, kyllä minä paljon kaikkea opin, mutta ei minua mihinkään tiettyyn ammattiin koulutettu", Delinda vastasi.

Photobucket

Delindan oli aika muuttaa vaatetustaan. Hän olikin jo kurkkuaan myöten täynnä koulupukuja. Oli mukavaa päästä vihdoin koulusta ja alkaa tavoitella unelmiaan. Delinda oli saanut Näsäviisalassa kehuja kirjoitustaidoistaan, joten hän haaveili kirjailijan urasta. Hän aikoi muuttaa pian Bridgeportiin, jossa oli paremmat mahdollisuudet tutustua kustantajiin ja luoda ihan oikea ura.

(Delindan luonne on herkästi innostuva, yksinäinen susi, tarkkasilmäinen, snobi ja karismaattinen. Hän tahtoo olla ammattikirjailija.)

Photobucket

Pete huolehti siitä, että Sammy oppi käymään potalla. "Isot pojat ei pissaa pöksyyn, ja sinä olet jo aika iso poika", Pete kannusti kuopustaan.

Photobucket

Kaksosilla oli syntymäpäivät. "Pidetäänkö puhalluskilpailu? Mä voitan sut satavarmasti!" Lydia haastoi Alyssaa kisailemaan. "Ihan ku voittaisit! Mä oon paras!" Alyssa otti haasteen vastaan.

Photobucket

Puhalluskilpailu unohtui kuitenkin pian, sillä pitihän keksiä synttäritoivekin!

Photobucket

Delinda kannusti siskontyttöjään. Sisäoppilaitoksessa synttäreitä ei vietetty, joten hänestä oli mukavaa päästä osallistumaan juhliin, vaikkakin pienimuotoisiin sellaisiin.

Photobucket
Photobucket

Alyssa voitti lopulta puhalluskilpailun ja kasvoi ensimmäisenä, mutta Lydia venähti vain muutaman sekunnin siskoaan myöhemmin.

Photobucket
Photobucket

Tytöt kaivoivat kaapista uudet vaatteet, ja sitten he olivat valmiita ottamaan vastaan teini-iän mukanaan tuomat haasteet.

(Alyssan luonne on sekopää, urheilullinen, taiteellinen ja surkimus. Lydia on neuroottinen, tarkkasilmäinen, äkkipikainen ja herkkäuninen.)

Photobucket

Kaksosten kasvettua Delinda päätti, että oli hänen aikansa lähteä. Hän oli jo vuokrannut Bridgeportista asunnon, joten lähteminen oli helppoa.

Photobucket

Alyssa oli hieman omituinen. Hän ui vaatteet päällä...

Photobucket

... ja kalasti uima-altaasta. Itse hän ei nähnyt touhuissaan mitään kummallista.

Photobucket

Lydia oli vähän huolissaan Alyssasta. "Se varmaan luulee, että Loch Nessin hirviökin on oikeesti olemassa!" hän tuskaili Hollylle.

Photobucket

Danika ei huomannut Alyssassa mitään epätavallisuudesta poikkeavaa, mutta hän olikin niin keskittynyt pikku-Sammyyn, ettei hän varmaan olisi huomannut edes ydinpommin räjähtämistä.

Photobucket

Kaksoset viihtyivät yhdessä. Puutarhanhoitokaan ei ollut kahdestaan niin tylsää kuin yksin.

Photobucket

Puutarhahommat olivat erityisen vaikeita Lydialle, joka ei pitänyt liasta ollenkaan. Hän joutui pesemään kätensä monta kertaa peräkkäin, jotta tunsi olonsa puhtaaksi.

Photobucket

Lydia oli erityisen tarkka hammashygieniastaan. Suuhun kerääntyi niin kauheasti bakteereita!

Photobucket

"Mä laitoin tähän chilikatkarapujuttuun kermavaahtoa. Ihan sikahyvä yhdistelmä!" Alyssa jutteli äidilleen. "Sinä MITÄ?" Danika ei ollut uskoa korviaan. Ruoanlaiton ammattilaisena hänen oli vaikea sulattaa outoja yhdistelmiä.

Photobucket

"Olen niin ylpeä sinusta, Holly. Sinä hoidat koulusi niin hienosti ja jaksat käydä vielä töissäkin!" Danika kehui esikoistaan. "Njaa..." Holly totesi. Hän ei kauheasti enää välittänyt töistään. Oli tylsää vain myydä kirjoja päivästä toiseen.

Photobucket

Tukkeutunut vessanpönttö oli Lydian pahin painajainen.

Photobucket

Holly ei olisi halunnut enää käydä koulussa tai töissä. Lueskeleminen ja vetelehtiminen oli paljon hauskempaa.

Photobucket

"Sinusta on tullut todella hyvä kokki", Pete kehui vaimoaan. "Mutta ei minusta tule koskaan sinun veroistasi taituria", Danika sanoi vaatimattomasti, mutta oli oikeassa: Peten ruoanloihtimiskykyjä ei voisi kukaan ylittää.

Photobucket

Alyssa oli aloittanut kuntoiluharrastuksen. Leuanvetotanko oli niin korkealla, että tytön piti hypätä saadakseen siitä kiinni.

Photobucket

Sammy puolestaan viihtyi lelulaatikossa. Kaikki lelut laatikosta olivat kulkeutuneet ympäri taloa, joten ei laatikko olikin ainoa leikkiväline huoneessa.

Photobucket

"Holly, mitä tämä oikein on? Minä sain pomoltasi puhelun, ettei sinua näkynyt tänään töissä! Selitäpä minulle, mistä oikein on kyse!" Danika oli saanut Hollyn kiinni töistä pinnaamisesta. Holly tunnusti lintsanneensa, ja sai vakavan varoituksen äidiltään. "Jos vielä kerran teet niin, joudut arestiin kunnes täytät 18!" Danika uhkasi.

Photobucket

Holly oli tilanteesta tietenkin myrtynyt, muttei alkanut soittaa suutaan äidilleen, sillä oli tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen, että siitä olisi vain haittaa. "Kannattiko pinnata?" Alyssa tuli ilkkumaan siskoaan. "Pää kiinni, okei?" Holly sanoi kipakasti.

Photobucket

Lydia oli siskoksista selkeästi lapsirakkain. Hän auttoi vanhempiaan huolehtimalla Sammysta, kun näillä oli muuta puuhaa.

Photobucket

Perheen naisilla oli tyttöjen ilta. Danika ja Alyssa kuntoilivat (Alyssasta juhlavaatteet olivat selvästi paras urheiluvarustus), Lydia harjoitteli maalaustaitoaan ja Holly säesti muiden puuhia käärmeenlumoamispillillä.

Photobucket

Hollylla ei ollut vielä tekniikka hallussaan, joten hän puhalsi poskensa kipeiksi.

Photobucket

Danika jäi välillä ihmettelemään maailman kummallisuuksia ja samalla unohti, mitä hänen piti seuraavaksi tehdä.

Photobucket

Holly ei ollut pitkään aikaan viettänyt Timonin kanssa aikaa koulun ulkopuolella, joten hän pyysi pojan treffeille.

Photobucket

Pariskunta sopi tapaamisen leikkipuistoon, sillä siellä oli hyvä hengailla.

Photobucket

"Jos mulla ei olis töitä, niin oltais voitu käydä treffeillä paljon useemmin", Holly sanoi Timonille. Hänellä oli vähän huono omatunto poikaystävänsä laiminlyönnistä.

Photobucket

"Mut toisaalta töistä on se hyöty, että sieltä saa rahaa, ja sit voi tehdä kaikkea kivaa", Holly kuitenkin totesi.

Photobucket

Hollyn henkiominaisuudet pyrkivät pintaan toisinaan. Silloin tyttö alkoi hohdella.

Photobucket

"Kuule Holly, ei mua haittaa, vaikka me ei nähdäkään usein. Se on vaan sairasta, jos pariskunta on koko ajan yhdessä", Timon sanoi ja sai Hollyn olon tuntumaan paremmalta.

Photobucket

"Ja kun me nähdään vähän harvemmin, niin pienetkin jutut tuntuu paljon isommilta ja tärkeemmiltä", Timon sanoi. "Sä oot niin huippu, mutta sä puhut ihan liikaa! Meidän pitäis nyt vaan pussailla", Holly sanoi tomerasti ja suuteli Timonia.

Photobucket

Leikkikentällä alkoi tulla tylsää, joten Holly ja Timon päättivät käydä vastapäisessä karaokebaarissa.

Photobucket

"Hei siistii, eka kerta baarissa!" Holly hihkui innoissaan.

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Holly ja Timon lauloivat herkän dueton täysin pieleen, mutta se ei heitä haitannut. Tärkeintä oli pitää hauskaa.

Photobucket

Holly tahtoi ikuistaa parin onnen valokuviin.

Photobucket

"Eikä, mä näytän ihan kamalalta näissä kuvissa! Mut sä oot upee", Holly tarkasteli kuvaa. "Mä oon harjotellu ilmeitä peilin edessä", Timon paljasti.

Photobucket

Hollyn setä Dean haastoi Hollyn biljardiotteluun. Holly otti mieluusti haasteen vastaan, sillä hän piti voittamisesta.

Photobucket

Timon kuitenkin keskeytti ottelun, sillä hän tahtoi pussailla Hollyn kanssa. Vaikka Holly olisikin tahtonut löylyttää Deanin biljardissa, hän ei voinut jättää Timonia huomiotta.

Photobucket

"Toi vihreä valo saa mut huonovointiseks. Mun on pakko lähteä kotiin", Timon totesi surkeana.

Photobucket

"Tiesitkö, että leffoihin piilotetaan salaisia viestejä valtiolta?" Alyssa paljasti synkkiä salaisuuksia siskolleen. "Eikä!" Lydia otti siskonsa jutut todesta.

Photobucket

Alyssan kauhujutut keskeytyivät, kun Sammy tuli puhaltamaan synttärikakkunsa kynttilöitä.

Photobucket
Photobucket

Sammysta kasvoi iloinen poika.

(Sammyn luonne on sottapytty, virtuoosi ja ajoneuvointoilija.)

Photobucket

Danika onnitteli poikaansa halaamalla. Hänen oli hieman vaikea käsittää, että Sammykin oli jo kouluikäinen.

Photobucket

Alyssa sai joskus aivan älyttömiä päähänpistoja, jotka hän olisi tahtonut toteuttaa Lydian kanssa. Lydia ei kuitenkaan suostunut ihan mihin tahansa hullutuksiin, ja hän usein suuttuikin siskolleen tämän typeristä ehdotuksista.

Photobucket

Onneksi Alyssa sai Hollysta rikoskumppanin joihinkin tempauksiinsa. Tällä kertaa Alyssa tahtoi heitellä kananmunilla naapuritaloa. Holly oli heti suunnitelmassa mukana, sillä keppostelu oli hänestä maailman hauskinta puuhaa.

Photobucket

"Tästä tulee niin hauskaa!" siskokset hihittelivät.

Photobucket

Holly oli paljon rämäpäisempi kuin pikkusiskonsa, ja alkoi viskellä munia sen kummempia konstailematta. Alyssa, vaikka olikin suunnitelman keksinyt, seurasi aluksi sivusta Hollyn viskelyä.

