30: Enkeli ja demoni

Piipari piti huolta kunnostaan vanhoilla päivilläänkin. Sitä paitsi jos työskenteli lasten ja nuorten parissa, oli hyvä olla timmissä kunnossa.

Noah puolestaan huolehti siitä, että Lulu ja Hani pysyivät hyvässä kunnossa. Noahista oli kummallista, että he kaikki olivat jo harmaantuneita: Noah tunsi olonsa yhä nuoreksi, ja hevosetkin porskuttivat samaan tapaan kuin vuosia sitten.

Selinan ja Thomasin välit olivat yhä hieman kipeät, mutta onneksi Selinalla oli muitakin kavereita kuin poikaystävänsä. Anttoni Keski-Harja soitteli tämän tästä Selinalle, joka kutsui pojan kylään, jottei hänen tarvitsisi vastailla puhelimeen joka kolmas sekunti.

"Sori Harleen, en mä ehdi nyt leikkiä sun kanssa. Yks urpo - tai siis mun kaveri - tulee käymään kohta", Selina joutui kieltäytymään tyynysotapyynnöstä. Piipari keskittyi rehtorien käsikirjaan, sillä hän oli riemukseen saanut ylennyksen vararehtorista ihan oikeaksi rehtoriksi.

"Tää puhelimen hiljaisuus on musiikkia mun korville!" Selina sanoi painokkaasti Anttonille, joka ei tainnut tajuta Selinan vihjettä siitä, ettei hänelle kannattanut soitella ihan koko ajan. "Niin, on kyl tosi kivaa kuunnella luonnon ääniä", Anttoni totesi tyytyväisenä.

Anttoni oli ehkä vähän yksinkertainen muutenkin. Mutta elämän suurimmat ilothan olivat niitä pieniä asioita. Selinan oli tosin vaikeaa ymmärtää Anttonin ylitsepursuavaa iloa, joka johtui Alberton näkemisestä.

Selina ei kuitenkaan lähettänyt Anttonia heti matkoihinsa, sillä hän tahtoi saada Thomasin mustasukkaiseksi, ja mitä enemmän aikaa hän vietti muiden poikien kanssa, sitä suurempi todennäköisyys Thomasin mustasukkaiseksi tulemiseen olisi. "Kunpa äiti antais mun käyttää tulitikkuja, oltais voitu grillailla jotain", Selina harmitteli.

Ruoanlaitto oli Selinan salainen intohimo. Hänellä oli kaksi unelmaa: valloittaa maailma tai tulla maailman parhaaksi kokiksi.

Piipari puolestaan oli löytänyt uuden tavan tyhjentää pää työpäivän jälkeen. Tietokonepelaaminen ei todellakaan ollut vain nuorten juttu.

Joskus piti kuitenkin käyttää aikaa taitojenkin kehittämiseen. Noahilla oli melkein aina aikaa shakkiotteluun, vaikka hän ei shakissa juuri pärjännytkään. "Piipari, minun on hyvin vaikeaa keskittyä nyt", Noah puhisi. "Ai jaa, miksi?" Piipari ihmetteli.

Noah nousi penkiltään ja veti Piiparin syleilyyn. "Koska sinä olet siinä", Noah vastasi ja suuteli Piiparia.

Piipari rakasti juuri tuollaisia hetkiä, kun Noah osoitti yhä rakastavansa häntä yhtä palavasti kuin silloin, kun oli ensimmäistä kertaa suudellut häntä.

"Tarviitko apua niitten tehtävien kanssa?" Selina kysyi Harleenilta. Vaikka Selina olikin välillä hieman hankala sim, niin pikkusisarestaan hän piti hyvää huolta.

Illalla oli Harleenin synttärit. Hän oli pyytänyt, että kaikki pukeutuisivat parhaimpiinsa, sillä niin harvoin sai laittaa juhlavaatteet päälleen.

