Synttäreiden jälkeisenä päivänä William lähti työnhakuun. Hän suuntasi isänsä työpaikalle, paikalliseen tutkimuskeskukseen.

Williamia ei kuitenkaan kiinnostanut tiede, vaan paranormaalit asiat. Hän oli saanut päähänsä ryhtyä metsästämään haamuja.

Yllätyksekseen William sai kuin saikin töitä yliluonnollisten olentojen parissa. "Huh, mitenköhän minä tästä selviän, kun en edes tiedä, onko haamuja oikeasti olemassa?" Will mietiskeli.

"Äiti, minä olen nyt ammatiltani haamustaja", Will kertoi uutiset Selinalle. "Mikä niin?" Selina ihmetteli. "Haamustaja! Se on sama kuin haamujenmetsästäjä, mutta lyhyemmin. Keksin sanan itse!" Will selitti.

Haamustajien piti kuulemma olla hyviä logiikassa, joten Will alkoi kehittää shakkitaitojaan.

Will ei ollut mikään kotihiiri, vaan hän kävi mielellään kaupungilla esimerkiksi seuraamassa lempijoukkueensa pelejä. Aarnokin oli tullut katsomaan illan ottelua.

Will ei malttanut olla kehuskelematta haamujenkarkotusaseellaan. "Eikö olekin järeä peli? Tällä saa karkotettua haamut sataprosenttisella varmuudella!" hän hehkutti.

William oli niin innoissaan ammatistaan, että selitti siitä kaikille. Pelin jälkeen Will suuntasi baariin etsimään lisää yleisöä tarinoilleen. Vanessa joutui veljensä höpötyksen uhriksi.

"Tiesitkö, että edessäsi istuu kaupungin paras haamustaja?" Will rehenteli baarimikottarelle. "Will, etkö sinä juuri sanonut, että vasta aloitit? Miten voit olla muka paras?" Vanessa keskeytti Willin pörhistelyt. "No hyvä on, minä tulen olemaan kaupungin paras haamustaja", Will myöntyi korjaamaan lausuntoaan.

"No hurraa", baarimikotar vastasi ja ojensi Willille tämän tilaamat juomat. "Höh, eikö puheeni tee sinuun vaikutusta?" Will ihmetteli. "Voi kuule, minä kuulen niin paljon 'hurjia' ja 'mielenkiintoisia' juttuja työssäni, että minua erittäin vaikea saada vaikuttumaan", nainen vastasi tympääntyneen oloisena.

Will hieman loukkaantui baarimikottaren sanoista. "Eikö hän olekin vähän ilkeä?" hän kysyi Vanessalta. "Ehkä", Vanessa vastasi, "Mutta myönnä pois, sinä ansaitsit sen. Olet hieman liian ylpeä itsestäsi nyt."

Will tajusi, että Vanessa oli oikeassa. Hän päätti pyytää baarimikottarelta anteeksi. "Ei minun ollut tarkoitus tympäännyttää sinua, olen vain niin innoissani uudesta työpaikastani", Will sanoi sovittelevasti. "Ei se mitään. Sitä paitsi minun työni on paitsi tarjoilla juomia, myös kuunnella tympäännyttäviä juttuja, vaikka en aina jaksaisikaan", baarimikotar vastasi.

Kello kävi jo aamuyötä, ja Willin oli aika lähteä kotiin. "Hyvät yönjatkot vain", Will huikkasi baarimikottarelle lähtiessään. Nainen oli oikeastaan vaikuttanut tympeän alun jälkeen aika mukavalta.

"William! Missä sinä oikein olet ollut?" Henkka kysyi närkästyneesti, kun Will saapui vihdoin kotiin. "Miten niin? Ei kai minulla vieläkin ole kotiintuloaikaa?" Will vastasi kysymyksellä. "Ei, mutta kyllä sinä silti saisit ilmoittaa, jos aiot notkua yötä myöten kaupungilla", Henkka vastasi.

Yöunien jälkeen Will suuntasi takaisin baariin. Paikan radio oli mennyt rikki, ja Will oli luvannut baarimikottarelle tulla korjaamaan sen.

