"Olen pyytänyt äitini käymään, koska minusta olisi tärkeää, että tutustuisit minun perheeseeni", Mirjami kertoi Williamille, jonka mielestä idea oli hyvä.

Mirjamin äiti saapuikin pian paikalle. "Tässä on kihlattuni Will, ja tässä äitini Agnes", Mirjami esitteli Willin ja äitinsä toisilleen.

"Hauska tavata, rouva Kotolampi", Will tervehti kohteliaasti. "Ei tarvitse rouvitella, sano minua vain Agnesiksi", Agnes sanoi lämpimästi.

"Upeaan paikkaan on tyttäreni saanut muuttaa", Agnes ihasteli Tavaresien taloa ja pihaa. "Aivan niin", Will myönteli, "Mutta minulla olisi sinulta hieman kysyttävää..."

"Kysy pois vain", Agnes kehotti. "Tuota, en oikein tiedä, miten sanoisin tämän hienosti, mutta... Tahtoisin pyytää tyttärenne kättä", Will sanoi. "Oh, kysytkö sinä tosiaan sitä minulta?" Agnes oli selvästi hämillään Willin pyynnöstä, "Kuinka kohteliasta! Totta kai sinä saat mennä naimisiin Mirjamin kanssa."

"Niinkö! Tai siis hienoa! Kiitos!" Will oli innoissaan myöntävästä vastauksesta. "Eipä mitään", Agnes nauroi, "Sitä paitsi mikä minä olisin kieltämään sinua. Olen varma, että sinusta tulee hyvä aviomies Mirjamille."

Will kertoi Mirjamille, että tämän äiti oli antanut siunauksensa heidän avioliitolleen. Mirjami ilahtui asiasta kovasti. "Ihanaa, kun te tulette niin hyvin toimeen", Mirjami sanoi iloisena.

Agnes kutsuttiin illan päätteeksi syömään. "Minun pitää kai ostaa uudet kengät häitä varten", Will pohti.

"Toivottavasti sinä olet onnellinen täällä", Agnes sanoi huokaisten Mirjamille. "Hassua ajatella, että minun pieni tyttäreni on jo muuttanut pois kotoa, ja on menossa naimisiin! Niin se aika vain kulkee", hän päivitteli.

"Älä huoli äiti, kaikki menee varmasti hyvin", Mirjami vakuutteli. "Kyllä minä sen uskon. Mutta nyt minun pitää lähteä kotiin, jotta jaksan huomenna tulla juhlimaan häitänne!" Agnes sanoi ja halasi tytärtään syvästi.

Seuraavana aamuna olikin häiden aika. Selina vaihtoi heti herättyään päälleen juhlamekkonsa. "Pitäisikö meidän tarjota jotakin kasvisruokaa isäsi kasvattamista vihanneksista? Siten Henkkakin voisi tavallaan osallistua juhliin", Selina ehdotti. "Niin, ehkä meidän pitäisi", Will vastasi, "mutta minusta tuntuu, että vieraat eivät olisi kauhean innoissaan kasvisruoasta. Ja isä kyllä on mukana juhlissa muutenkin, meidän muistoissamme."

Mirjami valmistautui häihin käymällä kylvyssä. Häntä hieman hermostutti, mutta onneksi lämmin vesi rauhoitti.

Vieraita alkoi saapua paikalle. Vanessa oli selvästi aivan innoissaan veljensä häistä.

Will oli mykistyä, kun näki Mirjamin juhla-asussaan. "Sinä olet niin kaunis tänään", Will kehui.

Häihin saapui myös kutsumatonta väkeä, mutta onneksi kaikki osasivat käyttäytyä hyvin.

Sormusten vaihtaminen ei näyttänyt kiinnostavan vieraita, jotka tuijottivat Mirjamin äitiä.

Tuoreen avioparin suudelma sen sijaan kirvoitti paljon hurrausta.

Seremonian jälkeen siirryttiin sisätiloihin syömään kakkua. Tai olisi siirrytty, jos kaikki eivät olisi yrittäneet tunkea yhtä aikaa ovesta.

Aviopari itse ehti sisään ennen ryysistä. "Pitäisikö meidän odotella kaikkia, vai leikataanko kakku nyt?" Mirjami kysyi.

Pariskunta päätyi leikkaamaan kakun, sillä suman purkautumisessa kesti ikuisuus. Kun vieraat vihdoin pääsivät sisään, he tukkivat sisätilat niin, ettei Will päässyt syömään kakkua pöydän ääreen.