Noah oli linnoittautunut ruokailutilaan johtavan oven eteen, ja esti Selinan pääsyn keittiöön. "Isääää, ei oo reilua etten mä pääse kattoo Harleenin kasvua!" Selina marisi oven läpi.

Selinan kiljuttua tarpeeksi Noah vihdoin tajusi siirtyä, ja kaikki pääsivät seuraamaan perheen nuorimmaisen teini-ikään siirtymistä.

"Yhh, toi torven ääni riipii korvia", olivat Harleenin ensimmäiset sanat teininä.

"Hei Harleen, mä tiedän ainaki kolme poikaa, jotka on oottanu sun lukioon tulemista ku kuuta nousevaa. Ne tahtoo pyytää sua treffeille!" Selina kiusoitteli siskoaan.

Harleen vetäisi vahingossa kakkua väärään kurkkuun kuultuaan siskonsa sanat. "Mitä? Nyt kyllä narraat", hän köhi. Selina vain nauroi.

Harleen sai uudet vaatteet. Ne olivat tietenkin pinkkejä.

(Harleenin luonne on nyt eksentrinen, kömpelys, huumorintajuton ja säästeliäs.)

"Hyvältä näyttää!" Piipari ihaili itseään peilistä. Eivät harmaat hiukset sittenkään olleet ihan niin kamalat kuin aluksi oli tuntunut.

"Pidetäänkö tänään tyttöjen päivä? Mennään ihan kahestaan kaupungille ja tehään kaikkea kivaa? Shoppaillaan ja käydään kylpylässä ja leffassa", Selina ehdotti. "En mä tiedä", Harleen sanoi, "Eikö se tuu aika kalliiks? En mä haluis tuhlata kauheesti kaikkeen turhaan."

"Turhaan? Sanotko sä, että leffassa käyminen on turhaa? Mikä sua vaivaa, nainen?" Selina ei ollut uskoa korviaan, "Mä voin hei maksaa sun lipun, jos se on rahasta kiinni!" Harleen ei voinut vastustaa siskoaan. "No hyvä on sitten! Mennään vaan, jos se kerran on sulle niin tärkeää", hän myöntyi lopulta.

Niinpä siskokset hyppäsivät taksiin ja suuntasivat kohti Riverview'n keskustaa.

"Mä ainaki meinasin mennä hierontaan tai sit ehkä kasvohoitoon. Mitä sä aiot tehdä?" Selina uteli Harleenilta. "No jos vaikka manikyyriin menis, sehän ei oo kauheen kalliskaan", Harleen vastasi.

Ennen kuin Selina ehti sisään kylpylään, hän huomasi pihalla tuttuja hahmoja. "Mee sä edeltä, mä tuun sit kohta, mä käyn vaa sanoo moi Thomasille", Selina sanoi Harleenille ja kipitti poikaystävänsä luo. "Moi pitkästä aikaa", Selina tervehti Thomasia. Victorkin oli eksynyt kylpylän pihalle, mutta Selinalla ei juuri nyt ollut aikaa veljelleen.

"Ai moi Selina", Thomas vastasi hieman hermostuneen oloisesti, "Kiva nähdä suakin."
"No oisithan sä voinu nähä mut aina ku oisit halunnu, mut ei sua vissiin oo kiinnostanu", Selina sanoi. Hän ihmetteli, mitä yltiörakastuneelle Thomasille oli yhtäkkiä tapahtunut.

"Musta on tuntunut, että sä oot halunnu vältellä mua", Selina tunnusti, "Vaikka mä oisin ihan valmis pyytämään anteeks jo. Mä tiedän, että käyttäydyin vähän hölmösti sillon puistossa." Thomas nyökytteli päätään. "Joo, ei mitään hätää, saat anteeks kyllä, mut..." hän sanoi.