"Kappas, sinä pidit lupauksesi", baarimikotar sanoi hämmästyneesti. "Tietenkin", Will vastasi reippaasti. "Hienoa. Monet vain lupailevat kaikkea, mutteivät koskaan toteuta lupauksiaan", nainen sanoi ja soi Willille pienen hymyn. "Niin... Minun nimeni muuten on Will. Tai siis William, mutta kaikki sanovat minua vain Williksi", Will päätti esitellä itsensä. "No, hauska tavata, Will. Minä olen Kaari", baarimikotar vastasi.

Will ja Kaari juttelivat tovin, kunnes Willin piti lähteä ensimmäistä kertaa töihin. "Toivota minulle onnea", Will pyysi. "Lykkyä tykö", Kaari toivotti.

Williamin ensimmäinen työtehtävä oli karkottaa henget komeasta kartanosta, joka sattui olemaan Tavaresien naapuritalo.

Will otti haamunkarkottimensa käyttöön ja imaisi henget sen sisuksiin.

Osa hengistä teki enemmän vastarintaa kuin toiset.

"Oh, mitkä maisemat!" Will ihmetteli työnsä lomansa naapureidensa upeaa näköalaa kaupunkiin.

Seuraavakin kohde oli saman tien varrella. "Ilmeisesti henget pitävät rikkaista", Will tuumi.

Yön viimeinen työtehtävä oli toisella puolella kaupunkia. "Ovatpas henget aktiivisia tänään", Will puhisi.

"Kiitos tosi paljon! Nukkumisesta ei olis tullut mitään, jos henget olis saaneet jatkaa mellastustaan. Mun oli pakko laittaa kypärä päähän sen varalta, että ne alkais aggressiivisiks", talon asukki kiitteli Williamia henkien karkottamisesta.

Will keräsi kiinniottamansa henget olohuoneeseen.

"Ovatko nuo niitä uusia ultramoderneja lamppuja?" Selina ihmetteli olohuoneeseen ilmestyneitä laatikoita.

Will kuitenkin Selitti äidilleen, että kyse ei ollut lampuista, vaan ihkaoikeista hengistä. "Mitä sinä aiot tehdä niille? Myydä niitä internetissä?" Selina kyseli.

Työnsä ohella Will piti yllä suhdettaan Mirjamiin. Pariskunnalla oli nykyisin aika vähän yhteistä aikaa, sillä Mirjami oli päivät koulussa ja töissä ruokakaupassa, ja Will taas vietti yönsä henkiä metsästämällä.

Willin ja Mirjamin suhde oli kuitenkin niin vahva, että he kestivät vähäisen yhteisen ajan. "Ihanaa nähdä sua taas", Mirjami huokasi onnellisena edes lyhyestä yhteisestä hetkestä.

Selina ja Henkka olivat keksineet uusia tapoja viettää yhteistä aikaa. Kopittelu oli hauskaa, vaikka Selina taisikin olla liian naisellinen kyseiseen lajiin.

Työ vei Williamia ympäri kaupunkia. Harleenin kodinkin olivat vallanneet henget, mutta Will teki niistä selvää.

Henkka oli kohonnut uransa huipulle, ja hänen nimikkeensä oli nyt hieman epäilyttävästi hullu tiedemies. Uuden aseman myötä Henkka pääsi käsiksi tiedekeskuksen vaarallisimpiin vimpaimiin.

"Hehhehhee!" Henkka naureskeli tehdessään kokeita kotonaan.

"Ei, jotain taisi mennä pieleen", Henkka pettyi työnsä tuloksiin.

"Toimisikohan tämä myös sammuttimena?" Henkka pohti, kun tulisija leimahti liekkeihin ulkopuolelta.

Sädepyssystä ei ollut hyötyä tulen taltuttamisessa, joten Henkka joutui hakemaan vaahtosammuttimen. "Onneksi minulla on jo kokemusta tästä", Henkka tsemppasi itseään.

Tulipalo houkutteli paikalle kaikki samalla tiellä asuvat naiset.

Henkka sai aplodit sankarillisuudestaan ja paljon ihailevia huokauksia. Selina tuli ehkä hieman mustasukkaiseksi Henkan suosiosta, joten hän osoitti naisille, että Henkka kuului vain hänelle.