Häiden toinen tähti joutui lähtemään töihin kesken juhlien. Mirjami ujona siminä tosin ei ollut kovinkaan pahoillaan tapahtuneesta, vaan riensi mieluusti pois huomion keskipisteestä.

Mirjamin lähdettyä Williamiin iski kauhea isänkaipuu. "En voi tajuta, että isä on kuollut!" hän ulisi Victorille.

Selina puolestaan itki miehensä kaipuuta Aarnon olkaa vasten. "Älä itke, Selina, tämähän on ilon päivä", Aarno lohdutteli.

Loppujen lopuksi myös Williamin piti lähteä töihin, sillä Vanessa oli juhlissa kauhuissaan kertonut kotinsa olevan henkien vallassa. Will ja Vanessa lähtivätkin yhtä matkaa kohti Vanessan kotia. "Pysy kauempana, niin minä hoitelen nämä pirulaiset!" Will vakuutti.

"Sinä olet kyllä hurjan rohkea", Vanessa sanoi Willille. "Noo, tällainen minä vain olen, rohkea ja komea ja maailman paras..." Will vastasi. "Joo, ja varmasti maailman vaatimattomankin myös", Vanessa virnisti.

Häädettyään haamut Will palasi vihdoin kotiin vaimonsa viereen. "Olipa raskas päivä", Will huokaisi lösähtäessään sängylle. "Äläpä muuta sano", Mirjami myötäili.

"Mutta onneksi saan nukahtaa tänä yönä sinun viereesi. Sen vuoksi voisin tehdä vieläkin enemmän töitä", Will sanoi. "Voi sinua", Mirjami hymisi hyvillään.

Vaikka kumpaakin väsytti hurjasti, ei hääyön velvollisuuksia voinut jättää väliin.

Selina puolestaan vietti yön jossain aivan muualla. Hän kaipasi Henkkaa niin paljon, ettei kestänyt olla kotona.

Niinpä Selina vaelsi naapuriensa takapihalle. "Hyi miten iso! Ihan alkaa heikottaa", Selina kauhisteli naapuriensa uima-allasta.

Naapurien kartanon pihalla oli myös lepotuoleja, joissa pystyi ottamaan torkut.

"Oi, baaripöytä! Saanpahan jotakin juomistakin", Selina iloitsi löydettyään baaripöydän.

"Kyllä naapurit varmaan ihmettelevät, kuka on tyhjentänyt heidän juomakaappinsa", Selina hihitteli juodessaan sekoittamiaan drinkkejä.

"Olipa onni, että minulla sattui olemaan mukana tölkkisuihku", Selina huokaisi. Hän oli alkanut löyhkätä yöllisen seikkailunsa aikana, ja tölkkisuihku pelasti hänet hajulta.

Loppuyön Selina kulutti katselemalla ikkunoista sisään. "Aika tylsä sisustus", Selina tuomitsi naapuriensa kalustuksen.

Auringon noustessa Selina yritti kalastaa koristelammesta. Valitettavasti lammikossa ei ollut lainkaan kaloja.

"Eikö täällä ole mitään syötävää!" Selina tuskaili. Nälkä ajoi Selinan lopulta takaisin kotiin.

Mirjami etsiskeli itselleen uutta työtä, sillä ruokakauppa ei ollut hänen unelmatyöpaikkansa. Hän oli kiinnostunut politiikasta, joten tuolien tomuttajan paikka kaupungintalolla oli hänen unelmiensa täyttymys.

"Minä sain uuden työn kaupungintalolta!" Mirjami kertoi iloiset uutiset Williamille. "Mahtavaa!" WIll sanoi kannustavasti, vaikka olikin sitä mieltä, että kaikki muut työt olivat turhia paitsi haamujen metsästäminen.

Mirjami oli aivan innoissaan uudesta työstään. Hän alkoi heti harjoitella puhujantaitojaan, jotta joskus saisi tehdä muutakin kuin tomuttaa tuoleja.

Will puolestaan meni viettämään aikaa baariin. Hän oli odottanut tapaavansa hehkeän Kaaren taas, mutta Kaari olikin vanhentunut roimasti sitten viime näkemän. "Mitä sinulle on tapahtunut?" Will ihmetteli. "Oh, enkö minä kertonut sinulle olevani roimasti sinua vanhempi?" Kaari vastasi piikikkäästi, "Sitä paitsi, mitä sinulle on tapahtunut? Sinä menit naimisiin minun selkäni takana!"