Photobucket

Pian hän rohkaistui kuitenkin itsekin heittelemään munia. Munien rikkoutuminen ovea vasten oli hieno näky.

Photobucket

Pahaksi onneksi talon asukkaat olivat kotona ja huomasivat siskosten rötöstelyn. "Nyt antaa heittää, ennen kuin kerron vanhemmillenne!" vihastunut asukas huusi Hollylle.

Photobucket

"Älä nyt suutu, mehän vaan leikittiin", Holly yritti rauhoitella kepposen uhria. "Leikitte! Siitä on kuulkaas leikki kaukana, kun joutuu kuuraamaan ikkunat puhtaaksi tuon käsittelyn jälkeen!" nainen kirkui. "No anteeks!" siskokset pyysivät anteeksi yhteen ääneen.

Photobucket

"Uh, en mä arvannut, että me kiinni jäätäis", Alyssa sanoi pahoillaan, mutta ei voinut estää itseään hymyilemästä. Tilanne oli kaiken kaikkiaan kuitenkin aika koominen.

Photobucket

Päästyään vihaisen naisen katseen alta pois Holly ja Alyssa repesivät raikuvaan nauruun.

Photobucket

Keppostelijat palasivat kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Alyssasta ei olisi uskonut, että hän olisi tehnyt mitään ilkeää, kun näki hänet leikkimässä pikkuveljensä kanssa.

Photobucket

Hollykin näytti ulospäin vain rakastuneelta teinitytöltä, joka lörpötteli päivät pitkät puhelimessa poikaystävänsä kanssa.

Photobucket

"On meillä hienoja lapsia", Danika ja Pete totesivat tyytyväisenä.

Photobucket

Sammysta oli tullut puumajan kuningas, sillä siskoja ei enää majaleikit kiinnostaneet.

Photobucket

Holly ja Alyssa kuluttivat aikaansa välillä ihan fiksustikin.

Photobucket

Joskus Holly ihasteli karaokeiltana otettua kuvaa. "Me ollaan aika mahtava pari", hän tuumi iloisena katsellessaan kuvaa.

Photobucket

Lydia piti Sammysta huolta koulumatkoillakin.

Photobucket

Kun lapset olivat koulussa, Danikalla oli hyvää aikaa opiskella uusia reseptejä. Hän oli jo miltei huippukokki, mutta uutta opittavaa riitti silti aina.

Photobucket

Pete vahti, että Sammy teki läksynsä. Kakkupala auttoi jaksamaan.

Photobucket

Sammy piti kaikenlaisista ajoneuvoista, mutta autot olivat kaikkein lähimpänä hänen sydäntään. Autoja saattoi ihailla vaikkapa kilpa-ajopeliä pelatessa.

Photobucket

Hollyn oli aika astua aikuisuuteen. Perhe hurrasi Hollylle niin äänekkäästi, että korvat menivät lukkoon.

Photobucket
Photobucket

Holly oli jo pitkän aikaa odottanut kasvavansa aikuiseksi. Hänellä oli suuria suunnitelmia.

(Hollyn luonne on sottapytty, hajamielinen, kapinallinen, lastenvastainen ja kätevä. Hän tahtoo olla nikkari.)

Photobucket

"Hei isä, minä olen vähän miettinyt asioita. Sinähän tiedät, että elämä erivärisenä on hieman vaikeampaa. Meitä katsotaan kieroon kaupungilla ja niin edelleen..." Holly jutteli isälleen. "Aivan niin. Olen pahoillani, että sinäkin olet joutunut kärsimään siitä", Pete sanoi myötätuntoisesti.

Photobucket

"Minä olen vähän googlaillut, ja löysin paikan, jossa on muitakin erilaisia simejä. Kaupungin nimi on Hidden Springs, tai Salaisen lähteen kylä, ja minusta tuntuu, että haluan muuttaa sinne! Kerrankin en tuntisi itseäni friikiksi", Holly kertoi suunnitelmastaan. "Oh, kuulostaa hienolta! Mutta meille kyllä tulee ikävä sinua, jos lähdet niin kauas", Pete sanoi. "Tiedän. Minullekin tulee ikävä teitä, mutta minä kaipaan jo uusiin maisemiin!" Holly vastasi.

Photobucket

Holly kertoi Hidden Springs -unelmistaan äidilleenkin.

Photobucket

"Tietenkin voit lähteä sinne, murunen, kunhan vain soittelet ja kirjoitat usein. Me tahdomme sinun olevan onnellinen ja toteuttavan unelmiasi", Danika sanoi, mutta tunsi haikeutta siitä, että hänen esikoisensa oli jo niin vanha, että saattoi muuttaa pois kotoa.

Photobucket

Holly ei jäänyt kauaksi miettimään, vaan soitti saman tien taksin, joka veisi hänet Hidden Springsiin asti.

Photobucket

Niin ensimmäinen lapsi leijui kotipesästä suureen maailmaan.

Photobucket

Hollyn lähtö sai kaikki hieman surullisiksi, mutta he olivat myös iloisia siitä, että tyttö uskalsi lähteä kokonaan uuteen kaupunkiin. Lydia päätti isosiskonsa lähdön kunniaksi korjata pitkään aikaan rikki olleen radion.

Photobucket

Lydian taidot eivät kuitenkaan riittäneet, ja tyttö sai sähköiskun laitteesta.

Photobucket

Sammyn lempilelu oli tankki. Itse asiassa Sammylle kelpasi leluksi mikä tahansa kulkuvälineen pienoismalli.

Photobucket

Alyssa oli vähän lapsellinen, ja tykkäsi siksi leikkiä pikkuveljensä kanssa. Tyynysota kuun loisteessa oli jännää ja hauskaa.

Photobucket

Danika oli huippukunnossa. Hän jaksoi vetää leukoja yhdellä kädellä.

Photobucket

Lydia näki maailman hieman eritavoin iskun saatuaan. Maalauksista tuli aika kummallisia.

Photobucket

Alyssa oli innostunut laulamisesta. Hän pyysi Peteä opettamaan suvussa pitkään kulkeneen egyptiläisen rakkauslaulun.

Photobucket

"Sinullahan on kykyjä", Pete huomasi Alyssan luritellessa laulun kauniilla äänellään.

Photobucket

Lydian sähköisku oli säikäyttänyt Peten ja Danikan, jotka kielsivät lapsia koskemasta rikkinäisiin sähkölaitteisiin ilman aikuisen valvontaa. Pete saisi siitä lähtien hoitaa korjauspuuhat, sillä hänellä oli eniten mekaniikkataitoa.

***

Ihan vaan muistutuksena: Ens viikon maanantaina ilmestyy Tavaresien viimeinen osa.

maanantai, 20. elokuu 2012

46: Puumaja

Photobucket

Kesken rauhallista illallista oli Willin aika jättää maallinen elämänsä. "Mirjami, mitä minulle oikein tapahtuu? Minä en halua vielä mennä!" Will parahti kauhuissaan.

Photobucket

"En minäkään halua sinun menevän!" Mirjami sanoi ja purskahti itkuun. "Valitettavasti asia on nyt niin, että Willillä ei ole vaihtoehtoja", nurkkaan ilmestynyt viikatemies murahti. Hän ei oikein pitänyt itkuisista jäähyväisistä.

Photobucket

"Olisit kiltti ja antaisit minulle vielä pari vuotta! Sinun pitäisi olla kiitollinen minulle, kun toimitin niin monta eksynyttä sielua takaisin tuonpuoleiseen. Voisit palkita minut antamalla lisäaikaa", Will aneli polvillaan muun perheen itkiessä. "Olen pahoillani, mutta en minä voi noin vain jaella lisäaikaa. Se muuttaisi aika-avaruus-jatkumoa, ja mitä siitä muka tulisi? Koko maailmankaikkeus voisi romahtaa! Ethän sinä sitä halua?" viikatemies sanoi.

Photobucket

Niinpä Williamin, Mirjamin ja koko perheen oli hyväksyttävä kohtalonsa. "Musiikkikaan ei kuulosta enää samalta ilman Williä", Mirjami nyyhki.

Photobucket

Danika otti raskaasti isänsä kuoleman. "Tämä on ihan kamalaa! En voi kuvitellakaan, miltä äidistä tuntuu..." hän itki Peten olkapäätä vasten.

Photobucket

Danikalla oli keinonsa lievittää tuskaa. Liikunta oli hyvä keino tyhjentää pää. Petellekin Williamin poismeno oli raskas kokemus.

Photobucket

Will haudattiin kaupungin hautausmaalle kuten kaikki muutkin suvun jäsenet.

Photobucket

Mirjamista tuntui kuin hänen maailmansa olisi juuri loppunut. Will oli ollut hänen elämänsä tärkein sim. Mirjami tunsi olonsa yksinäiseksi ja vanhaksi. Onneksi hänellä oli edes Danika, sillä Delindakin oli kaukana sisäoppilaitoksessa.

Photobucket

Kaksoset olivat vielä niin pieniä, etteivät he tajunneet isoisän olevan lopullisesti poissa. Lydia ja Alyssa jatkoivat leikkejään yhtä iloisesti kuin ennenkin.

Photobucket

Proppu oli varmasti maailman suurisydämisin ja ymmärtäväisin kissa. Se tarjosi lohtua Mirjamille nukkumalla tämän vieressä.

Photobucket

"En tiedä, mitä tekisin ilman sinua", Mirjami huokaisi Propulle. Hollyn oli vaikea keskittyä läksyihin, kun Mirjami leperteli kissalle.

Photobucket

Mirjamin ei tarvinnut kärsiä kauaa yksinäisyydestä.

Photobucket

"Missä sinä oikein viivyttelit?" Mirjami kysyi hymyillen viikatemieheltä. "Kuule, on tässä maailmassa paljon muitakin, jotka tarvitsevat kyytiä tuonpuoleiseen", viikatemies vastasi.

Photobucket

"No, pääasia on, että olet nyt täällä. Vie minut Willin luo!" Mirjami pyysi ja viikatemies toteutti lesken toiveen.

Photobucket

Mirjami haudattiin toiselle puolelle käytävää, Willin hautaa vastapäätä.

Photobucket

Danika tajusi olevansa nyt orpo. Se sai hänet osoittamaan rakkauttaan omille lapsilleen entistäkin enemmän. Eihän sitä koskaan tiennyt, milloin hänen oma lähdön hetkensä koittaisi.

Photobucket

"Muistakaahan aina, muruset, että olette äidille kaikista tärkeimpiä", Danika sanoi itku kurkussa Alyssalle.

Photobucket

Pete otti hoitaakseen puutarhan. Se oli ollut Willille tärkeä paikka, ja hän tahtoi kunnioittaa appiukkonsa muistoa pitämällä kasveista hyvää huolta.

Photobucket

Arki alkoi taas vähitellen sujua normaalisti. "Muistathan pitää huolta kunnostasi, niin jaksat koulussakin paremmin", Danika opasi Hollya.

Photobucket

Holly ei juuri juoksulenkeistä tai jumppatunneista piitannut, mutta onneksi liikkumaan pystyi monin eri tavoin. Propun kanssa leikkiessä nousi hiki pintaan.

Photobucket

Pete ja Danika pitivät huolta siitä, että arjessa riitti romantiikkaa. Pienet pusut ja kosketukset arkisten puuhien lomassa pitivät suhteen kunnossa.