William menestyi urallaan hienosti, ja kaupunki tahtoi palkita hänet hyvästä työstään. Will sai palvelupalkinnon kaupungintalolla.

Palkitsemistilaisuuden jälkeen Henkka suuntasi jälleen mehubaariin. Sieltä sai hyvää ruokaa, ja Kaari oli kiehtova nainen.

"Taas täällä", Kaari sanoi kulmiaan kohottaen. "Samat sanat", Will sanoi vitsikkäästi. "Hah, tosi hauskaa. Ihan kuin minulla olisi vaihtoehtoja", Kaari vastasi.

"Olenko muuten jo esitellyt asettani sinulle? Eikö olekin hieno?" Will kaivoi esiin haamunkarkottimensa. "Ohhoh, vau. Yritätkö sinä edelleen tehdä minuun vaikutuksen?" Kaari kysyi ivalliseen tapaansa. "Mitä sitten jos yritänkin?" Will vastasi.

"No yritä sitten tosissasi. Minä en ole mikään helppo nakki", Kaari hymähti. "Vai niin? Onneksi minä pidän haasteista", Will sanoi vinkaten silmäänsä.

"Sepä mukavaa. Mutta minä saatan olla sinulle liian haasteellinen. Älä sitten loukkaannu, jos et onnistu yrityksissäsi", Kaari sanoi, silitti lohduttavasti Willin olkaa ja purskahti nauruun. "Voi, ei se haittaa mitään, jos en onnistu, usko pois", Will vastasi. Se olikin totta: Willillä ei ollut mitään hävittävää, sillä hänellä oli jo tyttöystävä. Sitä paitsi ei hän ollut ihan tosissaan Kaaren suhteen; flirttailu vain piristi päivää.

"Sittenhän me ollaan samalla viivalla: olemme kumpikin toisillemme yhdentekeviä", Kaari sanoi huvittuneesti. "Juuri niin", Will vahvisti, "Sehän tästä hauskaa tekeekin."

"Siksi ei myöskään haittaa, jos teen jotakin todella ällöromanttista ja nolaan itseni", Will sanoi. "Mitä ällöromanttista sinä nyt oikein ajattelet?" Kaari kysyi uteliaasti.

"Annan sinulle kukkakimpun, vaikket edes ole ansainnut sitä", Will vastasi ja ojensi Kaarelle ruusukimpun. "Oh, kuinka suloista. Harmi vain, etten minä oikein ole kukkatyttö", Kaari sanoi, mutta hymyili lämpimästi. "Niinpä niin", Will totesi ja vinkkasi silmää.

"Mutta nyt minun on mentävä töihin. Näkemiin, kaunotar", Will sanoi ja suuntasi kohti ulko-ovea. "Heippa vaan, hölmö", Kaari huikkasi takaisin yhä hymyillen.

Ulkona Will melkein törmäsi peuraan, joka ei ollut tapahtumasta mielissään.

Will oli yhä hurjan innoissaan työstään, joka oli jännittävää ja haastavaa. Haamustajana oleminen oli ehkä siisteintä ikinä!

Työn huono puoli oli kuitenkin ilkeät lemmikit. Jostakin syystä varsinkin kissat tuntuivat vihaavan Williamia.

Joskus henget myös piiloutuivat vaikeisiin paikkoihin. Tiheät puutarhat olivat vaikeimpia kohteita.

Onneksi työpäivien (tai pikemminkin öiden) jälkeen pääsi rentoutumaan baariin. "Sinä kohta lihot, kun tulet tänne aina syömään rasvaista baariruokaa", Kaari huomautti Willille, joka oli jäänyt koukkuun sipulirenkaisiin.

"Tiedätkö, mikä on parhainta haamustajan työssä?" Will kysyi Kaarelta. "Se, että pääset olemaan miehinen mies, kun pelastat neitoja pulasta?" Kaari vastasi piikikkäästi. "Ei, vaan se, että saan viettää koko yön romanttisesti tähtitaivaan alla", Will sanoi hymyillen. "Sinä siis tosiaan luulet, että ällöromanttisuus on keino päästä minun sydämeeni?" Kaari nauroi.

