Lulu ja Salama eivät olleet yhtä romanttinen pariskunta kuin Noah ja Piipari. Hevosten käsitys romantiikasta oli yhteinen juomahetki yön pimeydessä, eivätkä ne mitään sen hienompaa tekemistä olisivatkaan tarvinneet.

Toisin oli simeillä. Noah ja Piipari käyttäytyivät yhä kuin vastarakastuneet. Noah muisti joka päivä sanoa Piiparille jotakin mukavaa. "Olet yhtä hehkeä kuin kukkakimppu", hän leperteli.

"Voi Noah, olen niin onnellinen, että päädyin nukeksi juuri sinulle", Piipari huokaisi vastaukseksi.

"Minäkin olen onnellinen siitä. Ja siksi haluaisinkin antaa sinulle tämän", Noah sanoi ja kaivoi taskustaan sormusrasian. "EIH!" Noah kuitenkin joutui karjaisemaan, sillä hän kömpelyyttään miltei pudotti arvokkaan sormuksen lattialle. Piipari säikähti Noahin karjahdusta.

"Heh, ei mitään hätää, sain sen kiinni", Noah kuitenkin onnistui pelastamaan sormuksen ja nolostuneesti naureskellen ojensi sen Piiparille.

Piipari tietenkin suostui Noahin kosintaan, ja kun sormus oli turvallisesti pujotettu hänen sormeensa, hän halasi Noahia oikein tiukasti. "Minä rakastan sinua", Piipari kuiskasi.

Noah tahtoi juhlistaa kihlausta nektarilasillisella. "Onkohan tuo ihan järkevää? Sinulla kun ei tavarat oikein tunnu pysyvän käsissä", Piipari kysyi huolestuneesti.

Mitään ikävää ei kuitenkaan sattunut, ja Piipari ja Noah pääsivät nautiskelemaan todella vanhasta nektarista; pullo oli ollut Tavaresien hallussa jo Alexandran ajoista lähtien.

Nektaria ei kuitenkaan sopinut hörppiä liikaa, sillä perheessä oli myös vauva, jonka takia piti pysyä terävänä.

Noah oli jo kokenut ratsastaja ja Salamakin tottunut kantamaan Noahia selässään, mutta aina heidän yhteistyönsä ei sujunut kovin hedelmällisesti. Joskus Salamaa alkoi kyllästyttämään ratsastushommat, ja se saattoi heittää Noahin selästään.

Noahilla ei ollut aikaa pohtia Salaman ikävää temppua enempää, sillä hänen ja Piiparin häät olivat samana iltana. Noah kutsui vieraaksi vain Nathanin, sillä hänellä ei ollut kovin hyvät välit Nadiraan ja Navidiin.

Noah katsoi parhaaksi syödä kunnolla ennen seremoniaa. Tyhjän vatsan kuristessa olisi ikävää vannoa ikuista rakkautta.

Piipari valmistautui tilaisuuteen makuuhuoneessa vaatteita vaihtamalla ja vain mietiskelemällä.

Nathan ilmestyi pian paikalle. Noah oli hermostunut ja pulisi kaikenlaista turhaa veljelleen, joka ei välttämättä olisi jaksanut kuunnella.

Pian oli aika astella hääkaaren alle. Nathanin lisäksi tapahtumaa ilmestyi seuraamaan tunkeileva paparazzi.

Tällä kertaa Noah ei mokaillut sormustenkaan kanssa, vaan kaikki sujui kauniisti ja ongelmitta.

Nathan oli purskahtaa itkuun, sillä Piipari ja Noah muodostivat niin upean ja rakastuneen parin, että karskeinkin murhamies olisi herkistynyt.

Lopuksi Nathan ja paparazzi vielä heittelivät perinteen mukaan riisejä tuoreen avioparin päälle.

Sitten siirryttiin syömään hääkakkua, jota oli runsaasti tarjolla, kun otti huomioon, että sitä syömässä oli vain kolme simiä.

Samalle päivälle sattui myös Victorin synttärit.

Piiparin ja Noahin esikoispoika sai kasvaa ihan omassa rauhassaan, sillä vanhemmat keskittyivät häidensä juhlimiseen.

Victor kuitenkin piti huolen siitä, ettei joutunut olemaan liian kauaa yksin. Piipari kiirehti heti paikalle, kun poika aloitti kovaäänisen itkun.