Photobucket

Pete ja Holly leikkivät usein yhdessä. "Isi, älä huijaa! Sä et saa leijua, muuten mä en saa sua ikinä kiinni!" Holly parkui, kun Pete vähän kiusoitteli tytärtään hippaleikissä.

Photobucket
Photobucket

Danikalla oli syntymäpäivä. Hän ei ollut enää ihan nuori tyttö, mutta vuosia oli silti vielä runsaasti edessä.

Photobucket

Danika kuitenkin koki hieman kateutta Peteä kohtaan, sillä henki vanheni hitaammin kuin normaalit simit. "Sinun ihosi se pysyy aina vain kimmoisana, ja minä alan jo ryppyyntyä!" Danika marisi.

Photobucket

Holly oli aina pitänyt itseään rohkeana siminä, mutta korkeita paikkoja hän kuitenkin hieman kammosi. Liukumäen laskeminenkin tuntui joskus todella vaikealta.

Photobucket

"Mennäänkö joskus kalastamaan, isi?" Holly kysyi Peteltä. Proppu kiinnostui heti keskustelusta, kun kuuli sanan kala.

Photobucket

Pete hemmotteli Danikaa soittamalla serenadin, kun Danika tuli töistä.

Photobucket

Danika oli aivan ihastuksissaan Peten eleestä.

Photobucket

"Minä rakastan sinua", hän sanoi kappaleen päätyttyä, "En olisi koskaan voinut toivoa parempaa miestä itselleni."

Photobucket

Koska lapset olivat jo nukkumassa, jäi Danikalle ja Petelle aikaa viettää hieman kahdenkeskeistä aikaa.

Photobucket

Lemmenhetkistä seurasi aamupahoinvointia. Likainen pönttö oksetti Danikaa vielä lisää.

Photobucket

"Oho, kalibrointivirhe..." viikatemies mutisi pihalla, kun oli Proppua hakiessaan joutunut vahingossa talon pihalle.

Photobucket

Proppu otti viikatemiehen vastaan rennosti. Se ei suhtautunut kuolemaan yhtä dramaattisesti kuin simit.

Photobucket

"Mirjami ja Will ovatkin jo kaivanneet sinua", viikatemies sanoi Propulle ja silitteli sen silkkistä karvaa.

Photobucket

"Kohta toista ulottuvuutta sitten!" hän tokaisi ja Proppu ponnahti kohti tuonpuoleista.

Photobucket

Samaan aikaan kaksoset juhlivat synttäreitään.

Photobucket

Alyssa sai kasvaa viikatemiehen hurrausten saattelemana.

Photobucket

"Kuka toi tumma setä on?" Alyssa kysyi kasvettuaan. "Viikatemies. Hän oli juuri lähdössä", Danika sanoi merkitsevästi. Hän ei tahtonut kuoleman sanansaattajan pilaavan lastensa synttäreitä.

Photobucket

Alyssaa viikatemies ei kuitenkaan haitannut laisinkaan.

(Alyssan luonne on sekopää, urheilullinen ja taiteellinen.)

PhotobucketPhotobucket

Lydia sai puhaltaa kynttilänsä seuraavaksi. Hänestä kasvoi sievä tyttö.

(Lydian luonne on neuroottinen, tarkkasilmäinen ja äkkipikainen.)

Photobucket
Photobucket

Kaksoset saivat uudet vaatteet ja kampaukset. Lydia tahtoi välttämättä kumisaappaat, jotteivät hänen jalkansa varmasti likaantuisi.

Photobucket

Päärakennuksen lastenhuone muutettiin makuuhuoneeksi Lydialle.

Photobucket

Danika huomasi olevansa kolmatta kertaa raskaana. Hän olikin toivonut saavansa vielä yhden lapsen.

Photobucket

Lydia oli tarkka siitä, että peti oli pedattu oikein. Hän ei sietänyt epäjärjestystä tai likaa ollenkaan.

Photobucket

"Puhtaus on puoli ruokaa ja siisteys ennen kaikkea!" tyttö totesi tomerasti siivottuaan huoneensa. Hän ei vielä osannut isänsä tapaan puhdistaa paikkoja sormiaan napsauttamalla.

Photobucket

"Kylläpä sinä olet kiltti tyttö, kun petaat sänkysi ilman käskemistä", Danika kehui Lydiaa, "Kunpa sisaresikin ymmärtäisivät, että sängyn petaamisesta on vain hyötyä."

Photobucket

Kaksosilla oli ensimmäinen koulupäivä. Holly lupasi huolehtia pikkusiskoistaan ja opettaa, miten koulussa piti käyttäytyä.

Photobucket

Danika oli surullinen Propun kuolemasta. "Tuntuu, kuin kaikki vain kuolisivat ympäriltämme", hän suri.

Photobucket

Danika ja Pete tahtoivat ilahduttaa lapsiaan, joten he hankkivat pihalle upean puumajan. Pariskunta kiipesi itse puumajaan ensimmäisinä. "Pitäähän meidän varmistaa, että tämä on turvallinen", Danika sanoi.

Photobucket

Puumaja olikin yllättävän romanttinen paikka, ja yksi tapahtuma johti toiseen.

Photobucket

Lapset ilahtuivat ikihyviksi uudesta puumajasta. He pukivat ylleen rooliasut, sillä eihän puumajassa voinut asua ihan vain normaaleja lapsia. Lydia valitsi dinosaurus-asun ja kuljeskeli ympäriinsä karjuen.

Photobucket

Holly puolestaan tahtoi olla prinsessa, koska mikä olisikaan ollut ylellisempi rooli.

Photobucket

Lydia ehti kiipeämään puumajaan ensimmäisenä. "Hei, saanko mäkin tulla sinne?" Holly huusi alhaalta. "Et saa! Tää on vaan dinosauruksille! Sitä paitsi sä et varmaan ees uskaltais kiivetä tänne", Lydia kielsi isosiskoaan tulemasta majaan. "Höööh!" Holly kiljui, muttei yrittänyt kiivetä puumajaan, sillä se tosiaan oli aika korkealla.

Photobucket

"Hei Lydia! Miten ois, pääsenkö mä sinne?" Alyssakin tahtoi majaan. "Joo, totta kai astronautit pääsee tänne! Täähän voi olla vaikka sun avaruusalus!" Lydia päästi mieluusti kaksoissiskonsa majaan.

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Kaksoset keksivät vaikka minkälaisia leikkejä majassa. Holly oli vähän kateellinen kun ei päässyt mukaan.

Photobucket

Danika oli opetellut leipomaan keksejä koulun myyjäisiä varten. "Nämä ovat niin hyviä!" hän huokaili maistaessaan keksejä. Hän söi vahingossa koko pellillisen, ja joutui leipoimaan toisenkin satsin keksejä.

Photobucket
Photobucket

Holly vietti syntymäpäiviään vaatimattomasti yläkerran kylpyhuoneessa. Timantti sentään toi hieman juhlatunnelmaa.

Photobucket

Hollystä kasvoi varsin viehättävä nuori neito. Häntä ei enää yhtään harmittanut, että Lydia ja Alyssa olivat sulkeneet hänet leikeistään. "Lapset on oikeestaan aika mälsiä", Holly totesi.

(Hollyn luonne on sottapytty, hajamielinen, kapinallinen ja lastenvastainen.)

Photobucket

Lydia ja Alyssa olivat aivan leikkiensä lumoissa, eivätkä edes tajunneet siskonsa kasvaneen.

Photobucket

Äitiyslomalla Danikalla oli aikaa kokeilla kaikenlaisia uusia reseptejä. Alyssa tahtoi kuitenkin syödä vain vanhoja tuttuja ruokia, kuten synttärikakkua.

Photobucket

Hollysta oli tullut melkoinen keppostelija. Hänestä oli hauskaa tehdä jäyniä muille. Oli jännittävää pelätä kiinnijäämistä.

Photobucket

Alyssa joutui roiskupöntön uhriksi. Hän suhtautui onneksi kepposeen huumorilla. Lydialle pönttövesien päällesaaminen olisi taatusti ollut kamala kokemus.

Photobucket

"Minä luulen, että mahassasi kasvaa pieni poika!" Pete intoili tutkiskeltuaan Danikan vatsaa. "Se olisi mukavaa! Tyttöjähän meillä onkin jo ihan tarpeeksi", Danika totesi.

Photobucket

"Tulehan tänne, niin näytetään tulokkaalle kuinka rakkaudentäyteiseen perheeseen hän on syntymässä", Pete sanoi ja veti Danikan lähelleen. Keittiöpusut maistuivat aina yhtä makeille.

Photobucket

Holly kaipasi jotakin muutakin tekemistä kuin vain koulunkäyntiä, joten hän haki töitä. Kirjakauppa palkkasikin tytön myyjäksi.

Photobucket

Läksyt oli silti tehtävä. Holly, vaikka ei lasten seurassa viihtynytkään, auttoi silti sisariaan kotitehtävissä.

Photobucket

Alyssalla ja Hollylla oli yhteisiä piirteitä, sillä Alyssakin tahtoi silloin tällöin keppostella. Lydia sai päälleen vesisuihkun.

Photobucket

"Tosi kiva juttu, sisko! Mä en enää IKINÄ haluu leikkiä sun kanssa!" Lydia kiljui märkänä ja loukkaantuneena. Hän kimpaantui nopeasti.

Photobucket

"Älä nyt, se oli vaan vettä! Tuu tänne ylös ni mä pyydän anteeks, jooko?" Alyssa hihitteli, mutta tahtoi silti lepytellä suuttunutta siskoaan.

Photobucket

"Mitä enemmän sulle sattuu kommelluksia, niin sitä vahvempi susta tulee", Alyssa selitti. "Niin kai", Lydia sanoi, mutta oli jo leppynyt. Hän oli melkoinen kuumakalle joskus, mutta hänet oli helppo lepyttääkin.

Photobucket

Holly tahtoi koetella rajojaan. Hän livahti yöllä salaa ulos tekemään jekkuja naapureille.

Photobucket

Holly oli käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa kerätäkseen pussillisen koirankakkaa, jonka jättää palavana jonkun epäonnisen oven taakse.

Photobucket

Aseteltuaan pussin Holly juoksi kauemmas seuraamaan, miten talon asukkaat haisuyllätykseen reagoisivat.

Photobucket

Holly nauroi katketakseen, kun naapuri tuli sadatellen tallomaan pussia sammuksiin. Jekku oli jymymenestys!

Photobucket

Sitten Holly juoksi kiireesti kotiin, ettei kukaan vain saisi häntä kiinni kotiintuloajan rikkomisesta.

Photobucket

Pete ja Danika olivat niin keskittyneitä puutarhanhoitoon, etteivät he olleet laisinkaan huomanneet, ettei Holly ollut kotona.

Photobucket

"Uuh, viimeinen kyykistyminen taisi olla liikaa!" Danika henkäisi kesken kaiken.

Photobucket

"Vauva! Se syntyy! Apua!" Pete panikoitui tilanteesta täysin.

Photobucket

Pariskunta pääsi kuitenkin ajoissa sairaalaan. Pete oli ennustanut oikein: perhe täydentyi pienellä pojalla.