"Toki. Kaikki naiset pitävät romantiikasta, jopa kaltaisesi kylmät kovikset", Will sanoi. "Hah, niinhän sinä luulet. Minuun tehoavat parhaiten miehekkäät otteet", Kaari julisti ylpeästi. "Ai tällaiset vai?" Will kysyi vinosti hymyillen ja vetäisi Kaaren lähelleen.

Ja sitten, kyselemättä ja epäröimättä Will suuteli Kaarta. "Oliko tuo tarpeeksi miehekästä?" Will kysyi suudelman jälkeen. "Sen saat päätellä itse", Kaari vastasi selvästi hieman yllättyneenä, mutta tyytyväisenä.

Suudelman jälkeen Will lähti jälleen pelastamaan Riverview'tä henkien hyökkäyksiltä. Will oli itsekin hieman hämmentynyt suudelmasta. Hänen ei ollut ollut tarkoitus tykästyä Kaareen niin syvästi, hänen oli pitänyt vain flirttailla vähän ja pysyä uskollisena Mirjamille. Mutta Kaaressa oli jotakin, mikä sai Willin käyttäytymään holtittomasti.

Willin henkikokoelma oli kasvanut niin suureksi, että hän katsoi parhaaksi myydä henget tutkimuskeskukselle. Niitä kertyisi kyllä lisää vuosien varrella.

"Isä, mitä te oikein teette hengillä tutkimuskeskuksella?" William tahtoi tietää, mihin henkiä oikein tarvittiin. "Me tutkimme, saisiko hengistä uuden energianlähteen", Henkka vastasi.

Henkalla oli aika vakuuttava työasu. Hän todellakin näytti hullulta tiedemieheltä, vaikkei hän itseään hulluksi luokitellutkaan.

Will ja Mirjami pitivät suhdettaan yllä soittelemalla toisilleen. "Mulla on pian synttärit, ehkä meillä sitten riittää enemmän aikaa toisillemme, kun mä oon kasvanut", Mirjami toivoi.

Joskus Mirjami soitteli kuitenkin pahaan aikaan. "Kulta, nyt minun on pakko lopettaa. Henget eivät odota!" Will ei voinut puhua kesken työkeikan.

Will oli pannut merkille, että henget viihtyivät talouksissa, joissa oli lemmikkejä. "Älä huoli pikkukisu, pian sinä olet tämän talouden ainoa riiviö", Will jutteli kissanpennulle.

Henget myös viihtyivät Tavaresien luona: Harleenin lisäksi myös Victorin kotiin oli hyökätty.

Selina ja Henkka olivat yhä onnellisia yhdessä. Selina ei olisi koskaan uskonut, että hän kykenisi pysyvään avioliittoon, mutta niin vain oli käynyt.

"Vau. Sinä se vain kaunistut päivä päivältä", William ihasteli käymään tullutta aikuistunutta Mirjamia. "Älä nyt, saat minut punastumaan", Mirjami hymyili.

Will ja Mirjami eivät olleet pitkään aikaan viettäneet aikaa kunnolla yhdessä, saati sitten olleet kovin romanttisia. Tunnelma olikin siis aika kuuma jo alusta lähtien.

"Tule minun kanssani porealtaaseen, kultsi", William aneli. "Minä en tykkää olla vähissä vaatteissa..." Mirjami vastusteli. "Ei sinun minun kanssani tarvitse ujostella", Will suostutteli.

"Tule nyt! Vesi on ihanan lämmintä", Will houkutteli Mirjamia, joka yhä empi. "No jos minä nyt tämän kerran..." Mirjami myöntyi lopulta.

"Olet oikeassa, vesi tosiaan on ihanan lämmintä", Mirjami hihitti, kun vihdoin uskaltautui altaaseen.

"On kyllä tosi ihanaa olla viimeinkin taas ihan kahden", Will kujersi Mirjamin korvaan.

Mirjami oli samaa mieltä. Oli ihanaa päästä taas pussailemaan ja nauttimaan toisen läheisyydestä.

Sillä kertaa hommat etenivät pussailua roimasti pidemmälle. Will oli yhtä hymyä poreammepelehdinnän jälkeen.