Kun Piipari oli saanut Victorin rauhoittumaan ja nukahtamaan, oli aika nauttia hääyöstä. "En tiedä, olenko koskaan sanonut tätä, mutta sinä olet ihan tajuttoman kaunis", Noah sanoi.

Hääyön tarkoitus ei kuitenkaan ollut jutteleminen, vaan jokin ihan muu.

Aamulla alkoi taas normaali arki. Piipari yritti opettaa Victorille puhumisen alkeita.

Noah puolestaan lähti ansaitsemaan mainetta ja kunniaa Salaman kanssa. Parivaljakko alkoi olla jo seudun parhaimmistoa laukkakilpailuissa.

Ja niinhän siinä kävi, että ammattilaisten kilpailusta napsahti voitto. Sekä Noah että Salama olivat hurjan riemuissaan nappisuorituksestaan.

Pikkuinen Hanikin alkoi olla jo siinä iässä, että senkin olisi pian mahdollista osallistua kilpailuihin.

Hanin piti vain kasvaa ihan pikkuisen isommaksi ja saada vähän koulutusta ennen kuin se pääsisi kilpa-areenoille.

Lulu tuli ihmettelemään kasvanutta varsaansa. Hanista oli kasvanut oikein kaunis tamma.

"Katsopas vaan, sinun lapsesi taitaakin olla jo aikuinen", Noah puheli Salamalle, joka ei ollut tunnistaa Hania.

Noah kävi tarjoamassa Hanille porkkanan synttärilahjaksi. "Kyllä sinusta vielä hyvä kilparatsu tulee", hän totesi tyytyväisenä katsellessaan Hanin rakennetta.

Victor ei tykännyt käydä nukkumaan. Piiparin piti joka ilta viettää useampi tovi Victorin sängyn vierellä maanittelemassa poikaa nukkumaan.

Jos Victor ei millään suostunut painamaan päätään tyynyyn, Piipari käytti pienokaisen vastustelua hyväkseen, ja pakotti tämän harjoittelemaan pottailua.

Talo alkoi täyttyä Noahin saamista palkinnoista. (Noita palkintoja ei voi poistaa. Typerää.)

Eräänä aamuna Piipari huomasi, että Humberto oli kuolla kupsahtanut. Kilpikonnan poismeno järkytti Piiparia syvästi.

Nyyhkien Piipari siivosi Humberton terraarion viimeistä kertaa.

Joskus Victor väsytti itsensä niin, että nukahti keskelle lattiaa. Piiparia huvitti se, että pojan mielestä oli ilmiselvästi mukavampaa nukkua kovalla puulattialla kuin omassa pehmoisessa kehdossa.

Hani oli saanut jostakin päähänsä, että heinäkasoihin oli piilotettu jalokiviä. Niinpä se tonki niitä suurella innokkuudella.

Piipari oli alkanut haikailla töihin. Hän haki töihin kouluun, sillä hän uskoi, että hän ymmärsi lapsia paremmin kuin muut - olihan hän sentään ollut nukke ja lasten riepoteltavissa.

Keittiön hana oli alkanut reistailla, ja lopulta se räjähti suoraan Noahin kasvoille. Noah kosti hanalle hakkaamalla sitä jakoavaimella ennen kuin alkoi varsinaisiin korjaushommiin.

Victor tykkäsi leikkiä palikoilla. Hän piti kovasti kolmiuloitteisista muodoista.

Lulu oli alkanut harjoitella hyppäämistä. Pelkkä laukkaaminen oli sen mielestä liian yksinkertaista ja tylsää.

Noahin vastuulla oli Victorin kävelyopetus. Noah ajatteli, että Victor oppisi taapertamisen salat parhaiten hevoshaassa, jossa pystyi katsomaan mallia hevosten ylväästä askelluksesta.

Palkinnoksi ahkerasta taitojen kartuttamisesta Piipari vei Victorin iltakävelylle.

Oli Piiparin ensimmäinen työpäivä. Noah kannusti vaimoaan parhaansa mukaan. "Älä sitten harmistu, jos oppilaat heittelevät sinua liiduilla tai kutsuvat sinua vanhaksi laamaksi, eivät he sitä tosissaan tarkoita, kunhan vaan ottavat luulot pois uudelta opettajalta", Noah kertoi.

Noah aikoi itse kuluttaa päivänsä totuttamalla Hania satulaan. Hani ei ollut ajatuksesta kovin innoissaan.