Photobucket

"Niin paljon kuin minä lapsista pidänkin, niin sinä saat jäädä ehdottomasti viimeiseksemme", Danika sanoi Sammyksi nimetylle pojalle.

(Sammyn luonne on sottapytty ja virtuoosi. Hän pitää indie-musiikista, tofupihveistä ja lilasta.)

Photobucket

Lydia joutui Hollyn jekun kohteeksi. "Kuka idiootti tällaista oikein tekee?!" hän raivostui.

Photobucket

"Huh! Joku taitaa olla vaipanvaihdoin tarpeessa!" Sammy yllätti Danikan melkoisella lemupommilla.

Photobucket

Hollyn oli vaikea keskittyä läksyjen tekemiseen, sillä kaksoset leikkivät pöydässä kuninkaallisia. "Voittekste mennä jonneki muualle?" Holly marisi. "Ei, kun sä meet muualle! Tää on Ruokasalilan tuplakuningaskunta, josta ulkopuoliset karkotetaan, jos ne käyttäytyy huonosti!" Alyssa julisti.

Photobucket

Kuntoilu oli Danikalle tärkeää, ja Pete antoi vaimolleen mahdollisuuden treenata pitämällä huolta Sammysta.

Photobucket

"Tiesitkö, että vuosittain noin tuhat simiä loukkaantuu juoksumatto-onnettomuudessa?" Holly kiusasi äitiään nippelitiedoilla.

Photobucket

Alyssa käyttäytyi suurimman osan ajasta aivan kuten kuka tahansa muukin lapsi, mutta toisinaan hän alkoi puhumaan itsekseen ja sekoilemaan muutenkin.

Photobucket

Se ei kuitenkaan haitannut Lydiaa, jolle Alyssa oli äärettömän tärkeä. Kaksoset olivat todella läheisiä, vaikka he toisinaan riitelivätkin.

Photobucket

Holly oli lähdössä koulun tanssiaisiin. Hän ei suostunut pukeutumaan sovinnaisiin vaatteisiin, vaan tahtoi säväyttää minimekolla ja nahkakengillä. Tanssiaiset sujuivat hyvin, ja Holly oli selvästi illan seuratuin tyttö.

Photobucket

"Nää katkaravut on tosi tulisia! Ihan ku mun suussa riehuis metsäpalo", Holly kauhisteli Peten katkarapucocktailin mausteisuutta.

Photobucket

Holly oli saanut tanssiaisissa Timon Keltaniemen varauksettoman ihailun sekä puhelinnumeron. Holly päätti pyytää Timonia treffeille.

Photobucket

Treffit sovittiin kalankasvattamolle, sillä Holly ei piitannut perinteisistä treffipaikoista. Hän tahtoi myös hieman testata Timonia.

Photobucket

"Eiks tää ookin kiva paikka! Ihanan vihreetä ja luonnonläheistä", Holly ihasteli paikkaa.

Photobucket

"Ja ihan karsee kalanhaju", Timon lisäsi nenäänsä nyrpistäen. Holly ei ollut osannut odottaa Timonin olevan niin suorapuheinen!

Photobucket

Suorapuheisuus oli kuitenkin Hollyn mielestä hurjan miehekästä, joten vaikka Timon tyrmäsikin treffipaikan, oli Holly silti aivan myyty. Hän pussasi Timonia suoraan huulille ilman mitään varoitusta.

Photobucket

"Ookoo", Timon totesi tyhmästi suudelman jälkeen, "En mä olis ihan noin nopeesti odottanu suudelmaa... Mutta en tietty valita!" Holly oli hieman yllättynyt itsekin. "Ööh, mitä jos kalastetaan vähän?" hän ehdotti, sillä häntä vähän nolotti nopea suudelmansa. "No ei todellakaan! Mun kalliit vaatteet saattais mennä pilalle", Timon tyrmäsi ehdotuksen. "Hei come on, mitä muuta tekemistä kalankasvattamolla muka on?" Holly maanitteli Timonia.

Photobucket

Timon ei kuitenkaan suostunut kalastamaan, ja aiheesta kehkeytyikin parin ihka ensimmäinen riita. Lopulta Holly kalasti yksinään Timonin istuskellessa penkillä.

Photobucket

Holly kuitenkin nöyrtyi lopulta ja meni istumaan Timonin viereen. "Nää treffit ei tainnu nyt mennä ihan putkeen", Holly sanoi anteeksipyytävästi. "No ei. Mutta kuten huomaat, mä en kuitenkaan lähteny kesken pois!" Timon sanoi. "Et niin. Mikset?" Holly kysyi ihmetellen. "Koska mä tykkään susta. Sä oot niin erilainen... Mä haluan nähdä, mitä meistä vois tulla. Jos sä vaan haluat olla mun kanssa. Niinku ihan virallisesti", Timon vastasi. "No okei... Voishan se olla hauskaakin. Olla sun kanssa yhdessä", Holly sanoi ja punastui hiukan.

Photobucket

Lopputreffit sujuivatkin sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa.

maanantai, 13. elokuu 2012

45: Sinisyyden lumoissa

Sokerikani, osia on jäljellä vielä kolme. Loppu on siis jo lähellä! Vuodatuksessa vaan kirjoituksia voi kommentoida, sivuja ei. :/
Saga, kyllä hengen vaatteita pystyy vaihtamaan. Mun mielestä noi sen omat vaatteet (+ turbaani) oli niin kivat, että halusin pitää ne Petellä, koska ei niitä oikein normisimeillekään viiti laittaa. :D
Minimo, hengillä on erikoisominaisuuksia, joista yks on talon puhdistaminen. Se on kyllä tosi kätevä toiminto, koska se on niin nopeeta.
Kiitoksia myös Sofialle ja Tuulille kommenteista. (:

Danika tahtoi varmistua siitä, että varmasti osaisi hoitaa vauvaa, joten hän etsi käsiinsä kaikki mahdolliset raskautta käsittelevät opukset. 

"Mitä luulet, olisikohan siitä hyötyä lapsen kehitykselle, jos harrastaisin jotakin taiteellista raskausaikanani?" Danika kyseli isältään. "No jaa, ei siitä kai haittaakaan ole. Mutta älä huoli - kyllä noilla geeneillä lapsesta tulee aivan huippuyksikkö ilman mitään ylimääräisiä yrityksiäkin!" Will vastasi pirteästi.

Pete alkoi olla jo aika hyvä kitaristi. Jopa Mirjami jäi joskus kuuntelemaan miehen soitantaa, vaikka hän ei vieläkään oikein ollut hyväksynyt Peteä osaksi perhettä.

Proppu oli löytänyt mukavan torkkupaikan kukkapenkin pehmeiden apiloiden seasta. Myös kivikaveri viihtyi kukkapenkissä. Proppu taisi hieman pelätä sitä, sillä kissaherra nukkui aina toinen silmä auki.

Will hoiti isän velvollisuuksiaan tunnollisesti. Delinda pelkäsi jäätelöautoa, joten Will yritti siedättää pelon pois tytöstä. "Kunhan olemme kävelleet kymmenen kertaa auton ohitse, ei sinua enää pelota ollenkaan!" Will vakuutteli itkevälle tyttärelleen.

Pete oli enemmän kuin iloissaan isäksi tulemisesta. "Ilman sinua tämä kaikki ei koskaan olisi ollut mahdollista! Sinä mahdollistit kaiken, prinsessa", Pete sanoi liikuttuneesti helliessään Danikan vatsaa.

"Älä puhu kuin olisin joku pyhimys! Minä vapautin sinut suurimmaksi osaksi omaa itsekkyyttäni: minä halusin sinut omakseni, mutta en orjakseni", Danika sanoi. "Mutta ei itsekkyys tee teostasi yhtään epäjalompaa!" Pete vakuutti.

Danika piti huolta kunnostaan raskaudenkin aikana. Kävely oli sopivan rento urheilumuoto.

Pian Danika pääsisi kuitenkin taas liikkumaan ihan niin rankasti kuin halusi ilman ylimääräistä painolastia vatsassaan, sillä esikoisen oli aika syntyä. Proppu ihmetteli Danikan puuskutusta ja tuskaisia äännähdyksiä.

Synnytys sujui nopeasti ja kommelluksitta. Lääkärit tosin säikähtivät, kun syntynyt lapsi olikin sininen: he luulivat, että pikkuinen oli tukehtumassa, mutta asia ei tietenkään ollut niin.

Lapsen syntymä sai tuoreet vanhemmat hiljaisiksi. Oli kummallista olla yhtäkkiä vanhempi!

Uusi tulokas oli tyttö, ja sai nimekseen Holly. Danika tunsi heti suurta suojelunhalua lastaan kohtaan. Tyttö oli niin pieni ja hauraan oloinen, että hän pelkäsi lapselle käyvän jotakin.

(Hollyn luonne on sottapytty ja hajamielinen. Hän tykkää roots-musiikista, hodareista ja keltaisesta.)

Mirjami oli hyvin hämmentynyt siitä, että hänen ensimmäinen lapsenlapsensa oli sininen. Hän kuitenkin tahtoi kertoa uutiset uudesta tulokkaasta kaikille ystävilleen. "Tyttö on sininen, voitko kuvitella? Aika erikoinen tapaus", Mirjami selitti Roosa Iso-Kuutille.

Will oli melkoinen viherpeukalo. Hän oli oppinut kasvattamaan jopa erittäin harvinaisia ja vaikeahoitoisia juustopensaita.

Delindan oli aika vaihtaa palikkaleikit koulun penkkiin. Tyttöä taisi kasvaminen vähän hirvittää, niin tiukasti hän puristi Mirjamin sormea kynttilöitä puhaltaessaan.

Tai ehkä pikkuinen pelko johtui Willin mielipuolisesta torvensoitosta.

Delinda muistutti kovasti äitiään.

Delinda tahtoi saada uudet, hienot vaatteet, mutta homma ei ollut niin helppo. Vaatelipaston laatikot olivat jumiutuneet pahasti, ja tyttö joutui käyttämään kaikki voimansa niiden aukiriuhtomiseen.

Lopulta Delinda sai kuitenkin ylleen kauniin mekon ja sievät kengät.

(Delindan luonne on herkästi innostuva, yksinäinen susi ja tarkkasilmäinen.)

Peten lastenhoitotaidot olivat vielä vähän hakusessa. Hän ei osannut pidellä Hollya oikein saatika vaihtaa vaippoja sotkematta.

Delinda kertoili innoissaan synttäreistään kaikille, jotka jaksoivat kuunnella. Tytöllä oli ilmiömäinen kyky pitää ihan mitä tahansa asiaa huippukiinnostavana.

Will oli ylpeä sanavalmiista ja pirteästä tyttärestään. "En olisi voinut toivoakaan saavani parempaa tytärtä", Will herkisteli halatessaan Delindaa.

Pete rakasti työtään, ja suorastaan lensi työpaikalleen. Rocktähteys oli jälleen askeleen lähempänä, sillä Pete oli saanut ylennyksen.

Danika oli urheilullisena siminä riemuissaan siitä, että saattoi taas urheilla kunnolla lapsen synnyttyä. Raskauskilot saivat kyytiä juoksumatolla.

"Olet viehkeä kuin ruusu", Pete kehui Danikaa palattuaan töistä, "Mutta tuo löyhkä ei kyllä sovi sinulle yhtään. Laputapas suihkuun, rakas!"