"Mut mitä?" Selina kysyi. "No, suoraan sanottuna sä vähän pelotat mua, tai siis... Oot niin intohimonen tai jotain", Thomas vastasi nopeasti. Selina ei voinut estää itseään loukkaantumasta Thomasin sanoista. "Mitä sä oikein tarkoitat?" Selina halusi tarkennusta. "En mitään. Sori, mulla on kauhee kiire, pakko mennä!" Thomas pulputti, väläytti nopean hymyn Selinalle ja katosi paikalta erittäin nopeasti.

Thomasin käytös sai Selinan raivostumaan. Miksi ihmeessä Thomas käyttäytyi niin idioottimaisesti? Miksei hän halunnut sopia asioita kunnolla? Ja miten Selina muka oli pelottava, ja oliko intohimoisuudessa muka jotain vikaa?

Harleenin manikyyri oli valmis ennen kuin Selina ehti kylpylään ollenkaan. Harleen oli vähän pettynyt, sillä päivänhän piti olla hänen ja Selinan yhteistä hauskanpitoa. Onneksi Victorin näkeminen piristi häntä.

Selinan pahasta mielestä saivat kärsiä viattomat turistit, sillä Selina poti hetkellisesti miesvihaa, ja päätti antaa miesten oikeasti tuntea sen.

Pahaonninen egyptiläismies sai tuta Selinan vihan.

Selina tuli kuitenkin heti katumapäälle ja pyyteli monta kertaa anteeksi egyptiläismieheltä. "Anteeks! Mun poikaystävä vaan on törppö, ja mun oli pakko päästä purkamaan mun tunteita jotenkin. Mä oon niin pahoillani!" Selina selitteli käytöstään.

"Hullu!" egyptiläismies totesi säikähtäneesti ja häipyi paikalta melkein yhtä nopeasti kuin Thomas oli häipynyt.

Harleen kertoi perheen kuulumisia Victorille. "Äitistä on tullu rehtori", Harleen sanoi ylpeyttä äänestään. Oli hienoa, kun sukulaiset menestyivät.

Kaupungin keskustassa näki jos jonkinlaisia simejä. Toiset pyörtyilivät kadulle ja toiset kulkivat ympäriinsä vain pyyhe ympärillään. "Ei hullumpi vartalo", Harleen pohti hyväksyvästi pyyhesimin olemusta.

Selina palasi vihdoin pikkusiskonsa luokse. Harleen ei oikein tiennyt, mitä olisi Selinalle sanonut.

"Oonko mä ihan kamala?" Selina kysyi lopulta surkeasti huokaisten. "Noh", Harleen aloitti varovaisesti, "Sä voit ehkä joskus olla vähän... päällekäyvä. Mutta et sä kamala ole. Voimakas persoona, ja ehkä joskus vähän vaikea, mutta et todellakaan kamala." Selina huokaisi taas. "Sä oot liian kiltti mulle", hän sanoi hieman paremmalla mielellä. Jos Selina ehkä joskus olikin hieman kamala, niin Harleen oli aivan eri maata.

Selina vei Harleenin loppuillaksi uuteen kahvilaan ja osti sisarelleen kaikki herkut, mitä tämä ikinä halusikaan. Harleen tyytyi kuitenkin vähään. "Sä oot niin täydellinen! Aina hyväntuulinen ja kannustava ja kiltti", Selina sanoi Harleenille, "Sä oot se hyvä sisko ja mä paha. Me ollaan enkeli ja demoni, eikö vaan?"
"Älä nyt", Harleen sanoi, mutta oli hyvillään kehuista, "Demonithan on vaan langenneita enkeleitä. Älä yhtään vähättele itteäs."

Selinalla ei ollut aikaa väittää vastaan siskolleen, sillä hänen oli siirryttävä aikuisuuteen. Julkisesti kasvaminen houkutteli paljon yleisöä paikalle.

Myös Hugo oli saapunut uuteen kahvilaan. Hugon näkeminen sai Selinan aina hyvälle tuulelle.

Selinasta kasvoi hurmaava nainen. Tuntui hassulta olla vieraiden simien ympäröimänä aikuisuuden ensimmäisinä hetkinä.