"Sooh, ei mitään hätää", Noah rauhoitteli Hania, "Ei se satula sinua syö."

Harjoituksista ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Hani oli vielä liian säikky. Noah antoi Hanin olla rauhassa ja hyppäsi Lulun selkään.

Piiparin ensimmäinen työpäivä oli sujunut hyvin, ja hän oli hyvällä tuulella tullessaan kotiin. Häntä ei edes harmittanut siivota Noahin aiheuttamia sotkuja.

Victor oli aivan onnessaan, kun hän tajusi, että talossa oli paitsi irrallisia palikoita myös palikkaboksi. Mitä enemmän palikoita oli, sitä iloisemmaksi Victor tuli.

Piipari oli löytänyt kirjahyllystä kirjan Neliö ei ole kolmio, jonka hän ajatteli kiinnostavan Victoria. Hän olikin ollut oikeassa: Victor rakasti palikoita niin paljon, että jopa palikka-kuvien katsominen oli hänestä hauskaa.

Piipari ja Noah olivat tulleet siihen tulokseen, että pikkusisarus voisi tehdä Victorille hyvää. Niinpä kuluttivat iltojaan petipuuhissa.

Toisaalta Piiparia vähän mietitytti, oliko toisen lapsen hankkiminen sittenkään järkevää ihan vielä. Hän tahtoi myös edetä urallaan, eikä pienet lapset tehneet siitä helppoa.

Noah tahtoi kilpailuttaa Salamaa ja Lulua tasapuolisesti. Olikin Lulun vuoro päästä näyttämään taitonsa laukkaamisen ja myös estehyppäämisen saralla.

Salama ei voinut osallistua illan kilpailuun senkään takia, että sillä oli syntymäpäivä. Salamasta tuli vanhus, mutta se näytti yhä nuorelta orilta.

Lulu pärjäsi oikein hyvin kilpailuissa, ja Noah palkitsi sen taputuksilla ja kehuilla.

Piiparin ja Noahin toinen lapsi ilmoitteli itsestään. Piiparin vatsa alkoi vähitellen pyöristyä.

Piipari kertoi ilouutisen Noahille, kun tämä saapui kilpailuista kotiin.

"Mahtavaa! Saadaan Victorillekin joku leikkikaveri", Noah intoili, "Mutta arvaa mitä? Minä ja Lulu voitettiin aloittelijoiden estekilpailu!"

Noah asetti estekilpailusta pokkaamansa palkinnon keittiöön kaikkien ihailtavaksi.

Salama, Hani ja Lulu muodostivat pienen, mutta tiiviin lauman. Ne viihtyivät usein lähellä toisiaan.

Noah ja Victor olivat ihan samasta puusta veistettyjä. Noah näki pojassaan paljon itseään muutenkin kuin ulkonäön osalta.

Noah ja Piipari olivat vielä aika nuoria, ja sen huomasi. Joskus he juoruilivat ja kikattelivat kuin teini-ikäiset.

Piipari kulutti raskausaikaansa harjoittelemalla maalaamista.

Lulu alkoi olla jo todella taitava hyppääjä. Se ylitti korkeimmatkin esteet miltei aina virheettömästi.

Noah jatkoi Hanin kouluttamista taluttamalla sitä ympäri hakaa. Paparazzit valtasivat hevoshaan, eivätkä lähteneet vaikka heitä kuinka hätisteli.

Victor oli syntymäpäiviensä kunniaksi ryöminyt porealtaan lähelle.

Ehkäpä pihalla kasvamisessa oli jotakin erityisen hienoa, sillä Victor näytti tavallistakin iloisemmalta.

Oli myös Victorin pikkusisaruksen ensimmäinen syntymäpäivä. "Kuule Noah, jätäpä ne tiskit nyt rauhaan, minun on päästävä sairaalaan!" Piipari parkui olohuoneessa.

"Hei mihin te meette?" juuri kasvanut Victor ihmetteli, kun Noah ja Piipari marsivat määrätietoisesti pois pihasta. "Me mennään sairaalaan. Saat synttärilahjaksi pikkusiskon tai -veljen. Nähdään kohta!" Noah vastasi.

Victor joutui jäämään yksin kotiin syntymäpäivänään, ja se vähän harmitti häntä.

(Victorin luonne on neuroottinen, sikeäuninen ja huumorintajuton.)

Victor kulutti aikaansa petaamalla petejä, tiskaamalla ja siivoamalla muutenkin. Hän vihasi likaa ja epäjärjestystä yli kaiken.