"No nyt on paljon parempi! Harmi, kun treenatessa aina tulee hiki ja sitä myöten löyhkä", Pete harmitteli. Danika vain mietti, kuinka pehmeältä sänky oikein tuntuikaan pitkän juoksutreenin jälkeen.

Sänky kelpasi kuitenkin muuhunkin kuin vain makoiluun. Danika ja Pete antautuivat romanttisen hetken vietäviksi.

Delinda oli perinteinen tyttö, joka rakasti kotileikkejä. Nukkekoti oli ehdottomasti Delindan lempilelu.

Vaikka William ja Mirjami olivatkin aika nuorekkaita ikäisikseen, oli heidänkin levontarpeensa kasvanut. Onneksi talosta löytyi paljon hyviä rentoutumispaikkoja.

"Yäk, se nuolee itteään IHAN JOKA PAIKASTA!" Delinda kirkui kauhuissaan seuratessaan Propun pesuhetkeä.

"Hei isi, mä tahtoisin lähteä sisäoppilaitokseen! Mä kuulin, että sisäoppilaitoksessa saa paljon parempaa opetusta ku julkisissa kouluissa. Ja musta olis niin jännää asua ihan uudessa paikassa! Näsäviisalan hikipinkojen oppilaitos on kuulemma ihan oikea linna. Sinne mä haluan!" Delinda mainosti sisäoppilaitoksia isälleen. "Totta kai sinä pääset sinne, jos haluat", Will lupasi. Miten hän olisi voinut kieltää mitään tyttäreltään?

Niinpä Will soitti saman tien Näsäviisalan hikipinkojen oppilaitokseen ja varasi Delindalle paikan sieltä. "Huh, onpa teillä kalliit lukuvuosimaksut! Mutta mikään ei tietenkään ole liian kallista meidän tyttärellemme", Will päivitteli koulun hintaa.

Delinda ja Pete tulivat hyvin toimeen keskenään. Petellä oli hurjia kertomuksia kerrottavanaan, ja Delinda luonnollisesti nautti joka ikisestä tarinasta suunnattoman paljon.

Danika puolestaan keskittyi Hollyn hoitamiseen. Hän ei ollut kovin läheinen Delindan kanssa. Suuri ikäero esti heitä lähentymästä, varsinkin, kun Danikalla ei vauvan takia ollut juurikaan ylimääräistä aikaa.

Will oli bilepappa. Hän tanssia ketkutteli kuin nuori poika.

"Voi murunen, miten sinusta on kasvanut jo noin iso tyttö? En voi käsittää, että olet jo lähdössä pois kotoa", Mirjami nyyhki, kun Delinda kertoi intoa puhkuen lähtevänsä sisäoppilaitokseen. "Älä huoli äiti, kyllä mä pärjään", Delinda vakuutti innoissaan, "Sitä paitsi en mä nyt ihan heti lähde."

Delinda oli hurjan innoissaan sisäoppilaitoksesta. Hän kyllä oli innoissaan lähestulkoon kaikesta, mutta Näsäviisala oli kyllä siistein juttu pitkään aikaan. Delinda sai uutta puhtia leikkeihinsä.

"Harmi, kun sisäoppilaitokseen ei saa ottaa lemmikkejä. Muuten mä ottaisin sut mukaan!" Delinda jutteli Propulle.

Danika oli päättänyt hakea töitä. Hän ei oikein tiennyt, mikä ala olisi hänelle sopivin, joten hän päätti paikan arpomalla. "Jaa, että ravintola-alalle sitten", Danika tuumasi arvontansa jälkeen.

Mirjami ei osannut muuta kuin nyyhkiä, kun katseli tyttäriään. "Toinen lähtee kauas opiskelemaan, toinen on jo äiti ja sai juuri vakituisen työpaikan", hän itkeskeli sekä onnellisenä ja ylpeänä että haikeana siitä, että lapset kasvoivat niin nopeasti.

Mirjami yritti ottaa kaiken irti viimeisistä hetkistä ennen Delindan lähtöä. Hän vietti mahdollisimman paljon aikaa kuopuksensa kanssa.

"Harmi, kun sinun pitää lähteä ennen Hollyn synttäreitä. Olisi ollut mukavaa, jos olisit nähnyt siskontyttösi taaperona", Mirjami murehti.

Delindaa asia ei kuitenkaan harmittanut niin paljoa. Hän vain intoili tulevista tähtitieteen tunneista ja muista yksityiskoulun erikoisuuksista. 

"Minun pitää kai alkaa laittaa ruokaa itse, kun kerran ravintolaan menen töihin", Danika pohti ja valmisti aamiaisen koko perheelle.

Aamiaisen jälkeen oli Delindan aika lähteä kohti Näsäviisalaa. Mirjami katseli tyttärensä menoa. "Ainakin tyttö lähtee tyylillä", hän huokaisi Delindan kadotessa limusiinin kyydissä horisontin taa.

Danikaa ja Peteä ei Delindan lähtö juurikaan hetkauttanut. Heillä oli paljon muutakin ajateltavaa - esimerkiksi toisensa.

Pari pujahti jälleen lakanoiden väliin pitämään huolta parisuhteestaan.

Lemmenhetkien jälkeen töihinlähtökin tuntui kepeältä ja mukavalta.

Mirjamista oli tullut varsin taitava maalari. Hän piti abstraktista taiteesta enemmän kuin perinteisestä esittävästä taiteesta.

Mirjamin taulu valmistui juuri sopivasti synttärilahjaksi Hollylle.

Hollysta kasvoi vaaleahiuksinen tyttö. Will oli asiasta kovin riemuissaan.

"Älä turhaan rasita äänihuuliasi, kyllä asiat hoituvat huutamattakin", Will sanoi rääkyvälle Hollylle.

Danika huomasi ilokseen olevansa jälleen raskaana. "Jee, äitiysloma!" hän hihkui, vaikka luulisi, että parin päivän töissä käynnin jälkeen ei vielä olisi lomaa tarvinnut.

"Meille tulee toinenkin vauva!" Danika kertoi Petelle. "Hienoa! Mitä enemmän muksuja, sitä parempi", Pete sanoi tyytyväisenä.

Raskausaikana oli hyvä opettaa taitoja Hollylle. Ei Danikalla olisi muutakaan tekemistä ollut.

"Sinun ei sitten tarvitse pelätä pimeää, sillä tässä kaupungissa ei ole enää yhtään haamuja, siitä on isoisäsi pitänyt huolen", Danika kertoili puheopetuksen lomassa.

Proppu alkoi olla niin vanha, ettei se enää jaksanut välittää säännöistä. Sitä ei paljoa puristellut pissata lattialle.

"Kukapa olisi uskonut, että meidän sukuun kuuluisi joskus sinihipiäisiä simejä? Olisinpa minä itsekin sellainen", Will oli aivan Hollyn sinisyyden lumoissa.

"Heippa iti!" Holly tervehti aina iloisesti vanhempiaan. Hänen sanavarastonsa ei ollut vielä kovin laaja, mutta muutamakin sana riitti tuomaan hymyn simien huulille.

"Tänään me opetellaankin kävelemään! Vaikka eihän henkien tarvitsisi kävellä, sillä leijuminenkin sujuu, mutta kyllähän käveleminen elämää helpottaa", Pete jutteli Hollylle.

Holly tahtoi kuitenkin tietää, miltä leijuminen tuntui. Pete nosti tyttärensä korkealle ilmaan demonstroidakseen henkien erityiskykyä. Holly hihkui ja kikatti sydämensä kyllyydestä.

"Kunpa minäkin voisin leijua. Tai kunpa tämä maha leijuisi... Ei olisi niin raskas olo", Danika pohti katsellessaan miehensä ja esikoisensa iloittelua, "Kas, jäätelöauto! Minun tekeekin mieli syödä jotakin makeaa."

Danika suuntasi jäisiä herkkuja myyvälle pakettiautolle. "Jotakin mahdollisimman ätläkkää, kiitos!" hän pyysi.


Danika sai toffeella ja suklaalla kuorrutetun jäätelön, joka oli niin makea, että jopa sen tuoksu sai normaalit simit yökkäilemään. Danikalle jäätelö oli kuitenkin täydellinen. Hän olisi syönyt vaikka sokeria siirapilla, sillä mikään ei ollut hänen mielestään liian makeaa.

"Kylläpä säät riepottelevat naapurikaupunkeja. Onneksi meillä vain paistaa aurinko aina", Danika päivitteli katsellessaan uutisia Peten kanssa.

Hollyn lempiherkkua oli räkä. Tyttö ei muutenkaan ollut kaikista hygieenisin, mutta Pete ja Danika olivat sitä mieltä, että lika oli vain hyväksi lapsille.

Mirjami ja Will pitivät maalauskilpailun, jonka aiheena oli koti. Willin käsitys kodista oli paljon perinteisempi kuin Mirjamin, joka maalasi talon sijaan heinämajan. Will ei myöskään jaksanut keskittyä maalaamiseen, joten lopputulos oli mitä oli.

Oli selvää, että Holly oli enemmän isänsä kuin äitinsä tyttö. Ehkä se johtui samanvärisestä ihosta tai siitä, että Pete aina hauskuutti Hollya, mutta Danika myös torui sotkemisesta ja sen sellaisesta.

Danika tahtoi ehkäistä ylimääräisten kilojen kertymistä jumppaamalla. Vatsa kuitenkin vain kasvoi kasvamistaan.

Jumppaaminen ei tainnut olla kaikista fiksuin idea, sillä se nopeutti synnytyksen käynnistymistä. 

Kun Danika ja Pete kiiruhtivat sairaalaan, ja Holly isovanhempiensa huomaan. Tyttö ei kyllä tainnut edes tajuta, että vanhemmat eivät olleet kotona, niin kovasti hän keskittyi palikkapeliinsä.

"Nyt me ollaan melkein kahden... Mitäs sanot, jos sulkeutuisimme hetkeksi makuuhuoneeseen?" Will ehdotti Mirjamille. "Mutta mitä jos Hollylle tulee jokin hätä?" Mirjami huolehti. "Kyllä hän sen ilmoittaa. Siitä tytöstä lähtee kyllä niin paljon ääntä, että naapuritkin varmasti tietävät, milloin hänellä on hätä!" Will vakuutti.


Danikasta oli tuntunut, että hänen vatsansa oli ollut suurempi kuin Hollya odottaessa. Synnytyssalissa tuntemus vahvistui todeksi ja syykin selvisi: Danika oli odottanut kaksosia. Danikan sylissä oleva, hetken kaksossiskoaan aiemmin syntynyt tyttö sai nimekseen Lydia, ja Peten käsivarsilla lepäävä tyttö nimettiin Alyssaksi.

"Yksi taapero ja kaksi vauvaa. Selvitäänkö me tästä?" Danika kysyi Peteltä. Kaksoset olivat tulleet täytenä yllätyksenä kaikille.

(Lydian luonne on neuroottinen ja tarkkasilmäinen. Hän pitää lastenlauluista, kasviksista valmistetusta dim sumista ja vihreästä.
Alyssa on sekopää ja urheilullinen. Hän tykkää indiestä, sammakonreisistä ja marjanpunaisesta.)