"Niin taisin tehdä", Will myönsi. "No, onnea teille. Eipä meistä kumpkaan kai koskaan ollut tosissaan", Kaari sanoi ja tarjosi Willille ilmaisen drinkin ukkoutumisen kunniaksi.

"Öö, meidän juttu on kai sitten tässä", Will sanoi juotuaan drinkkinsä. "Niin kai sitten. Pidä hauskaa sen vaimokkeesi kanssa", Kaari sanoi. "Tietenkin", Will vakuutti.

Ennen lähtöään Will jäi vielä hetkeksi katselemaan Kaarta. Hän toivoi, että asiat olisivat menneet eri tavalla, että Kaari olisi ollut nuorempi ja että hän ei sittenkään olisi mennyt naimisiin Mirjamin kanssa, vaikka hän rakastikin Mirjamia täydestä sydämestään. Mutta Kaari vain oli ollut omaa luokkaansa!

Will otti tehtäväkseen puutarhan hoitamisen. Puutarha oli ollut Henkalle tärkeä paikka, ja kaikki tahtoivat pitää sen hyvässä kunnossa Henkan kunniaksi. Lisäksi fyysinen työ oli hyvä tapa hukuttaa ikävät ajatukset.

Willin kariutuneesta salasuhteesta tietämätön Mirjami huomasi tulleensa raskaaksi. Hän oli asiasta hurjan onnellinen: hänellä oli ollut jo pitkään vauvakuume, ja hän tahtoi saada paljon lapsia.

Mirjami kertoi raskaudestaan heti Willille. "Meille tulee pian vauva!" hän hihkui.

"Oho! Tai siis vau!" Will oli iloinen uutisesta.

"Kohta meistä tulee ihan oikea perhe", Mirjami iloitsi. "Aivan niin", Will sanoi ja syleili Mirjamia.

Will tahtoi pitää hyvää huolta raskaana olevasta vaimostaan - varsinkin, kun oli vikitellyt muita naisia tämän selän takana. Koska Kaaren kanssa asiat olivat menneet aivan solmuun, Will tahtoi antaa kaikkensa Mirjamille.

Will päätti, ettei enää koskaan edes ajattelisi muita naisia, nyt kun hänestä oli tulossa isä ja kaikkea. Hän tahtoi osoittaa kaikin tavoin Mirjamille, että tämä oli hänen ainoa rakkautensa.

"Hei, lähdetkö Mirjamin seuraksi kylpylään? Menisin itse, mutta tuntisin itseni liian naiselliseksi siellä", Will kysyi äidiltään. "Kylpylään? Pitääkö siellä uida?" Selina tärisi kauhusta jo ajatellessaan uimista. "Ei, ei siellä tarvitse uida. Siellä voit vain nauttia hieronnasta ja manikyyrista ja kaikenlaisista muista hoidoista", Will vakuutti.

Selina suostui lähtemään mukaan, kun Mirjami ja Will olivat yhdessä saaneet tämän vakuuttumaan siitä, ettei kylpylässä todellakaan ollut pakko uida.

"Kiva kun lähdet mukaani. Selkäni on niin kipeä, että tarvitsen kunnon hieronnan, enkä yksin kehtaisi mennä", Mirjami kiitteli Selinaa seurasta.

Will ei kylpylähoidoista perustanut, sillä ne olivat tyttöjen juttuja hänen mielestään. Tatuoinnit sen sijaan olivat miehisiä, ja Will tahtoi hankkia mustetta ihoonsa. "Oletko varma, että kestät tatuoinnista aiheutuvan kivun?" tatuoijatar kysyi. "Minä kestän mitä vaan!" Will julisti.

Kun tatuointia alettiin tekemään, sai Will kokea, että ei ollutkaan niin kovanahkainen kuin oli kuvitellut olevansa. "Minuun sattuuu!" Will parkui tuolissa. "Minähän sanoin, ettei tämä ole lällyille", tatuoitsija nauroi.

"Sinä ihan varmasti satutit minua tahallasi, ei tatuoinnin ottaminen voi oikeasti sattua noin paljon", Will epäili tatuoijan olevan ilkeä. "Voi kuule, minä yritin olla hellä, mutta minkä minä sille voin, että olet noin herkkähipiäinen", nainen ilkkui.

"No, ihan sama", Will totesi, "Minä kuitenkin otin tatuoinnin! Eikä kenenkään tarvitse tietää, että itkin kuin pikkulapsi. Eihän?" Nainen nauroi taas. "Ehkä minä osaan pitää salaisuuden", hän sanoi.