Lemmenhetket olivat osoittaneet Williamille, että hän oli korviaan myöten rakastunut Mirjamiin, vaikka olikin liehitellyt Kaartakin. Will tahtoi tehdä Mirjamista vaimonsa.

"Tuletko vaimokseni, Mirjami Kotolampi?" Will kysyi juhlallisesti. "Oi Will! Kyllä tulen!" Mirjami vastasi myöntävästi.

"Voi Will, minä rakastan sinua niin paljon!" Mirjami heittäytyi syleilemään Williä. "Niin minäkin sinua", Will mutisi Mirjamin olkaa vasten.

Kosinnan jälkeen tuore kihlapari painui pehkuihin, sillä kummallakin oli ollut pitkä ja väsyttävä päivä. Talossa oli valitettavasti vain yksi parisänky, joten pariskunta joutui nukkumaan eri sänkyihin.

Selina ja Henkka viettivät yhteistä aikaa myös omiaan puuhaillen. Heille riitti samassa tilassa oleminen.

William kertoi suuret uutiset aamiaisella. "Mirjami ja minä olemme nyt kihloissa", hän julisti vanhemmilleen. "Oi, sepäs hienoa", Selina ilahtui. Mirjamia vähän ujostutti: hän tunsi olonsa ulkopuoliseksi, vaikka olikin lähes perhettä.

"Minä voin sitten antaa sinulle vähän kuntoiluvinkkejä, niin saadaan sinut timmiksi ennen häitä", Selina tarjosi apuaan hyvää hyvyyttään.

"Erm, kiitos, mutta minä olen ihan tyytyväinen itseeni näin", Mirjami vastasi. Hänestä Selina oli ollut hieman loukkaava.

"Järjestetään sitten isot pippalot, kun mennään naimisiin, eikö niin?" William intoili jo häistä. "Öh, toki", Mirjami myötäili, vaikka olisi mieluummin halunnut pienet perhejuhlat. Hän ei viihtynyt suurissa joukoissa eikä pitänyt vieraista simeistä.

"Ehkä sinun olisi parempi muuttaa tänne asumaan, niin voidaan paremmin suunnitella häitä", Will ehdotti. Mirjami suostui mielellään.

Samaan aikaan Henkka koki kummia porealtaan luona. "Leijun ilmassa kuin kala vedessä", Henkka pohti ihmeissään.

"Onko näössäni vikaa, vai ovatko sormeni oikeasti läpinäkyvät?" Henkka hämmästyi.

Viikatemiehen saapuessa Henkka tajusi vihdoin, mitä oli tapahtumassa. Selina kuuli viikatemiehen mölyt ja juoksi kiireesti paikalle.

"Meillä tuolla tuonpuoleisessa olisi hieman tarvetta tiedemiehille, joten lähtisitkö mukaani? Saat mielenkiintoisen työn ja hyvät edut", viikatemies houkutteli Henkkaa mukaansa. "No tuota, minä olen perheellinen mies, joten en oikein tiedä", Henkka epäröi. "Sanoinko muuten, ettei sinulla ole vaihtoehtoja?" viikatemies kysyi. "Ai, no sitten on kai tultava", Henkka vastasi hieman pettyneenä. "Selvä! Tervetuloa tiimiimme", viikatemies sanoi ja kätteli Henkkaa.

Selina seurasi keskustelua sanattomana, ja pian tilanne oli ohi. Jäljelle jäi vain uurna, joka siirrettiin hautausmaalle.

Selina kertoi ikävät uutiset Williamille. "Isäkö on kuollut? Hän ei ehtinyt nähdä minun menevän naimisiin!" Will kauhisteli.

Mirjamista tuntui, että hän oli muuttanut taloon aivan väärään aikaan, mutta ei asialle enää mitään voinut.

(Mirjamin luonne on ylitunteellinen, ujo, kaikesta kiinnostunut ja onnekas, ja lisäksi hän pelkää paljasta pintaa. Hänen lempijuttujaan ovat poppi, punainen ja kasvis-kevätkääryleet. Hän tahtoo olla vapaan maailman johtaja.)