Onnittelut vierailta tuntuivat silti mukavilta, ja Selina tunsi olevansa elämänsä kunnossa. Kaikki oli nyt mahdollista, koko maailma oli avoin!

(Selinan luonne on kokonaisuudessaan sottapytty, paha, nero, ruokavirtuoosi ja vesifoobikko. Hän tahtoo olla pahuuden perikuva.)

"Ohoh, sisko, outoa nähdä sinut noin isona ja itsevarmana", Hugo ihasteli Selinaa, "Minä muistan vielä, kun me molemmat olimme pikkuisia räkänokkia. Aika kuluu kauhean nopeasti!"

Selina muutti hieman tyyliään. Vaikka teini-ikänsä viimeisinä hetkinä Selina oli kuvaillut itseään demoniksi, ei häntä ainakaan ulkonäön perusteella voinut erottaa enkelistä. Mutta demoni hän tosiaan oli: hän tahtoi nousta pahuuden perikuvaksi, hallita kaupunkeja rikollisten kuningattarena.

Perhe koki suuren menetyksen, kun Alberto heitti lusikan nurkkaan. "Olit toiseksi paras kilpikonna, joka meillä on koskaan ollut", Noah nyyhki terraarion äärellä.

Selina oli käyttänyt koko yön pohtien hänen ja Thomasin suhdetta, ja hän oli tullut siihen tulokseen, että heidän oli pakko puhua kasvokkain väleistään. "Thomas, kai sinä tiedät, että jotkut meistä on timantteja, jotkut hiomattomia sellaisia, ja jotkut eivät ole timanttia nähneetkään?" Selina aloitti, mutta Thomas ei tajunnut sanaakaan. "Öö mitä?" Thomas kysyi.

"No sitä, että meidän suhde on ohi! Se kai oli ohi jo ennen kuin se kunnolla alkoikaan, mutta minä kuvittelin, että sinä oikeasti pidit minusta, sillä minä oikeasti pidin sinusta!" Selina räjähti, ja tajusi yhtäkkiä, miksi Thomas oli pitänyt häntä pelottavana.

"Anteeks Selina, mä en oikein tiedä mitä mä tein ja kyllä mä susta tykkäsin tai siis..." Thomas selitteli, mutta Selina toppasi pojan puheet saman tien. "Ei enää sanaakaan. Minä en jaksa enää kuunnella sinua", hän sanoi tylysti.

"No okei sitten. Oli kiva tuntea tai jotain", Thomas sanoi itkua pidätellen. Selinan oli vaikeaa estää itseään hymyilemästä nähdessään Thomasin niin surkeana.

Thomasista eroaminen oli ollut ehdottomasti oikea päätös. Selinalla oli pitkästä aikaa kevyt ja vapaa olo. Hän tarttui iloisesti lehteen ja etsi itselleen sopivaa työpaikkaa. Hän löysikin lehdestä koodatun ilmoituksen houkutuslinnun paikasta, ja otettuaan yhteyttä ilmoituksen jättäjään Selina sai paikan.

Selina tiesi, että rikosuralla ei pärjännyt vain paikoillaan istumalla. Hyvä kunto oli kaiken a ja o.

"Minä löysin sellaisen työpaikan, että pääsen varmasti käsiksi isoihin rahoihin", Selina kertoi Piiparille. "Mutta Selina-rakas, eikös me olla jo tarpeeksi rikkaita? Mihin sinä enää enempää rahaa tarvitset?" Piipari ihmetteli.

"Ja kuuliko oikein, että sinä erosit Thomasista? Vaikka hän oli niin mukava poika?" Piipari kysyi. Hän oli vähän huolissaan Selinasta. "Äh, erosin kyllä, ja se oli parasta mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut!" Selina vastasi topakasti.

Nyt kun Selina oli jo täysi-ikäinen, hän sai viettää aikaansa juuri niin kuin halusikin. Hän suuntasi kaupungin yöelämään. "Tämän baarireissun syy saa nyt vaikka olla valmistujaisteni juhlistaminen", Selina päätti.