Kaksosille rakennettiin oma huone uimahuoneen yläkertaan. Lydia sai vihreän pedin ja Alyssa punertavan.

"Hei hömppä, sinä olet nyt isosisko. Tahdotko käydä katsomassa pikkusiskojasi?" Danika kysyi Hollylta. "Joo!" Holly vastasi innoissaan.

"Katso, niitä on kaksi. Eikö olekin hassua?" Danika esitteli Lydian ja Alyssan Hollylle. "Ei sinisiä", Holly totesi hieman pettyneesti.

Holly ei ihan vielä tajunnut koko isosisko-juttua. Vaikka uudet vauvat vaikuttivatkin aika kivoilta, olivat ne liian tylsiä Hollyn mielestä.

Onneksi äidillä oli aikaa Hollyllekin. Vaikka Danika ei ehtinytkään leikkiä Hollyn kanssa kuin muutaman minuutin kerrallaan, se riitti pitämään tytön tyytyväisenä.

Proppu otti kunnia-asiakseen kaksosten vahtimisen. Se piti huolen siitä, että vauvojen huone pysyi ötökättömänä.

"Onpa hyvä, että tähän taloon on helppoa tehdä laajennuksia", Danika jutteli äidilleen.

Hollylla oli syntymäpäivä. Taapero hymyili muikeasti koko päivän. "Taidat olla aika innoissasi?" Danika naureskeli tyttärensä ilmeille.

Kynttilöiden puhaltaminen ei meinannut sujua Hollylta, mutta onneksi Danika auttoi.


Hollysta kasvoi hurmaava pikku blondi.

(Hollyn luonne on sottapytty, hajamielinen ja kapinallinen.)

Vaikka Holly oli nyt vanhempi, ei hän hylännyt lempilelujaan.

Yötaivas ja avaruus kiinnostivat Hollya. Onneksi pihalla oli kaukoputki, jolla tarkkailla tähtiä.


Kaksosillakin oli syntymäpäivät. He eivät vielä saaneet puhaltaa kynttilöitä. Lydiasta kasvoi tumma- ja Alyssasta vaaleatukkainen.

Danika ja Pete pääsivät taas opettamaan taaperoille tärkeitä taitoja. Danika aloitti puheopetuksen Alyssan kanssa.

Sillä välin Pete opetti Lydiaa kävelemään.

Pottailu oli luonnollisesti yksi tärkeimmistä taidoista.

Peten piti lähteä töihin. "Käyttädyhän kiltisti sillä välin kun olen töissä", Pete kehotti Lydiaa.

Danika käytti puheopetuksen hyödykseen: hän kertaili Lydian kanssa työssään tärkeitä reseptejä.

Kun Pete palasi töistä, oli Alyssan aika saada kävelyopetusta.

Vaikka kymmenes sukupolvi onkin nyt saavutettu (jee), niin osia on vielä jäljellä kolme, eli ette vielä pääse eroon Tavareseista. :D Sukupuu on nyt muuten päivitetty, vihdoinkin!

maanantai, 6. elokuu 2012

44: Aina ja ikuisesti

Superpaljon kiitoksia kaikista kommenteista, ilahdutti nähdä noin monta kommenttia pitkästä aikaa! (:

Sokerikani, sivulla on luultavasti ollu virhe, eikä kirjainvahvistusta oo sen takia näkyny.

Tuuli, osat tosiaan ilmestyy nykyään maanantaisin. Joskus kesän alussa muutin ilmestymispäivän, koska töiden takia maanantai sopi paremmin mun aikatauluihin.

Random, kyllä oon suunnitellu hankkivani sekä Supernaturalin että Vuodenajat. Supernatural ei mua niin paljon kiinnosta, tykkään pelata ihan normisimeillä ja erikoissimien ominaisuuksien periytyminen on rasittavaa: ne periytyy ihan jokaiselle suvun uudelle lapselle (tai ainakin Tavareseille on niin käynyt). Mut kyllä mä sen hankin, koska zombiet on kivoja ja se uus kaupunki näyttää niin hienolta. Vuodenaikoja ootan paljon enemmän, koska oon jo kyllästyny ikuiseen kesään! Kakkosessakin mun suosikkilisäri oli Vuodenajat, joten uskon, että tykkään kolmosessa siitä yhtä paljon. (:

Mä en osaa päättää, kumpaa suosittelisin, Superstaraa vai Täyttä elämäätä. Kumpikaan ei oo mun suosikkilisäri, ja kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Täyttä elämää keskittyy enemmän arkielämään ja sellaseen peruspelaamiseen, kun taas Superstarassa painopiste on show'ssa ja uusissa urissa (jotka käy mun mielestä aika nopeesti tylsiks...) Täydessä elämässä tulee kaikkia kivoja pikkujuttuja, kuten valmistumisjuhlat, kiitoskorttien kirjottamiset ja lukion tanssiaiset, mut myös jotain pidemmän päälle todella ärsyttävää: mielikuvitusystävät. Superstarassa taas tulee paljon nättejä vaatteita ja viehättävä uus kaupunki, mut se ei sinänsä tuo ite peliin mitään uusia ulottuvuuksia: ammatit on Unelmaduunissa tulevien keikkatöiden kaltasia, eli ne vaatii paljon toistoa ja huomiota. Ehkä mä kallistun hitusen enemmän Täyttä elämää -lisärin kannalle. Ehkä. :D

Mirjami nautti syntymäpäiväateriakseen palasen vanhaa kakkua Propun seurassa. Propulle ei makea maistunut, vaan se haaveili kalasta.

Danikan oli ollut vaikea saada yöllä unta, sillä Pete-henki oli vallannut hänen ajatuksensa. Hänen oli vaikea malttaa mielensä ja antaa Peten levätä lampussaan, joten kun kello vihdoin oli kipittänyt tarpeeksi eteenpäin, Danika hieraisi taas lamppua ja vapautti Peten.

"Danika-neiti, onko tuo nyt sovelias asustus? Varsinkin, kun sinulle on tainnut kertyä muutama kilo lisää yön aikana", Peten tervehdys ei ollut ihan sitä, mitä Danika oli ajatellut. "Huomenta vaan sinullekin", hän vastasi närkästyneesti. "Huomentako? Eihän aurinko ole vielä edes noussut!" Pete huomautti. "Sinä et taida pitää aamuista", Danika sanoi, ja Pete virnisti. "En pidäkään. Mutta minä teen mitä tahansa emäntäni haluaakin milloin tahansa hän haluaa", henki sanoi lievästi ärsyyntyneesti. "Ei! En minä halua sinun tekevän mitään! Minä vain kaipasin seuraa, mutta jos tahdot jatkaa uniasi, niin saat kaikin mokomin tehdä niin!" Danika selitti nopeasti. Hän ei tahtonut pahoittaa Peten mieltä, sillä hän sääli lamppuunsa sidottua henkeä, ja oli ehkä jollakin tasolla kiinnostunutkin sinisestä miehestä.

Pete ei halunnut enää ahtautua epämukavaan lamppuunsa, vaan suostui jäämään Danikan seuraksi. Danika ja Pete päätyivät pelaamaan shakkia. Pelin lomassa Pete kertoili lisää elämästään ja antoi Danikalle vinkkejä esimerkiksi siitä, mitkä klassikkokirjat kannatti lukea ja mitkä oli parempi jättää hyllyyn pölyyntymään.

Delinda sai Williltä huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Vauva oli isänsä lemmikki, eikä Will olisi tahtonut olla erossa pienokaisestaan - paitsi vaipanvaihdon aikaan.

Peten kanssa vietetty aika teki Danikan hyvin iloiseksi. Hengen seurassa hän ei juurikaan ajatellut Henriä ja tämän ikävää temppua. Danikan sydän oli alkanut korjaantua pikavauhtia, ja sinne oli asettumassa uusi asukki. "Minä olen niin iloinen siitä, että tulit minun elämääni", Danika sanoi Petelle haikeasti. Hän ei ihan vielä uskaltanut tunnustaa olevansa ihastunut mieheen, sillä Pete vaikutti aika ailahtelevaiselta, ja Danika pelkäsi säikyttävänsä hengen pakosalle.

"Kyllä minä sen tiedän. Ja itse asiassa minäkin olen iloinen, että sain sinut emännäkseni. Sinä olet niin erilainen kuin muut... Sinä yrität tehdä minun oloni mukavaksi, vaikka ei sinun tarvitsisi", Pete sanoi hymyillen vienosti. Danika tunsi punastuvansa.

"Äläkä yhtään pelkää puhua tunteistasi. Minä pystyn lukemaan sinua kuin avointa kirjaa, ja minä tiedän, mitä sinä oikeasti haluat", Pete sanoi ja halasi hämmentynyttä Danikaa kevyesti. Danika ei ollut osannut ajatellakaan, että hengillä olisi kyky tulkita toisen tunteita niin hyvin!

Peten sanoista rohkaistuneena Danika päätti suudella henkeä. Pete ei juuri reagoinut suudelmaan, ja se sai Danikan ajattelemaan, että hän oli ylittänyt jonkin rajan ja tehnyt väärin.

Mutta sitten Pete nostikin Danikan syliinsä ja sai Danikan melkein kiljumaan riemusta. "Prinsessaiseni, luulitko tosiaan, etten minäkin olisi tykästynyt sinuun?" Pete sanoi hymyillen.

Sen jälkeen ei enää tarvittu sanoja, vaan Pete ja Danika alkoivat tutustua toisiinsa fyysisin keinoin. Danika oli onnellinen ja hämillään yhtä aikaa: Henrin tuottama tuska tuntui yhä, mutta uusi ihastuminen Peteen tuntui vielä vahvemmin. Häntä kuitenkin pelotti ryhtyä uuteen suhteeseen niin pian, sillä Pete kuitenkin oli henkimaailman olento, eikä Danika voinut millään tietää, voisiko mies jäädä hänen luokseen, vai särkyisikö hänen sydämensä uudelleen.

"Mitäs täällä tapahtuu?" Mirjami keskeytti kysymyksellään Danikan ja Peten suuteloinnit. "Öh, ei mitään", Danika vastasi nopeasti ja tunsi jostakin syystä syyllisyyttä. "Kuka tuo sininen äijä oikein on?" Mirjami tivasi.

"Hyvä rouva, minä olen Pet-", Pete ehti aloittaa, mutta Mirjami keskeytti hänet. "En minä sinulle puhunut, friikki! Näpit irti tyttärestäni! Hän elää vaikeita aikoja juuri nyt, eikä hän kaipaa ketään sinistä ukkelia sekoittamaan elämäänsä!" hän sähisi. "Äiti! Älä ole noin epäkohtelias! Etkä sinä voi tietää, mitä minä haluan ja mitä en! Minä olen korviani myöten ihastunut tuohon mieheen, etkä sinä voi sille mitään!" Danika läksytti äitiään.

"No voi anteeksi, mutta minä yritän vain suojella sinua, Danika. Minä en usko, että kenestäkään noin oudosta on sinulle mitään hyötyä. Olen pahoillani, herra Sininen, mutta niin minä vain ajattelen", Mirjami sanoi kopeasti. Sekä Danika että Pete olivat vihaisia Mirjamille. "Kuulkaa rouva, saanko minä puhua kanssanne hetken kahden kesken?" Pete pyysi loukkaantuneena.