Ennen kuin Will huomasikaan, hän oli taas rehentelemässä haamunmetsästysaseellaan ja yrittämässä tehdä vaikutusta tatuoitsijattareen. "Oho, nyt en enää tiedä pidänkö sinua nössönä vai hulluna", nainen ei oikein vaikuttunut.

Koska tatuoitsijalta ei herunut sympatiaa tai edes kunnioitusta, Will katsoi parhaaksi siirtyä muualle. Kaaren baariin hän ei kehdannut mennä, joten hänen oli etsittävä toinen illanviettopaikka.

"Yksi sokerilimukka, kiitos", Will tilasi kovin miehekkään juoman.

Selina ja Mirjami pääsivät vihdoin ja viimein pois kylpylästä pitkien ja rentouttavien hoitojen jälkeen. "Mitähän lapsestanne oikein tulee, kun se tottuu jo nyt luksuselämään", Selina mietti taputellessaan Mirjamin vatsakumpua.

Will saapui paikalle kyyditsemään perheen naiset takaisin kotiin. "Oliko sinulla hauskaa?" Will kysyi Mirjamilta. "Oli! Kiitos tästä", Mirjami vastasi hymyillen. "Nyt nuoret, irrottautukaa toisistanne ja viekää minut kotiin!" Selina ei kestänyt katsella pariskunnan kuhertelua.

Mirjami odotti innolla lapsen syntymää. Hän seisoskeli usein lastenhuoneessa kuvitellen, millaista elämä äitinä tulisi olemaan.

Selina maalaili lastenhuoneeseen sopivia tauluja. Hän ei ollut mikään kaikkein lahjakkain maalari, mutta ainakin hän jaksoi yrittää.

Mirjami oli vaihtamassa vaatteita, kun vauva päätti syntyä.

William oli samaan aikaan töissä. Hänellä oli vaativa tehtävä: hänen piti luodata haamut esiin ennen niiden karkottamista.

Sillä välin kun Mirjami kiiruhti kohti sairaalaa, Will löysi ensimmäisen oikean aaveensa.

Mirjami ei halunnut häiritä miehensä työntekoa, ja selvitti synnytyksensä yksin. Mirjamin ja Willin esikoislapsi oli poika, joka sai nimekseen Dean.

"Oho, sinäpä näytät ikivanhalta!" Will hämmästyi aaveen vaatetusta.

Will yritti suostutella aaveen pääsemään yli kuolemastaan ja lopettamaan kummittelunsa. "Sinun paikkasi on nykyään tuonpuoleisessa, ja sinua tarvitaan siellä!" Will vakuutteli aaveelle.

Saatuaan aaveen karkotettua Will jatkoi muiden aaveiden etsintää.

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että talon oli vallannut kolme aavetta, jotka kaikki Will sai lopulta karkotettua. Tehtävä ei kuitenkaan ollut helppo, sillä paikalla oli aivan liikaa häiriötekijöitä, kuten vähäpukeisia naisia.

Aamulla raskaan työpäivän jälkeen Will sai vihdoin nähdä pienen poikansa. "Olenko minä tosiaan isä?" Willistä tuntui ihan uskomattomalta, että lapsi oli hänen.

(Deanin luonne on eksentrinen ja sohvaperuna. Hän tykkää lauluntekijöiden musiikista, ratatouillesta ja oranssista.)

Dean oli vienyt heti Selinan sydämen. "Enpä olisi koskaan uskonut, että minusta tuntuisi näin kivalta olla isoäiti", Selina ihmetteli.

Selina tahtoi hankkia Deanille pienen lahjan, josta olisi iloa myös koko perheelle. Hän tiesi, että Harleenilta hän voisi hankkia juuri sopivan lahjan pojalle.

"Minä kuulin, että teidän kissanne sai pentuja. Voisinko saada niistä yhden?" Selina kysyi. "Mieluusti! Vie vaikka ne kaikki, meille riittää kyllä yksi kissa", Harleen sanoi.

"Valitse ihan vapaasti suosikkisi. Ne ovat kaikki samannäköisiä", Harleen opasti.

"Voi kuinka söpöjä ne ovatkaan!" Selina oli aivan ihastuksissaan. Maailmasta oli vaikea löytää söpömpää asiaa kuin kissanpennut!

Selina valitsi urospennun, jonka nimi oli Proppu. "Kohta pääset uuteen kotiisi", Selina leperteli pennulle.