Baarissa oli aika hiljaista, mikä oli Selinalle kova pettymys. Hän olisi tahtonut tutustua uusiin simeihin.

Illan pimetessä paikalle aikoi valua enemmän porukkaa. Selinan iloksi hän tapasi uuden pomonsa ensimmäistä kertaa jo baarissa.

Baarissa oli sinä iltana live-esiintyjä. Selina ihastui heti ensisilmäyksellä komeaan rumpaliin.

Selinan oli pakko päästä tutustumaan mieheen. "Vau, sinä olet ihan tajuttoman hyvä", Selina kehui rumpalia. "Kiitos vain", mies naurahti, "onhan tuota tullut harjoiteltuakin muutaman vuoden ajan. Minä olen muuten Isko Moisio."

Selina esitteli itsensä ja uteli mieheltä kaikenlaista horoskoopista ja koulutaustasta mahdolliseen tyttöystävään. "Ei, ei ole olemassa ketään rouva Moisiota", Isko vastasi ja vinkkasi silmää.

"No se on kiva kuulla", Selina sanoi ja hymyili flirttailevasti Iskolle. Mikä onni, että hän oli jättänyt Thomasin!

Kävi ilmi, että Iskolla ja Selinalla oli paljon yhteistä. Myös Isko osoittautui vesifoobikoksi.

Yksi tieto Iskosta sai Selinan kuitenkin varuilleen: Isko oli ammatiltaan poliisi. Siksi Selina ei uskaltanut antaa numeroaan Iskolle. "Kai sinä löydät minut muutenkin, jos tarvetta on, kun kerran olet poliisi", hän sanoi salaperäisesti.

Illan päätteeksi Selina ja Isko halasivat toisiaan tiukasti. Oli kutkuttavaa olla niin lähellä jotakuta, jota ei edes tuntenut paria tuntia aiemmin.

"Etsi minut, jos kiinnostuit", Selina sanoi ennen kuin asteli ulos baarista. Hänestä koko tilanne oli hurjan jännittävä.

Noahkin haki jännitystä elämäänsä. Hänen ikäiselleen kerrossängyn yläpetiin kiipeäminen oli melkoinen saavutus.

"Minä luulin, että sinä olet taksikuski", Selina hämmästeli uutta työkaveriaan. "Taksikuski, pakoauton kuski, mitä väliä", nainen murahti.

Harleen etsiskeli itselleen sopivaa harrastusta. Koulun sivuilla oli lista harrastuskerhoista, ja Harleen koki käsityökerhon itselleen sopivimmaksi.

Piiparin mielestä Harleenin olisi pitänyt aloittaa mieluummin jokin muu harrastus. "Kai mä saan tehdä jotain, mikä mua itseäni kiinnostaa, eikä vaan mennä muitten mielipiteitten mukaan?" Harleen hieman loukaantui, kun Piipari ei arvostanut hänen päätöstään.

Piipari ei kaivannut harrastuksia. Hänelle riitti ajan viettäminen Noahin ja muun perheen kanssa.

Selina oli saanut itse päättää mitä houkutuslintuna päälleen puki. Hän tahtoi olla mahdollisimman houkutteleva. Piipari ei arvostanut hänen pukeutumistaan, mutta mitäpä väliä hänen mielipiteellään oli?

Kaupungilla järjestettiin SimFest-niminen tapahtuma. Kyseessä oli kykykilpailu. Noahia kiinnosti nähdä, millaisia taitoja kaupungin asukkailla oikein oli.

Ensimmäinen esiintyjä ei ollut kovinkaan taidokas. "Ihan ala-arvoista!" Noah buuasi.

Akrobaatti oli aivan surkea. Hän ei osannut tehdä edes kuperkeikkaa, ja jonglööraus oli ennemminkin esineiden pudottelua.