Mirjami suostui pyyntöön. "Asia on nyt niin, että minä tiedän, mitä olen tekemässä. Minä tiedän, että teidän tyttärenne on juuri tullut jätetyksi, ja hän kärsii siitä. Mutta minä tiedän myös, että hän itse kokee, että minusta on hänelle hyötyä. Hän tuntee olonsa hyväksi minun kanssani. Hän uskoo löytäneensä jonkun, joka voi korjata hänen särkyneen sydämensä. Ja minä haluan olla se henkilö. Danika ansaitsee tulla rakastetuksi, ja minä tahdon rakastaa häntä. Anna minulle mahdollisuus. Tähän maailmaan mahtuu sekä idiootteja että hyviä henkilöitä, ja sinä saat itse päätellä, kumpi minä olen. Mutta sen lupaan, että minä en satuta tytärtäsi. Ikinä. Ja siihen lupaukseen kannattaa uskoa, sillä henget eivät voi rikkoa lupauksiaan", Pete selitti. Mirjami kuunteli tarkkaavaisesti, mutta epäilevästi. "Minun on vaikea luottaa johonkuhun, joka on vain ilmestynyt elämäämme jostakin tyhjästä, ja joka on sininen. Mutta minä annan sinulle mahdollisuuden. Danikan vuoksi. Mutta minä tarkkailen sinua, muistakin se!" Mirjami sanoi ja loi tiukan katseen Peteen.

Danika syöksyi heti Peten luokse, kun tämä astui parvekkeelta sisään. "Ei kai äiti höykyttänyt sinua pahasti?" hän kysyi huolestuneesti. "Ei. Hän on vain huolissaan sinusta, ja hän tahtoo vain sinun parastasi. Hän lupasi antaa minulle mahdollisuuden", Pete kertoi. Danika huokaisi helpottuneesti ja silitti Peten poskea. "Sinä et olisi ansainnut sellaista käytöstä häneltä", hän sanoi pahoittelevasti. "En niin, mutta hän tarvitsi jonkun, johon purkaa vihaansa entistä poikaystävääsi kohtaan", Pete sanoi lauhkeasti.

"Sinä olet niin jalo!" Danika sanoi. "No, se kuuluu työnkuvaan. Minun on pakko olla ymmärtäväinen", Pete vastasi kuivasti, niin kuin asia kyllästyttäisi häntä. "Ota tästä lahja palkkioksi kaikesta siitä, mitä olet tehnyt", Danika tahtoi kiittää Peteä lahjalla. Lahjapaketissa oli yksi monista julkkislahjoina saaduista sohvista.

"Danika, ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Ei sinun tarvitse tuntea olevasi kiitollisuudenvelassa. Tämä on minun työtäni, ja tekisin tämän kaiken mieluusti sinun hyväkseksi, vaikka sinä et olisikaan emäntäni", Pete sanoi.

"Siitä tulikin mieleeni, että minä en enää tahdo olla sinun emäntäsi. Mietin tätä asiaa viime yönä, ja tulin siihen tulokseen, että minä tahdon vapauttaa sinut", Danika sanoi hieman ujosti. Peten silmät laajenivat hämmennyksestä. "Oletko tosissasi? Nyt sinä kyllä yllätit minut täysin", hän änkytti. "Olen minä tosissani. Kerro, mitä minun pitää tehdä, niin minä vapautan sinut", Danika sanoi jämäkästi. "Anna minulle hetki aikaa miettiä, sillä olen jo melkein unohtanut, miten vapauttaminen tapahtuu", Pete pyysi ja uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa.

Sitten Pete alkoi taas hehkua ja loistaa, ja Danika säikähti. Kun Pete taas seisoi tukevasti lattialla eikä enää valaissut ympäristöään, hän antoi Danikalle tarkat ohjeet. "Minun pitää mennä lamppuun. Kun tapaamme taas, minä en ole enää kahlehdittu", Pete sanoi ja silitti hellästi Danikan poskea.

Ensimmäinen osa vapauttamista oli lampun jäähdyttäminen. Danika ei keksinyt muuta tarpeeksi viileää paikkaa kuin jääkaapin, joten hän tyrkkäsi lampun sinne. "Tämä on kyllä aika outoa", Danika mutisi.

Seuraavaksi lamppu piti lämmittää, joten Danika laittoi sen uuniin paistumaan. "Voin kyllä tehdä Peten vuoksi mitä vain, kunhan minun ei tarvitse kastella itseäni", Danika pohti. Will ihmetteli tyttärensä toimia, mutta ei kehdannut sanoa mitään.

"Isä, pidäthän sammuttimen lähettyvillä. Minusta tuntuu, että tämä lamppu kohta räjähtää", Danika sanoi lievästi varuillaan.

Viimeinen vaihe vapauttamisrituaalissa vei Danikan kaupungin hautausmaalle. Danikan piti mennä katakombeihin, joissa henkimaailma ja todellisuus olivat lähimpänä toisiaan.

Sillä välin kun Danika kierteli vanhoissa hautaholveissa, Delinda vietti synttäreitään.

Delinda sai nauttia syntymäpäivänään herkkumaitoa pullokaupalla, sillä vanhemmat eivät olleet keksineet muutakaan lahjaa pikku muruselleen.

Danika kipusi pitkän ajan jälkeen katakombeista takaisin sivistyksen pariin. Reissu oli ollut vaarallinen - ja sitäkin sotkuisempi. "Toivottavasti tein kaiken oikein", Danika toivoi hartaasti, sillä hän ei tahtonut enää koskaan mennä katakombeihin.


Pian lamppu hajosi kappaleiksi ja Pete ilmestyi esiin sinisen hehkun ympäröimänä. Danika seurasi, kuin kahleet murtuivat kilahtaen.

Aavemainen hetki oli pian ohi, ja Pete seisoi Danikan edessä hymyillen niin leveästi, että Danika pelkäsi miehen leukojen menevän sijoiltaan. "Danika, piraattien prinsessa, sinä vapautit minut. Minä olen ihan oikeasti vapaa!" Pete hihkui onnellisena. "Ihanaa. Voidaanko nyt mennä nukkumaan? Minusta tuntuu, että kaadun kohta väsymyksestä maahan", Danika pyysi uupuneena.

"Toki, rakkaani, mutta ihan ensimmäiseksi minun täytyy suudella sinua", Pete sanoi ja kietoi kätensä Danikan ympärille.

Vaikka Pete olikin nyt vapaa kahleistaan ja hengen velvollisuuksistaan, eivät hänen kykynsä kadonneet mihinkään. Hän pystyi yhä leijumaan. Nyt leijuminen tuntui vain tuhat kertaa hauskemmalta, sillä hänen ei tarvinnut enää huolehtia etäisyydestään lamppuunsa.


Pete kykeni yhä myös poistamaan likaa sormiaan napsauttamalla. Danika sai kokea taikapesun ihanuuden.

"Minä olen syntynyt tuolla jossakin, aivan toisella puolen avaruutta. Minun kotini on tähti, ei planeetta. Ja sieltä suuret tietäjät meitä kutsuvat, ja sitten kun saavumme, lukitsevat lamppuihin", Pete kertoili Danikalle alkuperästään.

Mirjami alkoi tajuta, ettei ollut enää niin hyvässä kunnossa kuin ennen. Väsymys iski nopeammin, ja hänen unentarpeensa oli miltei yhtä suuri kuin Delindankin.

Peten hyödyllisin taito oli loihtia ruokaa tyhjästä. Hän osasi monia eksoottisia reseptejä, ja hän tahtoi hemmotella rakasta vapauttajaansa Danikaa kaikenlaisilla herkuilla.

(Peten luonne on ylitunteellinen, loistava suutelija, virtuoosi, lukutoukka ja kalannarraaja. Hän tykkää popista, kasvispurilaisista ja vihreästä. Pete tahtoo olla rocktähti.)

Danika tunsi olevansa taivaassa. Hän sai mahan täydeltä suussasulavia ruokia ja hänellä oli upeampaakin upeampi poikaystävä toisesta maailmasta!

Delindan oli aika oppia tepastelun salat. Proppu toimi työnjohtajana kävelyharjoituksissa.

Pete oli haaveillut rocktähden urasta siitä lähtien, kun oli toiminut erään laulajatähtösen henkenä. Nyt kun hänet oli vapautettu, hän saattoi alkaa tavoitella unelmaansa. "Jonakin päivänä minunkin musiikkivideoitani näytetään televisiossa", Pete haaveili.

Mirjami huolehti siitä, että Delinda oppi pottailemaan. Vaipanvaihto ei ollut hauskaa kenestäkään, joten siitä piti päästä mahdollisimman pian eroon.

Pete ryhtyi tuumasta toimeen ja etsi avoimia työpaikkoja musiikkialalta. Paikallinen orkesteri halusikin palkata faneja innostamaan muitakin tulemaan keikoilleen, ja Pete sai kuin saikin töitä unelma-alaltaan.

"Kasvikset pitää sitten aina syödä, muuten sinusta ei kasva tervettä ja vahvaa tyttöä", Mirjami antoi puheopetuksen lomassa vinkkejä elämää varten.

Rocktähdelle oli tietenkin tärkeää osata soittaa kitaraa. Pete hankki itselleen oman soittimen ja alkoi opetella musisointia.

"Minä kun luulin, että Persian prinssi oli rikas... Tämä paikkahan on oikea aarrekammio!" Pete hämmästeli, kun huomasi erään makuuhuoneen jalokivihyllyn.

William oli päättänyt jäädä eläkkeelle. Hän oli jo niin vanha, ettei hän jaksanut jahdata ilkikurisia henkiä tai vihaisia haamuja yöt läpeensä. Mirjami ja Pete hurrasivat eläköityvälle Willille. "Jee, olet ansainnut eläkkeesi, koska olet karkottanut kaikki lumihirviöt kaupungistamme!" Mirjami ilakoi. "Mirjami, ei lumihirviöt, vaan kummitukset", Will korjasi. 

Pete auttoi Delindan hoidossa. Delinda oli vielä niin pieni, ettei tajunnut, että Peten sininen väri oli aika eriskummallinen, joten hän hyväksyi sisarensa poikaystävän osaksi perhettä saman tien.

Delindan lempilelu oli Launon joskus aikoinaan valmistama mekaaninen lehmä.

Will ja Mirjami eivät tahtoneet jumiutua vanhoihin kaavoihin, joten he päättivät käydä treffeillä kodin ulkopuolella. Moderni kahvila joen rannalla oli romanttinen paikka.

"Ihanaa olla pitkästä aikaa ihan kahden kesken", Mirjami huokaisi onnellisena. "Niin on. Ja kylläpä me valitsimme kauniin yön treffeillemme", Will sanoi tähtitaivasta ihastellen.

"Älä rehki itseäsi rikki, tyttöseni", Will sanoi Danikalle palattuaan kotiin. Danika oli kuntoillut koko sen ajan, kun Will ja Mirjami olivat olleet poissa.

Pete oli kertonut Danikalle tähteyshaaveistaan. Danika päätti viedä Peten katsomaan SimFestiä, jotta mies näkisi, millaista esiintyminen nykyään oli. Ensimmäisenä esiintyi taikuri, mutta Danikan huomio oli kiinnittynyt aivan toisaalle. "Kylläpä on kimaltava mekko", hän ihmetteli erään vanhan rouvan paljettipukua.