Proppu oli aivan ihmeissään maisemanvaihdoksesta. Se tutkaili pihakiveystä tarkkaan.

(Proppu on luonteeltaan hiljainen ja siisti.)

Williamilla oli jälleen työyö. Toisinaan aaveet eivät suostuneet palaamaan tuonpuoleiseen taistelutta.

"No, nyt kun olet saanut tapella, niin voisitko jättää tämän talon asukkaat rauhaan?" Will kysyi kahakan jälkeen. "Totta maar! Minä halusinkin vain päästä vielä kerran mittelemään voimiani", aave sanoi tyytyväisenä.

Proppu kotiutui pian Tavareseille. Se nukkui ruokailutilan lattialla aivan kuin olisi koko ikänsä tehnyt niin.

Mirjami oli rakastava äiti. Hän lauloi Deanin uneen joka ilta.

"Hei pikkuinen, mistäs sinä siihen tupsahdit?" Mirjami ihmetteli Proppua. Selina oli unohtanut kertoa muille, että oli hankkinut talouteen kissan.

"Sinä sitten hankit kissan?" Mirjami kysyi Selinalta aamiasella. "Joo! Se on lahja Deanille. Eikö olekin söpö?" Selina vastasi iloa hehkuen.

Proppu oli utelias kissa. Se seurasi Williamia puutarhaan ja katseli miehen puuhia kiinnostuneena.

Se myös viihtyi istutuksien seassa. Piiloutuminen oli Propun mielipuuhaa.

Mirjami vei Deanin silloin tällöin kävelylle. Se teki hyvää kummallekin.

Propun mielipaikka oli kalanmuotoinen piilopaikka. Siellä se makaili ja mietti omia kissa-ajatuksiaan.

Kukaan ei voinut vastustaa Propun suloisuutta. Jopa Will käyttätyi kuin rakastunut pikkutyttö Propun läheisyydessä.

"Will, minä tahtoisin toisen lapsen", Mirjami sanoi eräänä iltana. "Nyt jo? Eihän Deankaan ole vielä edes taaperoikäinen", Will ihmetteli. "Senpä takia juuri. Pienet ikäerot ovat eduksi, sisaruksista on silloin enemmän seuraa toisilleen", Mirjami perusteli toivettaan.

"No jos sinä olet sitä mieltä, niin en kai minä voi sanoa vastaankaan", Will sanoi hymyillen, ja pari ryhtyi hankkimaan Deanille pikkusisarusta.

Proppu oli niin pieni, että se olisi mahtunut ruokakuppiinsa, jos olisi halunnut.

Mirjami oli onnellisimmillaan Deanin seurassa. Oma lapsi oli yksi suurimpia ilonaiheita elämässä.

Will muisti vaimoaan hellillä eleillä yllättävissäkin paikoissa. Keittiökin oli romanttinen paikka, jos mielentila oli oikea.

Mirjami ja Will katselivat silloin tällöin yhdessä elokuvia. Proppukin tahtoi tuijottaa telkkaria, mutta ei osannut valita paikkaansa niin, että olisi nähnyt laitteen.

"Katsotaanko seuraavan kerran Megatuho 3? Minä en oikein välitä noista draamaleffoista", Will pyysi. "Jaa'a. Minusta draamat ovat parhaita", Mirjami sanoi haastavasti.

"Katso nyt tuota kissaa! Arvostaa minun herkkuruokiani", Selina kehui Proppua. "Älä heittele sille makupaloja, niin se ei opi huonoille tavoille", Will sanoi.

"Et sinä opi huonoille tavoille, ethän? Sinä olet kiltti pikku kissa, ja jos minä sanon, että lattialta saa syödä, niin sitten lattialta saa syödä!" Selina leperteli Propulle.

Selinan mielestä Propun hankkiminen oli paras päätös koskaan. Proppu sai hänen ajatuksensa pois Henkasta.

Selina harrasti yökalastusta. Paparazzit seurasivat silmä kovana Selinan puuhia.

"Meidän pihalampi on paljon parempi kuin naapurien, meidän lammesta saa silliä!" Selina hihkui.

Mirjami heräsi eräänä yönä erikoiseen tunteeseen vatsassaan. "Voi onnea, minä olen taas raskaana!" hän oli mielissään vatsansa pyöristymisestä.

"Pian sinusta tulee isoveli, eikö olekin hienoa?" Mirjami jutteli iloissaan Deanille yösyötön aikana.