Kun Noah kulutti aikaansa SimFestissä, Selina pääsi kuluttamaan aikaansa vankilaan. Hänen uransa ei alkanut kovinkaan ruusuisesti.

Noahia ihmetytti, miksi akrobaatti yritti vaikeita temppuja, vaikka oli selvää, ettei miesparka pystynyt edes tekemään haara-perus-hyppyä.

Seuraava esiintyjä olikin sitten paljon taidokkaampi. Naisakrobaatin hurjat temput saivat Noahin haukkomaan henkeään.

Myös kahdella kissalla oli oma show'nsa meneillään.

Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut katsella tappelevia kissoja, joten ne rauhoittuivat pian ja alkoivat jopa tuttavallisiksi keskenään. (Toisen kissan nimi oli Törppö, joten ei ihme, että ne tappeli. :D)

Victorkin oli tullut katselemaan SimFestia. "Se edellinen esiintyjä oli kyllä ihan paras!" Victor hehkutti akrobaattinaista.

Seuraava esiintyjä oli taikuri, joka tarvitsi avustajaa yleisöstä. Noah sai kunnian päästä osaksi taikatemppua.

Taikuri käski Noahin mysteerilaatikkoon. Noah ei yhtään tiennyt, mistä oli kyse, mutta sulkeutui innoissaan laatikkoon.

Noahille selvisi pian, että kyse oli miekkatempusta: hän ehti hädin tuskin väistää seinän läpi työntyvää miekkaa. Noah säikähti kovasti.

Taikurin ilme kertoi, että jotakin oli mennyt pieleen. Onneksi Noah oli laatikossa eikä nähnyt taikuria.

"Ja se oli maankuulu miekkatemppuni", taikuri kuulutti jähmeästi hymyillen päästäessään Noahin pois laatikosta.

Epäonnistunut temppu ja ylimääräiset sydämentykytykset miekkojen takia saivat Noahin mielialan laskemaan. "Toivottavasti ainakaan sinä et voita!" Noah karjui taikurille.

Selina oli saanut vieraan. "Kukahan sinä mahdat olla?" Selina kysyi, sillä harmaahapsinen mies ei näyttänyt yhtään tutulta.

"Sehän olen minä, Isko! Minä löysin sinut", Selinan baarituttu Iskoksi paljastunut vanhus sanoi. "Hetkonen. Menikö sinulta 50 vuotta minun löytämiseeni? Missä välissä sinä oikein muutuit komistuksesta kurpaksi?" Selina ihmetteli.

"Minä nyt vain satun olemaan vähän sinua vanhempi", Isko puolustautui. "Vähän? Sinähän voisit olla isäni! Mikset sanonut mitään silloin, kun ensimmäisen kerran tapasimme?" Selina alkoi menettää malttinsa. Hän oli ehkä vähän ihastuntu Iskoon, mutta ei hän kenekään vanhuksen kanssa halunnut alkaa seurustella.

"Minä luulin, ettei se haittaisi", Isko sanoi. "Voi, olen pahoillani, mutta et kai tosissasi ajattele, että minä haluaisin olla itseäni kolme kertaa vanhemman kanssa? Olet kyllä tosi kiva ja näin, mutta ei meillä ole yhteistä tulevaisuutta", Selina yritti torjua Iskon kiltisti. "Arvostan kuitenkin sitä, että etsit minut", hän vielä lisäsi. Isko oli selvästi pettynyt, mutta ei alkanut väittää vastaan. "No, ota yhteyttä sitten, jos muutat mielesi", Isko sanoi. "Toki, jos et ehdi kuolla ennen sitä", Selina sanoi tahattoman ilkeästi.

Piipari oli aivan murtunut, kun tietokone oli mennyt rikki. Hän ei voinut enää pelata lempipelejään. Onneksi Noah oli aika näppärä teknisten laitteiden kanssa.

***

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Hugosta, joka toimii mun Superstaran testisiminä. Melkein kaduttaa, etten valinnu sitä perijäks!