Sairaalareissu oli vihdoin ohi, ja Piipari ja Noah palasivat kotiin pieni poika mukanaan. Victorin pikkuveli sai nimekseen Hugo.

Victor oli jo nukkumassa, kun kolmikko pääsi kotiin. Piipari vei Hugon nukkumaan Victorin kanssa samaan huoneeseen, sillä hän tiesi, että Victor ei häiriintyisi siitä, vaikka Hugo pitäisi ääntä.

"Kiitos tosi paljon siivoamisesta", Noah kiitteli Victoria, "Kovin moni lapsi ei tee sitä vapaaehtoisesti."

Noahista oli hauskaa, kun aamiaispöydässä oli muitakin kuin vain hän ja Piipari.

Victorin kasvettua katsottiin parhaaksi sisustaa yläkertakin. Victor sai sieltä oman huoneen.

Noah tahtoi, että myös Salama oppisi hyppäämään. Hän halusi hevostensa olevan monipuolisia.

Piiparista oli hauskaa työnnellä lapsia kärryissä, mutta Hugo ei tainnut nauttia kärrykyydeistä.

(Hugon luonne on eksentrinen ja taiteellinen. Hän tykkää lauluntekijöiden musiikista, grillatusta lohesta ja harmaasta.)

Victorin oli vähän vaikeaa keksiä itselleen tekemistä, sillä hän pelkäsi likaantumista. Television tuijottaminen oli onneksi aika siistiä puuhaa.

Oli Victor kuitenkin likaantumispelosta huolimatta saanut leivottua muffineja, joista oli tullut niin sitkeitä, että Piiparilla oli vaikeuksia saada puraistua palaa irti.

Kuntoilu oli Piiparin intohimo. Hän ei ollut pitkään aikaan ehtinyt treenata kunnolla, joten kuntoilu tuntui aluksi aika raskaalta.

Noah oli saanut maaniteltua Victorin heittelemään palloa. Helppoa se ei ollut ollut, mutta kun Noah oli luvannut ostaa Victorille jättipakkauksen superpuhdistusainetta, poika oli suostunut.

Victor itse asiassa piti kopittelusta. Kun pallo oli desifioitu kunnolla ennen heittelyä, ei hänen tarvinnut pelätä bakteerejakaan.

Hani oli vihdoin tottunut Noahiin ja satulaan niin paljon, että antoi Noahin nousta selkäänsä.

"Hyvä tyttö, eihän tämä niin kauheaa ole, eihän?" Noah rauhoitteli Hania ja taputti sitä kannustavasti.

Noah laskeutui aika pian pois satulasta, sillä Hani olisi varmasti väsynyt nopeasti. Kouluttaminen kannatti aloittaa rauhallisesti. Noah harjasi Hanin perustellisesti ensimmäisten kunnon rastastusharjoitusten jälkeen.

Victor oli aloittanut shakkiharrastuksen. Hänen oli kuitenkin melkein ylitsepääsemättömän vaikeaa siirtää nappuloita ja sekoittaa kauniit, tasaiset rivit.

"Sinä voit nukkua huoletta koko yön tänään, minä voin kyllä huolehtia Hugosta", Noah tahtoi antaa Piiparin nukkua kerrankin koko yön ajan.

"Olet sinä kyllä aika kultainen", Piipari arvosti elettä.

Hugon päiväunien ajaksi Piipari ja Noah menivät itsekin rentoutumaan. Sängyn sijaan he tosin valitsivat porealtaan.

"Tällaiset hetket ovat parhaita. Vain sinä, minä ja lämmintä vettä", Piipari kujersi.

Asiat johtivat toiseen ja porealtaassa räiskyi enemmän kuin laki salli.

Victor teki läksyjään varmasti kauemmin kuin muut naapuruston lapset, sillä hänelle oli tärkeää kirjoittaa siistillä käsialalla.

Ennen nukkumaanmenoa Victor pesi hampaansa. Joskus pesuoperaatiossa kului melkein tunti.

Hugon vauva-ajat olivat ohi.

Piipari ja Victor tulivat ihastelemaan tomeraa taaperoa. "Nauti vielä kun voit! Kohta säkin tajuat, kuinka likaista täällä on, ja kuinka vaikeeta elämä oikeesti on!" Victor sanoi. Piipari oli vähän huolissaan esikoisestaan.