Myös Peten oli vaikea keskittyä esitykseen rouvan mekon takia. Asu kimalsi liki kirkkaammin kuin aurinko!

Kimaltavamekkoinen rouva kaipasi selvästi vieläkin enemmän huomiota kuin asustuksellaan sai. Rouva pökertyi kesken seuraavan esiintyjän show'n, ja kaikki esiintyjää myöten tietenkin tuijottivat vanhusta kauhistuneena.

Kun rouva oli saatu takaisin jaloilleen, saattoivat esitykset jatkua. Danikan suosikki oli laulajatar, joka lauloi ikivihreitä kappaleita. Peten oli pakko lähteä kesken show'n töihin ensimmäistä kertaa.

Työpäivän jälkeen Pete ja Danika istuskelivat nuotiopaikalla. "Millaista oli käydä oikeissa töissä hengen hommien sijaan?" Danika kysyi. "Kivaa! Vaikka sainkin vähän vinoja katseita ihonvärini takia", Pete vastasi, "Monet yrittivät kokeilla, onko tämä vain maalia!"

"Voi sinua..." Danika sanoi säälivästi, "Minusta sinun ihosi on kaunis." Pete hymyili lämpimästi. "Kiitos, prinsessani. Kyllä muutkin pian tottuvat minuun, kunhan he huomaavat, etten oli niin erilainen kuin he", hän sanoi.

"Mutta sinä olet kuitenkin erilainen, ja sinun pitää olla ylpeä siitä. Minä ainakin olen ylpeä sinusta! Niin ylpeä, että tahdon sinut omakseni", Danika sanoi ja polvistui Peten eteen.

"Jaa, että sinä tahdot kahlita minut kuitenkin?" Pete naurahti, mutta otti sormuksen vastaan tyytyväisenä. "Ei tämä ole kahlehdinta, tämä on kaksisuuntainen sopimus rakastaa ja tulla rakastetuksi", Danika sanoi.

Proppu oli kodin tuholaistorjuja. Se söi talossa pörräävät kärpäset ja muut ötökät suurella ruokahalulla.

Will ja Mirjami tahtoivat kasvattaa Delindasta älykkään lapsen, joten he patistivat tyttöä kehittävien aktivitteettien pariin. Palikkapeli kävi nopeasti helpoksi Delindalle.

"Ei ihan joka tyttö saakaan aamiaiseksi hummeria", Danika hyrisi tyytyväisenä syödessään jälleen yhtä Peten loihtimaa herkkuateriaa.

Herkkuateriat alkoivat kuitenkin näkyä pian itse kunkin vyötäröllä. Danika otti asiakseen treenata myös Peten huippukuntoon. "Rocktähden pitää olla hyvässä kunnossa, että jaksaa pomppia keikoilla!" Danika perusteli treenien tarkoitusta.

Treeni tuotti tulosta, ja Pete hoikistui suorastaan silmissä. Pete kuitenkin itse piti enemmän pyöreämmästä olemuksesta.

Will oli kuitenkin sitä mieltä, että timmiys puki Peteä paremmin. "Huh mikä könsikäs! Olenko muuten koskaan sanonut, että sinun ihosi on aivan loistavan värinen? Olet upea näky", Will kehui Peteä.

Danika ja Pete olivat päättäneet pitää häänsä illalla. Danika soitteli kutsuja sukulaisille ja ystäville. "Danika, miksi minä en tiennyt mitään uudesta miehestäsi?" Dean parahti puhelimeen. "Unohtui kertoa! Tässä on ollut niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa", Danika virnisti.

"Oletko ihan varma, että haluat naida Peten? Eikö ole vielä aika aikaista sellaiselle?" Mirjami kyseli Danikalta. Häntä yhä epäilytti Danikan pikarakkaus hengen kanssa. "Kyllä olen! Pete on minulle se oikea, minä olen varma siitä", Danika sanoi varmasti.

"No hyvä on sitten. Mutta muistakin, että minä varoitin, jos kaikki meneekin pieleen! Tässä on joka tapauksessa lahja teille", Mirjami sanoi ja ojensi paketin Danikalle. "Voi, ei sinun olisi tarvinnut. Varsinkaan, kun et selvästi usko liittoomme", Danika sanoi pisteliäästi. "Äh. Minähän yritän vain estää sinua tekemästä samoja virheitä kuin minä", Mirjami vastasi.

"Kyllähän minä sen tiedän. Mutta olisi silti mukavaa saada tukea omalta äidiltään! Tämä on sentään minun suuri päiväni", Danika sanoi. "Voi murunen, kyllähän minä sinua tuen kaikesta huolimatta. Osa tukemista on kertoa huolistaan, eikö?" Mirjami vastasi. "Tulehan nyt tänne, tyttönen, ja anna halaus äidillesi", hän sanoi ja halasi Danikaa. "Voi, kun sinä olet kaunis tänään", Mirjami sanoi herkistyneenä.

Pete hoiti viime hetken siivouksen taiallaan. Proppu oli aina yhtä hämmentynyt nähdessään Peten hehkuvan.

Pian vieraita alkoi saapua paikalle. Jostain syystä Danikan ex-poikaystävä Henrikin oli saapunut paikalle. "Sinä et sitten jäänyt itkemään perääni", Henri sanoi vaivaantuneesti. "En yhtään pidemmäksi aikaa kuin oli tarvis", Danika vastasi kylmästi.

"Äh, minä vain halusin tulla toivottamaan sinulle onnea. Olen iloinen siitä, että sinulla on kaikki hyvin", Henri sanoi ja kätteli Danikaa. Sen läheisempään kontaktiin Danika ei olisi suostunutkaan. Hän oli yhä loukkaantunut ja vihainen Henrille.

"No, Dean, mitenkäs sinulla nykyään sujuu?" Mirjami kysyi Deanilta, joka ei ehtinyt vastaamaan, sillä Mirjamilla oli jo kiire jututtamaan toisia vieraita. Mirjami tahtoi olla hyvä emäntä ja saada kaikki vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

"No, nyt se sitten tapahtuu. Me mennään naimisiin! Aika pelottavaa, eikö? Tai siis hienoahan tämä on, mutta... Tuolla on niin paljon porukkaa!" Danika hermoili sisällä ennen vihkimistä. "Ota ihan rauhassa, prinsessa. Kaikki menee hyvin", Pete rauhoitteli morsiantaan.

Kun Danika oli saanut koottua itsensä, pariskunta asteli hääkaaren alle. Vieraat olivat kerääntyneet kaaren ympärille seuraamaan sormusten vaihtamista.

"Minä lupaan rakastaa sinua aina ja ikuisesti", Danika sanoi pujottaessaan sormusta Peten sormeen. "Ja minä puolestani lupaan rakastaa sinua ikuisesti ja aina", Pete sanoi.

Vieraat huokaisivat, kun tuore aviopari suuteli.

Sitten oli aika leikata kakku. "Hetkinen! Tästähän on selvästi jo syöty!" Danika huomasi. Proppu oli tainnut käydä maistelemassa herkkua etukäteen.

Kaikki vieraat hädin tuskin mahtuivat pieneen keittiöön seuraamaan kakunleikkuuta. Dean joutui seuraamaan tapahtumaa vessasta.

Kaino Hahkalat - sekä mies- että naispuolinen - olivat saapuneet häihin. "Kakku näyttää herkulliselta", miespuolinen Kaino sanoi.

"Kiitos tosi paljon kun tulit. Me ei ollakaan nähty pitkään aikaan", Danika kiitteli lukioaikojen bestistään Kainoa paikalle saapumisesta.

Delinda ei vielä oikein ymmärtänyt juhlia, joten hän vain leikki leluillaan pihalla poissa toisten jaloista.

Juhlien loppupuolella eräs kutsumaton vieras alkoi haastaa riitaa Willin kanssa. "Sinä kyllä hoitelit kummitukset kaupunkia riivaamasta, mutta et vampyyreja! Arvaa, onko minusta mukavaa himoita hurmetta koko ajan? Sitä paitsi minun olisi pitänyt kuolla jo vuosikymmeniä sitten, mutta ei, vampyyrivirus pitää minut yhä hengissä!" vieras kiivaili.

Proppukaan ei juuri juhlista perustanut. Se nukkui mieluummin pöydällä Napoleon-tontun kanssa kuin seurusteli vieraiden kanssa.

Vieraiden lähdettyä Pete ja Danika vetäytyivät kahden kesken makuuhuoneeseen. "Me ollaan nyt sitten aviopari", Danika huokaisi onnellisena Peten kainalossa.

"Aivan niin, minä olen sinun miehesi, ja sinä olet minun vaimoni. Ja sinä olet kaikki, mitä minä tässä elämässä tarvitsen", Pete sanoi ja suuteli Danikaa.

Loput hääyöstä pari vietti peiton alla.

Will tykkäsi leikkiä Propun kanssa. Vaikka leikeistä oli tullut aiempaa hitaampia ja kömpelömpiä, ei se haitannut kumpaakaan osapuolta.

Proppukin alkoi olla jo aika vanha. Danika hurrasi kisulle tämän syntymäpäivänä.

Proppu harmaantui somasti, mutta sen luonne pysyi yhtä pentumaisena kuin ennenkin.

Proppu sai synttärilahjaksi muutaman ylimääräisen rapsutuksen.

Proppu jaksoi yhä kurittaa tipuleluaan kuin nuorina päivinään.

Danikalle oli tullut kammottavan paha olo. Vessanpönttö alkoi tulla turhankin tutuksi hänelle. "Minun täytyy olla raskaana, ei tämä mistään muusta voi johtua", huonovointinen Danika päätteli.

Pete oli saanut töistä luettavakseen musiikkialan perusteoksia. Hän tarttui opuksiin innokkaasti, sillä hän tahtoi tehdä kaikkensa rocktähteytensä eteen.

"Sinäpä alat olla jo iso tyttö. Äiti ei kohta jaksa enää nostaa sinua", Mirjami päivitteli Delindan kasvamista.

Danikan päättelyt osoittautuivat pian oikeiksi, sillä hänen vatsansa alkoi pyöristyä. "Onkohan siellä tyttö vai poika?" tuleva äiti pohti.

Mirjami oli yrittänyt olla ystävällinen Petelle häiden jälkeen ja ottaa miehen osaksi perhettä. Danika oli pyörtyä ilosta, kun näki äitinsä ja miehensä uppoutuneena keskusteluun.

"Ilouutisia teille molemmille! Minä olen raskaana!" Danika hihkui keskeyttäen Peten ja Mirjamin jutut.

"Oi, sepä ihastuttavaa!" Mirjami henkäisi iloisesti ja alkoi heti ihastella tyttärensä pyöreää vatsaa, "Delindalle saadaan leikkikaveri, mikäs sen ihanampaa!"

Mirjami tahtoi kertoa vauvauutisen Williamille. "Meistä tulee isovanhempia!" hän hehkutti. "Kappas vain, hienoa! Vaikka onhan se vähän outoa, että meidän oma kuopuksemme on vielä noin nuori, ja nyt jo meille tulee lapsenlapsi", Will pohti, mutta oli silti iloinen uutisesta.